keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Dinan visiitti

Kävin tänään itse heittämässä talviturkkini Pyhäjärveen ja Hertalla kävi kylässä pikkusisko Dina. Dina on tosiaan kooltaan pienempi ja Hertta "omalla tontillaan" olevana koitti kovasti dominoida mutta sai sentään takaisinkin kun pienempi pääsi vauhtiin. Kamera ei noitten menossa oikein pysynyt mukana.




Terra oli ulkona "putkessaan" melkein koko visiitin ajan koska Dinan olisi tarkoitus tutustua kissaan lähemmin omistajansa vanhempien luona mutta ei moinen hiljainen ja rauhallinen olento jaksanut Dinaa juuri kiinnostaa.

Hertta ulkoilikin sitten yhteen menoon reilusti yli 4 tuntia välillä nukkuen tuolin alla kun luin kirjaa ja välillä leikkien tomerana. Tänään ei sitten käytykään remmilenkillä.

Tässä vielä päivä kukat. Tämä komeamman värinen pioni on ollut niin kovilla Hertan touhuista että pelastin pari oksaan maljakkoon. Vaaleampi joka on vasta nupussa on niin korkea ja hyvin tuettu että sitä  kukkaiskoira ei pääse lyhentämään kukkasistaan.


tiistai 29. kesäkuuta 2010

Pyynikillä

Tänään Hertta treenasi kanssamme pienessä määrin autoilua ja ihmisten ilmoilla olemista. Nappasimme Ilarin kyytiin ja ajoimme Pyynikille. Rosendahlin puistossa oli paljon auringonpalvojia ja pieni vauhdikas lenkkeilijä keräsi paljon huomiota. Onneksi suurin osa ihmisistä pysyi paikallaan joten koira sai vähän harjoitella sitäkin että tuijotuksesta ja hännänheilutuksesta huolimatta kaikkia ei kiinnosta treffata pikkukoiraa. Kävelimme kesäteatterin lavasteitten takaa alas sinne missä on patsas lätäkön keskellä ja siitä rantaan, koira pääsi pällistelemään sorsia läheltä.











Sitten menimme näkötornin kahvilan terassille munkkikahville. Kyseisellä terassilla on koirille vettä tarjolla kulhossa, erittäin ystävällistä. Hertta oli hetken sylissä ja siirtyi sen jälkeen pöydän alle syömään isoa namipalaa ettei koirattomia haitannut koiran pöydänlaidan lähellä nuohoaminen. Mitään negatiivisia kommentteja ei tullut, jäätelökioskilla jonottanut varttuneempi naisihminen totesi että Hertta oli "Parasta mitä hän on tänään Tampereella nähnyt!" ja oli viimeisen päälle onnellinen seurallisen pennun huomiosta ja kyseli rotua "Ei tämä varmaan ole chihuahuan ja rotwailerin risteytys?" jestas, multa menee maine jos ihmiset luulevat että kuljen chihun kanssa ;). Eipä sillä että liian hurjannäköisistäkään koirista pitäisin, hieman suretti puistossa vastaantulleitten jätkien amstaffi tms, korvat oli niin hurjan näköisesti typistetty tappelukoiratyyliin että hyh. Tavallinen staffi sentään oli ihan normaaleilla korvilla. 

Itse haimme jäätelöpaketin kaupasta ja aloitimme hiustalkoot. Terra pihalle kerran keittiössä touhusimme mistä on sinne suora näköyhteys ja Sepolle lyhyt kesätukka ja minulle ihan uusi väri vaalennuksen ja hennauksen kautta, oikein pirteää, kiitos Ilari! Hippu puolestaan sai huomiota pallonheittelyn merkeissä kun koira oli unten mailla ja Terra ulkotöissä.

Rio ja Samba pääsivät tänään siis vähän myöhempään lenkille, olin kotona vasta yhdeksan maissa siltä reissulta. Rio-parka pelästyi rantametsäpolulla pomppinutta räksänpoikasta kovasti, herra ei ole mikään varsinainen lintukoira. 

