maanantai 28. helmikuuta 2011

Auringonsäteitä

Tietyt tyypit tässä huushollissa näyttävät nauttivan täysin siemauksin kevättalven auringonsäteistä ja minun sairauslomastani :P


"Täällä mä vaan niinq leikin.."


"Ihan normaaliahan se on että pinserisukuinen tykkää hiiristä.."

 "Tälle ikkunalle ei muuten paista aurinko..


.. ja siis MITÄ tuolla tapahtuu? Pakko ainakin vallata tuo auringonlaikku"


"Se siis ihan oikeasti kuvittelee olevansa kissa, toosi fiksu otus. Ymmärtää sentään antaa tilaa"


Eipä muuten kummempaa. Itse viettäisin kyllä näin komean päivän mieluummin ulkoillen. Terra on taas ollut ihana diplomaatti ja käy seurustelemassa Ritun kanssa joka päivä pariin otteeseen ja ovat ne välillä yönkin samoissa tiloissa jos Terra haluaa. Kissojen eristäminen on mennyt hieman paremmin kun olen lopettanut tasapuolisuuden leikkimisen eli en enää siirrä Ritua ja Hippua päikseen noin 12 tunnin välein ylä- ja alakerran välillä. Se lisää selvästi kissojen ovella kyttäilyä ja sitä kautta stressiä ja yhteentörmäyksen riskejä. Frida on nyt ollut alakerrassa perjantaista asti. Ajattelin laittaa Hipun sinne tänään illalla ja Hippu saa olla toipilasaikansa alakerrassa koska steriloinnin jälkeen kylpyhuone lattialämmityksineen on joka tapauksessa paras paikka leikkauksesta toipuvalle kissalle. Mutta laitan Hipun kuitenkin haistelemaan huoneet läpi jo etukäteen ettei se stressaa paikkojen tutkimisista ja "viholliskissan" hajusta kovasti kipeänä.  

torstai 24. helmikuuta 2011

KOVANONNEN KISSA!

Ei lähtenyt Ritulla uusi elämä sujumaan kuten toivoimme :(

Torstaihin asti kaikki meni hienosti, vatsapurusta selvittiin ja vaikutti siltä että Nemo ja Frida tulevat toimeen keskenään. Sitten alkoi tappelu. Nemo käy päälle ihan tosissaan ja karvat pöllyävät. TODELLA kurjaa koska meillä kotona kissat ovat rentoutuneet vasta maanantain jälkeen ja meno on ollut leikkisän stressitöntä sekä Terralla että Hipulla.

Mutta tälläistä tämä on elävien olentojen kanssa ja Ritun ollessä kyseessä, en ole edes yllättynyt. Tuolla kissalla ei voi koskaan näköjään olla hyvää tuuria elämässään. Lea on kovasti ihastunut sen kivaan ja ihmisläheiseen luoteeseen joten kaikille parempi että haemme Fridan pois heti tänä iltana. Nyt on sitten pakko alkaa tosissaan etsimään uutta kotia joko Fridalle tai Hipulle, kyllä tämä kodin rentoutuminen ilman kissojen eristämistä on ollut niin älyttömän mukavaa ja stressitöntä myös meille ihmisille.

Muutenkin täällä on taas tuuri kohdillaan, minulla revähti polven sisäsivuside keskiviikkona joten olen nyt ainakin 5 pv sairauslomalla ja 2 viikkoa lenkkeilykiellossa. Onneksi jalka on jo paremman tuntuinen mitä eilen, tosin heräsin tänään neljän aikaan kipuun.

Ystävät ja tutut, minulle saa nyt sitten ehdotella hyviä kotiehdokkaita aikuiselle kivalle kissalle, valinnanvaraa olisi keväällä 2 vuotias ocicat tai keväällä 7 täyttävä cornish rex koska saman katon alla noitten kissojen vointi on liian stressaantunut enkä voi laittaa lemmikkejä mihinkään "paremmuusjärjestukseen". Jos huippuhyvä koti löytyy voi kumpi vaan lähteä mutta kun Fridalle on tuota kiertolaiselämää jo koettuna, minusta tuntuu että järkevämpää olisi etsiä vuorostaan Hipulle se lopunelämän koti.

-Nonnih, nyt on Hipulle varattuna sterilointiaika ensi tiistaiksi ja samalla vilkaistaan näyttävätkö hampaat hyviltä vai tarttisko niille tehdä jotain.

Muokkaus lauantaina, tässä vähän tämpänpäiväisiä saikkulaisen räpsyjä, koko viikko on ollut aurinkoinen ja tietenkään minulla ei ole ollut kamera käsillä.

Hippu tarvitsee nyt kovasti huomiota ihmisiltä kun Terra haluaa viettää aikaansa Ritun seurana alakerrassa.


