perjantai 31. toukokuuta 2013

Ensimmäinen Sambaava vuosi takana - toivottavasti paljon uusia edessä!

Huomenna alkaa kesä, sitä ennen voidaan vähän katsella toukokuisia kuvia.

Samba muutti meille vuosi sitten kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Kokonainen vuosi on nyt saatu elellä kultaisen herrasmiehen kera. Ei voi muuta sanoa kuin että hienosti on koira kotiutunut ja tuonut paljon iloa mukanaan niin meille kuin Vampillekin! Hyvän koiran Pilpa meille antoi ja olemme kiitollisia, niin surullista kuin koira ystävältä "perintönä" olikin saada. Toivottavasti ollaan saatu tarjottua Samballe sellaiset "eläkepäivät" mitä Pilpa toivoi ja näitä riittäisi pitkään.

Samban terveys on varsin hyvällä mallilla, tänä vuonna ei ole ollut ontumisia eikä kompurointeja. Särkylääkettä olen antanut tänä vuonna 2 kertaa varmuuden vuoksi raskaan rasituksen takia - lumessa huskyn kanssa juoksentelun jälkeen. Päivittäin se saa tabletin tälläistä nivelvalmistetta glukosamiini-hyaluronihappo-omega3 ja henkilääkäriään Juha Kalliota Samba tapaa toivottavasti seuraavan kerran vasta ensi vuoden vaihteessa rokotusten yhteydessä. Myös Vampin juoksut olivat ja menivät ja Samba käyttäytyi herrasmiesmäisesti eikä koiria tarvinnut eristää toisistaan. Mainiota!









Myös kissojen tarhakausi on aloitettu. Terra on superinnokas ja kyllä Ritullakin jalka nousee iloisesti ja leikkisästi kun on käynyt vähän ulkoilmassa virikkeitä tutkimassa. 







keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Saksasta kotiuduttu..

Tämänvuoden Saksanreissu (no ei me siellä joka vuosi käydä, viime vuonna jäi väliin, mutta sitä ennen tuli käytyä 4 vuonna peräkkäin) ei sitten mennyt putkeen. Minä joka en koskaan sairasta vatsatauteja Suomessa, vein lähteissäni työpaikalla pyörineen vatsataudin ja lauantaini menikin sitten tosi kovassa taudissa ja kuumeessa. Kolme seuraavaa päivääkin olo oli heikohko joten pitkällä kaavalla syömiset sun muut hauskuudet jouduin unohtamaan. Mutta tulipahan kuitenkin nähtyä muutama bändi ja vähän hupailtua hyvässä seurassa, normaalisti mikäs sen mukavampaa mutta ötläkässä olossa, noh ei niin kivaa kuin tavallisesti. Mutta eipä tästä taas auta oppia muuta kuin että johonkin viikon - tai alle - reissuun ei kannata liikaa odotuksia kasata. Ei vaadi paljoa ettei kaikki suju suunnitelmien mukaan. Harmillista mutta seuraavan kerran sitten parempi tuuri. Ja voi olla että ensi vuonna jää taas Saksa väliin ja poiketaan jossain muualla Keski-Euroopassa. Matkabudjetti on kuitenkin aina rajallinen ja moneen suuntaan tekisi mieli.. Elikoilla oli onneksi sujunut mukavasti ja hoitajillekin on toivottavasti sen verran keksitty muistamista että toistekin ehkä päästään reissuun ;). Harmillista että mieheni kanssa emme ehdi tänä kesänä lomailemaan kuin 2 viikkoa (eikä nekään samassa kuussa) samaan aikaan hänen työkiireittensä takia ja tälläkin reissulla vireystaso oli "hieman" eri. Mutta Seppo näki bändejä sitten vähän minunkin edestäni.


Ystävämme olivat bonganneet pienen yksityisen hotellin jossa oli näin hulppeat huoneet. Joo, käsin maalatut  kattokoristeet. Ja huoneessa viinilista missä kerrotaan tiloista joilla ne on tuotettu ja alakerran ei-hotelliravintolasta sitten sai näitä ostaa esimerkiksi pulloittain sommelieren haluttuun käyttötarkoitukseen suosittelemana ja viinilasit lainaan hyvin kohtuulliseen hintaan. Sanoisin että suomalaisessa alkoholikulttuurissa on vähän kehittämistä vielä..


