sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Hertan hirsimökki

Isäni soitteli pari viikkoa sitten että "koiralle olisi koti valmiina" jolloin olin vähän hölmistynyt että mikä koti ja mille koiralle? Puhe oli koirankopista josta mainitsin joskus kesällä että isäni voisi moisen tehdä jos mielenkiintoa riittää ja korvaisin mielelläni materiaalit. Olen katsellut jotain lautahököyksiä sekä zooplussalta josta Saksasta tilattuna edullisimmat käsittelemättömät taitavat olla hintaluokkaa 80€. Bauhausissa vastaava on jo yli tuplasti kalliimpi. Mutta näissä mietitytti että mahtavatkohan ne lunta ja talvea kestää kauaakaan. Jännitys lisääntyi täällä Tampereen päässä kun isäni kehui kopin painavan noin 500kg joten tarvitsisi vähän apua peräkärryiltä siirtämiseen. Kieltämättä alkoi vähän hirvittää että mikä siinä voi painaa noin paljon, olisiko mökissä 2 kerrosta vai mitä ihmettä?

No tälläinen hirsimökki siltä tänään saapui!


Hertta tutkii miltä käsinveistetyt hirret näyttävät asukkaan näkövinkkelistä.




Hirsihuvilan tekijä mukaan kuvaan!


Kyllä nyt kelpaa! Mökissa on käytetty eristevillaa ja kulkuaukko on sopivan pieni ja sisätila kohtuullisen pieni jotta koiran oma ruumiinlämpö lämmittää tilaa. Keskimmäinen etuhirsi on ajattelevaisesti porrastettu  lyhyemmäksi jotta koiran on helppo kurkkia nousematta paikaltaan, mitä pihalla tapahtuu. Nyt pitää sisustaa mökki spivan lämpimillä vällyillä niin siellä on mukava levätä leikkien ohessa. Luulen että jätämme hirret käsittelemättä niin harmaantuvat kauniisti ajan saatossa, tuollainen hirsirakennushan kestää kymmeniä ellei satoja vuosia kun se on nostettu maasta sen verran että ilma kiertää eikä hirsiin pääse kosteus maasta. Ensi kesän jälkeen mökki on kuulemma puolet kevyempi kun puut kuivuvat, on nyt tehty ihan tuoreista. 

Eipä taida monella koiralla Tampereella olla omaa hirsimökkiä!

torstai 21. lokakuuta 2010

Pikkupotilas


Hertta on flunssassa. Sen silmät ovat rähmineet viikonlopusta ja välilä aivastuttaakin joten poikkesimme eilen eläinlääkärissä. Koirasta on Hirveän Hauskaa käydä moikkaamassa niitä kivaa lääkäritätiä joka tarkisti hampaitten vaihtumisjärjestyksen ja hoitajasetää joka putsaili silmätkin siinä ihan ohimennen joten mikäs noin reippaan potilaan kanssa on asioidessa. Zithromax-kuuri hoitanee sekä hengitystieinfektion että silmätulehduksen ja mahan avuksi löytyy maitohappobakteerit ja kuituvalmisteet ettei kuuri heitä vatsaa ranttaliksi. Nyt sitten pysytään erossa koirakavereista niin kauan kun oireita esiintyy ja koitetaan muutenkin ottaa pari päivää vähän rauhallisemmin. Eilen sillä taisi olla kuumetta kun illasta nukkui sylissäni tunnin välillä täristen ja nenä oli kuiva.

Tänään Hertta oli jo reippaampi eikä silmissäkään ole ollut värillistä rähmää. Mutta se joutui kokeilemaan kokopukua jonka saimme Pilpalta lahjaksi Hertan ollessa ihan pikkupentu. Kyseinen theo-merkin M-koko olisi pituuden puolesta juuri sopiva mutta rintakehä koiralla on jo niin roteva ettei vetoketju mene ihan loppuun asti kaulan alle kiinni. EIlisen punnituksen mukaan painoa on nyt 4,2 kg. Hertasta pitkät lahkeet olivat tosi ällöttävät joten puku auttoi pitämään koiraa vähän rauhallisempana kun kävimme kiertämässä Vähäjärvenpuistoa hissuksiin. Villapaidalla taidetaan vielä koittaa pärjätä ja jonkinlainen sade/tuulitakki olisi varmaan näihin syyskeleihin tarpeen. 

Että sellaista, ensin on omistajat räkätaudissa ja sitten koira..

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Arpan kuulumisia

Sain eilen mailia Arpan eli ensimmäisen rex-pentueeni suklaan pojan, Mirin veljen omistajalta. Arpalta oli leikattu rasvapatiksi luultu melko suuri patti selästä johon tuli aika paljon tikkejä kahteen kerrokseen, ylempään peräsi 11 kappaletta. Felinan lääkäri oli halunnut lähettää patin patologille koska muutoksen koostumus ei vastannut ns rasvapattia. Kyseessä oli hyvälaatuinen tyvisolu- eli basaalisolukasvain joka ei ole yleensä pahalaatuinen eikä tee etäispesäkkeitä mutta uusia voi ilmaantua jonnekin kohtaa ihoa melko helposti. Toinen pieni samantapainen patti onkin löytynyt ja näitä poistellaan sitten tarpeen mukaan jos uusia ilmenee. Toivottavasti 8,5 vuotias Arppa-herra saa elellä rauhassa ja niin ettei "ota liikaa pattiin" vaan iho pysyy sileänä. Jotain kelloja tuo kasvaintyyppi mielessäni soittaa mutta en saa päähäni, millä eläimellä olen kuullut näitä olleen, rex-rotuisilla kissoilla en moista muista vastaan tulleen. Pääasia ettei ole tuon vakavammasta kyse.

