maanantai 31. toukokuuta 2010

Koiria vaihteeksi

"Naapurimme" Pilpa koirineen on muuttamassa tuonne lähikuntaan joten yhteiset lenkit whipujen kanssa käyvät pikkuhiljaa vähiin, niinpä saksanreissun jälkeen tuli otettua vahinkoa takaisin ja käytyä niitten kanssa lenkillä to, pe, la ja su. Kelit olivat vaihtelevia mutta koirat ilmeisen tyytyväisiä.

sunnuntain lenkiltä ennen sadekuuroa


Vasemmalla Rio, oikealla Samba.

Niinhän tässä on käynyt että 13 koirattoman vuoden jälkeen puoli vuotta koirien kanssa lenkkelyä viimeisteli sen että kyllähän koira pitää olla kerran omassa omakotitalossa asutaan, asumismuoto on ollut itselleni eräs syy miksen halunnut aiemmin koiraa. Toinen oli hektinen poukkoilu työ&opiskelu-yhdistelmässä, nyt siitä on saanut "huilata" työelämässä jo melkein neljä vuotta joten virtaa alkaa olla muihinkin enemmän ja vähemmän tavoitteellisiin harrastuksiin. Eikä kolmekymppiselle tuo liikunta ole ollut ollenkaan pahasta, on ollut ihanaa löytää taas sisäinen ulkoilmaihmisensä.

Rodun valinta on ollut vaikeaa. Haluan koiran jota voin tarvittaessa kuljettaa helposti vaikka paikallisbussilla joten pienempään rotuun kallistuimme, vakavassa harkinnassa olivat kääpiöpinseri, klainspitz ja heeleri. Kääkkä temperamentikkaana ja sileäkarvaisena varsin perusterveenä seurakoirana vei tarkan puntaroinnin jälkeen voiton. Olen ollut läheisissä tekemisissä vain keskikokoisten ja suurempien rotujen kanssa joten erilaisia koiria piti tavata IRL, myös eräs erittäin viehättävän ja tarmokkaan oloinen wesh corgi pembroke tuli tavattua mutta corgia pidän jo keskikokoisena koirana - tämä taitaa olla isäni suosikkirotu ;). Lämmin kiitos harrastajille ja kasvattajille jotka ovat jaksaneet vastailla loputtomaan kysymystulvaani. Kääkän kanssa saa koulutuspuoleen varmaan tutustua ihan kunnolla joten täytyy lähteä kursseille vähän itsekin opiskelemaan että kaverista tulee kaupunkikelpoinen.

Ja tässä hän on, työnimeltään Hertta (myös Ilsaa ja Helgaa on ehdoteltu saksalaisperäisen rodun nimeksi..), keskiviikkona 5 viikkoa täyttävä tyttö vaaleanpunaisessa pentupannassaan. Saimme valita ja pentueen rauhallisin on ehdottomasti meitä varten. Kaikki ihanan reippaita ja pontevia pentuja!



  


Pentujen emo suhtautuu tavattoman avoimesti vieraisiin pennuista huolimatta, tässä Sepon vieressä.



Nyt alkaa tuntua siltä että meille on lopulta OIKEASTI tulossa oma koira <3 <3 <3
voi hitsiläinen että olen onnellinen. Nyt kun vielä kaikki sujuisi pienellä hienosti kolmisen viikkoa niin asia konkretisoituu! Kiirettä pitää, täytyy mennä tällä viikolla ostamaan Viialan Rakennustarvikkeesta aitaverkkoa joka on siellä muuten tosi paljon edullisempaa kuin trelaisissa liikkeissä, sinne ajamalla säästämme 100€. Lauantaina on pihan turvalliseksilaittotalkoot ja jossain vaiheessa pitäisi remmiä ja pari "lapsiporttia" ehtiä hakea myös. Ei ole kolme viikkoa kovin pitkä odotusaika enää näitten puuhien kanssa!

