sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Muskatelpumpa eli kurpitsaruokaa

Olen ihaillut lähikaupan kauniita keilanmuotoisia myskikurpitsoja siitä lähtien kun Tuija on nähteni kanniskellut niitä viemisiksi keskiseen Suomeen täällä käydessään. Ovat kuulemma hyviä ihan vain paistettuina ja britit tuota "butternut squash"-kurpitsaa paljon käyttävät mm pubiruokana kuten tässä fifin artikkelissa mainitaan http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2010/numero-8/ilmastoloytoni-mustakaali-myskikurpitsa joten perjantaina päätin vähän laajentaa näköalojani ja ostin moisen keilan viikonlopun ruokakoriin. Mukaan osui myös tarjouksessa ollut parsakaali, vitamiinejahan talvella tarvitaan.

Paistoin tänään kurpitsan niin että pistin sen pitkittäin neljään osaan, putsasin siemenet pois ja halkaisin vielä eli 8 osaan ja paistoin 200 asteessa puoli tuntia. Paahdettu kurpitsa oli todella herkullista ja makeaa paistetun savustofun kanssa. Mutta kurpitsaa jäi jäljelle puolet ja epäilin että se ei ehkä nettoa mikrossa lämmittämisestä.

Minulla on entuudestaan lämmin suhde parsakaalin varteen koska löysin (muistaakseni myös Voimasta) aikanaan loistavan tähderuokareseptin johon tulee pätkä kurkkua tai kesäkurpitsaa, parsakaalin varsi, keitettyä ohraa ja runsaasti rusinoita ja kanelia. Tomaattiakin tuohon olen laittanut. On siis kylmä salaatti.  Joten alkuperäistä marokkolaista tähdesalaattia soveltan tein tälläisen version:

3 dl lisäkeohraa keitetään kypsäksi luomukasvisliemikuution kanssa (makuuni olisi puolikaskin riittänyt)
2 sipulia siivuiksi
puolikas valmiiksi paistettu kurpitsa
1 pieni parsakaali tai ison parsakaalin varsi
kourallinen rusinoita/valkosipulia (nämä voi jättää pois jos ei huvita)

Parsakaali paloitellaan pieneksi ja laitetaan kulhoon jonka pohjalla vettä, höyrystetään noin 4 minuuttia mikrossa. Tai vaihtoehtoisesti kypsästä parsakaalista jämäksi jäänyt varsi josta 2 cm kovaa päätä pois. Reilusti oliiviöljyä (tällä kertaa talossa oli vain rypsi-oliiviöljyä) pannuun ja sipulit paistumaan. Valuta vesi pois parsakaalista. Parsakaali pannuun ja 2 tl kanelia perään, samoin rusinat. Kanelia voi laittaa enemmänkin jos tietää pitävänsä siitä paistettuna, herkullista on. Chiliä oman maun mukaan. Kun ainekset ovat ottaneet väriä, kypsä kurpitsa sekoitetaan joukkoon. Annetaan olla hetki jälkilämmöllä. Sekoitetaan koko höystö kypsään ohraan ja lisätään vielä oliiviöljyä päälle. Namskis, oli tosi hyvää lämpimänä lisäkkeenäkin mutta kanelin maku tulee kauniimmin esiin kylmänä. Ja tässä on niin kivasti väriä että kotimaisen muuten mainionmakuisen lsiäkeohran "harmaus" ei ankeuta.


Veikkaisin että tämä väri- ja vitamiinipommi maistuu ainakin mustapapujen tai kidneypapujen kanssa ja jos sipuli ja parsakaali ovat saaneet kivaa paistoväriä niin miksei jonkun grillilihankin kanssa pubiruokatyyliin? Lusikallinen turkkilaista jogurttia kylkeen jos vaikuttaa liian kevyeltä ;).

Muuten sunnuntai on mennyt lenkillä ja köllöttäessä.


lauantai 24. maaliskuuta 2012

Arin kuvia



Pakko jakaa nämä kaunokaiset kanssanne, kiitos Ari kuvista!


Keskustassa taas

Meillä alkoi tämänpäiväinen retki vähän nihkeästi kun tihkui vettä ja Vamppi oli sitä mieltä että "En kävele!" taisi pari ohikulkijaa vilkaista pahalla silmällä kun hinasin vastahankaista pentua valjaissa että ehtisimme bussiin. Matka meni hyvin mutta keskustassa oli vastassa aika jänniä juttuja, Sokosta vastapäätä oli ilmeisesti romanialainen (?) humppapumppu oikein äänekkäästi musisoimassa, mm rumpu, läskibasso ja hanuri raikasi. Lisäksi oli Sokoksen 3+1 päivät tms myyntihulijaa ja sellaiset ilmalla täyteen puhalletut pitkät vaaleanpunaiset "ilmapallomiehet" heiluivat tuulessa. Aikamoinen vilinä ja virikepaljous. Eräs lapsukainen kommentoikin ääneen että "Toi koira taitaa olla kipeä kun se noin tärisee." ;) no ei sentään. Menimme matkan koiran vauhtia eli pitkiä toveja paikallaan seisten, vähän niin kuin olisi kissaa taluttanut. Eipä tuo mitään. Satamakadulla alkoi liikkuminen jo sujua. Hämeenpuistossa siskon luona ei jännittänyt yhtään vaikka taloudessa on myös 4 aikuista koiraa. Kuvia luvassa roppakaupalla.