Welle: Erdball. Suosikkini tälläkin kertaa livenä vaikken ko yhtyettä hirveästi muuten kuuntelekaan. Iloinen yllätys oli Koffin Kats joka veti festarin toiseksi kovimman keikan. Myös Namnambulu, Kosheen ja Pokemon Reaktor olivat maninitsemisen arvoisia. VNV-Nation ja And One olivat lievät pettymykset kappalevalintojen osalta.  


Kädet pystyssä VNV:n keikalla. Onhan se aina hyvä, on. 


Kännykkäräpsyjä hotellimme läheltä. Leipzigissä on kivasti vanha kaupunki säilynyt, ei ole pommitettu eikä muutenkaan spoilattu. Tähän sopisi kivasti joku Repomiesläppä.



Mää itte ja oma peukalo kun itse kuvasin.


Kyllä meillä oli taas hirmuisen hyvä seurue koossa silloin kun ehdimme samaan aikaan samaan paikkaan. Sellainen suorittamisfestivaalihan tuo Wave-Gotik-Treffen on kun parisataa artistia esiintyy eri puolilla kaupunkia ja niitä sitten ratikalla ja taksilla tavoittelee. Onneksi raitiovaunulla kulkeminen kuuluu festivaalirannekkeen hintaan. Ruotsalaisiakin kävi taas morjestelemassa, edelleen kehuivat Sepon soitantaa Tukholmassa viime lokakuussa.


Elikkä nättiä ja kivaa loppupeleissä taas oli. Leipzig on hyvin turvallinen ja helppo kaupunki ja paikalliset ottavat kaupungin 5 päivää valloittavat goottialakulttuurin harrastajat ystävällisesti vastaan, 20 - 30 000 kävijää on sen verran iso asiakaskunta. Mm museoihin ja klassisen musiikin konsertteihin pääsee festarirannekkeella. Ja hirveän kilttia ja rauhallista festarikansaahan tuo on verrattuna melkein mihin tahansa muuhun. 



Sitten vielä pari sanaa saksalaisesta koirakulttuurista. Koiria näimme kaupungilla paljon ja niillä on lupa tulla mm ruokaravintoloihin ja ostoskeskukseen sisälle. Koiran jätöksiä en sen sijaan nähnyt yhtään. Siistiä oli. Myös koirien kytkeminen oli harvinaisempaa, ainakin puolet liikkui kaupungilla ilman hihnaa, osalla kuitenkin valjaat päällä. Ihan hienoa että on luottoa mutta liikenteen keskellä kyllä vähän hirvitti. Ratikassa koirilla pitää olla hihna ja kuonokoppa, eräälläkin "kuonokopan" virkaa teki sukkahousunpätkä. Festarit olivat houkutelleet paikalle myös punkkareita koirineen joista nämä kerjuulla olevat tuntuvat asustelevan puistossa kesän. Koirista saa ilmeisesti sosiaaliavustusta ja kyllähän ne turvaa tuovat kadulla pyöriessä. En silti lämpene kaljarahan kerjäämiseen koiran avulla. Ainoat vinttikoiraa muistuttaneet olivat ison whippetin näköinen arpinen koira sekä iso podengo eräällä punkkaritytöllä ostarilla. Kissoja ei tullut yhtään vastaan tällä kertaa.

Kun minulla ei Saksassa rahaa mennyt oleiluun ja elelyyn niin päädyin ostoksille. Luomukosmetiikkaa mikä on tuolla hyvin edullista, lähti mukaan tuttuun tyyliin ja jonkun verran myös vaatteita. Jotain konkreettista jäi siis käteen :).

