perjantai 30. huhtikuuta 2010

Vappukukkia

Hippu-Oci täytti tänään 1 vuoden! Aamulla nostelin tyttöä syliin ja totesin että "substanssia" on saatu, kissalla alkaa olla jo aikuisen kissan paino. Ihanana yllätyksenä Tintti tuli aamulla ennen kahdeksaa vastaan tuomaan meille tälle vähän isommalle pian vanhentuvalle kukkia.

Kiitos ystävät ja työtoverit ihanista kukista :) voipi olla että tänään emme vielä jaksa paneutua kuohujen pariin mutta huomenna viimeistään..


Onhan tässä tätä raskasta mietittävää Mirin elämänlaadun osalta. Mutta se koitetaan unohtaa nyt hetkeksi ja keskittyä kevään riehaan. Emmeköhän me mene huomenna Pispalaan vappua viettämään.


Hauskaa Vappua kaikille! 

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Mirin kunto masentaa

Miri sai viimeksi pitkävaikutteisen kortisonipistoksen 14.4. ja vaikutus kesti viikon, viime aikoina kesto on ollut 2,5 viikon luokkaa. Eli Miri on jo viikon oksentanut kaiken ruoan sekä tyhjän mahan oksennuksia. Tänään mennään lääkäriin hakemaan uusi kortisonipistos ja pistettävää pahoinvointilääkettä, suun kautta otettavan Miri vaahdottaa. Miri on voipunut ja pahantuulinen, ymmärrettävästä syystä. Surullista kun suuri persoona ei ole oma itsensä.

Masentaa kun lemmikkien kanssa joutuu olemaan pyövelinä päättämässä, mikä on sopiva elämänlaatu ja kuinka pitkään mitäkin hoidetaan. Meillä on ainakin viisi vuotta ollut talossa aina kroonisesti sairas lemmikki jonka terveydestä on joutunut murehtimaan ja märehtimään näitä vaikeita päätöksiä. Lemmikkieläinten kasvatusharrastuksessa kotona olevien lemmikkien määrä tuppaa olemaan enemmän kuin yksi tai kaksi ja tiettyyn määrään sairastelua ja pettymyksiä pitää olla varautunut. Minun takkini alkaa olla tyhjä tätä sairastamisesta ja muitten asioista huolehtimista, eihän kasvattajan vastuu toki lopu siinä kohtaa kun uuden omistajan perävaloja ei enää näy. Tuntuu siltä että minun kissankasvatusharrastukseni saa ihan syystäkin pysyä taolla ja pitkään. Muutenkin eläinten ulkonäköön perustuva jalostus on sellaisten eettisten ongelmien kasaantuma ettei sitä voi olla kerta toisensa jälkeen kauhistelematta. Toki hyvät kasvattajat miettivät terveyttä ja luonnetta ja montaa asiaa voidaan jo lääketieteellisesti testata ja tutkia mutta näyttelykehissä punnittava kasvatuksen tulos herättää kyllä ristiriitaisia tunteita. Omassa kasvatuksessani olen törmännyt kerta toisensa jälkeen siihen että siltikään emme vielä tiedä tarpeeksi mistä erilaiset sairaudet ja oireyhtymät johtuvat josta syystä voidaan vain arvailla mikä osuus sairauden ilmenemisessä mahtaa olla perintötekijöillä, ympäristöllä ja mikrobeilla. Tästä esimerkkinä muun muassa nuo rexejäni kovasti kiusanneet parodontiitti ja FORL, nämä sentään onneksi ovat kirurgisesti hoidettavia suusairauksia.

Nyt on sellainen olo että tekisi mieli keskittyä vaan hellimään näitä kotona olevia kissoja ja hankkia kenties oma koira joka veisi enemmän reippaitten ulkoilmaharrastusten pariin.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Keväinen viikonloppu

Pääsiäisnäyttelyyn ostetut kukat ovat olleet yllättävän kestäviä, voi olla että tuo krysanteemi pääsee ihan ulos asti ellei Hippu innostu liikaa puutarhuroimaan sen kanssa kuten kännykkäkuvasta ohessa näkyy.

