maanantai 29. huhtikuuta 2013

Terra on nyt CFA-champion ja terveysjuttuja

Sain tänään ameriikasta postia, CFA vahvisti Terran Bonnissa 5 vuotta sitten noviisina eli ei-CFA-rekisteröitynä kissana ansaitseman champion-tittelin.

Tässä kolme Piiparisen Evan Terrasta ottamaa kaunista kuvaa viime vuodelta kun Terra itse on ollut noin 5-vuotias sterkattu rouvakissa.




Hieno juttu, lämmin kiitos Terran kasvattajalle hienosta kissasta josta on ollut moneen menoon ja kissa senkun paranee vuosien mittaa :). 

Sitten niitä vähän murheellisempia kissauutisia. Kasvattini Nerikomin Pale Blue Eyes eli Sonja/Uska riippuen kodista on lopetettu. Uska oli viimeisestä cornish rex-pentueestani joka on surullisenkuuluista sekä huonosta hammasterveydestään että pentueen isällä niitten ollessa 4 kk ikäisiä, todetuista sydänvioista aortan ahtaumasta (stenoosi) sekä HCM. Pentueesta kaikilta on poistettu osa tai kaikki hampaat ja Noppa-pojalla todettiin parivuotiaana mitraaliläpän vuoto sydänultrassa. Koko pentueeen sydämet on tarkistettu kertaalleen 7 kk iässä Vettorissa sydänultralla piikkiini koska joku minulle silloin arveli että HCM ja ainakin stenoosit ynnä muut rakenteelliset viat näkyisivät jo silloin. Tällöin pennut olivat normaaleja ja terveitä mutta ne jätettiin kaikki kasvatuksen ulkopuolelle koska HCM on voimakkaasti perinnöllistä vaikka näitten kissojen isän tapauksessa olikin mahdollista että sydänlihaksen paksuuntuma olisi syntynyt rasituksen takia koska se havaittiin vasta kissan ollessa 7-vuotias. Tässä vaiheessa Hottikselle aloitettiin nesteenpoistolääkitys mutta kissa ei elänyt enää pitkään. 

Uskan olin jättänyt itselleni näyttely ja pikkupentuvaiheessa kasvatustakin ajatellen. Pentue oli veriryhmäyteensopimattomuuden takia käsin ensimmäiset tunnit ruokittu ja hyvin ihmisläheinen. Valitettavasti pentueen emo Frida ei voinut sietää tytärtään enää sen täytettyä puoli vuotta. Siinä sitten kitkuteltiin vuoden verran  niin että sain hoidettua Fridan suun kuntoon, sillä alkoi parodontiitti eli hampaiden tukikudosten sairaus todella riehaantua ja hampaita poisteltiin muistaakseni yhteensä 3 leikkauksessa niin ettei kissalla ole tänä päivänä yhtään hammasta, eikä vaivojakaan suustaan. Arvokastahan tuo on ja vaatii erikoislääkärin taitoja mutta hyvä siitä tuli. Koska kissat eivät tulleet juttuun ja olivat hyvin ihmisläheisiä ei auttanut muu kuin etsiä uusi koti joko äidille tai tyttärelle. Olisin halunnut pitää uskan koska olin sitä mieltä että se on syytä sydänultrata uudestaan aikuisempana ja mahdollinen hammashoitokin olisi sujunut minun laskuuni. Mutta toisin kävi, kun Fridasta kiinnostunut perhe oli ollut kanssani jutuissa rouvakissa karkasi ulkotarhasta ja oli 13 päivää karkuteillä palaten kotiin pahasti haavoittuneena ja aliravittuna. Sellaisesta kunnosta kuntoutuvaa kissaa en todellakaan voinut ajatella laittavani uuteen kotiin joten reipas Uska-Sonja lähti salukiharrastajille erityissopimuksella eli kissa sydänultrattiin aluksi ja oli yhteysomistuksessa vuoden ja uudet omistajat sitoutuivat tuomaan sen vuoden kuluttua hammasleikkaukseen minun piikkiini ja huolehtimaan sen suun terveydenhoidosta sen jälkeen. 

