sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Aurinkoa ja herkkua

Tässä aurinkoinen Terra aamuvarhaisella. Sillä on oikein pahimmoinen karvanlähtö käynnissä, harjaamisesta huolimatta karvaa tuntuu löytyvän kaikkialta. Kissojen kuivaruoka meni vaihtoon, canagan-nappula aiheutti korkeasta lihapitoisuudestaan huolimatta oksentelua. Saas nähdä mitä seuraavaksi keksitään. Nyt on menossa "hätäpussi" primacattia mikä yleensä on sopinyt ja mössöruoat siinä lisäksi. Raakaruokintaa pitäisi vaan lisätä..




'
Karkasin perjantaina töisä kolmelta koska keli oli hieno. Tässä Pyhäjärven jäätilannetta.



Härmälänranta Härmälänsaaresta kuvattuna. Vesi on todella matalalla.


Rantavahti-Samppa.



Pirkkalan Venetsia se siellä siintää. Tavallisesti tämä on veden alla olevaa rantakivikkoa.


Siskoni kissa Alli (CH Piupaws Allison Ashford, ensimmäisen rex-pentueeni emo) täytti tällä viikolla 14 vuotta, onnea! Eipä olisi ainuttakaan Nerikomin rexiä ilman Allia. Muori on hyvässä kunnossa ja kissojen "älypelit" ovat sillä kovassa käytössä. Eli näitä makupalalabyrinttejä. Ritullakin on ollut riehua ilmassa, tässä terveiset siltäkin Alli-mummolle.



Sitten vaihteeksi ruokajuttuja. Ystävämme joitten kanssa kävimme pari vuotta sitten Roomassa ovat siellä ja ajatukset ovat siitä syystä olleet viime päivinä vähän Italian suunnalla. Näin jossain lehdessä ihan kivan pizza bianco-reseptin jossa oli artisokkaa ja tuoreita herkkusieniä. Nyt vaan tekee varmaan vuodenajankin takia mieli enemmänkin tuoreita vihanneksia joten jalostin oman version.

Pissapohja (mikä vaan perus):
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl vettä
3 rkl oliiviöljyä, suolaa
1 pss kuivahiivaa

Vaivataan hyvin ja annetaan nousta vähintään puoli tuntia. Tästä tulee noin pellillinen kaulittuna.

Täytteet:
1 punainen paprika
terttukirsikkatomaatteja ehkä kourallinen
1 tölkki öljyyn säilöttyä latva-artisokkaa
1/2 purkkia ranskankermaa
pari desiä parmesania tms raasteena
2 mozzarellapalloa
1/2 purkkia (tai tee itse) tuorepestoa
mustapippuria
reilusti rucolaa

Pilko aineet, artisokatkin tuli laitettua puoliksi tai 4 osaan että riittävät tasaisesti. Levitä pohjalle ranskankerma. Päälle mozzarellasiivuja, ja paprikat ja juustoraaste. Tomaatit laitoin tällä kertaa juuston päälle. Pippuria ripotellaan päälle ja pestoa lusikoidaan sekaan. 225 astetta ja 10-15 min. Kun pitsa ei ole enää höyryävän kuumaa, rucolat laitetaan pinnalle ennen tarjoilua. Tätähän saa ja pitää tietysti soveltaa koska itsekään en koskaan jaksa noudattaa reseptejä. Oli kyllä poikkeuksellisen hyvin tekijänsä suun mukaista, tätä täytyy tehdä joskus illanistujaisiinkin.

Ai niin, torstaina tuli harrastettua kulttuuria sen verran että kävin ystäväni kanssa Legioonateatterissa katsomassa heidän uusimman näytelmänsä Mania. Kannattaa käydä katsomassa, Legioonateatterista saa monesti ajatuksen aihetta kotiinlähtiessään eikä lipun hinnalla pääse nykyään kuin elokuviin.



tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kevättä ilmassa


Torstai-iltana Rajaportilla oli täysi lumipyry. Mutta ei se mitään koska viikonlopuksi tuli kirjoja!




Terralla on heti kova hinku pihalle kun on valoisampaa.



Maanantaina Härmälä Arboretumin suunnalta kuvattuna.






Kyllä näissä maisemissa kannattaa hölkätä!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Menkää taidenäyttelyyn välillä

Kävin eilen tämän näyttelyn avajaisissa ja suosittelen lämpimästi muillekin.

ANDY WARHOL - An American Story

Olin positiivisesti yllättynyt miten monipuolinen näyttely Warholin taiteesta on tänne Tampereelle saatu.   Avajaisissa oli väkeä niin paljon että puheet kuuntelimme paikallaan seisten mikä kyllä meinasi käydä mahdottomaksi selkäkipuni kanssa kun kestivät sellaisen tunti 20 minuuttia. Mutta oli kyllä kiinnostavaa kuunnella Warholin ystävää ja yhteistyökumppania sekä ulkomaisten museioitten edustajia.

