perjantai 23. tammikuuta 2015

Samban vuositarkastus

 Samba ja Vamppi kävivät vuosittaisessa terveystarkastuksessa ja rokotuksilla ortopediaan erikoistuneella lääkärillä joka on aikanaan leikannut Samban jalan ja toiminut sen "henkilääkärinä" sittemmin. Vampista ei löytynyt mitään vikaa mikä tietysti juuri 3 täyttäneen terveen nuoren koiran kanssa oli odotusarvo. Samballa on puolestaan vuodessa tapahtunut muutosta tuossa leikatussa jalassa. Jalan liikeradat ovat rajoittuneet entisestään varsinkin koukistaessa. Eli nivelrikko on edennyt. Samballe laitetaan nyt pistoshoitona catrophenkuuri ja se sai uuden putelin kipulääkettä mukaan. Täytyy antaa sitä helpommin ennakoiden (ilman että koira ontuu) nyt kun tiedämme että jalka kuormittuu tavallista helpommin.

Rajuimmat lenkit on nyt Sambalta kielletty joten useamman koiran riehunnoille ja hiekkakuoppanoutoleikeille tuli stoppi. Kyllä noita on vapaaehtoisesti tullut jo vuoden mittaa muutenkin vähennettyä, viimeksi hiekkakuoppafrisbeen jälkeen Samba ärähti Vampille autossa ja arkoi jalkaansa joten oli liian rajua kiilailla kaverin kanssa noutohommissa kovalla alustalla kerran koria kipeytyi. Metsälenkeillä saa käydä ja veikkaan että oma piha on sen verran pieni että siinä vauhti ei nouse niin kovaksi etteikö Samba voisi tuttuja koiravieraita siinä tavata. Se Sambasta on kyllä sanottava että Vampikin kanssa leikkiessään se luovuttaa nykyään nopeasti, käy juoksemassa rinksan ja leikkii hetken vetoleikkiä ja jää sitten hengailemaan. Hyvä tavallaan että jonkinlaista järkiintymistä esiintyy mutta surullista tietysti että se ilmeisesti ilmentää kipua tai kivun varomista. Samba on tosi hyväntuulinen koira ja leikkii muun muassa joka päivä yksinään sisällä joten en usko että sillä on jatkuvaa kipua. Mutta näin tällä kertaa, olihan tämä odotettavissa ja on tosi hienoa että Samba on pärjännyt pari vuotta nuoren kaverinsa kanssa riekunnoissa joten sairauden etenemistä ei nyt auta liikaa surra. Koira täyttää kuitenkin tänä vuonna 9 ja monella terveelläkin koiralla hidastuu tahti tuossa iässä. Pitää nyt sitten laittaa mietintämyssyyn, pitääkö Vampille hankkia oma juoksutuskaveri kasvamaan tässä vuoden sisään ettei tule Sambaa rasitettua liikaa. Ei kai arki kolmen koiran kanssa sen kummenpaa ole kuin kahdenkaan, pentu tietenkin vaatii aluksi lyhyitä lenkkejä ja kun se on aikuistunut, Samba on luultavasti vuorossa se joka niitä kaipaa. Harkintaan. Kiireessä hankkimalla ei kuitenkaan löydy välttämättä sitä meidän porukkaan parhaiten sopivaa lisäystä joten jos tähän päädytään niin kaikessa rauhassa ja järki kädessä.


Tässä näitä ikääntyviä nyt sitten on kaksin kappalein. Rampa-Samba ja Munuaisvaiva-Ritu. Lemmikeillä on oikeus ikääntyä ja vaatia lisähoitoa, kaikki eivät lähde "saappaat jalassa". Mutta koitetaan nyt pitää järki päässä näitten kanssa että elämänlaatu on kivaa ja hyvää niin kauan kun sitä riittää. Sekä Frida että Samba ovat kyllä edelleen varsin hyvässä vedossa ja seuraavana lääkärivuorossa on Frida jolta pitäisi taas mitata veriarvoja ja verenpaine lähiaikoina. Mutta ystävät, jos näette meillä joskus "toinen jalka haudassa"-kuntoisia lemmikkejä, ottakaa asia puheeksi. Joskus omilleen sokeutuu vaikka kuinka haluaisi vain hyvin hoitaa. On ihan eri asia jos 15 vuotias kissa tai koira on hidasaskeleinen köpöttelijä kuin että keski-ikäinen tai nuori lemmikki menee sellaiseksi pysyvän parantumattoman sairauden takia.




 Hippu-ocicattiakin on käyty taas morjestelemassa, tässä Hipun ilme koiravieraiden ilahduttavuudesta. Ja meikäläisen "tukka uusiksi" kokeiluja. Melkoisen harmaata kasvaa ohimoille kun nyt ihmiskokeena olen antanut sen kasvaa värjäämättä..



Tällä hetkellä vaiheessa oleva kirja, mielenkiintoinen ja kiehtova aihe.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuoden eka

Hääpäivää tuli taas vietettyä joulukuun puolella hyvällä illallisella ja konsertilla (Punk X-mas) ryyditettynä. Ja ulkoiltukin on.