Uskalla olikin hauskaa toimeliaassa lapsiperheessä ja sen hammassairaus tuntui pysähtyvän huolellisen hoidon ja ruokavalion myötä. En kuullut juurikaan omistajista pariin vuoteen, mitä nyt blogia välillä seurailin. Mutta elämä ei mene aina kuten suunnittelee ja heille tuli avioero ja samassa hötäkässä Uskalla havaittiin sydämessä selkeä sivuääni. Se myös vaihtoi kotia niin että minulle lähinnä ilmoitusluonteisesti kerrottiin uusi omistaja. Mikä nyt on ihan ok kerran kyseessä oli heidän kaverinsa ja ajatuksena oli että autollinen omistaja olisi sukkelampi eläinlääkärissäkäyttäjä kuin 3 lapsen yh-äiti. Uusi omistaja olikin kiikuttanut Uskan hammashuoltoon koska suu haisi aika tavalla. Lääkäri ei kuitenkaan ilmeisesti suositellut rauhoittamista koska sydän kuulosti sen verran falskilta. Suuta hoidettiin konservatiivisesti antibiooteilla ja se tuntui rauhoittuvan. Uusia omistajia kuitenkin ihmetytti rex-kissalle tyypillinen äänekäs ja ripustautuva käytös ja noin vuoden kuluttua he olisivat halunneet luopua Uskata. Suu haisi taas ihan aistinvaraisesti pahalta ja kissan levoton käytös kieli että olo ei ollut aivan kunnossa. Tässä kohtaa alkuvuodesta tiedustelin tuttavapiiriltäni olisiko KENELLEKÄÄN mahtunut erityistarpeinen, kahta perussairautta sairastava keski-ikäinen kaunis ja ystävällinen cornish rex-neito joko lopuksi ikäänsä tai hoitoon mutta yksikään lähes paristasadasta joille asiasta tiedotin, ei ollut kiinnostunut. Meille perussairasta kissaa ei voi tuoda koska omilla kissoillani on se herpesflunssa. Stressi vieraasta kissasta kodissaan aktivoi sen taatusti niillä ja suustaan tulehtunut, sydänvieasta kärsivät kissa olisi saanut sen vielä kaiken muun päälle. Ei kerta kaikkiaan eläinsuojelullisesti hyvä vaihtoehto.

Tässä kohtaa sekä minä että Uskan minulta alun perin hankkinut nainen olimme samaa mieltä että tälläistä kissaa joka tarvitsisi ensihätään sydänultran sydämen tilanteen selvittämiseksi ja siitä kontrollit 6-12 kk välein sekä todennäköisesti kirurgista hammashoitoa, ei voi kertakaikkiaan lykätä jonkun uuden ihmisen vastuulle. Ei ole reilua kissalle eikä mahdollisesti nopeaankin saattohoitoon johtava kissanomistaminen ole mitään ilahduttavaa saati lastenleikkiä. Olen lähes varma että Uskan sydänvika oli HCM joka on etenevä sairaus koska kissa oli ultrattu 2 kertaa sydämestään terveeksi ja pelkällä kuuntelulla kuuluva vika ilmaantui noin 5 vuoden iässä kissalle joka oli käynyt säännöllisesti lääkärissä kuunneltavana ja hammashuollossa. Jos uskaa tai sen pentuesisaruksia olisi käytetty jalostukseen olisin vielä haalinut kissan itselleni ja ultrauttanut sen jotta faktatietoa olisi saatu lähisukulaisten avuksi. Mutta tässä tapauksessa kun koko pentue oli leikattu nuorena eikä lähisukua tietääkseni ollu kasvatuskäytössä,  ei lemmikkikissasta mielestäni tarvinnut tehdä mitään "koe-eläintä" ja kiikuttaa sitä paikasta toiseen stressaamaan enää tuossa vaiheessa. Minulle kerrottiin että Uska huutaa hysteerisesti, sitä minun on vaikea tästä kissasta kuvitella joten ehkä sen elämässä ja terveydessä oli ollut sen verran vastoinkäymisiä että kissan käytöskin siitä jo kärsi. Lopettamisesta kissa ei kärsi ja olen kiitollinen että Uskan ex-omistaja teki vastuullisen eläinihmisen teon ja saatteli kissaystävänsä unille. Eipä tarvitse hänen eikä minunkaan nyt sitten miettiä ja surra, missä sairas kissa on ja hoidetaanko sitä riittävän hyvin. Lepää rauhassa pieni pumpulikissa-Uska. 