Ettei mene ihan koirailuksi, Piiparisen Eva otti tänään kuvia Hipusta ulkona, saa nähdä mitä niistä tulee vastahakoisen mallin takia, neiti oli nimittäin elämänsä ensimmäistä kertaa valjaissa pihalla. Vähän oli hurjaa ja kaameaa, sen verran piti huudella että naapurin iso tabbykissa tuli kompostin päälle katselemaan että kuka siellä poraa. Mutta kyllä Hippu puolessa tunnissa rentoutui ja alkoi tutkia paikkoja. Harjoitus tekee mestarin.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

WGT ja kissat

Kävimme Saksassa Wave Gothic Treffen-festivaalien merkeissä Leipzigissä. Todella kaunis kaupunki ja onnistunut reissu. Menomatkalla ennen lentoa yövyimme matkaseuramme&ystäviemme Katjan ja Villen luona Helsingissä ja pääsimme samalla morjestamaan rexejä Skidi ja Veera joista Veera on kasvattini (Nerikomin Fear of Ghosts). Veera tiesi heti että meillä eletään nyt rex-vajeessa ja majoittautui Sepon päälle nojailemaan.






Uutta ja vanhaa.


Festivaalirannekkeella pääsi kuuntelemaan myös Mozartia Pietarinkirkossa, 500 goottifestarilaista nautti tästä mahdollisuudesta. Toivottavasti kolehtiin kalahti rahaa kirkon kunnostustöitten jatkamiseen.


Näkötorni/höchhause oli ihan liian korkea meikäläiselle mutta tulipahan käytyä..

Lämmin kiitos kissanhoitajille, lemmikkien kanssa elävä ei tietenkään pääse matkustelemaan yhtä helposti kuin muut ja tätäkin reissua olikin suunniteltu jo viime syksystä. Tytöt odottivat meitä eilen hyvissä voimissa ja märmättivät kyllä aika lailla moisesta kuuden päivän hoitajien huomaan jättämisestä. Ihanaa tulla kotiin kun omenapuut kukkivat ja sireenit aloittavat kukintaansa, Saksassa sireenit olivat jo kukkineet ja alppiruusu oli täydessä kukassa.

Vielä jälkikäteen pari huomiotani saksalaisesta lemmikkienpidosta. Leipzigissä ei tullut vastaan Yhtään vapaana juoksentelevaa kissaa mikä oli mielestäni erinomaista. Koirilla näki jonkin verran kuonokoppia ja ratikassa kuonokoppa oli koiralla pakollinen, tämä tuntui äkikseltään oudolta. 


sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Pirokin näyttely 15.5.

Lähdin pirokin näyttelyyn ristiriitaisin tuntein ja sen kummemmin valmistautumatta, kokonaan unohtaen että kyseessä oli yhdistyksen 35-vuotisjuhlanäyttely. Seppo piti minulle preppauspuheen menomatkalla ja tuumi että minä EN sitten saa ottaa mitään uutta kissaa vaikka kuinka olisi tarjolla vain minulle, kotia vailla tai ilmaiseksi saatavilla ;). Olemme harkinneet koiran hankintaa pitkin tätä alkuvuotta joten Seppo  tuumasi että uusia kissoja ei tule ennen kuin koira on opetettu perustavoille. Erittäin järkevä ja perusteltu ohjeistus aamun avajaisiksi.. näyttelyssä kun tuli vastaan mm kaunis beige abynaaras jolle etsittiin hieman näyttelyistäkin kiinnostunutta sijoituskotia.

Puitteet "Pirkkahallissa" olivat hyvät kuten aina. Mukanani oli melkein parivuotisen arvostelunäyttelytauon jälkeen Terra avoimessa kastraattiluokassa ja Hippu avoimessa luokassa, kummatkin ensimmäistä ko luokan sertiään metsästämässä. Aamulla ensimmäiseksi kävi selväksi että Terraa jännitti sen verran että Hippua ei Todellakaan tarvinnut työntää naamalle joten nostin strudihäkin väliseinän pystyyn ensimmäisistä Hippuun kohdistuneista sähinöistä.
"Tänään ei olla kavereita"

Muutoin Terra oli huomattavan sosiaalinen ja reipas patsastellen paljon sylissäni puskemassa. Hippu oli hieman vaisumpi mutta ihan ok mielestäni. Vieraitten kissojen kanssa katsekontaktit tosin pistivät pihahtelemaan. Meidät oli sijoitettu abyjen kanssa samaan kehään eurotyylisesti ja mikäs sen mukavampaa kun näyttelyssä paikalla olivat myös Terran pennut riistanvärinen Roma ja punainen Aida omistajineen.  Roma on päässyt jo kertaalleen isäkissaksi, pennut syntyvät pian ja tämä reissu oli pakollisen excellent-arvostelun takia koska kuulemma toistakin neitikissaa kiinnostaisi tämän luonteeltaan erinomaisen nuoren herran seura.. Aida oli mukana treenailumielessä vaikka omistajalla Annalle ei suurensuuria näyttelytysaikeita olekaan niin sukuloitireissu ohessa kävi näyttelytyskin. Kumpikin näistä jälkeläisistä on perinyt isänsä luksus-turkinlaadun. Pentujen kasvattaja Pirkko oli kanssamme aamupäivän ja ehti assaroida Aidan. 

