maanantai 31. lokakuuta 2011

Otto-kissa kaipaa omaan kotiin!

Otto-rex on oikea kovanonnenpoika. Siitä kiinnostuneella ihmisellä kävi kuulemma asunnossaan vesivahinko ja hän on joutunut muuttamaan x-ajaksi asuntoon jossa ei saa pitää lemmikkieläimiä. Eli Otto olisi edelleen vailla yhden kissan mentävää koloa jonkun kodissa ja sydämessä.

Syksyisiä kännykkäräpsyjä

Tässä muutama otos marraskuulle käännyttäessä lokakuulta ennen kuin unohtuvat kännykän uumeniin.


Ilarilla kylässä.












lauantai 29. lokakuuta 2011

Laiskat lavvantaina

Aurinko paistaa ja mitä me laiskat teemme? Kuuntelemme uusia levyjä, juomme kahvia mokkapalojen kanssa, minulla muhii hiusvärit päässä. Blondeilu loppu ny. Jospa ennen kahta ehtisin tallustelemaan Hertan kanssa Nekalan mustiin&mirriin valjasostoksille. Nykyisiin ei mahdu vaatetusta alle ja kelit alkavat pian vaatimaan koiran pukemista.


Frida ei pientä nokea ja pölyä pelkää, talon paras paikka on takanpäällinen koko lämmityskauden. 


Hertta on mielestään muusikon koira.



 Ja minusta on tullut tyyris rouva joka ostaa vähintään 2 viikon välein tuoreita kukkia. Osa reilun kaupan ruusuista kestää sen 2 viikkoa hyvänä kun vettä vaihtelee. Ja nyt on se rintasyöpään liittyvä roosa nauha-kampanjakin lokakuun menossa. Mieluummin kukkia kuin suklaata :).

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pyynikkiä ja Pispalaa koluamassa


Harmaat maisemat Pyynikillä.




Värikylläisiä pensaita Varalan urheiluopiston lähellä.



Syksyisen harmaata Tahmelanrantaa. "Täältähän melkein uisi Härmälään!" tuumii kai Hertta.




Mainiota uusiokäyttöä soutuveneenraadolle!



Kohti hämärtyvää iltaa ja Arboretumia.


Tänään on vietetty päivää oikein leppoisasti sunnuntaikävelyn merkeissä. Kävimme Sepon, Hertan ja Hannun kera Pyynikin näkötornilla kaffella ja (vegaanisella) munkilla. Seppo jatkoi matkaa omiin puuhiinsa ja me ulkoiluhenkiset teimme kunnon kierroksen Pyynikiltä Tahmelan rantaan ja Pispalaan takaisin ja Hatanpään kautta kohti Härmälää. Kolmisen tuntia tuli ulkoiltua ja Vastavirran terassilla käytyä reilunkaupan kahvikupposten verran.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Otto-poika

-muoks- Otto-poika lähtee kokeilemaan josko yhteiselo koiraseuralaisen kanssa onnistuisi. Pidetään valtavasti peukkuja!

torstai 20. lokakuuta 2011

Arin ottamia syyskuvia ja potilaskoira

Ari Salmela otti Hertasta viikonloppuna hienoja kuvia kun omistajat rilluttelivat Tallinnassa ;)




Viikonloppuna Hertta oli ollut vähän huonosyöntinen minkä laitoimme valeraskauden ja hoitajan hoivissa olon piikkiin. Tiistaina koira oksensi illalla kerran ja keskiviikkoaamuna koko keittiö oli täynnä oksuja. Soittelin siis aamusta eläinlääkäriin jossa hoitaja luonnollisesti varoitteli kohtutulehduksen mahdollisuudesta. Joten Hertta kiikutettiin puolilta päivin ultraan. Kohtu oli normaali mutta lääkäri päätyi Sepon kanssa juteltuaan ottamaan röntgenkuvan ettei koiralta löytyisi vierasta esinettä tai tukosta vatsasta. Hertta sai pahoinvointilääkepistoksen sekä varjoainepistoksen, siltä varalta ettei kunto olisi torstaina normaali niin varjoainekuvauksella saataisiin selville mitä suolistossa tapahtuu. Lisäksi koira sai parafiinilla terästettyä kissanmallasta että mahdollinen tukos lähtisi liikkeelle. Hertta oli tosi surkea ja tutisevan palelevan oloinen jo toista iltaa. Lisäksi se erittää maitoa valeraskauden takia. 