Hertta kiipesi tänään sisällä rappusia 5 porrasta ja osasi varovasti tulla ne alaskin, pian tuo vipeltää täällä ihan pitelemättömästi ;). Ulkorappuja tuo on noussut itse jo lauantaista asti. 

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Vesileikkejä

Kävin puuhakkana kaupungilla puolilta päivin ja takaisintullessani kävi juuri niin kun ei pitäisi! Väliovi oli jäänyt huonosti kiinni ja Terra tunki itsensä väkisin sekunnissa pihalle vaikka sain jalan eteen. Siinä rytäkässä putosi lasitettu ruukku rappusia alas ja kissa karkasi kamalista ärräpäistäni huolimatta. Siinä muutaman sekunnin aikana ehdin jo kelata että tuleeko tästä taas samanlaiset helvetilliset 12 päivää ja yötä huolta kuten Ritu-kissan karattua ja avaimet heilahtivat ties mihin kun syöksyin kissan perään. Onneksi Terra meni läheisen ison katajan alle ihmettelemään kesäpäivää ja sain sen heti kiinni. Jonka jälkeen etsimään avaimia kissa kainalossa (ulkotarhaan ei voinut sitä laittaa ettei se saanut tahtoaan läpi moisella käytöksellä) jotka lopulta löysin repun pohjalta. Juuri tästä syystä en ole kiirehtinyt kissojen ulkoilukauden avausta, Hippu ei ole koskaan ollut ulkona eikä sinne kaipaa mutta Terra on ja kun se on hyvin terävä kissa niin se tekee kyllä kaikkensa päästäkseen ulos jos sinne haluaa. Eli tämä on nyt sitten kyttäilyä lokakuulle asti ettei kissa karkaa ja millä vieraatkin saa laittamaan tuon hankalan oven kunnolla kiinni, jää nähtäväksi. Ehkä siihen pitää joku jousi laittaa mutta vaaralliselta sekin tuntuu jos se paukauttaa oven automatic kiinni ja välissä voi olla niin koiraa kuin kissaakin. Onhan meillä turhan rauhallista ja rentoa ollutkin, sen siitä saa kun inhimillistää eläimiä että "voi kun sen tekee mieli ulos kun toinenkin on". No tekeehän sen mutta nyt tekee vielä pirusti enemmän!

Eli ei kaikkein mukavin kotiinpaluu. Päivä oli kuitenkin kääntymässä taas mukavaksi koska ystäväni Katri oli tulossa samoilla minuuteilla lenkkikaveriksi joten ei muuta kuin koiralle vettä pulloon ja menoksi. Menimme Härmälän saaren suuntaan. Hertta pääsi tutustumaan vesielementtiin veneidenlaskupaikassa jossa on mukavan matalaa. Kuvat otti pokkarillani Katri Aaltonen.




Vesi oli aikas jännää ja sinne uskalsi mennä syvemmällekin kun minä kahlasin edeltä.



Hertta suorastaa ui metrin verran kun seurasi minua niin innokkaasti syvemmälle.

Moinen taisi vähän kuitenkin pelästyttää vaikka itse se sinne syvemmälle meni.



Laskupaikalla oli muutama auringonottaja ja pari koiraa joista toinen oli kiva ja ystävällinen ja toista ei suositeltu lähestyttävän. Me siitä siirryimme Härmälänsaareen.





Paluumatkalla tavattiin ystävällinen kultsu ja nähtiin pari laulujoutsenta.





Sitten olikin pieneltä veto pois!



