maanantai 28. marraskuuta 2011

Kiitos kaikille

Kauniita muistamisia on sadellut, vilpitön kiitos sitä.


 Sydämellisistä kukista saan varmaan pareman kuvan päivävalossa. Ellei Tepa puutarhuroi.





Tässä vielä Evan ottama kuva, taisi olla viime joulun aikaa. Hertan ainoaksi jäänyt.


                      Pilpalta ja Sambalta tuli tänään tiistaina ihan minun värisiäni kukkia, kiitos.


lauantai 26. marraskuuta 2011

Herttaa ei enää ole - ja kyyneleet eivät lopu

Tässä Hertta alkukuusta, tuoreimmat kuvat ovat torstailta kun sovittelin sille haavan suojapukua lasten bodystä, sattuneesta syystä en halua nähdä niitä juuri nyt.


Maailman iloisin, rohkein ja kiltein kääpiöpinseri kuoli eilen rutiinitoimenpiteeseen tutulla eläinlääkäriasemalla. Hertan sydän pysähtyi juuri ennen sulkemistikkien laittoa kesken normaalisti sujuneen sterilointileikkauksen. Sitä yritettiin elvyttää puoli tuntia. Melkein saman verran minulla meni kuollutta pientä koiraani silitellessä joka oli vielä ihan lämmin. Asia johon ei MITENKÄÄN voinut valmistautua vaikka tietenkin jokainen rauhoitus on riski. "Mutta onhan noita meidän kissojakin leikelty vaikka miten paljon ja tämän saman hyvän lääkärin toimesta. Päästään ärsyttävistä juoksuista ja valeraskauksista eroon." Jokainen meillä asunut tyttökissa on steriloitu vailla komplikaatioita.

Päivä oli ihan tavallinen, jätin työkaverit pikkujoulunviettoon ja lähdin itse Hertan kanssa bussilla lääkäriin. Sattui joku kiertotie ja jouduin jututtamaa kanssamatkustajaa että päästiin oikealla pysäkillä perille. Hertta lipaisi häntä ja se kovasti nauratutti matkustajaa ja kehuin ettei meillä ole ollut pajoa syytä käydä lääkärissä joten ollaan ihan turisteja. Klinikalla Hertta hömpötteli vartin verran vapaana ja kävi moikkaamassa aidan takaa henkilökunnan koiria jotka olivat sen kavereita. Hoitajat ihastelivat 4,7 kiloa sillä hetkellä painaneen Hertan komeita lihaksia. Lääkäri tuumaili ääneen että "Hertta ei taida tietää olevansa pieni koira." Kaikki oli kunnossa ja Hertta nukahti alkurauhoitteeseen sylissäni. Leikkasin muistaessani sen jälkeen nopeammin kasvavat etutassujen kynnet kun ajattelin etten viitsi haavallista koiraa moisella kiusata. Lueskelin kirjaa siihen asti että lääkäri tuli kertomaan "huonoimmat mahdolliset uutiset".

Voin suoraan myöntää että olen aina vähän huono menetysten edessä koska sellainen on aikanaan tapahtunut hyvin herkässä iässä äitini kuoltua. Eläimet ovat eläimiä ja elävät sen oman aikansa. Kuitenkin sairaan tai vanhan eläimen menetykseen osaa valmistautua. Hertta vei minut ulos ja lenkille ja tutustumaan uusiin koiraihmisiin joka päivä ja erityisesti se halusi olla lähellä ja sylissä ja nuolla Sepon naamaa. Työkaverini sanoin se oli "hyvänkokoisen vauvan kokoinen" - vaikka en erityisesti ole juuri pikkukoiriin ihastunut niin kai tuollainen sylissäpito temppunsa naisihmiselle tekee. Seppo suree varmasti omalla tavallaan yhtä paljon. Hertta rakasti kaikkia ihmisiä ja välillä minusta tuntui että sillä oli enemmän kavereita kuin minulla itselläni. Hertan kanssa oli helppo lähteä minne vaan koska se oli nuoresta iästään huolimatta luotettava ja rohkea koira. Olisin niin kovasti vielä halunnut tehdä jotain Hertasta Tosi Kivaa sen kanssa ja hemmotella sitä, nuoren vilkkaan koiran kanssa kun on joutunut olemaan enemmän se tavallinen ja topakka "kasvattava" omistaja kuin hemmmöttelijalällyttelijä jonka osuuden Seppo on hyvin hoitanut. Mutta nyt meillä on hiljainen talo ja Terra joka huutelee kaverinsa perään ja ottaa spurtteja varmana että painikaveri pian pölähtää jostain esiin. Kyyneleille ei tule loppua. Edellisen koirani Ronin kuoltua minulla meni 13 vuotta ilman koiraa. Toivottavasti suru antaa nyt myöden hieman lyhyemmässä ajassa kun olen koirallisen säännölliseen elämäntapaan ja luonnossa liikkumiseen taas päässyt sisälle.