Hertan touhu on mennyt ihan pötköttelyyn ja aarteittensa sohvalle kasaamiseen. Onneksi menemme kohta hoitamaan Kissi-kissan, Seppo heittää minut sinne autolla ja käy silläaikaa Hertan kanssa kävelemässä Härmälänsaaren ympäri. Mukavaa kun on pakkanen helpottanut niin koiranlenkityksen muille nakittaminen ei tunnu niin ikävältä! 



Hippu vakavana.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Uusia pentuja ja uusia koteja

Tämä viikonloppu meni pitkästä aikaa ns kissamaisissa merkeissä. Lähdimme lauantaiaamuna Pirkon kanssa katsomaan Terran lapsenlapsia Annan luona sijoituskodissa Turussa.


Terran Aida-tyttären seurana on 8-vuotias cornish rex neti Latte.


Uusi luomuhenkinen onkilelu kelpasi mammakissalle :)


Koska Annan asunto on ihanan valoisa, koitin ottaa kuvia ilman salamaa mutta ne eivät kyllä pokkarisankarin varusteilla onnistuneet. 



Punainen Tuli-pentu on vielä silmätippakuurilla.


Pennut sairastuivat pieninä flunssaan joten ovat vielä sippoisia ja kevyitä neljäviikkoisina mutta touhukkuus, ruokahalu ja hiekkalaatikolla käymisen opettelu sujuvat ihan normaalissa tahdissa :)



Tumma Palo-poika on touhukkaampi ja hoikempi siinä missä Tuli köllii isomman masunsa kanssa sylissä. 




Poikkesimme Annan ja Pirkon kanssa nopsasti Tuulenpesä www.tuulenpesa.fi 
nimisessä käsityömyymälässä jota pyörittää käsityöläisosuuskunta. Heillä oli todella makeita keraamisia kissaveistoksia myytävänä. Olen ollut harvinaisen kypsänä Fiskarsin ulkoistamispäätöksiin mitä tulee Iittalan ja Arabian tuotantoon. Minua EI kiinnosta ostaa "suomalaisena" thaimaalaista posliinia tai saksalaista lasia ja kaverien sekä tuttujen työpaikat surettavat. Päätin näitä käsityöläisen omalla nimellä varustettuja 16€ hintaisia reilun kokoisia teemukeja ihaillessani että ostan jatkossa aina kotimaisen keramiikkamukin kun mieleinen tulee vastaaan. Mitä siitä etteivät kaikki astiaston osat ole yhtenäisiä, kauneus ja ainutkertaisuus ovat tärkeämpiä arvoja kuin se, saako jotain osaa helposti lisää rikkoutuneen tilalle! Tästä kyllä rooibostee ja kahvi tulee maistumaan :)


Lauantaina loppuilta meni vaisuissa merkeissä kun mietin taas kerran että näin se yhteiseloni rex-kissojen kanssa vaan taas päättyy, ilman Miriä on oltu pian jo vuosi ja nyt on Frida muuttamassa onnellisempaan osoitteeseen Valkeakoskelle jos vaan kaikki tulee sujumaan. 

Sunnuntaiaamupäivänä huomasin että Frida oli oksentanut ja soitin lähtiessämme Lealle että varautuu ja voi sanoa heti kättelyssä jos haluaisi odottaa että näemme, onko kyseessä yksittäinen pukli vai jotain vatsavaivaa. Ritu oli ainakin lauantai-iltana ihan normaali hömpsöttävä itsensä ja kävi kehräämässä ja polkemassa niin minun kuin Seponkin sylissä elokuvaa katsoessamme. Olimme Valkeakoskella kahdentoista maissa. Fridan ja Nemon ensitapaaminen meni upeasti, Nemoa kiinnosti heti mutta se oli fiksu ja filmaattinen ja kissat kulkivat toistensa ohi kuin ei mitään. Frida tutki innokkaasti paikkoja ja parin tunnin vierailumme aikana ei kuulunut kuin pari pihahdusta Nemon mentyä liian lähelle.  






Nemolta on leikattu selästä hyvälaatuinen patti joten sen turkki on melko erikoisessa mallissa tällä hetkellä. 