Muitakin murheita on ilmennut. Nerikomin Aragornillae, 11 vuotta, on tullut nopeasti kaulaan isohko patti. Arpan patista otettiin 4 ohutneulanäytettä mistä ei löytynyt mitään tulehdukseen tai kasvaimeen viittaavaa. Imusolmuke kaulalla on kuitenkin ensimmäinen ajatus ja mahdollisesti tulehdusta jossain pitkäjuurisessa hampaassa se mitä ehkä kannattaa alkaa selvittää jos patti alkaa Arpan elämää haitata. Siltä on leikattu pari vuotta sitten hyvälaatuinen ihokasvain selästä joten ymmärrän että omistajia jännittää. Onneksi Lappeenrannassakin on nykyään varmasti tarjolla laadukasta eläinlääkintää, kaikkea hyvää Arpan perheelle ja nopsaa toipumista!

Sitten vielä pieni pätkä koirien terveydestä. Käytin viime viikon torstaina Vampin Seppo Lambergilla Sökövinttien järjestämässä joukkoultraustilaisuudessa josta Whippet-ry palautti 150€ per nuppi hinnasta 50€ takaisin kun ultran tulokset annetaan julkiseen käyttöön. Eli kaikkien kiinnostuneiden nähtäväksi. Iloksemme Vamppi ja sen sisko Piri jonka omistajien kyydissä olimme (Kiitos Jenni ja Esa!) saivat täysin terveen paperit. Niitten sisaruksista yhdellä havaittiin 2/6 sivuääni, mitraaliläppävika. Todella harmillinen uutinen kasvatusmielessä koska nyt on sitten tarkkaan seurattava, kuinka ko vika käyttäytyy eli paraneeko vai pahentuuko, nuoria koiriahan nämä vielä ovat. Pentueesta kuusi seitsemästä on nyt ultrattu ja loput viisi ovat olleet terveitä eikä tämän sivuäänellisen koirankaan tarvitse elää toistaiseksi mitenkään eri lailla kuin muiden, siinä mielessä sekin on terve. Whippettien osalta sydäntietojen keruu on vasta alkutekijöissään koska niillä on sellainen spirintterin sydän että koirat joilla joku pieni vika on, voivat silti elää pitkän ja aktiivisen elämän kokonaan tai lähes oireitta. Mutta on ihan hirveän viisasta että tietoja on alettu kerätä koska mukana on Hannes Lohen työryhmä jotka voivat päästä mahdollisten löydösten avulla kiinni vaivan geneettiseen laatuun ja toisaalta, vain tutkimalla voidaan selvittää edes normaalin raja-arvot mitä whippeteille ei oikein ole vielä määriteltynä. Kustannuksiahan tälläisestä tulee mutta jos koira jolla on pieni poikkeama, jaksetaan käyttää säännöllisesti tutkimuksissa, sen oma elämänlaatu pysyy hyvänä ja samalla saadaan dataa kuinka juuri kyseisen lainen vika käyttäytyy tämän rotuisella ja mitä siinä voi olla odotettavissa jos muilta joskus vastaavaa löytyy.