Toivottavasti evira osaa kertoa, mikä tämän aiheutti 1,5 vuotiaalle koiralle. Kenenkään syy se ei ole (korkeintaan omistajan joka halusi sen sterkatuksi) ja myös henkilökunnasta osa itki lääkäriasemalla perjantaina. Kuulemma toinen kerta kyseisen eläinlääkäriaseman historiassa että täysin terve nuori koira kuolee kesken toimenpiteen. Minä en tiedä miten näin kaamospimeydessä saisin itseni ajattelemaan mitään muuta kuin Hertan iloa, onnea ja energiaa jota ei enää ole.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Tuntuu toimivan

Fridan uudet kipulääkkeet vaikuttaisivat 3 päivän kokeilulla oikein toimivilta, kissa on ollut tosi hyväntuulinen ja leikkisä riekkuja aamuisin.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Pääkaupungissa

Seppo reippaana miehenä hoiti Herttaa viikonlopun ja minä kävin retkeilemässä ystäväni kanssa kulttuuririentojen merkeissä. Ja pari aasinsiltaa lemmikkeihinkin on luvassa..


Kasvattiani Tiitiä ja kaveriaan Piipiä (ja huoltojoukkojakin vähän) tuli morjesteltua Töölössä lauantaina. Oli mukavaa nähdä ystäviä ja kulttuuripuolikin oli Saision uusimman näytelmän merkeissä kohdallaan. Lisäksi Musiikkitalossa poikettiin kahvikupillisen verran niin tuli arkkitehtuuriakin tutkittua ohimennen. 

Sunnuntaina matka vei Nurmijärven suuntaan tutustumaan kuuteen silkkivinttikoiraan yhdellä kertaa. Aiemmin olen näitä tosi viehättäviä pieniä pitkäkarvaisia vinttikoiria nähnyt vain kaksi joten isompi otos oli tarpeen koska rotu todella kiinnostaa. Ja nämähän olivat mahdottoman mukavia ja kauniita kasvattajan sivut

Eli nyt voin outata itseni näistä tulevista koirasuunnitelmista ja kertoa että meille odotetaan Hertalle "pikkusiskoksi" aitoa silkeniä! Ei muuta kuin pidetään peukkuja että ensi vuoden pentueeseen syntyy meillekin sopiva tyttö, odotus näin harvinaisen rodun ollessa kyseessä voi olla pitkäkin. 

Hertalla puolestaan on se sterilointi luvassa ensi perjantaina eli rauhallista toipilaskoirailua tiedossa. Kissojeni osalta olen vähän huolissani Ritusta, olen nähnyt nyt viikon sisään sen arvioivan väärin liikuntakykynsä ja tipahtavan kolmesti kun se on yrittänyt hypätä pöydälle. Ja vain yksi näistä kerroista on tapahtunut vauhdikkaasti. Toivottavasti sen selkä ei ole kipeytymässä. Eläimet ovat myös tehneet nyt kahdesti kakkakepposia, keskiviikkona reissusta kotiutuessamme ja samoin eilen sunnuntaina. Kissoja epäilen mutta papanoitten osalta syyllinen voisi olla myös Hertta. Että saapa nähdä mitä tästäkin sotkusakista tulee. Toivottavasti ei ole mitään sellaista että muut härkkivät kipeää Ritua eivätkä päästä sitä laatikolle kun jätökset ovat olleet samassa huoneessa kuin hiekkalaatikko.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kissakuuluminen

Kasvattini Arpan hyvälaatuiset ihokasvannaiset ovat uusineet. Samalla kissalla havaittiin pielessä oleva munuaisarvo joten jotain alkavaa munuaisten vajaatoimintaa voi olla tekeillä. Arppa täyttää maaliskuussa 10 vuotta kuten Archiekin. Joten ikääntyvien lemmikkien rutiininomainen veriarvojen testaus on kyllä tarpeen jotta mahdolliset vaivat saadaan hoidon piiriin ennen kuin alkavat oireilla.

Lemmikit olivat kolme päivää erään luottohoitajamme hoivissa kun kävimme Sepon kanssa juhlistamassa mukavaa yhteistä vuosipäivää Lontoossa erittäin hienon konsertin merkeissä. the Curen Reflections-konsertti Royal Albert Hallissa. Ei nyt ihan lemmikkiasiaa mutta niin hieno kokemus, paikka ja konsertti että pari pokkariräpsyä haluan jakaa.










lauantai 5. marraskuuta 2011

Ruusutarha marraskuussa

Oletteko miettineet miltä Arboretumin ruusutarhassa näyttää yleensä 5.11.?  Kävimme tänään tarkistamassa tilanteen Katrin ja Hertan kanssa ja kännykkäkamera piti kaivaa esiin..







Missäs maassa me asumme? 


Saattoi prinssi saada naarmuja jos ruususen akkunan alla tälläisiä kasvaa.




Sorsilla oli hurjat hulinat.


Todella tyyni ja lämmin +10 astetta keli.