Mirin kunto masentaa

Miri sai viimeksi pitkävaikutteisen kortisonipistoksen 14.4. ja vaikutus kesti viikon, viime aikoina kesto on ollut 2,5 viikon luokkaa. Eli Miri on jo viikon oksentanut kaiken ruoan sekä tyhjän mahan oksennuksia. Tänään mennään lääkäriin hakemaan uusi kortisonipistos ja pistettävää pahoinvointilääkettä, suun kautta otettavan Miri vaahdottaa. Miri on voipunut ja pahantuulinen, ymmärrettävästä syystä. Surullista kun suuri persoona ei ole oma itsensä.

Masentaa kun lemmikkien kanssa joutuu olemaan pyövelinä päättämässä, mikä on sopiva elämänlaatu ja kuinka pitkään mitäkin hoidetaan. Meillä on ainakin viisi vuotta ollut talossa aina kroonisesti sairas lemmikki jonka terveydestä on joutunut murehtimaan ja märehtimään näitä vaikeita päätöksiä. Lemmikkieläinten kasvatusharrastuksessa kotona olevien lemmikkien määrä tuppaa olemaan enemmän kuin yksi tai kaksi ja tiettyyn määrään sairastelua ja pettymyksiä pitää olla varautunut. Minun takkini alkaa olla tyhjä tätä sairastamisesta ja muitten asioista huolehtimista, eihän kasvattajan vastuu toki lopu siinä kohtaa kun uuden omistajan perävaloja ei enää näy. Tuntuu siltä että minun kissankasvatusharrastukseni saa ihan syystäkin pysyä taolla ja pitkään. Muutenkin eläinten ulkonäköön perustuva jalostus on sellaisten eettisten ongelmien kasaantuma ettei sitä voi olla kerta toisensa jälkeen kauhistelematta. Toki hyvät kasvattajat miettivät terveyttä ja luonnetta ja montaa asiaa voidaan jo lääketieteellisesti testata ja tutkia mutta näyttelykehissä punnittava kasvatuksen tulos herättää kyllä ristiriitaisia tunteita. Omassa kasvatuksessani olen törmännyt kerta toisensa jälkeen siihen että siltikään emme vielä tiedä tarpeeksi mistä erilaiset sairaudet ja oireyhtymät johtuvat josta syystä voidaan vain arvailla mikä osuus sairauden ilmenemisessä mahtaa olla perintötekijöillä, ympäristöllä ja mikrobeilla. Tästä esimerkkinä muun muassa nuo rexejäni kovasti kiusanneet parodontiitti ja FORL, nämä sentään onneksi ovat kirurgisesti hoidettavia suusairauksia.

Nyt on sellainen olo että tekisi mieli keskittyä vaan hellimään näitä kotona olevia kissoja ja hankkia kenties oma koira joka veisi enemmän reippaitten ulkoilmaharrastusten pariin.