maanantai 21. kesäkuuta 2010

Härmälän eläintarha osa 2.

Ihmettelin aamulla että olipa Hertta kiltisti ja hiljaa. Syy selvisi pian, pentu oli pureskellut itsensä pahveista läpi "turvaportistaan" ja tönötti tyytyväisenä kissojen kanssa olohuoneessa. Viritin portteihin lisää ja vahvempaa pahvia ja niiden kimppuun käytiin heti itkuraivis-meiningillä kun laitoin pennun keittiöön ettei se pyörisi luvattomissa touhuissa poiketessani ylä- ja alakerrassa. Melkoinen ääni tuon kokoisesta ötökästä lähtee! Joten ei auttanut muu kuin alkaa verkottaa portteja. Hain verkkoa pihalta leikkimökistä (oikeasti varasto) ja laitoin Hertan tarhaansa siksi aikaa. Onneksi Seppo oli lähdössä töihin ja vahti tilannetta, pentu nimittäin etsi pakokohtaa yhtä tarmokkaasti kuin sisällä ja löysikin sellaisen. Voehan vihtoori, koska aitaverkkoa ei ole kaivettu maahan meidän täytyy tiivistää se näköjään jollain haoill amaahan kiinni kuten epäilinkin! Helpoimmalla varmaan pääsisi jos ostaa pari rullaa puutarhan koristeverkkoa joka työnnetään maahan kiinni ja virittelee korkeamman aidan sillä tiiviiksi. Täytyy sanoa että en ole yllättynyt, muuta kuin korkeintaan pennun dobermanmaisesta tarmosta ;).

Seuraavaksi laitoin Hertan keittiössä sherpan kantolaukkuun ettei se ympärillä huseeratessaan satuttaisi itseään verkon teräviin reunouhin. Mikä olikin sitten ilmeisesti kolmanneen asteen kidutusta huudosta ja kassin pureskeluvimmasta päätellen. Tuolla laukulla ei kyllä enää lentoreissuja tehdä, sen verran sai siipeensä. Verkkojen virittämiseen meni maksimissaan 20 min jonka jälkeen kannoin Hertan laukussa pihalle ja takaisin, liikkeessä se ei metelöinyt tai purrut laukkua. Ajattelin ettei nyt jää sellaista fiilistä että ko käytös on ihan ok ja niin kuuluu toimia.

^ Hertan pesä on siis tuolla starapeiton alla olevassa boksissa jonne se äskenkin hilpaisi ulkoilun jälkeen.

Mutta näin, en ollut riemusta kiljuen laittamassa verkkoa portteihin koska sen ja nippusiteitten leikkuukohdat jäävät hieman teräviksi. En laittanut sitä aivan ylös asti koska kissat hyppivat porttien yli ja ottavat ylälaidasta tukea. Tämä viritys ainakin piti pikku houdinin sisäpuolella koska laitoin sen sinne heti ja lähdin Nekalan mustiin&mirriin lenkkeilemään. Penikka oli yksinään vajaan pari tuntia ja vaikka huuto lähtiessäni oli melkomoinen niin tullessani Hertta nukkui kopassaan hiljaa. Sain leikittää kissojakin rauhassa ilman säheltäjää. Lemmikkitarvikekaupan alelaarista tarttui mukaan pari kotimaista hurtan pantaa kokoa 0. Toisessa on tarra ja pikalukko ja sitä voi säätää niin että pituus on sopiva mutta se on kyllä liian leveä, sellainen topattu panta. Toisena ostin topatun puolikuristavan pannan joka on hieman kapeampi ja nippa nappa käyttökelpoinen nyt kun lyhensin "liukuosan" muutamalla karhunlankatikillä niin ettei joustovara aukea juuri ollenkaan. Voi olla että vielä joku muu panta täytyy ostaa.. Tuon kanssa nyt kuitenkin päästiin kokeilemaan ensimmäistä kertaa hihnassa kävelyä kävelemällä piha ympäri. Yllättävän hyvinhän se meni, ei Hertan loikkimista mitkään remelit haitanneet. 

Lomasää näyttää sen kun parantuvan :)

2 kommenttia:

  1. Siellähän aletaan jo päästä asiaan! Go Hertta!
    P.S. Helpommalla pääset kun otat sen kainaloon yöksi. ;)

    VastaaPoista
  2. yllä se sentään noissa aidoissa on nyt pysynyt mutta huuto on ollut sen mukaista että esim. kerrostaloasunnossa en tuota kehtaisi "huudattaa" ;).

    Eilen kävimme naapurin pihalla kylässä (heille tulee norwickin terrieri elokuussa) ja kävelimme korttelin ympäri remmiharjoituksena, reippaasti tuo juoksee perässä joten ensimmäinen "lenkki" on nyt tehty :). Vastaan tuli 1 auto, 1 pyörä ja 2 koiraa ja toistaiseksi on selvitty ilman traumoja.

    VastaaPoista