 
Tässä kuva Aidasta, ihana tyttö!

Abyjen arvostelut olivat ohi klo 11 jälkeen joten siitä jännityksestä päästiin. Terra sai CAP sertinsä mutta jatkoon ei ollut asiaa koska rouva vaihtaa turkkiaan. Käytös oli ystävällistä mutta mallia tuhatjalka, koko ajan piti kauheasti olla menossa jonnekin päin. Tämän oloinen Terra on mielestäni ollut aina näyttelyissä, ystävällinen mutta käsissä se ei malttaisi olla vertailuitten aikana vaan alkaa kiemurrella. 

Muitakin täpliä kuin oceja näkyi, tässä Kahilan Päivin kaunis nuori mustasavu tuontimau joka pääsi loppupaneeliin ja sai 2 ääntä kun kategoriavoitto ansaittiin kolmella, onnea!

 

Hipun arvostellut Karl Preiss oli hiiidas. Mutta kyllähän hän kovasti tykkäsi oceista ja tuntui omaavan niihin vankat ja perustellut näkemyksetkin. Hipun värin kontrastista ja päästä hän tykkäsi kovasti ja olin aika yllättynyt kun tämä nuori vasta juuri vuoden täyttänyt tytteli sai CAC-sertin vaikka kilpakumppanina oli neljävuotias tms aikuinen täysin kehittynyt naaras. Myös värin paras-valinnassa saimme roikuskella kolmenneksi asti., VP meni luonnollisesti komeaakin komeammalle kollille. TP eli NOM se sijaan tipahti Hipulle joka maltoi keskittyä uuteen leluunsa vaikka valinnassa olikin nokikkain 4 devon rex-neidin kanssa. Devoneita oli mukavan paljon paikalla. Kireyttä Hipussa oli kuitenkin selvästi aistittavissa joten loppupaneeli jännitti kyllä minuakin kovasti. 

Tässä välissä kävimme Annan ja Iiriksen kanssa nopsasti meillä kahvilla. Paneelit saatiin käytyä läpi ihan inhimilliseen tahtiin vaikka kyseessä oli iso näyttely. Odottelu paneelihäkissä ja 8 tuomarin läpikäynti oli kuitenkin Hipulle liikaa ja se sihahteli jossain vaiheessa joka assarin kosketuksesta joten pelkäsin räjähtämistä ja evaa/evj:tä ihan tosissani vaikkei sen suuntaista käytöstä olekaan ennen ollut havaittavissa.  Taisin jännätä kun kuvistakin tuli ihan heilahtaneita:


Hippu paneelissa sen nominoineen Karlin käsittelyssä.

Itselleni näyttely oli tunteikas, ensimmäinen näyttely Mirin kuoleman jälkeen. Joten kun moni tuttu kyseli viattomasti mitä kuuluu oli vastaukseni aika vaivalloinen ja pari kertaa päivän mittaa sain kyllä nieleskellä kyyneliä aika tavalla, rex-häkkejä en käynyt vilkaisemassa kuin kerran nopsasti. Toivottavasti kukaan ei pahastunut kummallisesta käytöksestäni ja kiitos empatiasta jota sain asiasta kertoessani! 
Sellainen mukava rex-uutinen tuli päivän mittaa että kasvattini Noppa jolla on kiusanaan mitraaliläpän falskaamisesta johtuva sydänvika, voi hyvin. Lohdullista kuulla ettei synnynnäinen vika toistaiseksi aiheuta vaivaa kissalle. 

