tiistai 31. elokuuta 2010

Ritua katsomassa

Käytin tänään Hertan nopsasti koirapuistossa töitten jälkeen, onneksi siellä oli tuttu pentu leikkikaverina. Sen jälkeen lähdin Jonnan luokse katsomaan Ritua pitkästä aikaa. Kissa voi mainiosti ja on oikein hyvässä kunnossa, viimeksi sitä keväällä nähdessäni se oli ehkä aavistuksen tuhdimmassa kunnossa, nyt oikein missimitoissa :). Kameraa en tietenkään muistanut ottaa mukaan joten kuvat ovat taattua kännykkälaatua, näin syysvalossa sillä ei enää juuri mitään saa otettua.


Totesin että muut Ritusta räpsimäni ovat tätäkin epäselvenpiä mutta löysin samalla puhelimen kätköistä pari tänä kesänä Ritun emosta Florasta ottamaani kuvaa (niin, minulle "Maukka" on aina Flora). Tässä siis edellisen sukupolven poseeraus:



Hyvin turkikas ja nätti kissa tämäkin :)

Syksyltä todella jo tuntuu, tässä meikäläisen jäljellä olevat kesäkukat, kiitosta vain Marjon äidille.





Tuoksuherneet ovat ihania, niitä ihailin jo alkukesästä Pilpalla.

Omenasadolla ei tänä vuonna pääse rehvastelemaan, hyvä jos parin viikon päästä jotain hilloa saisi kuitenkin säilöttyä, viikonlopun homma siinäkin perkaamisessa. Pieniä ovat, tikkuaski on koon määrittämiseksi mukana kuvassa.



Meikäläiselle on taas neulominen alkanut maistua kesätauon jälkeen vaikka kovin aikaansaava en ole vielä ollut. Yhtä ei ehdi saada valmiiksi kun jo toista alkaa suunnitella..


torstai 26. elokuuta 2010

Ystävät hämärän jälkeen

Jouduin to-pe sairauslomalle kun tulehtunut jalkani ei vaan ota rauhoittuakseen. Pitää malttaa olla tossuttelematta ympäriinsä joten vadelman värinen mohairneulos toimii viihdykkeenä, täytyy sormet saada taas pelaamaan kutomishommissa kesäloman jälkeen. No, toivottavasti fysioterapeutti huomenna saa jalan kuntoutumisen alulle, josko siihenkin touhuun taas joku kolmisen sataa euroa tuhlaantuu ensi hätään niin syytä olisi. Viimeksi sain tosi hyvän kokemuksen ko fyssarista kun sai hoidettua minulta kivut nivelestä pois ja annettua ohjeet kotihoitoon niin että 5 käyntikertaa riitti. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin jo yli 10 kk pitkittynyt vaiva joen ei auta liikoja odottaa.

Päätin aikani kuluksi purkaa pari valokuvauksellisesti ei-niin onnistunutta otosta jotka ovat mielestäni kuitenkin aika liikuttavia. Sisällä noita eläimiä tulee harvemmin kuvattua kun pikkupokkarini tehot eivät meinaa piisata näissä valoissa. Mutta tässä näitä olisi, ystäviä hämärän jälkeen.


"Mitä tehtäis? Mitä? Mitä?"




"Tarviiko sitä nyt aina hössöttää?"




"Pusuja? Naamapesuja?"




"Jos nyt koira olet nätisti.."




"Niin voit pestä päälakeni.
Tuolla takana muuten kyylää joku!"




Pitkät päällä.




"Painittasko?"




Mukavaa muuten huomata että Hertta on tosi rauhallisesti päivällä kun on siihen arkena tottunut. Nukkuu lähinnä kopassaan keittiössä ja jyrsii puruluitaan. Joku soitti aamupäivällä ovikelloa enkä ehtinyt konkata avaamaan yläkerrasta ajoissa johon rimputteluun koira tuumasi pari kertaa vaan puf, wuf hiljaisella äänellä. Ei mitään räksytyksiä. 

Mutta nyt puikot kilisemään ja kuuntelemaan Joe Strummeria.

maanantai 23. elokuuta 2010

Maikki-pentu kylässä

Ensin mukava kuvatervehdys Tiitiltä ja Piipiltä, kuvan otti omistajansa Heidi. On kilpparirexit vaan ihania!