Sisareni oli kylässä ja lemmikkutouhujen sijaan tuli käytyä vaihteeksi teatterissa. Kävimme katsomassa Tampereen teatterissa Puhdistus-näytelmän joka oli tarinaltaan koskettava ja näyttelijäntyö oli erittäin vahvaa. Tuija Vuolle toi minulle suorastaan kyyneleet silmiin. Näytelmästä jäi pureskeltavaa mieleen. Samaan syssyyn täytyy kyllä mainostaa viime viikolla näkemääni Legioonateatterin näytelmää Äidin rakkaus joka oli myös positiivinen yllätys.

Tänään oli Schatten-yhdistyksen kokous mutta ehdin sentään illasta koiralenkille. Samba oli satuttanut itsensä perjantaina joten kävin Rion kanssa kaksistaan järvenrantalenkillä. Täytyy sanoa että yhden koiran kanssa on tälläisen vähemmän koirien kanssa puuhanneen kyllä tosi rentoa lenkkeillä kun ei tarvitse olla niin täysin skarppina koko aikaa. Mikäpä niissä koirissa olisi  mutta kun pyöräilijöitä, rullaluistelijoita ja ties mitä suhahtelee näillä keleillä ohi niin nopsaan että nopealiikkeisten whipujen kanssa saa olla välillä melkein silmät selässä.

Kissoista vielä sen verran että Miri on voinut hieman huonosti. Yleensä se on ollut 2,5 viikkoa hyväkuntoinen kortisonipistoksen jälkeen mutta tällä erää oksentelu alkoi jo viikon jälkeen. Tänään se on valitellut paljon ääneen, toivottavasti sillä ei ole kipuja ruoansulatuskanavassa. Antepsinia ja jotain täytyy kokeilla. Harmi että Miri on niin lahjomattoman itsepäinen omanarvontuntoinen herra ettei sitä saa hyviteltyä millään lääkkeenannon jälkeen. "Kiusaa kipeää kissaa, -tana" tuntuu olevan lähinnä kissan ajatus.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Tuulta tukkaan

Huih mikä keli, ensin tuli räntää ja välillä paistoi aurinko. Lenkille oli joka tapauksessa tarkoitus mennä lainakoirien kanssa mutta pilpa varoitteli että facebookissa oli ollut juttua että Härmälän lisäksi Tampereella olisi myrkkyä koirien kulkureiteille laitettu myös Peltolammilla. Siis eipä menty Peltsulle lenkille kuten olin ajatellut vaan Arboretumiin. Keli oli niin mielenkiintoinen että piti räpsiä kännykällä joitain kuvia.

Rio ja Samba-koirat olivat varsin vallattomalla tuulella, Samba olisi halunnut lelukseen iiison oksan tai paremminkin pienen puunlatvuksen. Niinpä juoksentelimme pitkin nurmikoita.
Vinttikoirat sopivat komeasti "kartanomaisemiin".

Kyllä se kevät kohisen kuitenkin tulee.

Tuo rotanmyrkyn kanssa pelleily vetää kyllä vakavaksi. Kaikenmoista lasinsirua ja muuta roskaa saa itsekin lenkillä varoa eikä koiranjätökset toki omassakaan kengänpohjassa ilahduta. Varsinkaan tälläistä kakkapussien kanssa heiluvaa, on se kumma että toisilla ei aiheuttajaperusteinen siivous käy järkeen. Kuka käskee koiran hankkia jos sen huoltoa ei jaksa tehdä sataprosenttisesti? Sitten näitten kylähullujen tekosista saa kärsiä kaikkien lemmikit ja luonnoneläimet tasapuolisesti :( ja monikohan kissa saa rotanmyrkkyä jyrsiöistä? Asumme niin lähellä Härmälän koirapuistoa että hirvittää jo kissojenkin puolesta, jos niille teemme ulkotarhan niin leviääkö noita myrkyttäjien aikaansaannoksia jyrsiöitten mukana yksityispihoillekin? 