Väsyneet veijarit koirakahvilassa. 




Piri sylissä kahvilassa. 


Ziggy-ibiza.


Tero, Ziggy, Numa.


"Ei ole vanhaksi tulemista, mä näen kahtena!"



Esa ei arvosta pentuja. 





Virallinen valvoja, ettei pienet mustat tee mitään tuhmaa.








Kiitos Jenni, hyvät hulinat oli ja nyt on sopivan väsynyt pentu. Vielä kun se jaksaisi pienen lenkin Maikin kanssa tehdä, kuudelta ollaan menossa.

Tässä vielä Evan video eiliseltä visiitiltämme

torstai 22. maaliskuuta 2012

Härmälän Hurjat videolla

Tälläinen lenkki tehtiin tiistaina, unohdin laittaa tännekin linkkiä. Kiitos Eva videosta!

Vintikästä menoa naapurustossa

Kevättä odotellessa

En jaksanut arkilenkille harmaana päivänä ottaa kameraa mutta puhelimella jotain räpsin.




Härmälän saaressa huomasin ikävän jutun. Sitä on käyttänyt niin sujuvasti wc:nä joku ison koiran omistaja (pariskuntaan kera doggin ja pienen valkoisen olen pari kertaa siellä törmännyt..) että saari tuntuu tällä hetkellä siltä että mahtaako se kesällä olla ollenkaan käyttökelpoinen ihmisille? Epävirallisella uimarannalla on sitä itteään, samoin veneidenlaskupaikalla josta ollaan myös menty uimaan, jopa ison siirtolohkareen päällä missä lapset ja lapsenmieliset kiipeilisivät, iso läjä. Todella harmillista ja aiheuttaa varmasti skismaa uuden Härmälänrannan asukkaiden kanssa.


Pinkit valjaat alkavat olla kainalosta liian kinnaavat ja toiset valjaamme ovat liian isot joten ollaan menty säädettävällä hurtan pehmopannalla. Koska neiti on päättänyt olevansa "mörköiässä" joten ensimmäinen vartti ulkoillessa takajalat vispaavat surkeina ja eteenpäin ei liikuttaisi millään kun on yök-loskaa ja hui-autoja. Jos on aurinkoinen keli tai koriaseuraa, sama koira liikkuu hyvin reippaasti joten en jaksa tästä ressata. Nuolialantien liikennettä täytyy vain käydä päivittäin hetki kuuntelemassa. 

Eilen kävimme kunnon Citylenkillä. Eli jäimme Koskipuistossa pois bussista ja kävelimme viiden ruuhkassa Hämeenkadulla, rautatieasemalla ja pitkin poitkin Tammelaa ja itsenäisyydenkatua. Koira liikkui ihan kohtuullisen hyvin ja namia lykkäsin suuhun tasisin väliajoin. Tunnin kaupungillaolon jälkeen menimme Ilarille. Hiuksiani laittaessa ja rupatellessa meni kaksi tuntia jotka koira koisi tyytyväisenä. Sepon puhelu herätti unilta jolloin koira suunnisti sanomalehdelle joten käytännössä sisäsiistein elkein meni tuokin visiitti :)

Treeniä treeniä uusien juttujen suhteen ja joka toinen päivä löysäilyä ja vapaana juoksemista mieluiten koiraseurassa siis harjoitellaan kuten tähänkin asti.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Bambisiskokset 12 viikkoa

Muilla Sökövintin CG-pentueen pennuilla oli eilen pentuetapaaminen pääkaupunkiseudun suunnalla. Mepä pidimme sitten oman tapaamisemme että tytöt pääsivät riehumaan.


Sökövintin CG Helluntai-Heila 12 vkoa


Vamppi koittaa poseerata salamasta huolimatta.


Sökövintin CG Herran-Terttu 


Likat auttaa minua puutarhan trimmaamisessa.


Isäni on luvannut tulla suurentamaan tekemänsä koiranmökin ovea keväällä niin ei päät kolise.


Peeniä kuvataan!


Vamppi 7-veikkavillapaidassa, Pirre hienosti liekkikuvioissa.



Leirintäalueella oli kiva lekotella mökkin terassilla, ei kastu varpaat.





tiistai 13. maaliskuuta 2012

Nerikomin Aragorn 10 vuotta

Arpan omistaja Kaisa ystävällisesti kokosi iloksemme Arpasta kuvia kuluneelta 10 vuodelta ja sain luvan jakaa ne kanssanne. Kuvat ovat Kaisa Halmisen ottamia.










Kiitos ihanista kuvista, onnellisen näköinen kissa!