Me Katrin kanssa jatkoimme urheilua ja haimme Rio ja Samba-whippetit kunnon lenkille. Koirilla oli mukana palautumisjuomaa koska oli niin lämmin keli. Se ei tehnyt yhtä hyvin kauppaansa kuin tavallinen vesi. Kävimme kiertämässä Peltolammen jossa vesi oli 19-asteista, uinti houkuttelisi jo itse kutakin. Kotiuduttuani söin ja päästin kissat vuorostaan pihalle. Josko niille saisi päähän että heidän ulkoiluaikansa on vasta illalla niin ei tarvitsisi päivällä niin tarkkana kytistää? Terra oli pitkään, hippu vähemmän aikaa kun ei ne valjaat oikein nappaa vieläkään. Nyt on kyllä omistajakin kunnolla väsytetty ulkoilulla :)


sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Puuma&Pantteri ulkoilevat

Juhannus meni kosteissa (sateisissa) merkeissä joten ulkokuvia ei juuri tullut. Kiitos Pirkko ihanasta Keski-Suomen tuliaisesta, näitä aina tarvitaan :)

Tässä pari räpsyä kuitenkin..



Hertta oli erityisen otettu Elinan seurasta. Ei ihme kun on noin magic-kädet ;)



Eilen sää parantui mutta sen kummepaa ei tullut puuhailtua kuin kierrettyä kortteli hihnassa Hertan kanssa ja ajelutettua sitä sen verran että kävimme Pirkkalan ABC:llä. Tänään sen sijaan kävimme kylässä Pilpan pihalla ja liian suuri panta vaihtui kissoilta liian pieneksi jääneisiin valjaisiin jota Hertta ei edes huomannut. Pilpa keksi pyytää naapuristaan käymään samaan aikaan Kirsikan ja Siirin 12-viikkoisen Reino-italianvinttikoiran kanssa. Hertta oli oikein otettu seurasta ja koitti komentaa ujoa poikaa leikkimään.



Hertta näytti melkoisen pieneltä ja pyylevältä tuossa seurassa!



Noin vauhdikkaan iltapäivän jälkeen ajattelimme että koira on tosi väsynyt ja päätimme keskittyä kissojen ulkoiluttamiseen ja grillaamiseen. "Puuma&Pantteri" eli Terra ja Hippu pääsivät siis myös lopulta loman makuun. Terra on ennenkin ulkoillut pienessä kittywalk-merkkisessä kangasverkkoputkessa joka oli meillä kakkoshäkkinä Keskuojankadulla  joten Terra pääsi siihen ja Hippu joutui valjaisiin. Koska Hipulla ei ole tarhaulkoilukokemusta olen ajatellut että se voisi ulkoilla valjaissa siihen asti että joskus saamme aikaan kunnollisen ison kissatarhan. Tuo putki on meinaan niin pieni että Terra ei hyväksy sinne muita kissoja tielleen. Voi olla että Hippu pitäisi enemmän kelataluttimesta, tavallinen naru ei ollut ollenkaan sen mieleen ja huuto sen mukainen.

 
Terra sen sijaan muisti samantien miten "putkeen" mennään nätisti ja näytti nauttivan olostaan.






Hippua emme sitten pitäneetkään ulkona yhtä pitkään kerran tilanne vaikutti sitä stressaavan ja meillä itsellämme oli grillaaminen mielessä. Grillaustarvikkeita hakiessamme huomasimme että koirahan on hereillä! Eipä muuta kuin ulos väsyttämään itseään. Ja vähän Terraakin..


Aluksi laitoimme Hertan omaan tarhaansa niin että välissä oli 2 verkkoa ettei Terra pienemmässä tilassa tuntisi itseään ahdistetuksi. Ei se vaikuttanut olevan moksiskaan joten pieni vihulainen päästettiin valoilleen.



Hertta juoksutti Terraa edestakaisin jonkun aikaa kunnes rouvakissa näpäytti sitä tassulla nenään. Kunnioitus kasvoi ihan silmissä! Hertalla on ollut vähän turhan ponteva tyyli lähteä kissojen perään haukkuen "pöläyttämään" niitä joten ulkoharjoitukset taitavat olla ihan hyvästä ;) ja juuri näin päin että ulkoilun kanssa sinut oleva kissa on vastuksena. Ulkona se ei alun perinkään haukkunut Terralle. Vielä toisenkin kerran koira kokeili onneaan ja taas nousi tassu joten Terra jätettiin omaan rauhaansa ja Hertta juosta härvelsi muualla ja leikki leluillaan nätisti.