Mutta jotta tämäkään ei olisi mennyt kuten Disney-elokuvissa mitä sähinätön ja luonteva aikuisten kissojen ensitapaaminen vähän lupailee, Frida oksesi tyhjän mahan oksennuksen tuona aikana. Mietimme vielä Lean pihassa autossa, pitäisikö meidän ottaa Frida mukaamme Tampereella ja tarkkailla sitä pari päivää. Kuitenkin meillä kotonakin kissoilla on keskenään stressiä ja Lea on kokenut kissanomistaja ja on eläkeläisenä koko ajan kotosalla joten tulimme siihen tulokseen että kokeillaan nyt. Kissathan oksentelevat usein ilman että kyseessä on mikään vakava tai dramaattinen asia mutta eihän tämä nyt mikään ihanteellinen tilanne ole. Todellinen kovanonnen lapsi tuo Ritu, kun löytyy kiva koti ja mukava kissakaveri niin sitten on heti jotain mutkia matkassa! Soittelimme kuulumisia viiden korvilla ja sovimme että Lea laittaa kuulumisia vielä yhdeksän maissa ja soittelemma huomenna aamuyhdeksältä, pitääkö alkaa varailla eläinlääkäriaikaa vai alkaako ruoka ja vesi pysyä kissansisällä kuten pitää. Mikäli Frida ei ole kunnossa, haemme sen huomenna takaisin ja se täytyy hoitaa täysin kuntoon täällä meillä. On tämä kissatouhu melkoista, aina tuntuu jotain yllätyksiä tulevan. Mutta olen kyllä ehdottomasti onnellinen että kissat ovat olleet noin rauhallisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan tuolla Lean luona. Toivottavasti niistä tulee oikein onnellinen eläkeläispari :). Nyt pitää alkaa siivoamaan ja pitää peukkuja että Fridan vatsapuru lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin.

- päivitys- Lea soitteli yhdeksän korvilla kuten sovimme ja kaikki on hyvin :) Frida ei ole oksentanut enää ja on oikein puuhakas ja hyväntuulinen. Tutkii nurkkia ja käy kehräämässä Lean sylissä. Mikä mukavinta, reviirin alkuperäinen valtias Nemo ei ole kertaakaan sähissyt Ritulle. Kissaseuralainen on selvästi ollut kovasti kaivattu kun antaa noin kauniisti vieraan kissan olla kodissaan alusta asti. Frida-rouva on kyllä sihauttanut pari kertaa kun poika on tullut liian lähelle tutkimaan. Lea on hoitanut tulokasta/potilasta huolella, kertoi juottaneensa kolmesti lääkeruiskulla keitettyä hunajavettä ja lisäksi antanut nutriplus-geeliä. Nutriplussasta saa paljon energiaa ja elektrolyyttejä sun muita tärkeitä aineita joten tyhjäksi oksennetun mahan aiheuttama huono olo on selvästi sillä lähtenyt. 

Näyttäisi siis siltä että vatsanpuru oli jotain pientä ja ohimenevää mutta palaamme huomenaamulla asiaan. Mainiota!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sisäleikkejä





Pakkasta on sen verran että naapurista lainassa oleva koiran peli on kovassa käytössä.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Varovaisen toiveikas :)

Tämän viikon hyvät uutiset tulivat hieman yllättäen kissaosastolta. Rex-kissaharrastajatuttuni Lean kanssa jonka olen tuntenut kymmenkunta vuotta, kanssa tuli puhetta että mitäs jos kokeiltaisiin Fridaa hänen Nemo-kollinsa kaveriksi? Nemo on 7-vuotias leikattu poitsu jonka kissakaverit ovat kuluneen vuoden aikana menehtyneet korkeaan ikään ja sairauksien takia. Nemo on tavallista levottomanpi yksinään. Lealla on kaksio ja hän on rauhallista elämää elävä pari vuotta sitten eläkkeelle jäänyt kotona viihtyvä henkilö jota huolellisempaa ja parempaa kissanhoitajaa en voi kuvitella :). Ja ennen kaikkea ihminen joka pitää nimen omaan cornish rex rodun luontaisista ominaisuuksista joten kissan vilkkaus ja läheisyydentarve ei tule hänelle yllätyksenä. Joten tottakai kokeillaan mitä punainen veteraaniherra ja puoli vuotta nuorempi blondineitonen mahtaisivat toisistaan tykätä saman katon alla! Tuskin niillä ainakaan huonommin voi mennä kuin Hipulla ja Ritulla. Mutta toisaalta kummankin kissan elämän pitää olla mukavaa ja stressitöntä kun keski-ikäisiä kölliköitä jo ovat joten tämän ratkaisun pysyvyys nähdään vasta ajan kanssa.

Haikeaa mutta en voi kyllä olla muuta kuin helpottunut tälläisestä mahdollisuudesta rauhoittaa lemmikkiemme tilanne. Viemme Fridan Valkeakoskelle ensi viikon sunnuntaina, siihen asti pidämme kissat  visusti erillään, ne ovat olleet viimeisen viikon sisään kerran ovet avoinna samoissa tiloissa ja heti tuli yhteenotto.

