lauantai 22. elokuuta 2015

#deluxeprimacat

Heippa, hengissä ollaan koko sakki. Minulla on ollut hieman teknologiaongelmia puhelinvaihtojen jne. takia joten bloggaaminen on jäänyt vähemmälle. Päivitän kuulumiset kun ehdin siirtää kesän kuvia kotikoneelle. Lisäksi 10-sormijärjestelmään tottuneena inhoan kirjoitella tabletilla..

Tällä viikolla kävi niin mukavasti että kissamme saivat ison salkullisen Primacatin hyviä kunnon lihaa sisältäviä ruokia testattavaksi #fiksuvaihto - kampanjassa. Meillä on ollut hieman haastavaa tuo ruokinta koska kumpikin kissa oksentelee toisinaan kuivaruokaa ja jonkinlaista altistumista on havaittavissa niin että ruoka joka käy viikon-pari ei enää kolmen viikon kuluttua vaikutakaan sopivalta. Tämä nimen omaan kuivaruokien kanssa ja usein niin että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Toinen haaste on Fridan eli Ritu-rexin hampaattomuus. Ritulta poistettiin jo aika nuorena kaikki hampaat parodontiitin takia. Tästä syystä sillä on taipumus ahmia ruokaa täysin pureskelematta ja ylöshän se helposti pulahtaa. Hienojakoista siis olla pitää ja tarvittaessa muussaan ruoan haarukalla etukäteen. Ritulla on ollut myös vuoden verran lieviä oireita alkavasta munuaisten vajaatoiminnasta, ensin 10-vuotistarkastuksessa verikokeissa oli veren urea-arvo koholla ja myöhemmin kreatiini. Vuodenvaihteessa ja helmikuussa on käyty kokeissa viimeksi. Vuodenvaihteessa oli krea koholla ja suositeltiin että alkaisimme syöttää munuaisvaivaisten tukiruokaa. Sitä sitten testailtiin ja hyvin montaa laatua mistä kaikki kuivaruoat oksettavat kissaa. Kuivuminen jo itsessään voi nostaa kyseistä arvoa joten päätin että kissa saa syödä puolet ruoastaan munuaisvaivaisten säilykkeitä ja puolet ihan mitä vaan mikä pysyy sisällä, oksennetulla ruoalla ei ole ainakaan positiivista terveysvaikutusta. Ja tällä reseptillä Ritun kaikki veriarvot olivat helmikuussa täysin viitearvojen keskitasolla, terveen arvot.

Hampaattoman kissani kanssa olen henkisesti varautunut siihen että elämän laatu saa mennä mahdollisesti pituuden edelle eli tosiaan ruoan syötävyys ja sulavuus on tärkeämpää kuin matalassa proteiinissa täysin pidättäytyminen.  Ikääntyvistä kissoista monella munuaiset alkavat kulua huomaamatta ja tästä syystä vanhoille tarkoitetut sapuskat ovat munuaisia tukevia. Kesän mittaa montaa eri erikoisruokaa testailtuani otin kissoilta jatkuvan raksubaarin pois ja ne ovat siirtyneet ruoka-aikoihin ja Ritu on lähes kokonaan ilman raksuja. Terra-aby pitää niistä ja uskoisin että ovat hyvää tekemistä hampaille joten sen ruokavaliossa pidetään raksut jatkossakin.

Mutta näillä taustapuheilla aion nyt siirtää Terran vähäksi aikaa kokonaan primacatille ja Ritun 50% primacatille ja 50% saa olla edelleen munuaisia tukevia kevennettyjä säilykkeitä. Testaajista Terra on 8-vuotias vilkas ja kesäisin ulkotarhailusta nauttiva abessinialainen jolla ei ole muita ruokaongelmia kuin joidenkin kuivaruokien aiheuttama oksentelu. Frida on 11-vuotias oma kasvattini, ihmisten huomiosta ja lämpimästä nauttiva hampaaton topakka cornish rex-täti. Mielenkiintoista nähdä miten eläinkaupoista ja eläinlääkäriltä saataviin ruokiin tottuneet kissat "pärjäävät" ihan tavallisen marketin hyllystä saatavilla sapuskoilla ;). Noh, tottapuhuen olen tähänkin asti ostellut satunnaisesti ruokia ja varsinkin säilyke/pussiruokia marketista jos ravintosisältö on näyttänyt järkevältä. Kanana mainostettava ruoka joka sisältää 4% kanaa tai pääasiassa jauhoja sisältävä kuivaruoka olivat vielä 90-luvulla tyypillistä markettimättöä ja aikanaan kissoja kasvattaessanikin olin sitä mieltä että joku whiskas on kissojen "mäkkäriä", pikaruokaa joka ei satunnaisena herkkuna tervettä kissaa riko mutta ainoana ravintolähteenä kissalla joka ei lisäksi metsästä jyrsiöitä, aivan liian köyhää.

Sitten kuvia testin alusta.





Kuten makustelusta voi havaita, maistuvuus on hyvä.








Mutta näin, kirjoittelen noin kuukauden kuluttua mitä kissoille kuuluu lihantestauskuukauden jälkeen. Koe-eläinpuisto (tässä kohtaa ko radio-ohjelman muistavien kuuluu hymähtää) kiittää ja kuittaa!

Törmäsin muuten pitkästä aikaa kasvattieni Dannyn (Fridan veli) ja Boriksen omistajaan. Olipa kertakaikkisen mukavaa kuulla että 11-vuotiaat pojat ovat pysyneet terveinä ja sopeutuneet vuosien varrella hyvin myös pikkulapsiperheen arkeen :).