Lettujen paisto oli sen verran tarkkaa hommaa että siinä sovimme että Seppo viihdyttää koiraa ja minä kääntelen letut niin ei mene koira hukkaan eikä toisaalta tule poltettua itseään jaloissa pyörivän otuksen takia. Pst, Katja ja Ville, näitä voisi tehdä ensi viikonloppunakin!



Ruoka maistuu (turhankin) mainiolta ulkona ja nyt on hyvä mieli kun kaikki lemmikit ovat saaneet tasapuolisesti virikkeitä. Varpunen kävi mm haastelemassa Terralle ihan vieressä koiratarhan tolpan päällä joten käkättelyä on tuo innokas ulkoilija saanut harrastaa oikein kunnolla.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Sukukokous

Hertalla kävi tänä aamuna vieraita: Elisa-kasvattaja kera Venla ja Carla-kääkkärouvien, hiukan vanhemman Helga-pennun ja Hertan sisarusten. Jaki-poikapentu on muuttamassa huomenna uuteen kotiin ja siskolikka ensi viikolla joten tässä kohtaa oli vielä hyvä hetki antaa pentujen riehua keskenään. Ja riehuttiinhan sitä!



Vettä välillä että jaksaa!


Jokaisen pennun korvat käntyilivät jos minnekin suuntaan vauhdista ja innostuksesta johtuen.




Kotiutuminen meidän sakkiimme tuntuu kuitenkin olevan jo hyvällä alulla kun Hertta ei moisesta visiitistä ollut moksiskaan tai osannut haikailla muiden koirien perään niitten lähdettyä. Olipas mukavia ja häliseviä vieraita :)

Tässä vielä kännykkäkuvat iltalenkiltä:



tiistai 22. kesäkuuta 2010

jännitystä iltaan

No niin, onhan nyt sitten koettu jo ensimmäiset jännitykset Hertta-pennun hyvinvoinnin suhteenkin, phuh.

Päivä kului leppoisasti pyykkiä pesten ja kirjastossa käyden alkaen tietysti aamuherätyksestä kuudelta että pennulla pysyy hyvä vuorokausirytmi siisteys- ja syömishommien suhteen päällä. Terra näyttää tässä aamupuolesta otetussa kuvassa juuri siltä että "Ihan kiviäkin kiinnostaa nämä aamuherätykset!"


Mutta puuhakkaita ollaan oltu, keitin mm kickherneitä oikein hyvän satsin pakkaseen ja tein osasta hummuksentapaista tahnaa. Tahinia ja sitruunaa ei talosta löytynyt joten mausteena ja sidosaineena on mm appelsiinimehua ja aurinkokuivattujen tomaattien öljyä, seassa kasa mausteita ja kesäinen sipuli varsineen. Makoisaa paahdetun leivän päällä.

Ystäväni Helka tuli kylään viideltä ja istuimme kahvin jälkeen ulkona parisen tuntia Hertan kanssa. Pentu höselsi vauhtiin päästyään ilta-auringossa oikein kunnolla.


Käsillähän EI oman porukan kanssa leikitä mutta vieraat saattavat olla toinen juttu..



Hertta söi paljon ruohoa ja suussa kävi myös käpy, keppi ja minun sk 30-nivean aurinkovoiteella reilusti voideltuja käsiäni piti myös nuolla. En tajunnut kieltää kun olin ihoni voidellut jo aamulla ja lähes unohtanut koko asian. Sisään lähtiessämme huomasin että hertta vähän kuolaa. Sisällä se meni petiinsä ja huomasin heti että alusta on sen pään alta kuolassa. Kuolaa tuli todella reilusti joten tutkimme Helkan kanssa ettei hampaitten väliin ollut takertunut mitään ruohonkortta tai suussa näkynyt muuta epäilyttävää. Mietin jo pitäisikö koiralle antaa kyypakkausta mutta jos hyttynen tai muu ötökkä olisi pistänyt suun tai naaman alueelle, luulisi että se turvottaisi joten en alkanut kortisonia koiraan heti ensimmäisenä lykkäämään. Kello oli jo lähempänä yhdeksää joten päätin että seuraan koiran yleistilaa ennen kuin alan hälyttämään kasvattajaa tai eläinlääkäriä avuksi koska koira on tajuissaan vaikkakin väsynyt ja hieman kuuman oloinen. Siirsin Hertan syliini ja annoin pötkättää siinä vartin ja sitten se siirtyi takaisin boksiinsa josta otin viltin pois päätä ja ikkuna oli auki jotta mahdollinen lämpöhalvaus viilenisi. 