Miri ei onneksi tiedä moisista mitään vaan nauttii auringonapaisteesta turvallisesti ikkunan kautta.
Pihassa piti vielä puuhastella ulkotöitä joten letut maistuivat sen jälkeen, Seppo tosin bongasi että soijamaitoon olivat tehty ;)

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Turnajaiset

Kävimme eilen hevosmessuilla täällä Tampereella. Rohan-tallien järjestämät turnajaiset olivat todella hieno esitys joka sisälsi tulenpyöritystä ("tuliakrobatiaa"), keskiaikaista musiikkia ja tietysti hevosten kanssa suoritettuja turnajaislajeja kuten miekkailua, keihästystä ja jousella ampumista. Myös huumorilla oli sijansa, ritarit mm poimivat vauhdista peitseensä naisten alusvaatteita joita ritareja ihailevat neitokaiset ilmeisesti olivat sinne heitelleet.

Tila oli hämärä ja salamoitten läiskyttely esityksen aikana ei ollut suotavaa joten räppäsin pari räpsyä muistoksi lämmittelyn aikana.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Pääsiäisnäyttely - Finticat

Tänä viikonloppuna vietin Hipun kanssa lauantain ja sunnuntain vaihteeksi tica-näyttelyssä Riihimäellä. Lauantaina näyttely alkoi luksusmyöhään 11.30 jälkeen joten junalla ehti mainiosti paikalle. Kommellukset alkoivat heti kättelyssä - minulla ei ollut mukana kissan rokotustodistusta! Kerranhan tämäkin sitten piti sattua. Onneksi mieheni oli kotona ja hän skannasi todistuksen ja lähetti sen tekstarina ja sähköpostiini. Ei siis tullut hukkareissu..


Näyttelyn teemana oli pääsisäinen ja pajunkissat "Cats&catkins" ja koristeluihin ja ruusukkeisiin oli panostettu.
 Meilläkin oli kerrankin teemavärit käytössä, keväisen vihreää ja pääsiäiseen sopivaa keltaista.
Hippu miettii: "Onko tulilatva varmasti kissoille myrkytön?"







Lauantaina Hippu pärjäsi valtavan hienosti, se oli Irena van Belzenin lyhytkarvojen spesiaaliringissä 2. paras leikkaamaton lyhytkarvakissa (kilpailijoita 19) ja Genevieve Basquinella 9. paras leikkaamaton kissa all breed-kehässä (luettelon mukaan paikalla oli 38 leikkaamatonta aikuista kissaa mutta muistelisin että poissa oli 2 kissaa?). Eli pisteitä, mainetta ja kunniaa ropisi ;)



Näyttelypaikan valot Rity-talossa olivat melkoisen mielenkiintoiset, häkkien luona oli hämärää ja kahdella tuomarilla oli kunnolla valaistut kehät. Meikäläisen pokkarilla ei paljon juhlittu..

Junalla matkustus on nykyisin yllättävän kallista, 25€ suuntaansa lemmikkilipulla joten päätin jäädä nukkumaan kunnon yöunet hotellille koska sunnuntaina näyttelypaikalla piti olla viimeistään klo 9.30 hotellina oli Riihimäen Seurahuone. Huone oli tilava, ei ihan tuoreesti sisustettu mutta oletin hotlan olevan aivan OK. 