Vas Piipi (os Fuinrando) ja oik Tiiti (os Nerikomilaisia)

Kissojen suuhygienian suhteen on sen verran tapahtunut edistystä että aiemmin käytetyn kamalan hankalasti käytettävän pahanmakuisen hexarinse-suuveden sijaan tarjolla on dentisept-pasta jossa on sama vaikuttava aine, klooriheksidriini jota käytetään myös ihmisillä. Ko pastan pitäisi jotenkin sitoutua kiinni kissan suun proteiineihin niin että vaikutus kestää 24 tuntia joten kohtuullisen pienellä vaivalla saadaan hyvä hyöty tulehtuneille ikenille. Saapa nähdä miten Hipulla vaikuttaa, ainakin annostelu pipetilla kerran vrk:ssa hampaiden pinnalle on helppoa. Aine on voimakkaasti vanilian tuoksuista.

Oma jalkani on ollut jo kuukausia kipeä plantaarifaskiitti-nimisen tulehduksen takia ja viime perjantaina laitettu kortisonipistos raivostutti jännetulehduksen oikein todenteolla. Tässä tulee luultavasti väkisin lenkkitaukoa joten käymme ahkerasti tuossa nurkan takana koirapuistossa että Hertta saisi purkaa energiaansa. Tänään puistossa oli Uni ja Reino-italiaanot joitten kanssa olikin taas turkasen hauskaa. Arvelin että Herttaa on syytä väsyttää kun kylään oli tulossa kahdeksalta ihan pieni koiravieras.




Norwickinterrieri Maikki 8 viikkoa.




Kyllä Maikissa terrierinluonnetta on. Hertta oli tietysti paljon nopeampi ja koko ajan intona leikittämässä ja painimassa. Mutta ei Maikki valitellut tai arkaillut vaan tuntui suurimmaksi osaksi kovasti nauttivan touhusta.




Terra-kissa ei pientä pentua kiinnostanut.












Kovin pitkään emme antaneet Hertan pientä uuvuttaa mutta hyvät merkit oli sen suhteen että Maikista kasvaa sopivan kokoinen ja ponteva leikkikaveri Hertalle. Saime kutsun perjantaina Maikin oman koira-aitauksen avajaisiin naapuriin kahdeksalta. Italianvinttikoirat koitamme yhyttää puistosta mahdollisesti viideltä parina arki-iltana tällä viikolla.


keskiviikko 18. elokuuta 2010

Hipun hammaslääkäri

Tänään kävimme Pirkkalassa tutulla yksityisellä eläinlääkäriasemalla koko konkkaronkka.

Hertta sai tehosterokotteen, rabies laitetaan sitten taas Nekalassa parin viikon päästä. Koira painoi 3,5 kiloa pantoineen päivineen ja on edelleen terve kuin pukki ja terhakka. Nappuloilla lahjottiin niin korvien tutkiminenkin sujui mainiosti, hampaita tutkiessa vähän venkoiltiin. Sitä siis pitää harjoitella vieraitten toimesta lisää.

Terra-abyn suuta Unna vilkaisi ihan hereillä ja mitään huomautettavaa ei löytynyt. Ikää on siis 3 vuotta ja vielä ei ole alkanut hammaskiveä tai muuta kiusaa kertyä, aivan mainiota!