Yhdeksän jälkeen aloin tuumailla että noin pieni tirriäinen kuolaa varmaankin aika nopeasti itsestään nesteitä ulos joten elektrolyyttejä sisältävä nutrisal-liuos voisi olla tarpeeseen. Tätä ennen on huomattava että Hertta oli syönyt viimeksi klo 12 pintaan koska neljän jälkeen tarjottu ruoka ei tehnyt kauppaansa eikä suoraan sisälletultaessa tämän kuolausepisodin alkaessakaan tarjottu ruoka tai juoma tietenkään maistunut. Kaapistani löytyi myös avattu nutriplus-energia&ravinnegeelituubi kissojen jäljiltä. Joten tuumasin että kokeilen maistuuko ko erittäin hyvin maistuva valmiste Hertalle suoraan suupieleen sormella annosteltuna koska kuolaaminen oli mielestäni ehkä vähän vähentynyt. No maistuihan se ja pentu taapersi ulos kopistaan lisätahnan toivossa jota laitoinkin sitten ab-piimän viereen tassille. Se maistui kokonaan ja reipastunut pentu teki pihalle viedessäni kaikki tarpeensa joten säikähdyksellä selvittiin. Jos tajunnantila olisi koiralla laskenut tai kuolaaminen olisi jatkunut tunteja niin päivystysreissuhan tästä olisi tullut. Hertta on nyt hörhöillyt sisällä ihan tavalliseen tapaan joten mistään vakavasta ei ole kyse. Täytyy jakossa olla tarkkana jos kuolaaminen uusii ja koittaa selvittää syy. Ainakin pari päivää taidan nyt pitää pitkähihaista tai olla tarkkana ettei minun aurinko-ongelmaisen voiteet menisi parempiin suihin. Korkeat suojakertoimet ovat varmasti usein myös lasten käytössä mutta toisaalta pikkulapsella ja pienenpienellä koiranpennulla on sen verran eroa pelkästään painossa että se ettei tuubissa lue Myrkkyä, ei ehkä tarkoita kuitenkaan sitä että se olisi syötäväksi tarkoitettua.

Mutta näin, aina sattuu ja tapahtuu.  

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Härmälän eläintarha osa 2.

Ihmettelin aamulla että olipa Hertta kiltisti ja hiljaa. Syy selvisi pian, pentu oli pureskellut itsensä pahveista läpi "turvaportistaan" ja tönötti tyytyväisenä kissojen kanssa olohuoneessa. Viritin portteihin lisää ja vahvempaa pahvia ja niiden kimppuun käytiin heti itkuraivis-meiningillä kun laitoin pennun keittiöön ettei se pyörisi luvattomissa touhuissa poiketessani ylä- ja alakerrassa. Melkoinen ääni tuon kokoisesta ötökästä lähtee! Joten ei auttanut muu kuin alkaa verkottaa portteja. Hain verkkoa pihalta leikkimökistä (oikeasti varasto) ja laitoin Hertan tarhaansa siksi aikaa. Onneksi Seppo oli lähdössä töihin ja vahti tilannetta, pentu nimittäin etsi pakokohtaa yhtä tarmokkaasti kuin sisällä ja löysikin sellaisen. Voehan vihtoori, koska aitaverkkoa ei ole kaivettu maahan meidän täytyy tiivistää se näköjään jollain haoill amaahan kiinni kuten epäilinkin! Helpoimmalla varmaan pääsisi jos ostaa pari rullaa puutarhan koristeverkkoa joka työnnetään maahan kiinni ja virittelee korkeamman aidan sillä tiiviiksi. Täytyy sanoa että en ole yllättynyt, muuta kuin korkeintaan pennun dobermanmaisesta tarmosta ;).

