keskiviikko 18. elokuuta 2010

Hipun hammaslääkäri

Tänään kävimme Pirkkalassa tutulla yksityisellä eläinlääkäriasemalla koko konkkaronkka.

Hertta sai tehosterokotteen, rabies laitetaan sitten taas Nekalassa parin viikon päästä. Koira painoi 3,5 kiloa pantoineen päivineen ja on edelleen terve kuin pukki ja terhakka. Nappuloilla lahjottiin niin korvien tutkiminenkin sujui mainiosti, hampaita tutkiessa vähän venkoiltiin. Sitä siis pitää harjoitella vieraitten toimesta lisää.

Terra-abyn suuta Unna vilkaisi ihan hereillä ja mitään huomautettavaa ei löytynyt. Ikää on siis 3 vuotta ja vielä ei ole alkanut hammaskiveä tai muuta kiusaa kertyä, aivan mainiota!

Hipun suun oli jo toinen lääkäri todennut epänormaalin punoittavaksi ikenien osalta ja näitä tutkittiin nyt tarkemmin rauhoitettuna. Parodontiitti oli suorastaan yllättävän voimakas, premolaris-hampaasta lääkäri näytti minulle kuinka kokeilutikku vaan hulahti hampaasta läpi (ehdottomasti poistettava hammas). Ikenien syvyyksissä ja röntgenkuvissa havaittavissa muutoksissa oli kummassakin 3-tasoa mikä indikoi poiston tarvetta joko välittömästi tai lähitulevaisuudessa. Eli tuomiona oli että 3-5 hammasta pitää poistaa, välihampaat (premolarikset) välttämättä ja mahdollisesti pari isoa poskihammasta sekä toinen yläkulmuri. Nyt kissa laitetaan kuurille ja ruokavaliota tarkennetaan entisestään jotta ikenet saataisiin rauhoittumaan. Tuhoutunutta pehmytkudosta se ei valitettavasti palauta. Kuuriksi tuli uutta clorihexedrenipastaa, toivottavasti kissat ottavat tuon suosillisemmin vastaan kuin hexarinse-litkun joka on kaikista kamalan pahaa. Toivottavasti vähemmän rajusti juuristaan vaurioituneet hampaat rauhoittuisivat pehmytkudostensa osalta. Oma maallikkomielipiteeni on että kun poistoihin kuitenkin joudutaan niin reilulla  kädellä vaan pois, ei kissa kuitenkaan jatkuvista rauhoitettuna tehtävistä jatkotutkimuksistakaan varsinaisesti etua saa. Poistetut hampaat eivät tapaa vaivata kissaa sitten enää.

Hertalla oli Hipun edestäkin hauskaa asemalla, ihan mahtava lääkärikäynti sen mielestä. Koska olimme aseman viimeiset asiakkaat pistettiin ovi säppiin ja pentu sai painia lääkärin 10-kuisen villakoiran kanssa olan takaa.


Kaverukset juovat välillä.


"Otetaanko juoksukisa käytävällä?"

Näytepussien nappuloitten voimilla nämä pennut näyttivät myös taitojaan, istumista ja maatemenoa. 

Että sellainen reissu, reilun 200€ köyhempänä ei auta muuta kuin henkisesti varautua että marraskuun tienoilla tulee 500-600€ eläinlääkärilasku noitten hampaitten operoinnista. Onneksi homma ei ole niin kuukauden päälle, kuulemma tämän vuoden puolella riittään nyt kun plakit on putsattu pois ja kissa on nuori ja yleiskunnoltaan voi hyvin. 1,5 tunnin käynnin jälkeen kotiuduttuamme soitin Hipun kasvattajalle että ovat myöskin kärryillä jos joku muu kasvatinomistaja alkaa ihmetellä sitkeää punoitusta ja ikenien herkkää verenvuototaipumusta. Toivottavasti ei kuitenkaan! Tulevaisuudensuunnitelmia täytyy miettiä uusiksi. Hippuhan on ilmoitettu pirokin näyttelyyn parin viikon päähän, kannattaako puolikuntoista kissaa stressata millään ylimääräisellä, unohdinkin kysyä että voiko tuo yleiskuntoa koetteleva suun tulehdustila esimerkiksi altistaa muille infektioille näyttelytilanteessa jossa on paljon mahdollisia taudinlähteitä paikalla. Tuo olisi näillä hampailla viimeinen tsänssi Hipulle saada CH-titteli myös FIFE-kehistä, en usko että vajaahampaisena jaksan sitä näyttelyttää. Ja jos näyttelytän niin ehdottomasti vain kastraattina ja siinä tilanteessa että suu on muutoin rauhoittunut ja jossain näissä kotikulmien näyttelyissä ettei mene kauheita matkustuskuluja jos sitten jää sijoitukset kuitenkin vajaan hammaskaluston takia saamatta. Kasvatustoiminnan ulkopuolelle noin poikkeuksellisen huonoon kuntoon nuorena mennyt suu Hipun ohjaa heti. 

Eli soffashampionin hommia, koiran kanssa painimista ja jo saavuteitulla TICA-grand champion ja CFA-champion-titteleillä elvistelyä siis luvassa ;) huikeastihan tässä on jo menestytty ja yhtään enempää ei tarvita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti