tiistai 26. marraskuuta 2013

Marras maassa

Lopulta, LOPULTA ilma pakastui ja ulkona liikkuminen alkaa helpottua.
Sen kunniaksi saatiin heti juoksuseuraa.




Kävimme myös remmi/vapaanajuoksentelulenkillä Lempäälässä laavulla. Siellä tuli vastaan hiukan erikoisempia lenkkeilijöitä! Pitkän lenkin perhe kulki kahden vuohensa kanssa. Koirat osasivat onneksi suhtautua sivistyneesti.


Muutenkin oli oikein mukava viikonloppu, sunnuntaina tuli nähtyä pitkästä aikaa erästäkin ystävää jota kissaharrastusaikoina tapasin useammin. Todella mukavaa! Sekä muitakin läheisiä ystäviä on näkynyt ja kuulunut.


Näin tylsinpään vuodenaikaan itseään täytyy vähän hemmotella. Sunnuntaina Seppo innostui leipomaan monta pellillistä pasteijoita, sekä liha- että kasvistäytteisiä voitaikinasta joten siinähän se meikäläisen vegaanius taas karisi. Itse olen vähän livennyt turhanpäiväisen kuluttamisesta (mukavat asiat eivät ole turhia jos niistä on oikeasti iloa?) ja joitain juttuja on tullut tilailtua. Tähtivaeltajan kirja-arvion perusteella halusin Jukka Laajarinteen kirjan 72. Lisäksi mukaan tarttui pari pehmeäkantista Neil Gaimania alkuperäiskielellä. Ennakkotilauksessa on myös Spiritual Frontin uusi levy bänditä suoraan josta yksi arvostelu täällä Levyarvio ja kaupittelua Kuulostaa julmetun hyvältä kun Spotify:stä olen vähän ennakkokuunnellut.

Henkilökohtaista hedonismia on tullut myös rapakon takaa, artesaanihenkisiä yhden naisen käsityönä tekemiä tuoksuöjyjä. Öljyt ovat siitä mukavia että tuoksu pysyy aika lähellä ihoa eikä kulje mukana pilvenä kuten jotkut alkoholipohjaiset hajusteet. Tosi mukavia tuoksuja joista suurin osa on unisex-typpisiä, käy oman makusi mukaan niin miehelle kuin naisellekin. Tuoksuja
Aika edullisia ja pieniä juttuja kuitenkin.

Sitten vielä vähän huolestuttavampia kissakuulumisia. Kasvattini Arppa on käynyt nyt jo uudestaan imusolmukeleikkauksessa. Tällä kertaa hoitoon kuuluu pistos jossa on sytostaattia ja kortisonia koska imusolmukesyöpä uusi näin nopeasti. Kissa toipuu tällä kertaa leikkauksesta nopeammin kun patti huomattiin ja saatiin pois pienenä mutta onhan tuo todella, todella huolestuttavaa. Lemmikkieläimiä pystyy nykyisin hoitamaan todella vakavistakin sairauksista. Jos hoito ei kuitenkaan ole parantavaa täytyy jossain vaiheessa tehdä niitä vaikeita päätöksiä, milloin hoito lopetetaan. Surullisesti tuttavapiirissä on nyt vielä Arppaa huonommassa kunnossa iäkäs whipukka-huskysekoituskoiruus, sen kanssa on saattohoidosta kyse koska kotilääkkeeksi on vaihtunut opiaattipohjainen kipulääke. Myöskin hyvän ystäväni jo varsin iäkkään maatiaiskissan vointi on hieman kiikun kaakun koska sillä on todettu kilpirauhasen liikatoiminta joka on vaikuttanut maksa-arvoihin. Liikatoimintaa voidaan onneksi hoitaa ja vanhat kissat saavat usein paljon hyvää lisäaikaa huolellisesta lääkehoidosta, tälläkin kaverilla on muistaakseni myös verenpainelääkitys tukena. 

Toivon näille eläinystäville lämpimiä nokkaunia vaikka ulkona olisi miten kylmä ja mukavaa, leppoisaa yhdessäoloa omistajien kanssa jotta sitä rakkautta ja hellyttä on tuhlattuna koko sydämen kyllyydestä sitten kun lemmikin on aika päästä pois vanhuuden vaivoista. Harvoinhan nämä ihan unessa "vanhuuteen" kuolevat. Elämänlaatua mitataan jollain ihan muulla kuin vuosilla tai euroilla, se on sitä pilkettä silmässä ja iloista arjen lyllerrystä itse kullakin. Joskus aikaa on enemmän mitä osataan odottaa, joskus vähemmän.  