Sen verran voimille otti kokoilla itseään päivän mittaa ja kun kissojakin iso näyttely vaikutti hieman stressaavan, päätin suosiolla jättää menemättä sunnuntaina vaikka aivan lähinäyttelystä onkin kyse. Tarvitsin todella tämän vapaapäivän, on tullut pestya pyykkiä joka on kuivunut ihanan nopeasti helteessä ja kävin myös Rio ja Samba-whippettien kanssa lenkkeilemässä Arboretumissa sekä pakkasin ensi viikon saksanmatkaa varten. Huomenna on luvassa erittäin pitkä työpäivä kotimaanmatkan merkeissä joten tälläinen löysäilypäivä tuli tarpeeseen. Nyt pidämme kissojen kanssa lomaa näytelmistä kesä- ja heinäkuun. 

Keli Tampereella on ollut oikein helteinen ja kesäinen, tässä vielä helatorstain hyväntekeväisyyskeikalta kesätunnelmaräpsy. Toivottavasti Haitiin saatiin kerättyä varoja.


<3 Daven kitarointia

maanantai 10. toukokuuta 2010

Miri on nyt poissa

GIP/Ch Nerikomin Aldamir, Miri nukkui tänään pois tutuksi tulleella eläinlääkärin vastaanotolla.
Kaipaamaan jäivät Hanna, Seppo, Terra ja Hippu sekä monta muuta ko kissan ihmisihailijaa.


Kuva: Jan Nyström



Miri syntyi ensimmäisessä kasvattamassani cornish rex-pentueessa 2.3.2002. Kiitos Tellervo Haapasalo-Koukulle ja Tepposen Helille että tuollainen nuori kasvattajanalku pääsi aloittamaan avullanne!
Pojalle olisi löytynyt lemmikkikoti Helsingin suunnalta mutta pienen perheneuvottelun jälkeen päätimme Sepon kanssa että kasvattajalle sen hetkisten suunnitelmieni suhteen järjenvastaisesti lupaava kollipoika jätettiin kotii.
Miri pentuna
Siinähän se näyttelyharratus sitten pääsi valloilleen. Vuonna 2003 Miri oli Surex Ry:n vuoden paras kastraatti ja Pirok ry:n toiseksi paras kastraatti. Eli ehdottomasti parhaiten näyttelyssä menestynyt kasvattini. Miri jaksoi olla kainalossa persialaisen tapaan nipuksi koottuna vaikka kuinka pitkään eikä välittänyt hälinästä. Näiltä reissuilta kertyi hauskoja muistoja, Tallinnassa Mirillä oli oikein loistokas viikonloppu tuona kyseisenä vuonna jolloin se voitti kaksi upeaa CRX kastraattipoikaa paneelissa ollen kategorian paras kastraatti kahdesti samana viikonloppuna. Nuori paikallinen assistentti esitteli kissan juuri niin upeasti kuin pitikin, Laululavan kauneimpana leikattuna lyhytkarvana niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Myös hotellireissuissa on hauskoja muistoja. Mirin ollessa vasta 6 kk ikäinen majoituin kerran Luoman Tanjan kanssa samaan huoneeseen ja kun rexien pitäisi olla niin kovin nuorena kehittyviä, varoittelin Tanjaa että "Eristetään sitten kissat jos tuo yrittää astua sun tyttöjä." No joo, oikeasti Miri pelkäsi niitä isoja kauhean pitkäkarvaisia valkoisia naisia ja ansaitsi liikanimen Mirkku.

Tanjan ottama kaunis muotokuva Miristä
Hiukan Mirkkumaiseksi jäi myös Mirin siitosura kun kaunis musta EC Farukin Baltic Fantazia kävi kylässä. Ei tullut pentuja Miriltä kun montaa kertaa ei päästetty harjoittelmaan. Velipoika Archie sitten saikin kaksi omaa pentuetta ja hyvä niin. Archie on Miriä suorempi luonne ja ollut paljon veljeään terveempi. Vaivoja oli alkaen parivuotiaasta. Vuonna 2004 Miri sairastui pirokin näyttelystä saamaansa vatsapöpöön jonka johdosta oli heikossa kunnossa viikon verran. Samoihin aikoihin kalayliherkkyys laittoi raapimaan korvantakuset ruvelle. Mirille tulikin pitkiä taukoja näyttelyihin koska välillä vatsanympärys venyi, turkki ei ollut top-kunnossa, talossa oli  muilla kissoilla pentuja tai kissa oli sairastellut. Oksentelukierteet alkoivat parivuotiaana ja jatkuivat aina pahentuvina läpi kissan elämän. monenlaisia kokeita tehtiin mutta kunnollista selvyyttä ei saatu, sairautta hoidettiin IBD:nä kortisonilla. Pahenevista oksentelukausista huolimatta Mirin hammaskalusto pysyi lähes priimana, sitä hoidettiin ainoastaan hammaskiven poistoin ja 2 pieni etuhammas ja 1 premolaris piti poistattaa syöpymän takia.