Päätin perua Hipun ensi viikon perjantaille varatun sterilointiajan koska olen ensi viikonloppuna hiukan liian vähän kotona. Lauantaina olisi tarkoitus mennä Turkuun Pirkon kanssa katsomaan Terran tyttären Aidan pentuetta. Hipulla ei ole ollut juoksuja viime vuoden maaliskuun jälkeen hormoni-implantin takia joten se voi aivan hyvin olla steriloimatta siihen asti että hormonitoiminta pyörähtää taas käyntiin. Hankin viime keväänä Hipulle implantin koska parilla tutulla oli jo hyviä kokemuksia siitä kissojen hormonitoiminnan rauhoittamisessa ja tuossa vaiheessa en ollut vielä päättänyt, kasvattaisinko Hipulla vai en. Myöhemmin viime vuonna kävi ilmi että Hipun suu ei ole kunnossa joten implantti laitettiin hieman turhaan mutta jos tästä kokemuksestamme on hyötyä aktiivisille kasvattajille jotka harkitsevat sitä jollekin kissalleen niin voin toki jakaa kokemuksia.

Mitäpä muuta? Hertta on muita juttuja harjoitellessaan unohtanut -maahan- käskyn joten sitä ollaan taas alettu palauttamaan mieleen sisätiloissa koska ulkona on turhan kylmä. Rauhoittumista rauhoittumista.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Hertan uusi neule

Innostuin kokeilemaan palmikkoneuleen tekoa kun viime sunnuntaina tv-ohjelmassa sellaista vääntivät, rannelämmittimiä kuitenkin eikä koiran villapaitaa ;). Torstaina sain paidan valmiiksi ja viikonloppuna sitä on nyt sitten testailtu.


Tälläinen tyttömäinen hörhellys langanlopuista tällä kertaa. Ei vaikuta nämä langat kutittelevan koiraa samalla lailla kuin 7-veljeksen sukkalanka.




Lauantain lenkki oli poikkeuksellinen koska Hertta sai olla puolet lenkistä vapaana. 



Menimme arboretumiin rantapusikkopolkuja eikä vastaan tullut kuin punatulkkujen ruokkija.



Punerrus ja talitiaiset jo vähän kielivät kevättalvesta. Järvenjäälle ei tee enää mieli mennä rämpimään.


Arboretumissakaan ei ollut lauantaina kahden maissa ristin sielua joten annoin koiran olla poikkeuksellisesti sielläkin vapaana. Mukavan rauhallinen lenkki! 



Kissat ovat olleet taas kamalan hankalia. Tänään kun vaihdoin riitapukareita puolelta toiselle, Hippu karkasi alakertaan ja kävi Ritun päälle oikein tosissaan. En saanut niitä pyyhkeellä eroteltua ja karvat pöllysivät, lopulta lykkäsin pyykkitelineen vaatteineen kissojen väliin että sain kaapattua toisen pois. Jalkalistastakin irtosi pala siinä hässäkässä. Seppo kertoi että eilen kävi ihan sama juttu kun olimme lenkillä, Hippu karkasi Ritun kanssa samalle puolelle ja erottaminen saamatta kissoja silmilleen oli vaikeaa. Mielestäni pitkiä pintanaarmuja kummempaa ei kuitenkaan löytynyt, Fridalla tosin on nenässään  vähän syvempi ventti ollut perjantaista asti. Täytyy sanoa että en olisi sunnuntaiaamua halunnut noin sydän pamppaillen aloittaa. 


Tämä kissojen tilanne kyllä vie vähän jokaiselta eläjältä tällä hetkellä huushollissamme energiaa ja pelkään että joku eläimistä saa osumaa silmäänsä tai muuta oikeasti vakavaa. Sattuuhan tapaturmiakin helpommin kun tosissaan hyökkivät. En oikein jaksa koirankaan kanssa treenailla kotona sisätiloissa mitään temppuja tai näyttelyasetteluita kun tuntuu että aina saa olla silmät selässä ja jos kaikki on rauhallista ei jaksa liikoja puuhata. Ilmoitin Hertan helmikuun lopulla alkavalle tottelevaisuuden alkeiskurssille ettei koiran koulutus ihan jää kesken. Lisäksi varasimme äsken Sepon kanssa 4 hotelliyötä  Leipzigistä kesäkuulle, taas näköjään mennään Wave-Gothik Treffeniin. Aina pieni kaupunkiloma kotiolot voittaa ja koska kyseessä on WGT:n 20-vuotisjuhlat niin todennäköisesti muutama erinomainen artistikin tulee nähtyä. Eiköhän kesään mennessä olla muutenkin saatu ratkaistua kissaongelmat tavalla tai toisella tai minulta oikeasti lähtee järki. Kun ei meillä eristyskään mikään umpio ole vaan ko tiloja käytetään muuhunkin kuin kissojen "säilytykseen" niin karkailun riski on aina olemassa kun ihmiset liikkuvat.