Hipun suun oli jo toinen lääkäri todennut epänormaalin punoittavaksi ikenien osalta ja näitä tutkittiin nyt tarkemmin rauhoitettuna. Parodontiitti oli suorastaan yllättävän voimakas, premolaris-hampaasta lääkäri näytti minulle kuinka kokeilutikku vaan hulahti hampaasta läpi (ehdottomasti poistettava hammas). Ikenien syvyyksissä ja röntgenkuvissa havaittavissa muutoksissa oli kummassakin 3-tasoa mikä indikoi poiston tarvetta joko välittömästi tai lähitulevaisuudessa. Eli tuomiona oli että 3-5 hammasta pitää poistaa, välihampaat (premolarikset) välttämättä ja mahdollisesti pari isoa poskihammasta sekä toinen yläkulmuri. Nyt kissa laitetaan kuurille ja ruokavaliota tarkennetaan entisestään jotta ikenet saataisiin rauhoittumaan. Tuhoutunutta pehmytkudosta se ei valitettavasti palauta. Kuuriksi tuli uutta clorihexedrenipastaa, toivottavasti kissat ottavat tuon suosillisemmin vastaan kuin hexarinse-litkun joka on kaikista kamalan pahaa. Toivottavasti vähemmän rajusti juuristaan vaurioituneet hampaat rauhoittuisivat pehmytkudostensa osalta. Oma maallikkomielipiteeni on että kun poistoihin kuitenkin joudutaan niin reilulla  kädellä vaan pois, ei kissa kuitenkaan jatkuvista rauhoitettuna tehtävistä jatkotutkimuksistakaan varsinaisesti etua saa. Poistetut hampaat eivät tapaa vaivata kissaa sitten enää.

Hertalla oli Hipun edestäkin hauskaa asemalla, ihan mahtava lääkärikäynti sen mielestä. Koska olimme aseman viimeiset asiakkaat pistettiin ovi säppiin ja pentu sai painia lääkärin 10-kuisen villakoiran kanssa olan takaa.


Kaverukset juovat välillä.


"Otetaanko juoksukisa käytävällä?"

Näytepussien nappuloitten voimilla nämä pennut näyttivät myös taitojaan, istumista ja maatemenoa. 

Että sellainen reissu, reilun 200€ köyhempänä ei auta muuta kuin henkisesti varautua että marraskuun tienoilla tulee 500-600€ eläinlääkärilasku noitten hampaitten operoinnista. Onneksi homma ei ole niin kuukauden päälle, kuulemma tämän vuoden puolella riittään nyt kun plakit on putsattu pois ja kissa on nuori ja yleiskunnoltaan voi hyvin. 1,5 tunnin käynnin jälkeen kotiuduttuamme soitin Hipun kasvattajalle että ovat myöskin kärryillä jos joku muu kasvatinomistaja alkaa ihmetellä sitkeää punoitusta ja ikenien herkkää verenvuototaipumusta. Toivottavasti ei kuitenkaan! Tulevaisuudensuunnitelmia täytyy miettiä uusiksi. Hippuhan on ilmoitettu pirokin näyttelyyn parin viikon päähän, kannattaako puolikuntoista kissaa stressata millään ylimääräisellä, unohdinkin kysyä että voiko tuo yleiskuntoa koetteleva suun tulehdustila esimerkiksi altistaa muille infektioille näyttelytilanteessa jossa on paljon mahdollisia taudinlähteitä paikalla. Tuo olisi näillä hampailla viimeinen tsänssi Hipulle saada CH-titteli myös FIFE-kehistä, en usko että vajaahampaisena jaksan sitä näyttelyttää. Ja jos näyttelytän niin ehdottomasti vain kastraattina ja siinä tilanteessa että suu on muutoin rauhoittunut ja jossain näissä kotikulmien näyttelyissä ettei mene kauheita matkustuskuluja jos sitten jää sijoitukset kuitenkin vajaan hammaskaluston takia saamatta. Kasvatustoiminnan ulkopuolelle noin poikkeuksellisen huonoon kuntoon nuorena mennyt suu Hipun ohjaa heti. 

Eli soffashampionin hommia, koiran kanssa painimista ja jo saavuteitulla TICA-grand champion ja CFA-champion-titteleillä elvistelyä siis luvassa ;) huikeastihan tässä on jo menestytty ja yhtään enempää ei tarvita.

maanantai 16. elokuuta 2010

Iiik! Nakuja!

Tänään meillä kävi kylässä kaksi kiinanharjakoiraa omistajansa Leenan kanssa.


Tässä Hertta valmistautuu vastaanottamaan vieraita possu suussa.



Herttaa kuukauden vanhempi Salli-pentu on vähän sitä mieltä että touhukas kaveri on iiik.





Söpöilyä.



Jo hieman varttuneemman Vinski-herran huumori kesti yllättävän hyvin pikkutermiittiä.



Hertan toinen korva on jo noussut lähes kokonaan pystyyn ja toinenkin tulee ihan pian perässä. Nämä siis eau naturel, ilman teippauksia.