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Lumiakuvia

Minulla leikkasi kiinni pari viikkoa sitten kun kännykkäni jätti herättämättä 2 aamuna peräkkäin -kun Seppo oli juuri työmatkalla. Joten aikaistin aikomaani puhelimenvaihtoa parilla kuukaudella ja marssin ostamaan lumia620;n. Minua ei kiinnosta tippaakaan tekniikka, kotikoneenani on vanha mac ja töissä tulee käytettyä tietysti pc:tä. Mutta sen verran hyvin on lumiaa markkinoitu ja hintakin vastasi paremmin  odotuksiani joten tuo halvin malli lähti sitten matkaan. Ja kuinkas sitten on käynytkään, noin viikossa hipeilöintinäyttöpuhelimesta tuli sellainen itsestäänselvästi kivasti mukana oleva laite millä voi pikapikaa tsekata samalla kertaa, onko ollut puhelin, sähköposti tai muuta sähköistä viestintää ;). Hyvä puoli tuossa on ihan kohtuullinen kamera joka on sitten aina matkassa. Tässä räpsyjä parilta viime viikolta.


Vapunaattona.


Kisut kerrankin sopuisasti samalla pöydällä aamuseitsemältä aurinkoa palvomassa. Huom Terran ilme..


Keskiviikkona 8.5. iltalenkillä.


Seppo&Pyhäjärvi.


Lekottelua.


Tälläisen kimpun raatsin jo poimia omalta pihalta.


Sirkusmeininkiä (agilitykisat) Eteläpuistossa lauantaina. Tuli tehtyä kunnon lenkki kun käppäilin ystäväni kanssa Nekalasta Pyynikille ja Arboretumin kautta takaisin, kolme tuntia. On mukavaa että Pyynikin näkötörnin kahvilan terassille ovat koiratkin tervetulleita. 


Tänään meillä oli kunnon siivouspäivä. Joka alkoi valitettavasti harvinaisen kuvottavalla siivouksella. Vampilla on ollut vatsa sekaisin viime yöstä alkaen ja aamulla haju ja sotku oli sitä luokkaa että meinasi tulla yököt. Huh. Tulipahan pestyä koirien petien päällisetkin varmuuden vuoksi. Ja muu kämppä samalla vauhdilla. Illalla päätimme lähteä lähinnä vaihtelun vuoksi tunnin remmilenkille Lempäälään Ammeljärven laavulle asti ja saivat koirat vähän spurttaillakin kunhan ei oltu pitkospuilla. Kumpikaan ei ole siis ollut enää huonovointisen oloinen ja päivällä annetut nutrisalit, attapektit ja maitohappobakteerit ehtivät jo vaikuttaa. Päätin myös pahuuttani antaa kummallekin koiralle 3 paistettua poronluuta ulos jyrsittäväksi aamupäivällä ja jätin normaaliruoan väliin, luut kun yleensä kovettevat tuotoksia. Ei niistä ainakaan haittaa ollut ja koirat oleilivat pari tuntia omalla pihalla varmuuden vuoksi. Eri asia jos vatsavaiva pitkittyy, sitten mennään paaston ja hyvin kevyiden ruokien kanssa. Mutta kaipa nuo varsin kuivat luut puolipaastosta kävivät.


Namia retkellä.


Ammeljärvi.


Tämän järven nimeä en muista, on sellainen tosi pieni ja tumma suojärvi ennen ammeljärveä. Koirat tietysti päättivät paluumatkalla käydä kumpikin uimassa uppeluksissa asti joten meillä oli melko herkän tuoksuisia otuksia autossa paluumatkallla.


Koirat saivat äsken ruokansa laimennettuna puolet määrästä riisiä + Vamppi vielä maitohappobakteerit, josko se tästä tasoittuu. Hevosmaisella tuoreen ruohon ahmimisella epäilen olevan tämän asian kanssa jotain tekemistä. Olemme lähdössä perjantaina Saksaan ja huushollin eläinten perään tulee katsomaan ystävä joka asuu meillä sen aikaa joten voimme vaihteeksi olla 5 pv huoleti matkoilla. Mahtavaa!

torstai 2. toukokuuta 2013

..levyä odotellessa

Spiritual Front julkaisee huomenna uuden levynsä Open Wounds. Sitä on tullut odoteltua niin kovasti että tässä italian herrojen tuore video :)

Song for the old man

Elikkohommia taas toisella kerta..