Illalla vatsa toimikin vauhdikkaasti eikä koira oksennellut. Toipilaspurkkiruokakin maistui ja illalla vielä vähän lisää parafiinimallasta. Sohvalla pötkötellessäni huomasin että Hertalla oli kuonontyvessä pieni patti, hyönteisen piston tyyppinen. Epäilin että koira oli saanut kissan kynnestä kun kumpikin ovat kovasti nuhjanneet samaan aikaan sylissä. En ajatellut asiaa sen enempää. Terra puolestaan hauskuutti illalla itseään lakanoita viikatessa, sen mielestä on ylihauskaa että pompotamme Sepon kanssa sitä lakanan päällä "trampoliinissa". Terra rakastaa muutenkin puhtaissa lakanoissa kiehnäämistä. 

Aamulla Hertta ei ollut oksennellut mutta omat nappulat liotettuina ja maitohappobakteerilla varustettuina eivät maistuneet, ainostaan nutriplusgeeli päältä ja syötävä pureskelutikku meni myös iloisesti. Arvelin että parempi että maha pysyy liikkeessä ja pureskeluinnosta näkee myös vähän koiran kuntoa vaikkei se varsinaista vatsanhoitoruokaa olekaan. En huomannut koiran naamassa mitään kummenpaa, muutenkin oli vähän kiire kun olin menossa hammaslääkäriin. Kotiin tullessani totesin että koira ei todellakaan ole kunnossa. Sillä oli turvotusta molemmin puolin kuonoa, vähän sellainen bullterrierimalli, ja silmät olivat vähän rähmineet. Vatsasta ei tullut mitään ulos mutta keittiössä oli tyhjän vatsan oksennusta eli ilmeiseti 1 vrk vaikuttavan pahoinvointilääkkeen vaikutuksen jälkeen taas oksetti. Eli ei muuta kuin varjoainekuviin.

Varjoainekuvissa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa eikä lääkäri halunnut antaa Hertalle kortisonia tai muita lääkkeitä turvotukseen koska epäilys oli että kyseessä on allerginen reaktio jostain sen saamasta lääkkeestä tai kissanmaltaasta. Hoito-ohjeeksi saimme että annetaan vähän vatsatoipilasruokaa ja koiraa kävelytetään ja kävelytetään niin että suoli liikkuisi kunnolla ja tyhjentyisi. Karsean hajuista paukkua otus oli jo päästänytkin automatkan aikana ja kävelyn mittaa koiruus kyykki moneen kertaan. Mutta näin, maksettiin sitten siitäkin ilosta että hoidoksi käsketään lenkille XD pitihän tämäkin päivä sitten nähdä. Hertta on syönyt toipilasruokaa maitohappobakteeriterästyksellä eikä ole oksentanut. Myös nenän turvotus on laskenut. Eli varmaankin loppu hyvin kaikki hyvin kun vatsa saadaan rauhoittumaan. Tuo tosin on vähän huolettavaa että koiralla on mahdollisesti lääkeaineyliherkkyys aineelle jota emme tiedä ja joka turvottaa kuonoa = mahdollisesti hengitysteitä. Ritukin sai tuliaisiksi uutta kipulääkettä, robenacoxib-nimeltään jonka pitäisi olla hyvää "luukipuun" kissalla. 

tiistai 18. lokakuuta 2011

Hauskaakin sentään on pidetty

Hertta pitää hauskaa hyvässä seurassa

naistenvaivoja

Hertalla on vaihteeksi niin kova valeraskaus että se on kehittänyt maidon. Eikä sillä ole edes pehmoleluja tällä hetkellä hoidettavanaan, koittaa raukka pölliä sukkia siihen tarkoitukseen. On tuolla pikkukoiralla ankara hormonaalinen elämä.. rassukka.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Otto taas kodittomana

Otto-kissa palautui takaisin edellisille omistajilleen. Kissa oli täysin sisäsiististi mutta sile kotia tarjonnut henkilö ei vain saanut nukuttua kiehnäävän ja puskevan kissakaverin kanssa. Myös leikkispurtit keskellä yötä haittasivat pienessä yksiössä.

Nyt uskaltaisin mainostaa Ottoa ihan siistinä rex-kissakaverina, ottakaa yhteyttä nopsaan jos tiedät kiinnostuneen kodin! Wagner-kissan kanssa joutuvat olemaan eristettyinä toisistaan mikä ei ole lapsiperheeseen käypä pysyvä ratkaisu. Otto haluaisi ainoaksi lemmikiksi aikuiskotiin.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Makkarajuoksut

Eva vihjaisi että Kaupissa olisi tänään"makkarajuoksut" eli paikallisen vinttikoirayhdistyksen  kauden päätös, leikkimieliset kisat jonne myös "vintittömät koirat" ovat tervetulleita. Niinpä hyppäsin Hertan kanssa bussiin ja Ilarille ja sieltä käpsyttelimme Kaupin vinttikoiraradalle. Ilmoitin Hertan 280m juoksuun. Aikatauluista ei ollut mitään hajua joten käppäilimme puoli tuntia UKK insituutin takana ja Hertta pääsi lämmittelemään metikössä vapaana juoksemalla. Ensimmäisen porukan oli määrä alkaa juosta klo 13.00 joten yhdeksi takaisin. Hauska yllätys oli että kisojen kanttiinissa oli kaikki ilmaista, kahvit, pullat ja tietysti grillimakkarat. Hyvä idea laittaa kaikki talvea vasten jakoon, hyvä mieli niin yleisölle kuin aktiiviharrastajille. Herttaa kiinnosti ensimmäisen tunnin ajan viehe ja toisten koirien juoksu kauheasti. Seppokin ehti liittymään seuroihin kahden maissa ja otti kuvia.