Salli on sitä mieltä ettei pari teipinpalaa pienenä korvissa pari päivää ollut niin kummonen juttu.




Hertta sai mainiot tuliaiset joista iso, römeä-ääninen sika on huolehtinut illan jatkoviihteestä, kiitos :), tätä kirjoittaessanikin koiran sen kanssa vääntää.

torstai 12. elokuuta 2010

Kukkia kukkia!


Kesälomailun jälkeen otamme taas ystäväni Ilarin kanssa tavaksi torstailenkit joita olemme joitain vuosia välillä aktiivisesti joka viikko, välillä harvakseltaan harrastaneet. Eli torstaisin kunnollisempi lenkki hyvässä seurassa ja jatkossa siis Hertta Samban ja Rion sijaan matkassa. Syytäkin Hertan päästä ulkohommiin kun on päivän kiusannut kissoja ja nukkunnut keskenään aitojen takana.


Eli siis bussiin koiran kanssa ettei lenkki mene yli sen kunnon ja menoksi, kohti kukkamerta!










Hertta ei malta pysyä paikallaan vielä tässä vaiheessa lenkkiä!




Todella erikoisen värisiä ruusuja. Ruusutarhassa oli yllättävän paljon vielä kukkia kukassa.










Melkoisen goottilaisia kukkia.







Ja herkenpiä.




Sää helli siinä määrin että kävelimme pois Härmälän rantapusikoitten kautta.







Istuskelemisineen ja koiran juomataukoineen parin tunnin reissu jonka jälkeen koira painui nukkumaan tunniksi mutta tuossa se taas touhuaa, ei siis ollut liian rankkaa retkeilyä.

maanantai 9. elokuuta 2010

Iloisia kissaperhetapahtumia

Pirkko soitteli ja kertoi äsken että meillä syntynyt Roma-poika (Silkkihienon Roma Tarragona ABY n) Silkkihienon-kissalan sijoituspentueesta on tullut toisen kerran isäkolliksi :)


Roma on tuo tumma vonkale, tässä pennut ovat 13.6.2009 kuvattuina jo melkoisia emon rinnalla! 

Esikoiset syntyivät Omanion-kissalassa Toivakassa ruotsintuontiemolle ja toinen värisuora syntyi juuri Anne Kontulan Nebuankhet-kissalaan. Toivotan näitten uusien tulokkaiden hoivaajille kovasti onnea. Roma-isukki oli pentueesta suosikkini ihanan luonteensa takia joten olemme täällä isoäidin kanssa oikein onnellisia että suku jatkuu tätä kautta! Rex-veli ruotsissa on myöskin yhden pentueen isä. Pontevia poikia ;)

Terran suku on ollut niin pitkäikäistä ja tervettä hyväluonteista kissaa että mielelläni tutkailen näitä linjoja jos meille taas joskus tulee uuden kissan kaipuuta ;)

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Myrskyn jälkeen

Hertalla oli päivällä niin kuuma että se yritti kylpeä vesikipossaan joten kastelin sen viileässä suihkussa. Yli 30 astetta lämmintä jo aamupäivällä pisti miettiämään onko koiran kanssa mitään järkeä tehdä mitään rasittavaa tällä kelillä. Pakkasin kuitenkin vettä mukaan ja  kävelimme lyhyen matkan rantaan. Järvellä oli todella tyyntä.





Härmälänsaari oli saanut melkoista höykytystä eilisen ukkosmyräkässä. Isojakin puita oli kaatunut, osa koska olivat sisältä mätiä ja osa kuten kuvaamani mänty, olivat vain kalliolla sellaisessa kohtaa että juuret eivät ole pitäneet.







Muutakin koiran mielestä Mielenkiintoista löytyi, onkian jättämä mätä kala ja puuhun evästään kantanut orava.



En ole päässyt Hertan kanssa samoilemaan vielä ns kunnon metsässä kun koira ei jaksa kävellä vielä niin pitkiä matkoja ja koska en omaa ajokorttia olemme tutustuneet lähinnä lähimaastoihin. Olen kyllä valtavan onnellinen näistäkin maisemista vaikkeivät ihan korpea olekaan. Ohessa pari kännykkäräpsyä tämän viikon iltakävelyiltä.