Seuraavaksi laitoin Hertan keittiössä sherpan kantolaukkuun ettei se ympärillä huseeratessaan satuttaisi itseään verkon teräviin reunouhin. Mikä olikin sitten ilmeisesti kolmanneen asteen kidutusta huudosta ja kassin pureskeluvimmasta päätellen. Tuolla laukulla ei kyllä enää lentoreissuja tehdä, sen verran sai siipeensä. Verkkojen virittämiseen meni maksimissaan 20 min jonka jälkeen kannoin Hertan laukussa pihalle ja takaisin, liikkeessä se ei metelöinyt tai purrut laukkua. Ajattelin ettei nyt jää sellaista fiilistä että ko käytös on ihan ok ja niin kuuluu toimia.

^ Hertan pesä on siis tuolla starapeiton alla olevassa boksissa jonne se äskenkin hilpaisi ulkoilun jälkeen.

Mutta näin, en ollut riemusta kiljuen laittamassa verkkoa portteihin koska sen ja nippusiteitten leikkuukohdat jäävät hieman teräviksi. En laittanut sitä aivan ylös asti koska kissat hyppivat porttien yli ja ottavat ylälaidasta tukea. Tämä viritys ainakin piti pikku houdinin sisäpuolella koska laitoin sen sinne heti ja lähdin Nekalan mustiin&mirriin lenkkeilemään. Penikka oli yksinään vajaan pari tuntia ja vaikka huuto lähtiessäni oli melkomoinen niin tullessani Hertta nukkui kopassaan hiljaa. Sain leikittää kissojakin rauhassa ilman säheltäjää. Lemmikkitarvikekaupan alelaarista tarttui mukaan pari kotimaista hurtan pantaa kokoa 0. Toisessa on tarra ja pikalukko ja sitä voi säätää niin että pituus on sopiva mutta se on kyllä liian leveä, sellainen topattu panta. Toisena ostin topatun puolikuristavan pannan joka on hieman kapeampi ja nippa nappa käyttökelpoinen nyt kun lyhensin "liukuosan" muutamalla karhunlankatikillä niin ettei joustovara aukea juuri ollenkaan. Voi olla että vielä joku muu panta täytyy ostaa.. Tuon kanssa nyt kuitenkin päästiin kokeilemaan ensimmäistä kertaa hihnassa kävelyä kävelemällä piha ympäri. Yllättävän hyvinhän se meni, ei Hertan loikkimista mitkään remelit haitanneet. 

Lomasää näyttää sen kun parantuvan :)

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Hertta talossa toista päivää

Hieman huonosti nukutun yön jälkeen touhut ovat sujuneet taas mainiosti. Ensimmäinen kyläilijäkin poikkesi ja Hertta esitteli Katrille parhaita puoliaan.


^Joku ihmeen salakuvaaja on kyllä kuvannut tämän ja seuraavan..



Oikein touhutessa korvat jo välillä lupailevat että pystyyn ne aikanaan nousevat..


Aika nopsaan tälläinen pieni tääriäinen rauhoittuu.


^Söpöilyä!

Ruoka Hertalle ei ole maistunut mitenkään erinomaisen hyvin joten kävin jo hakemassa kaupasta jotain bifidopiimää, josko se saisi raksut maistumaan ja maitohappobakteerit suojaisivat masua liian ruohon syömisen mahdollisesti aiheuttamilta vatsanväänteiltä.

Seppo seuloi kompostista lisää multaa pieneen kasvimaahani ja sain istutettua herneet, salaatin, villirucolan ja timjamit pihalle. Toivottavasti lähtevät vauhdilla kasvamaan kun on luvattu vähän parempia kelejä. Basilika, salvia ja pavut ovat jo olleet jonkun aikaa ulkona.

Kissat eivät ole enää moineskaan koirasta, se voidaan jo ohittaa sulavasti sen kummemmin tuijottelematta.