- Tässä on nyt vilisemällä kirjoitusvirheitä mutta minun niskani ovat sen verran jumissa että saa olla. Kesätyöntekijän perehdyttäminen käy omien hartioiden päälle kun ei 2 ihmistä oikein mahdu ergonomisesti 1 tietokoneen viereen. -





sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

CFA-Terra ja Toivion tournee

Tera-kissani kasvattaja Pirkko on kyllä mainio tyyppi! Hän sai hankittua Terralle vaadittavat 8 sukupolven rekisterikirjakopiot CFA:han rekisteröintiä varten vaikka Terran sukulaisia on pitkin Norjaa sun muita ulkomaita ja sellaisia henkilöitä joita ei saa muuten kiinni kuin perinteisiä kirjeitä kirjoittaen jne. Ei mikään ihan helppo homma kun aina kun mennään sukupolvissa taaksepäin on todennäköisempää etteivät kasvattajat ole enää aktiivisesti mukana kissaharrastuksessa ja moinen ulkomaille valokopion lähettely tuntuu helposti turhalta. Mutta näin se on nähtävä että Terralla on nyt maailman suurimman rotukissoja rekisteröivän kattojärjestön alla "sotu" :). Näyttäisi siis siltä että saamme vuonna 2008 Saksan Bonnissa Terran ansaitseman CFA-champion-tittelin ihan viralliseksikin, hauskaa! Terra itse ei ole asiasta moksiskaan.



Bonniin tuli aikanaan lähdettyä ihan huvin vuoksi kun hyvää matkaseuraa oli tiedossa ja Air Berlin oli alkanut lentää edullisesti Suomesta Saksaan. Tuolloin olin jättäytynyt rex-kissojen kasvatuksesta pois ja kotimaiset FIFE-tyyliset kissanäyttelyt joissa täytyy viettää aikaansa yleensä 08 - 19.00 koko päivän ajan ja tuloksena voi hyvällä tsägällä olla yksi "serti" ellei kissa ole joku poikkeuksellinen kategorianvoittajapakkaus. Kyllähän noita oli tullut siinä vaiheessa kierrettyä melkein 10 vuotta. CFA Finland oli aloittamassa toimintaansa ja kehänäyttelyistä joissa kissa käy yleensä noin kolmella tuomarilla päivän mittaa ja on siis moninkertainen määrä mahdollisuuksia "menestyä", alkoi olla näköpiirissä. Noh, ei minusta sitten tullut CFA-aktiivia kun turnausväsymystä oli kerättynä jo niin kovasti mutta parissa mukavassa CFA-näyttelyssä olen kotimaassakin ollut osallisena ja myös assistentin eli clerkin oppilaana kertaalleen. CFA-näyttelyssä clerkillä on suurempi rooli kuin FIFE-näyttelyn assarilla, homma ei todellakaan ole mitään pelkkää pöytien pyyhkimistä. Ihan mielenkiintoista kyllä. Kun meille seuraava rotukissa joskus tulee, saatan hyvinkin katsoa sen joltain CFA-kasvattajalta tai ainakin sellaisen tyyppisen kissan että sen kanssa voisi kerran-pari vuodessa kehänäyttelyssä piipahtaa. Hyvällä kissalla on mahdollisuus valmistua ainakin championiksi nopeasti kehänäyttelyiden (CFA, TICA) maailmassa mikä on mielestäni toisaalta hyvä. Kissoilla tartuntataudit kuten flunssat ovat paljon hankalampia kuin koirilla ja jos kissojensa kanssa kiertää kerran kuussa jossain näyttelyssä missä on 500-1000 kissaa on ihan tasan varma ettei niiltä pysty täysin suojautumaan. Kehänäyttelyihin ei keskinkertaista kissaa ihan "huvikseen" kannata jatkuvasti raijata ja toisaalta niitä myös järjestetään sen verran harvemmin Suomessa ja lähimaissa että kissan immuniteettiä tulee rasitettua ihan vahingossa vähemmän mitä norminäyttelyissä joita Suomessa järjestetään mukavan runsaasti. Toisaalta kehänäyttelyissä kissat saavat esiintyä niin että tuomari koittaa leikittään niitä kiipeilytolppaan ja jonkun mielestä moinen kiipeilypuu vasta onkin tautipesä.