Kävimme syömässä hotellin ravintolassa klo 19.00 eikä kasvisruoassa ollut kyllä kehumista. Mutta onneksi jälkiruoka (vaniliajäätelöä kera kermavaahdon ja baileys-likööörin) jätti suuhun hyvän maun :). Väsähdin kymmenen jälkeen herätäkseni tasan klo 0.00 basson jumputukseen. Ajattelin hetken että nuoriso se ajelee p-rallia. Kunnes kauhukseni tajusin että tanssimusiikki  kuului Seurahuoneen 2. kerroksen ravintolasta. Ja Lady Gaga sun muut resonoivat hienosti pitkin seinää koska huoneeni oli hissin seinää vasten. Ei siinä sitten saanut nukuttua kun yökerhomeininki kuului niin kovaan ääneen että esimerkiksi tv:n olisi pitänyt olla melkoisen kovalla että musiikki olisi peittynyt. Soitin kahdelta respaan mutta eivät muuta kuin pahoitelleet ja ottivat nimeni ylös. 3.30 musiikin päättyessä olin niin pahalla päällä etten saanut heti nukuttua ja kissa puolestaan virkistyi kuuden jälkeen valon myötä. Huoneesta hyvitettiin 1/3 hinnasta aamulla mutta mielestäni tuo olisi ollut aamiaisen ja siivouksen osuus ja rauhassa NUKKUMINEN olisi ollut minulle tärkein saatavilla oleva palvelu. Kissasta otettiin 10€ lisämaksu.

Emme olleet sunnuntaina kovin ruusuisella tuulella kumpikaan, niin kissa kuin omistaja. Hippu oli pantannut hiekkalaatikolla käymistä ja takuulla siitä tulee tukala olo.



Kumpanakin päivänä paikalla oli kaksi erittäin viehättävää venäläistä abynaarasta, muista maista tulleita tica-nättelyttäjiä ei osunut silmiini mutta naapurimaasta oli myös mm bengaleita paikalla.




Yritin kuvata haasteellisesta valosta huolimatta Jenni Toivoniemen äärimmäisen viehättäviä tica thai-rotuisia kissoja. Assaroin pari kertaa Jennin kissoja tuomarihäkkiin ja totesin että sekä uros- että naaraspuolinen "vanhan ajan siamilainen" on lihaksikas ja jämäkkä kissa. Kyseisen rodun häkeistä kuuluin välillä hieman juttelua mutta mitään järjettömän kovaäänistä ja jatkuvaa mölinää ei onneksi tarvinnut Hipun ressiksi kuunnella. Melko lailla keskivertokissoilta vaikuttivat äänenkäytön osalta.


Kamerani ei vaan pysynyt vauhdissa mukana.. tai sitten kuvaaja oli yliväsynyt.
Näyttely päättyi 15.45 joten ehdin auttamaan puoli tuntia näyttelypöytien purkamisessa josta sain kiitokseksi sämpylää ja matkajuomaa junailua varten, sitä tarvittiinkin vai miltä näyttää julkisen liikenteen harrastajan omakuva?



Voisi sitä kai villasukkia kotonakin kutoa, tällä kertaa näyttelyssä valmistui puolikas parista:



Näyttely oli taas oikein mukava kokemus vaikka majoitus oli vikatikki. Arvostan sekä tica- että cfa-tuomareissa kissoja kunnioittavaa käsittelytapaa, kissoja ei viruteta eikä ravistella ja ujo tai ärtsy saadaan arvosteltua nopsasti ja turhia elehtimättä. Arvasin että Hipulla oli hankala olo kun hammerplastin jämäkkä laatikkokaan ei kelvannut hiekkikseksi näyttelypaikalla mutta tungin sen hiekkikseksi kuljetusboksiin kotimatkan ajaksi jolloin iiisot pissat oli sitten pitänytkin tehdä. Toivottavasti sopiva matkahiekkis löytyisi pian,  pentuna tälläistä ongelmaa ei ollut ja jos kissa stressaa jatkuvasti 2 päivän reissuista tuossa määrin ne täytyy jättää väliin. Pisteitä kohti seuraavaa TICA-titteliä kertyi pikaisen laskutoimituksen mukaan ainakin 560 vaikka sunnuntaina ei mitään ekstramenestystä tullutkaan. Eli Hipusta tuli tällä kertaa ensimminen Suomessa kasvatettu ja valmistuneeksi näyttelytetty TICA Grand Champion ocikatti! Terkkuja kissan kasvattajille tätäkin kautta :) kiitos hienosta tytöstä!