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Enimmäkseen hissun kissun

Marraskuu sen kun pyörii eteenpäin.  Pimeätä, lämmintä ja luokattoman märkää. Kummasti on tuo soffa  takan vieressä houkutellut. Puolet viikosta meni muutenkin ikävällä fiiliksellä kun hyvä ystäväni joutui äkillisesti kolmeksi päivää sairaalan sydänosastolle, lenkkitreffiemme sijaan hänellä oli vähän toisenmoista ohjelmaa meno. Onneksi lopulta ei ollut kyse sepelvaltimotaudista mitä lääkärit ensin epäilivät. Hurja pelästytys mutta ainakin tutkittiin kunnolla, mistä rintakipu johtui. Helpotuksen huokaus ja loppu hyvin, kaikki hyvin.



Lauantaina tein koirien kanssa kunnon metsäreissun vaikka olikin satanut paljon. Metsä oli todella märkä ja osittain liukas.




Hevonenkin oli luistellut samaa reittiä aikaisemmin samana päivänä.


Samballe valitettavasti tuollainen 2,5 tunnin reissu josta yli puolet vapaana, oli vähän liian raskas tällä kelillä ja se oli illalla vähän kolotuksesta kärsivän oloinen vaikkei ontunutkaan joten annoin varmuuden vuoksi särkylääkkeen. Tänään on liikkunut ihan nätisti joten ei onneksi sen kummempaa. Nopeitten koirien kanssa epävakaa maaston pohja on aina kohtuullisen riskaabeli, aina voi sattua ja tapahtua joten tänä syksynä ei olla päästä rallailemaan oikein kunnolla. Tulisi jo se talvi!


Seppo on tehnyt tämän viikonlopun musiikkia rauhassa ja olen koittanut olla häiriköimättä. Joten hilpaisin tänään erään ystäväni kanssa Sara Hildénin taidemuseoon ja Galleria Rajatilaan. Tuuli sen kun tuiversi Näsijärveltä ja kuului mielenkiintoisena taustameluna taidenäyttelyyn. 

Melkoisen myrskyinen keli teki eilen illalla taivaasta todella jännittävän näköisen kun tuuli kuljetti pilviä kuun yli, aika nätisti tämä halvin lumiapuhelin näköjään onnistuu piemeäkuvauksessa:




Laitetaanpa vielä vähän ruokajuttua. Minulla on vähän livahtamassa syöminen taas kaamospupeltamisen puolelle joten päätin että syön nyt ainakin jouluun asti arkisin mahdollisimman vegaanisesti. Kaikenmoista tekemistä on luvassa joten en tee viikonloppuisista ulkona syömisistä sen vaikeampaa mitä se kasvissyöjällä on mutta kyllähän tässä on oikeasti aiheellista ennen jouluisia juusto&suklaaorgioita katsoa mitä syön. Herkuttelu kuuluu jouluun mutta arkena voi vähän tsempata. Lisäksi olen täysin korviani myöten täynnä rahka-raejuusto-keventämistouhuja joten puuroa, talkkunaa, mysliä ja soija&kaurajogurtteja nyt vaihteeksi aamu- ja välipalaksi. Tällä hetkellä uunissa paistuu alkuviikon työevääksi intialaishenkistä kaalilaatikkoa mistä voin jakaa reseptinkin jos jollekulle ei heti tule mieleen, miten kaalilaatikosta tekisi vegaanisen intialaisversion ;). Tämä on myös gluteiinitonta ruokaa, tarkista kuitenkin käyttämäsi valmismausteet tästä varmistuaksesi jos on tärkeätä.

1 kg (tai reilu) keräkaalia
3-4 porkkanaa
2 punasipulia (tai tavallista, ja/tai valkosipulia)
1 paprika, minulla sattui olemaan keltainen
puoli pussia (olisiko 2 kahvimukillista) soijasuikaleita tai soijapaloja
purkki soijakermaa (myös turkkilainen jogurtti käy)
puoli purkkia esim. pataksin tikka masala-currytahnaa 
ruokaöljyä kuulottamiseen ja vuoan voiteluun
1 luomu kasvisliemikuutio
+ mausteita lisäksi oman maun mukana jos kaipaat
myös purkillinen tomaattimurskaa, tuore inkivääri ja ohra käyvät jos niitä tekee mieli.