Vaan eipä ole ajankohtaista tuo näyttelyhomma ihan lähivuosina. Suurkiitos Pirkolle vaivannäöstä vaikka me olemmekin nykyisin lähinnä "soffachampioneja" ja keksitään kyllä jotain kivaa sitten kun Terran "herkkusienen" titteli varmistuu! Pirkon erästä kasvattajatuttua tuli nähtyä tuolla saksanreissulla. Kissanäyttelyistä vielä sen verran että vaikka itse olen aika "kukkahattu" monessa asiassa enkä pidä noita eläinten ulkoisia ominaisuuksia niin tärkeinä niin mielestäni kissa on tällä hetkellä Suomessa niin pienessä arvossa lemmikkinä että kissanäyttelyillä on edelleen tärkeä valistuksellinen rooli. Miksi koirat ovat niin arvostettuja? Sitä sopii miettiä. Niin kauan kuin kuka vaan saa kissan milloin vaan ilmaiseksi ja sen paremmin harkitsematta niin heikkoa on arvostuksen kanssa. Silloin kissan voi laskea vapaaksi pihalle itse itseään viihdyttämään ja ruokkimaan itsensä ja kun se jää auton alle, uutta vaan tilalle eikä tätä edes paheksuta. Kyllä jos kerrot että peräkkäin kolmas koirasi "no se jäi auton alle tai siis ei vaan tullut kotiin kun oli keskenään liesussa" niin moinen aiheuttaa kulmien kohauttelua. Ei kissojen kanssa niinkään.

Näyttelyt kertovat mielestäni että kissat ovat ihan yhtä arvokkaita "harrastuseläimiä" ja ulkonäöltään vaihtelevia ja kauniita mutta eivät onneksi niin sairaalloisissa määrin kuin koirat. Näyttelyissä tarjoutuu kerta toisensa jälkeen mahdollisuus keskustella näyttelyyn kissojen takia yleisöksi tulevien ihmisten kanssa ja oikoa väärinkäsityksiä ja kertoa omasta mielestään asiallisesta kissanhoidosta. Tästä syystä myös maatiaiskissoja olisi hyvä näkyä näyttelyissä, että ne ovat yhtä arvokkaita, sekä samalla lailla hyvinruokittuja ja rokotettuja.

Sitten Toivion retkeen.  Eilen oli sadekeli joten eipä huvittanut isonpia lenkkejä tehdä. Tänään otin sitten koirien kanssa vahingon takaisin ja kävelimme melkein 3 tuntia josta 1,5 koirat saivat olla vapaana metsässä. Keli oli tosi haastava kun metsässä on vielä upottavaa hankea mutta ei onneksi mitään vahinkoja käynyt. Hyvin on ollut rauhallisia koiria ja Samballe annoin varmuuden vuoksi annoksen särkylääkettä kun päästiin kotiin. On tuo upottava hanki niin raskas alusta ja välillä koirat olivat kyynärpäitä myöten hangessa. Mutta mieluummin hankikin kuin koirapuistoissa tällä hetkellä jään päällä lilluva vesi ja loska!









Rauhallista menoa ollut muutoin, mitä nyt fillaria olen vähän saanut huollettua ajokuntoon (Sepolle kiitos renkaiden täytöstä, ei meinannut sujua..) ja hiukseni hennattua. Kasan harrastuslehtiä ehdin eilen lukea ja vähän muutakin. 
 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Mukava viikonloppu haikeilla mausteilla

Vamppi on toipunut hyvää vauhtia, sain eilen nypittyä tikit itse pois tässä viikonloppuna ja tänään tehtiin jo ihan normaali remmilenkki huonosta ilmasta huolimatta. Sanoisin että maanantai ja tiistai on syytä vielä remmilenkkeillä vaikka varpaanväli onkin jo nätti, tuo neitikoira menee kuitenkin kuin viitapiru kun tuosta valloilleen pääsee ja maasto on aika jäistä vielä. Ettei kolota parantunutta haavaa heti uudestaan.