Miri oli suuri auringonpalvoja ja metsästäjä. 2002 kesällä muutimme vuokralle asuntoon jossa aidoissa pysyvät kissat saivat ulkoilla parimetriselä aidalla kehystetyllä pihalla, kiipeilijät saivat parin vuoden sisällä katollisen tarhan. Miri pyydysteli kaikkia jyrsiöitä ja myös yksi lumikko piti pelastaa sen suusta. Ko otus oli ensin eksynyt katolliseen tarhaan ja hampaattoman Ritu-kissan suuhun josta aidan toisella puolella ollut Miri sen kätevästi nappasi. Tämän mustasilmäisen ja kiukkuisen saaliin sain sentään elävänä pois kissan kidasta. Mutta myyrillä ei ollut ollenkaan niin hyvää tuuria. Miri arvioi ja arvosti myös kovasti meillä kyläilleitä ystäviämme joitten päälle ja kainaloon oli mukava asettautua. Ja pääsipä se viime kesänä isänikin syliin syömään ryynimakkaraa kun valittelin ettei kissalla tahdo pysyä mikään sisällä. Viime kesänä alkoi raskaampi kortisonihoito ja se tiputti lopulta Mirin jalat kaljuiksi ja vaaleanpunaisiksi tehden, samoin niskasta ja päästä lähti osittain karvat. Mirin mahanalus oli ollut jo vuosia karvaton kovan nuolemisen takia, vatsaa nipisteli ja kissa valitteli sitä ääneen. Lopulta lääkärit eivät enää suostunut laittamaan kortisonia useammin eikä pahoinvointilääkkeistäkään ollut pysyvää apua joten kissa oli koko ajan hieman kuivunut. Tämä alkoi näkyä munuais- ja sokeriarvojen nousulla alkuvuodesta 2010.

Tänään sitten se loppui, enää ei ole aina paha olo ja nälkä. Enää ei nipistä. Enää meille ei ole kissaa joka osaa tulla esille ja siliteltäväksi kun Seppo napsuttaa sormiaan. Nyt minun rex-kasvatusharrastukseni on niin lopussa kuin se lopussa voi olla, siltä tuntuu. Miri oli kaunis ja temperamentikas kissa joka oli erilainen kuin muut. Emme unohda sitä ja toivon että kaikki Mirin sukulaisten omistajat saavat pitää kissojaan hyvänä vielä paljon, paljon kauemmin. Evirasta saamme aikanaan vähän lisätietoja mitä isokorvaisen Nipsun sisuskaluista osaa patologi sanoa, oliko kyseessä "valuvika" vai jokin krooninen immunivälitteinen tulehdustila. 

Kaivaten, Hanna

lauantai 8. toukokuuta 2010

Puhtaita kissoja

Hippu

Pesin äsken Terran ja Hipun ensi viikonlopun pirokin näyttelyä varten. Ollaan elokuussa asuttu vuosi tässä talossamme enkä ole sinä aikana pessyt Terraa kertaakaan ja Hipun kerran, ainoa kerta sen meilläoloaikana. Hippua ei olisi turkin puolesta tarvinnut pestä nytkään mutta ajattelin että harjoituksen vuoksi.. voi olla että turkki on liiankin auki näin lähellä näyttelyä tehdystä pesusta. Ja Terran pesu puolestaan voi olla hieman liian kaukana näyttelystä. Ensi viikolla on sen verran paljon muuta mietittävää että ajattelin että tehdään tämä nyt pois kuleksimasta saunaa lämittäessä. Kissat ovat Tooosi kiitollisia. 

Terra
Onneksi takka on myös lämmin, Miri on ollut niin huonovointinen että olemme lämmittäneet säähän nähden reilusti ettei ukon tarvitse huonovointisena palella.