Pikkupotilas

Hertta on flunssassa. Sen silmät ovat rähmineet viikonlopusta ja välilä aivastuttaakin joten poikkesimme eilen eläinlääkärissä. Koirasta on Hirveän Hauskaa käydä moikkaamassa niitä kivaa lääkäritätiä joka tarkisti hampaitten vaihtumisjärjestyksen ja hoitajasetää joka putsaili silmätkin siinä ihan ohimennen joten mikäs noin reippaan potilaan kanssa on asioidessa. Zithromax-kuuri hoitanee sekä hengitystieinfektion että silmätulehduksen ja mahan avuksi löytyy maitohappobakteerit ja kuituvalmisteet ettei kuuri heitä vatsaa ranttaliksi. Nyt sitten pysytään erossa koirakavereista niin kauan kun oireita esiintyy ja koitetaan muutenkin ottaa pari päivää vähän rauhallisemmin. Eilen sillä taisi olla kuumetta kun illasta nukkui sylissäni tunnin välillä täristen ja nenä oli kuiva.

Tänään Hertta oli jo reippaampi eikä silmissäkään ole ollut värillistä rähmää. Mutta se joutui kokeilemaan kokopukua jonka saimme Pilpalta lahjaksi Hertan ollessa ihan pikkupentu. Kyseinen theo-merkin M-koko olisi pituuden puolesta juuri sopiva mutta rintakehä koiralla on jo niin roteva ettei vetoketju mene ihan loppuun asti kaulan alle kiinni. EIlisen punnituksen mukaan painoa on nyt 4,2 kg. Hertasta pitkät lahkeet olivat tosi ällöttävät joten puku auttoi pitämään koiraa vähän rauhallisempana kun kävimme kiertämässä Vähäjärvenpuistoa hissuksiin. Villapaidalla taidetaan vielä koittaa pärjätä ja jonkinlainen sade/tuulitakki olisi varmaan näihin syyskeleihin tarpeen. 

Että sellaista, ensin on omistajat räkätaudissa ja sitten koira..