Eläinlääkäri soitti 31.12. Fridan veriarvoista. kilpirauhanen on kunnossa joten noussutta kreatiiniarvoa alettiin hoitaa siirtymällä kokonaan munuaisten toimintaa tukevaan ruokavalioon. Noin kuukauden kuluttua tarkistellaan taas veriarvoja ja verenpaine, korkea verenpaine kuulemma rasittaa kissan munuaisia ja voisi selittää nyt vanhalla iällä sydämeen kuuluviin tulleen sivuäänen. Sivuääni ei sinänsä ole vielä huolestuttava, koirien asteikkoa lainaten kuulemma 1/6 tasolla eli lievin kuuluva. Jos sydämen suhteen tulee isompaa muutosta niin sitten pitänee käydä ultrauttamassa sydän. Munuaiset ovat kuitenkin nyt se 1. hoidettava asia. Sinänsä on vähän outoa että keväällä verikokeissa koholla oli veren urea-arvo eikä kreatiini. Voi olla että näin alkuvaiheen vajaatoiminnassa kissan syömisellä, juomisella ja mahdollisella oksentelulla on suurempi vaikutus arvoihin kuin pidemmälle edenneessä vaivassa. Ritu on tosi hyväntuulinen ja pirteä joten millään verikokeilla siitä ei "sairasta" saada kuitenkaan. Vain tavallinen vanheneva kissa.

Sitten vähän "taidekuvia", 1.1. oli mielenkiintoisen sumuinen ilma Pyhäjärvellä.








Sitten ruokajuttuja. Minun teki kovasti mieli ottaa vastaan tammikuun vegaanihaaste eli olla kuukausi kokonaan ilman eläinperäisiä ruoka-aineita. Meillä on kuitenkin töissä vuoden kiireisin aika joten en valitettavasti kaipaa mitään uusia "ismejä" tähän kohtaan vuotta, jos jonain päivänä en jaksa tehdä itse eväitä niin työpaikkaruokalan kasvisruoka saa kelvata. Mutta jos vaikka 5/7 päivää viikosta menisi maidotta ja kananmunatta niin tulee kokeiltua vähän uusia ruokareseptejä. Eilen tein ensimmäistä kertaa seitania alusta alkaen eli vehnäproteiini (gluteiini) jauhoista ja kickhernejauhoista, juuri muuta kuin niitä ja vähän mausteita tähän itämaiseen proteiinilisukkeeseen ei tule. Perusohjeen voi katsoa täältä josta löytyy muutenkin tosi kivoja reseptejä ja ideoita:
 Chocochili-vegaaniblogi Noh nyt on seitania pakkasessa ja jääkaapissa. Tuollaisia epäilyttävästi lihan näköisiä pihvejä sitten tuli valmiista lopputuloksesta. Olen ollut noin 18 vuotta kasvissyöjä enkä sen takia kaipaa lihan "suutuntumaa" ruokiini mutta proteiinia ei varsinkaan vegaanipäivinä tule ihan liikaa ja seitan maistuu ainakin kebapina Sepollekin hyvin.


Joululoma meni lähinnä kirja kädessä koska olin taas "vaihteeksi" kipeänä. Pidin samalla parin viikon tauon hermokipulääkkeen käytöstä mutta jouduin ottamaan sen perjantaina takaisin ohjelmaan fysiatrin suosituksesta. Nyt kahden hyvin nukutun yön jälkeen päätös vaikuttaa oikealta, nukun selkäkivun takia aivan tolkuttoman huonosti ja pätkittäisesti muuten.

Kirjoina meni Amanda Palmerin The Art of Asking, mielenkiintoinen omaelämänkerrallinen kirja kyseisestä muusikosta, Kickstarterista, Neil Gaimanista ja Amandan syövän kanssa taistelevasta ystävästä. Kammottavalta kuulosti se että ystävänsä kävi 33 kertaa kemoterapiassa jonka kertahinta oli pelkän lääkkeen osalta 10 000 dollaria. Ei ole mikään ihme että vakava sairaus aiheuttaa USA:ssa paljon henkilökohtaisia konkursseja tai sitä että jos vakuutukset ehdot eivät kata niin sitten sairauskin jää hoitamatta.

Kickstarterista puheen ollen, olin itsekin mukana rahoittamassa kirjaa sen kautta toukokuussa ja sain kirjan Truth about the Revolution, Brother jossa allekirjoittaneenkin nimi mainitaan takasivulla tukijoissa. Kirja on mielenkiintoinen haastattelukirja punkin hengessä aktiivisista ihmisistä, muiden muassa Reykjavikin entinen pormestari Jón Gnarr.  Joka on muuten hirvittävän inspiroiva esimerkki siitä että ankea alku ei aina määrää elämän suuntaa, Gnarr sai 5-vuotiaana diagnoosin "sopeutumattomuudesta" tai henkisestä jälkeenjääneisyydestä ja joutui laitokseen.. noh eipä ole haitannut elämän haltuunottoa ja yhteisten asioiden hoitamista! Tässä linkki kirjaan jos alkoi kiinnostaa thetruthofrevolution

Luettuani monta kirjaa peräkkäin muusiikista ja muusikoiden omaelämänkertoja (mm Morrissey) tuli sellainen olo että nyt on aika lukaista vähän proosaa tai muuta fiktiota. Joten lukaisin Laura Gustaffsonin Huorasadun ja nyt on menossa Pasi Ilmari Jääskeäläisen Sielut kulkevat sateessa. Maagista realismia ja hyvin kiinnostava ja ajankohtainen, perjantaina aloitin ja 255 sivua on jo mennyt. Ai niin, luinhan minä scifiäkin joulukuussa, Under the Skin oli yllättävän puhutteleva, luulin että olisi saattanut olla ihan roskaviihdettä. Luen ehdottomasti saman kirjailijan muitakin kirjoja jatkossa. Kirjan inspiroima saman  niminen brittielokuva on jotain aivan muuta mutta ihan mielenkiintoinen Skotlannin maisemista pitävälle, kirjan kanssa sillä ei kuitenkaan ole paljoa tekemistä.