Perjantaina huomasin että Vastavirralla soitti eräs vanha suosikkini, brittiläinen Vibrators jossa soittaa ja laulaa nykyisin suomalainen Pete. Mukavaa että toi bändinsä taas vastikselle (vuosi sitten toukokuussa viimeksi), lauantaina soittivat Stiff Little Fingersin lämppärinä Helsingissä. Myös muutama ystävä ilmaantui paikalle ja vaikka perjantaiväsymystä vähän olikin liikkeellä, meno oli mukavan hilpeätä.





Montako pötköttäjää näet kuvassa? Ritukin on vaihteeksi sietänyt koiria sen verran että on mahtunut viikonlopun mittaa pariin kertaan sohvalle.



Sitten ne viikonlopun haikeat ja vaikeat. Joissain tilanteissa ainoa viisastenkivi mitä voi kasvatinomistajalle jakaa on se, että nyt olisi aika luovuttaa. Parantumattomien sairausten kohdalla se luopuminen tulee ennemmin kuin toivoisi. Kun en ole enää aktiivinen kasvattaja on jäljellä oleva osuus valitettavan usein vanhenevien lemmikkien terveydenhoitoon ja lopulta terminaalihoitoon liittyvää kun uusia pentusia ei enää maailmaan meiltä synny. Kiitos kaikille kasvattieni omistajille siitä että hoitavat lemmikkejään hyvin. 


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Talviloman kuvasaalis

Talvilomailuni meni oikein rennoissa, liikaa ennalta ohjelmoimattomissa merkeissä. Seppo oli tiiviisti työn parissa, kolme päivää työmatkallakin. Joten ehdin alkuviikolla käydä mm hoitamassa Maukka-rexiä keskustassa. Mutta pääsiäisenä ollaan ehditty vähän lomailla yhdessäkin.


Flora-Maurista on Ihan Tyhmää olla pari päivää omin nokkineen!



Terra tarkkana!


Putsailin pitkästä aikaa kahvinkeittimemme espressopuolen kuntoon. Pressoa lähinnä tullut keiteltyä (miten kätevää kerran olen ollut yksin kotona, keittää kuppi kerrallaan!) mutta tänään meni viimeisen lomapäivän kunniaksi 3 mukia capuccinoa. Lämmikettä ulkoilun päälle!



Samba ja Jaakon tytöt alkuviikosta. Vamppi on ollut lenkkeilykiellossa tiistaista asti koska varpaanväliin ilmaantui verta tihkuva patti. 





Kivaa on kerta juoksukavereita piisaa!


Niin siinä sitten kävi että eläinlääkärireissu tuosta pienestä patista koitui ja Vamppi korkkasi eläinlääkärikuluvakuutuksensa käytön alkuun tänä vuonna. Tulehtuneen syylän poisto 339€, kyllä sillä jo alkuun pääsee. Tästä ei toivottavasti kuitenkaan lisämuisteltavaa tule, varpaanvälin pari tikkiä ovat lähteneet parantumaan hyvin.


^ Onko näillä vähän sama ilme vai mitä?



Trattipää pääsi matkustamaan heti leikkausta seuranneenä päivänä. Pitkänäperjantaina oli luvassa tätini 60-vuotisjuhlat Lounais-Hämeessä.


Miehet lähtökuopissa. Syntymäpäivät olivat pienessä ja viihtyisässä Ravintola Köökissä Forssassa. Oli mukavaa nähdä vaihteeksi isäni puolen sukulaisia.




Seppo korjaa koirien porttia. Uusi uljas korkea portti on kuulemma luvassa keväämmällä kun ulkona on mukavampaa askarrella.


Koirat ovat harrastaneet kotipihalla mm makkaranpalojen etsintää että aika kuluisi muussa touhussa kuin juoksemisessa ja lelun repimisessä.


Lauantaina nautimme vähän kreikkalaishenkistä iltapalaa hyvän cavan kanssa. 


Koneellakin on vissiin tullut istuttua ihan tarpeeksi, onneksi olen ehtinyt myös lukea.



Oikein rentouttava loma ja aurinkoakin olen jo nähnyt sen verran että pitää panostaa ihonsa suojaamiseen, pientä punoitusta havaittavissa.