Keitä puoli litraa vettä ja tee siitä kasvisliemi, lisää teelusikallinen currytahnaa ja soijasuikaleet. Laita kannen alle kiehumaan hiljaisella. Pilko sillä aikaa kasvikset. Aloita kuullotus laittamalla pannuun öljyä ja loput currytahnasta, sitten sipulit ja paprika, kohta perään kaalit. Määrä voi olla helpompi paistaa suosiolla kahdessa erässä. Itse laitoin lisämausteeksi kurkumaa, korianteria, inkivääriä, jeeraa, sarviapilaa ja pakastekuivattuja itämaisia yrttejä, myös limelehdet kävisivät tosi hyvin. Lopuksi kerma ja  thaichiliä. Sekota soijasuikaleet liemineen joukkoon ja lisää vähän vettä, mukillinen ainakin. Tämä satsi menee isoon uunivuokaan. Paistetaan noin tunti, lämpö riippuu uunin ärhäkkyydestä. Paistoin ensin puoli tuntia 200 ja lopuksi kannen tai folio päällä haudutusta ainakin puoli tuntia 150 asteessa. Tämä on tosi hyvää myös vähemmällä kermalla + sen tilalle tomaattimurskaa tetra ja vähän reilummin chiliä. Currytahna säilyy jääkaapissa ainakin 2-3 viikkoa eli siihen asti kun tekee mieli seuraavan kerran tätä tai linssikeittoa.  Lopusta kaalinpäästä sitten vaikka kaalipiirakka tai coleslawta.




sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kissa kipeänä ja muita syksyn tapahtumia

Onpahan ollut varsinaiset pari viikkoa taasen, mukavia (ja vähemmän mukavia) tapahtumia ja taloushuolia. Alkaen siitä että mieheni lomautettiin "toistaiseksi" jolloin minä loihe lausumaan että nyt olisi mukavaa että lemmikit olisivat terveenä pari kuukautta koska sen verran taitaa mennä että ansiosidonnainan päiväraha alkaa ilmaantumaan tilille. Siinä ei sitten montaa päivää mennytkään kun Terra karkasi häneltä pihalle ja Seppo päätti ilahduttaa kissaa päästämällä sen ulkotarhaan luvan kanssa kerran aurinkokin paistoi. Virhe! Sisäkissalle marraskuun alun kelit ovat liian kylmiä ja pissatulehdushan siinä alkoi vuorokauden kuluttua ulkoilusta. Virtsanäytteen saaminen olikin aika työlästä kun kissa oli pissaillut rakkonsa aivan rutikuivaksi helpottaakseen oloaan. Ultraäänellä rakon läpi neulalla ei onnistunut joten katetroimikseksi meni 1 ml näytteen saamiseksi. Näytteessä oli paljon verta ja bakteereja eli oikein tyypillinen löydös tulehdukseen, onneksi ei kiviä eikä kiteitä kuitenkaan. Nuo vaatisivat muutoksia kissojen ruokavalioon joten vähän helpommalla pääsimme, ja hieman alle 200€ laskulla. 10 päivää antibioottia ja kipulääkettä. Ruokavalion muutokset ovat meillä aina hankalia kun varsinkin Frida oksentaa helposti ja Terra taas vähän eri ruoista. Vähällähän me olemme kissojen kanssa päässeet kun koskaa aiemmin ei ole ollut mitään pissavaivoja ja nytkään Terra ei ole tehnyt hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle pissoja. Samalla tuli tsekattua hampaat ja takimmaisissa poskihampaissa on sen verran hammaskiveä että ne putsataan tässä talven mittaa.

Sitten pari kissakuvaa. Kävin hoitamassa parina päivänä Flora-Maukkaa eli Hathor Fire In Cairoa. Sillähän on aika railakas ruoka-aineallergia mikä oli jonkun aikaa hyvässä kunnossa atopica-allergialääkkeen kanssa. Valitettavasti eräs suuri ruokafirma muutti allergiaruokansa koostumusta mikä aiheutti  monenlaista ongelmaa ja nyt Maukka on tarvinnut kortisonia atopican lisäksi ettei se jynssäisi ihoonsa reikiä. Kortisoni lihottaa ja altistaa ikääntyvän kissan diabetekselle mutta elämänlaatua se parantaa joten eihän tässä ole vaihtoehtoja. Ikää on kuitenkin jo yli 10 vuotta ja oireettomaksi tekevää ruokavaliota ei ole valitettavasti löytynyt. Maukka oli hyvin kiitollinen seurasta ja se on mukavan helppo kissa lääkitä. Kyseessä on Fridan emo kuten kuvasta näkyy.




