maanantai 28. kesäkuuta 2010

Vesileikkejä

Kävin puuhakkana kaupungilla puolilta päivin ja takaisintullessani kävi juuri niin kun ei pitäisi! Väliovi oli jäänyt huonosti kiinni ja Terra tunki itsensä väkisin sekunnissa pihalle vaikka sain jalan eteen. Siinä rytäkässä putosi lasitettu ruukku rappusia alas ja kissa karkasi kamalista ärräpäistäni huolimatta. Siinä muutaman sekunnin aikana ehdin jo kelata että tuleeko tästä taas samanlaiset helvetilliset 12 päivää ja yötä huolta kuten Ritu-kissan karattua ja avaimet heilahtivat ties mihin kun syöksyin kissan perään. Onneksi Terra meni läheisen ison katajan alle ihmettelemään kesäpäivää ja sain sen heti kiinni. Jonka jälkeen etsimään avaimia kissa kainalossa (ulkotarhaan ei voinut sitä laittaa ettei se saanut tahtoaan läpi moisella käytöksellä) jotka lopulta löysin repun pohjalta. Juuri tästä syystä en ole kiirehtinyt kissojen ulkoilukauden avausta, Hippu ei ole koskaan ollut ulkona eikä sinne kaipaa mutta Terra on ja kun se on hyvin terävä kissa niin se tekee kyllä kaikkensa päästäkseen ulos jos sinne haluaa. Eli tämä on nyt sitten kyttäilyä lokakuulle asti ettei kissa karkaa ja millä vieraatkin saa laittamaan tuon hankalan oven kunnolla kiinni, jää nähtäväksi. Ehkä siihen pitää joku jousi laittaa mutta vaaralliselta sekin tuntuu jos se paukauttaa oven automatic kiinni ja välissä voi olla niin koiraa kuin kissaakin. Onhan meillä turhan rauhallista ja rentoa ollutkin, sen siitä saa kun inhimillistää eläimiä että "voi kun sen tekee mieli ulos kun toinenkin on". No tekeehän sen mutta nyt tekee vielä pirusti enemmän!

Eli ei kaikkein mukavin kotiinpaluu. Päivä oli kuitenkin kääntymässä taas mukavaksi koska ystäväni Katri oli tulossa samoilla minuuteilla lenkkikaveriksi joten ei muuta kuin koiralle vettä pulloon ja menoksi. Menimme Härmälän saaren suuntaan. Hertta pääsi tutustumaan vesielementtiin veneidenlaskupaikassa jossa on mukavan matalaa. Kuvat otti pokkarillani Katri Aaltonen.




Vesi oli aikas jännää ja sinne uskalsi mennä syvemmällekin kun minä kahlasin edeltä.



Hertta suorastaa ui metrin verran kun seurasi minua niin innokkaasti syvemmälle.

Moinen taisi vähän kuitenkin pelästyttää vaikka itse se sinne syvemmälle meni.



Laskupaikalla oli muutama auringonottaja ja pari koiraa joista toinen oli kiva ja ystävällinen ja toista ei suositeltu lähestyttävän. Me siitä siirryimme Härmälänsaareen.





Paluumatkalla tavattiin ystävällinen kultsu ja nähtiin pari laulujoutsenta.





Sitten olikin pieneltä veto pois!



Me Katrin kanssa jatkoimme urheilua ja haimme Rio ja Samba-whippetit kunnon lenkille. Koirilla oli mukana palautumisjuomaa koska oli niin lämmin keli. Se ei tehnyt yhtä hyvin kauppaansa kuin tavallinen vesi. Kävimme kiertämässä Peltolammen jossa vesi oli 19-asteista, uinti houkuttelisi jo itse kutakin. Kotiuduttuani söin ja päästin kissat vuorostaan pihalle. Josko niille saisi päähän että heidän ulkoiluaikansa on vasta illalla niin ei tarvitsisi päivällä niin tarkkana kytistää? Terra oli pitkään, hippu vähemmän aikaa kun ei ne valjaat oikein nappaa vieläkään. Nyt on kyllä omistajakin kunnolla väsytetty ulkoilulla :)


3 kommenttia:

  1. Kylläpäs Hertta onkin reipas ja rohkea! :)

    VastaaPoista
  2. On se oikein pikku partiolainen, Aina valmiina toimintaan, paitsi nukkuessaan. Eilen tuli katsottoa leffaa myöhään ja käytin sen ulkona vielä yhdeltä ja saimmekin sitten nukkua 10.15 asti, mukavaa :)

    VastaaPoista
  3. Oli kyllä mukava päivä! Itsekin olin aikas väsynyt kun kotiuduin vihdoin, tosin en varmaan ihan noin poikki kuin Hertta, pikku sammakko. :D

    VastaaPoista