Hertta on mielestäni vähän lihonut kesästä, onkohan tämän hetkinen lampaasta tehty ruoka liian makoisaa vai ollaanko me vähän laiskoteltu lenkkeilyn suhteen sateella? No ei tuo pahassa mallissa ole mutta ei syöttöporsasta pienestä koirasta ole toki tarkoitus tehdä.


Kahvia kahvia! Keli oli kyllä poikkeuksellisen hieno lokakuuksi.



 Hertalle kävi kuitenkin odotus pitkäksi, sen vuoronumero taisi olla 24. Kävimme vähän kiertelemässä välillä mutta into ei ollut enää aivan tapissa kun radalla oli vietetty pari tuntia. Ensimmäinen juoksuyritys ei sitten onnistunutkaan, onneksi viehemiehet olivat niin ystävällisiä että saimme kokeilla uudestaan. Ja sitten Hertta juoksikin koko 280m hienolla sitkeydellä ja mielestäni rivakampaa vauhtia kuin viimeksi. Aika oli jotain reilun 3 minuuttia. Seppo otti pokkarillaan juoksun videolle muttei huomannut hidastuksen olevan päällä joten video on vähän kumma. Ehkä siitä voisi loppusuoran editoida katsottavaksi. Mutta hienosti meni juoksu ainoalta "vääränrotuiselta" joka oli kisoihin uskaltautunut!


Juoksun jälkeen villapaita päälle ettei koira kylmety.


Emme jääneet ihan kisojen loppuun, olisiko urheasta yrityksestä ollut makkaraa tarjolla lohdutuspalkinnoksi ;).



Reippailun jälkeen Ilari leikkasi meidän hiuksemme ja laittoi minulle uuden värin. Hertta veti sillä aikaa 30-vuotiaan Tikru-pehmolelun kainalossa unia, kolmen tunnin jännittävä puuhastelu veti väsyneeksi. 


Taisi olla oikein hauska ja leppoisa ulkoilupäivä meille kaikille, kiitos vaan järjestäneelle yhdistykselle! Nyt takassa suhisee valkea ja Terrakin on saanut ulkoilla joten lauantai on hyvällä mallilla.


keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Mainioita kissakuulumisia

Kävin tänään hoitamassa ja seurustelemassa Flora-Maukan kanssa kuten kuvasta näkyy. Se kävi hyvin Hertan citylenkistä koska Ilari tarjoutui käymään Pyynikillä Hertan kanssa kissanhoitoaikana kävelyllä. Täydessä bussissa tuli kehuja vieressä istujalta kun koira on "Niin rauhallinen!" onhan se joo ;) sopivissa tilanteissa. Hertan kanssa matkustaminen on kyllä mukavan vaivatonta.

Hyviä kissauutisiakin tuli eilen. Kasvattini Otto on ollut kokonaan sisäsiisti uudessa kodissaan Vantaalla. Ja entinen seuralaisensa Wagner on oma leikkisä itsensä kun tappelukaveria ei ole nurkissa. Eli kaikille osapuolille taisi käydä parhain päin.

Taidetta koteihin!

Kävin eilen Horses-näyttelyn avajaisissa Galleria Foggassa Helsingissä Tintin ja Jannen kera kiitos Jannen ystävällisen kyyditsemisen. Siellä on esillä neljän suomalaisen ja yhden ruotsalaisen taiteilijan hevosaiheisia teoksia lokakuun ajan http://fogga.fi/ . Yksi taiteilijoista on ystäväni ja artesaanin opintojen ajalta, luokkatoverini Katri Aaltonen. Sattuneesta syystä kamerani tallensi aika paljon hänen töitään. En valitettavasti ottanut näyttelyluetteloa mukaan joten töiden nimiä ei ole tiedossani.


Suosikkini ruotsalaisen Titti Hammarlingin töistä.















Mustasavustetuissa keramiikkaveistoksissa on upea liikkeen tuntu jouhissa.





Eli jos hevosaiheinen taide kiinnostaa, tuolta sitä löytyy ostettavaksi asti :).


Lopuksi Hertan terveiset - uusi korkkilattia on melkein valmis ja Upea vissiinkin ;).