USA:n suurlähettiläs onneksi ymmärsi avaajana pitää puhumisen minimissään. Hän on kyllä sympaattisen oloinen kaveri ja respectit siitä että osallistui viime vuonna Helsingin Pride-kulkueeseen isovillakoirineen. Kotimaisista puhujista Tampereen pormestari olisi kyllä voinut pitää mielipiteensä Warholin taiteesta omana tietonaan, minusta jos et ole taidealan ammattilainen niin ei tarvitse tehdä muuta kuin kiittää järjestäjiä ja kehua tapahtumaa ilman minkäänlaista muka-arviota.  Olen vähän pikkumainen näistä kun muistissa on vielä 4 vuotta sitten Gigerin näyttelyn avajaisissa kuulemamme "önnönnöö"-tason huumoriväläytys yhdeltä tamperelaiselta poliitikolta sekä suomeksi että englanniksi.

Mutta siellä meni kiinnostavasti ja juhalllisesti kolmisen tuntia ja täytyy mennä ilman avajaishälinää nauttimaan taiteesta ajatuksella uudestaan. Kannattaa käydä katsastamassa avoimin mielin vaikkei olisikaan tälläinen "Warhol-fani" kuten allekirjoittanut. Ja jos matkaa on liikaa niin joku paikallinen taidenäyttely käy yhtä hyvin. Taide ei mene koskaan hukkaan, oli se itselle mieleistä tai ei, pääasia että laittaa ajatusprosesseja liikkeelle. Warholin näyttelystä tarttui mukaan postikortteja ja fiilis että pitäisi varmaan lukea hänen kirjoittamansa Popism uudestaan kun aikaa alkaa olla ehkä 20 vuotta edellisestä lukukerrasta.


Warholin näyttelystä vielä: Yleisöopastus on lauantaisin klo 13.00 ja sunnuntaisin klo 13.00 ja 16.00.

27.3., 10.4. ja 22.5. on Taidetorstai: ikäihmiset ja työttömät pääsevät 4€:lla museoon, klo 14.00 yleisöopastus. Lainattavissa on aina maksuttomat äänioppaat (kuulokkeet).


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Onnea Nerikomin A-pentueelle!

Tänään on kulunut 12 vuotta ensimmäisen kasvattamani cornish rex-pentueen syntymästä : Syntymäpäiviään juhlistavat CH Nerikomin Arathorn sekä Nerikomin Aragorn. Muistoissa mukana kulkevat myös Miri ja Nelli. Ohessa hyvin ajankohtaan sopiva kuva Arpasta, kuvan otti kuutisen vuotta sitten Arpan omistaja Annina.


Kohta on luvassa myös toiset synttärit, näitten A-pentujen emo CH Piupaws Allison Ashford täyttää 25.3. 14-vuotta. Alli oli niin erinomainen emo että minun ei tarvinnut tehdä juuri muuta kuin syödä hedelmäsalaattia ja ihailla kuinka kissa hoitaa itse pennut synnytyksestä alkaen luonnikkaasti. Kuten kissan kuuluu.

Näin se aika vilistää. A-pentueen syntymän aikoihin asuimme Hervannassa ja opiskelin kauppiksessa merkonomiksi todettuani parin vuoden erilaisissa hommissa (mm vedin pari kurssia lasten-ja nuorten kuvataidekoulussa mikä ei-pedagogisesti suuntautuneelle oli aika haastavaa) haahuilun jälkeen että "oikea" ammatti täytyy hankkia. Minulla ei ollut intohimoa eikä tuossa kohtaa oikein tietotaitoakaan ryhtyä käsityöalan yrittäjäksi mikä olisi oikeastaan ainoa keino työllistää itsensä keramiikka alalta johon olin kouluttautunut. Kissaharrastus oli tuossa kohtaa kiinnostava henkireikä ja mukava tapa tutustua uusiin ihmisiin omien harrastuspiirien ulkopuolelta. Uskoisin että näistä A-pentueen pojista on ollut omistajilleen iloa ja toivon että mahdollisimman mukavia ja terveitä vuosia on vielä edessä kuten Alli-mammallakin. 

Loppuun vielä Kaisan ottama kuva Arpan nuoruudesta:


Onnea! Kyllä tässä itselläkin on kieltämättä ikävä isoa ja komeata cornish rex-kollia jollaista ilman olemme joutuneet jo kohta 4 vuotta elelemään. Sen enemmän sitä arvostaa vanhoja kissoja kun kaikki omani eivät ole päässeet yhtä hienoille vuosille. Täytyy laittaa vielä pari kuvaa Miristä, meidän unohtumattomasta grandi Nerikomin Aldamiristamme.


Miri riehuu.


Miri ulkoilee Sarankulmassa Aleksin kanssa. Aleksi oli minun ja Sepon ensimmäinen yhteinen kissa jonka kaappasimme mukaan Kuurmanpohjasta maalta lokakuussa 1998. Myös unohtumaton kaveri.


Tämän viimeisen kuvan otti muistaakseni Luoman Tanja jonka kanssa kiersimme näytelmiä :).