Loppuviikosta tulikin sitten mukavia uutisia pari päivää ennen kuin mieheni lomautuksen piti alkaa, hommia olisikin taas tarjolla ainakin joksikin aikaa. Helpotuksen huokaus. On tämä huonoa aikaa työntekijälle monessa firmassa, todella monella ystävälläni on yt:t päällä ja irtisanomisiakin on ollut. 

Nyt sunnuntaina on isänpäivä mutta säätiedotus lupasi parempaa ilmaa lauantaille joten päätimme lähteä porukalla Urjalaan metsäretkeilemään. Isälläni on tekeillä metsäänsä komea laavu retkeilypaikaksi joten koitimme olla vähän apunakin, keillä selkä kantamista kesti. Itse heräilen nykyisin noin puolina viikon öistä selkäkipuun joten en valitettavasti ollut kovin hyödyllinen. Vähäsen suppilovahveroita onnistuin kuitenkin keräämään :)





Näin ne rakennushommat sujuvat melkein eläkeiässä! Wau!!


Onneksi nämä peuranluut olivat niin putsattuja etteivät kiinnostaneet koiria. Makkaraa ja munkkeja saivat kyllä ihan juhlaksi asti.


 Siskoni ja Seppo voimailevat, toivottavasti eivät ole tänään liittymässä selkävaivaisiin.



Nokipannukahvi kyllä maistui, kiitoksia!


Illalla poikkesivat vielä Tuija ja Jari kaffelle, kerrankin minulla oli itse leivottua pullaa tarjolla. Tuliaissuklaat olivat myös herkullisia.

Monenlaisia suruja ja murheita on nyt ystävilläkin riittänyt syksyyn joten viikko sitten oli aiheellista pitää oikein iloiset juhlat samhain-halloweenin kunniaksi. Ihanan kamalia olimmekin! ja Bella Morten porukka johon Seppo kuuluu, järjesti hyvät levymusiikkikekkerit koko porukalle Laternassa.


Botanisti.


Carrie.


Tähän musiikkia liippaavaan aiheeseen voinen vielä laittaa taannoiselta Tukholman retkeltä Elinan kameraan tarttuneen kuvan mikä naurattaa edelleen melkoisesti. Pouppée Fabrikk on loistava liveyhtye (vaikka levyllisen tai parin kuuntelu vaatiikin siihen sopivan mielentilan) jonka olen ilokseni nähnyt kaksi kertaa Ruotsissa ja kerran Saksassa heidän alettuaan pitkän tauon jälkeen keikkailla lähivuosina. Tukholmassa kävi sitten niin että Pouppéen herrat ilmaantuivat tanssisalin puolelle illalla Bodyfesteillä ja tälläinen fanikuva tallentui. Henrik Björkk on kyllä sen kokoinen viikinki että jopa meikäläinen tunsi olonsa kovin pieneksi ja hiljaiseksi. Todistusaineisto ohessa. Kiitos Elina kun patistit kuvaan ;).



Pidetään ihmiset huoli toisistamme näin marraskuun harmaissa maisemissa, sosiaalisuus ei koskaan ole pahasta. Kai se täytyy taas lähteä kohta vesisateeseen lenkille. Johan tässä tuli takan päällinen ja siitä riehaantuessani myös keittiö mopattua kun kissa kävi oksentamassa sinne heti aamusta, kaikenmoista kosteaa ruokaa kun on nyt tyrkyllä että Terralta huuhtoutuisi pöpöt pois rakosta virtsan mukana. Olisin voinut nauttia kyllä aamiaisesta enemmän ilman kyseistä mutta onhan tässä jo herkuteltu. Ja sienirisoton tekeminen on jo mielessä.


Mukavaa isänpäivää kaikille isäihmisille!

-muokkaus- tulipas jumalattoman hyvää risottoa. Ihan pirkka risottoriisipakkauksen herkkusenirisoton ohjeella alkuun mutta kanaliemen sijaan kasvislientä. Sekaan kevyesti pannulla käytetyt suppilovahverot niin että niissä on vielä vähän nestettä irrallaan. Lisäksi loraus tryffeliöljyä ja reilusti mustaapippuria. Kypsään lisäsin vielä pari kourallista juustoraastetta, tällä kertaa ihan tylsästi arlan 17% kermajuustoa mutta eipä tuo haitannut, mustapippuri ja tryffeli ovat ihan tarpeeksi teräviä makuja niin että parmesan olisi saattanut jopa hukata tuoreitten metsäsienien maun. NAM!