Olen ollut flunssassa ja Hertan liikunnat on hoidettu lähinnä koirapuistossa ja omalla pihalla naapurin pennun kanssa remuten. Joten juuri takan lämmitystä kummempia asioita en ole jaksanut viikonlopun mittaa tehdä. Kissoille tälläinen talven odottelu on oikein mieleistä.





Itse mietin perjantaina että nälkä vähän olisi mutten jaksa mitään ruokaa tehdä joten tein takan lämmittämisen jälkeen laiskan likan ohraryynipuuroa:

2 dl ohraryynejä
vajaa tl suolaa
margariinia vuoan voiteluun
1 l maitoa 
4 dl vettä 
määrät eivät ole niin nökönuukia, mukilla mittaan

Aineet uunin kestävässä vuoassa kolmijalan päällä takan pesään hiilloksen hiivuttua 2 tunniksi, onnistuu myös sähköhellassa miedolla lämmöllä mutta tässä tulee hyödynnettyä lämmityspuut myös ruoanlaittoon. Nautitaan kanelin ja  sokerin tai omenahillon kanssa. Tänään on menossa eilen illalla tekemäni toinen satsi, hyvää ja mukavaa vaihtelua taas kun ei kesällä ole tullut uunipuuroa tehtyäkään. 

tiistai 12. lokakuuta 2010

Syksyinen vapaapäivä


^ Front 242, Bodyfest, Tukholma 9.10.2010, ruotsinreissu meni hienosti :) musiikki oli hyvää ja pieni seurueemme niin reipas että keski-iän lähestymistä viivästettiin taas ainakin viidellä vuodella.


Hiukan kulttuuria piristää aina!

Pidin maanantaina lomapäivän jotta sain vähän huilata eikä tarvinnut sumplia työaikaansa nuohoojan käynnin suhteen. Varsinkin Terra oli erittäin kiinnostunut nuohoojan hommista, mukava nuori mies onneksi suhtautui ymmärtäväisesti laadunvalvojaan. 

Oli ihanaa päästä Hertan kanssa lenkille kunnolla päivänvalossa, sää oli tuulinen mutta muuten tosi hieno. Kävimme katsomassa miten syksy etenee Härmälänsaaressa.




Nätistihän se etenee eikä oikeaa kameraa tietenkään sattunut mukaan. Lopuksi vielä kuva ihanasta Maukka-rexistä (Hathor Fire In Cairo aka Flora) jonka lääkityspuolta hoidin parina päivänä omistajien ollessa reissussa ja poikkesin kylässä vielä maanantaina. Maukan (Flora) iho on nyt hyvässä kunnossa sellaisella hoidolla että se saa joka toinen päivä kortisonitabletin ja lisäksi eforion-öljylisää jotta iho saa tarpeeksi rasvahappoja. Kiitos Anna ihanista tuliaisista, valkosuklaamantelit on sentään vielä avaamatta.


Toivottavasti rex-kissat kuten muutkin eläimet ja ihmiset ovat nyt tankanneet riittävästi aurinkoa, loppuviikosta on tulossa ilmeisesti varsin talvinen!

Tänään huomasin että Hertalta oli lähtenyt toinen yläkulmahammas, hienoa että vaihtuvat omia aikojaan. Meille on tuota hammaslääkärilaskua eläinten osalta tulossa marraskuun lopussa, varasin Hipulle lääkäriajan perjantaille 26.11. huonojen hampaitten poistamista varten. Koska suu on röntgenkuvattu ja putsattu tänä syksynä laskun pitäisi olla korkeintaan 500€ luokkaa, voi plääh. Joskus kyllä mietityttää, hoidattaako monikaan muu näin antaumuksella kissoiltaan hammasvaivoja joita ei näe päällepäin ja jotka eivät näytä haittaavan elämänlaatua kuten syömistä mitenkään näkyvästi? Toisaalta eihän eläin näytä huonoa oloaan kovinkaan helposti ja jokainen tietää että hammassärky on hirveää joten ei auta valittaa, hoidettavasta vaivasta kun kuitenkin on kyse. Onneksi oma jalka nousee taas kiitettävästi, kävin eilen tällä tietoa viimeisen kerran sen takia fysioterapiassa joten laskuja ei pitäisi enää siitä tulla.








keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Eksyneet ja pentutreffejä


Sununtaina kävimme Päivin ja koirien kanssa Urjalassa sienestämässä. Reissu oli edellistä haastavampi koska vaikka suppilovahveroita oli metsässä valtavasti olivat jo tippuneet lehdet peittäneet ne. Joutui olemaan todella silmät tarkkana että sieniä näki, kun niitä näkyi niin määrä oli kyllä runsas. Hertalla ja Tyynelä oli hauskaa ja juttelimme ja poiminne keskittyneesti melkein neljä tuntia.


Sitten totesimme että ei hitsi, vaikka emme olleet mielestäni tehneet paljon matkaa vaan lähinnä pyörineet ympyrää, ei näkynytkään enää mitään tuttuja kiinnekohtia kuten metsäautotietä tai siirtolohkareita. Ei muuta kuin kohti lähintä aukeaa joka näkyi puitten takaa ja toteamus, ei näytä tutulta paikalta. Soitin isälleni joka tuntee ko nurkat että mitä näkyy, kuivuria jne, ja sain epäilyksen että kenen mailla ollaan. Meillä nuijilla tietysti vielä koirat vapaina kun tarkoitus ei ollut mennä kauas autosta vaan pysytellä lähimetsässä missä muita liikkujia ja liikennettä ei ole. Onneksi maatalon isäntä ystävällisesti antoi meille paalinarua joten saimme koirat kytkettyä ja neuvon mihin suuntaan lähteä. Autotietä ei matkaa lähtöpisteeseen ollut onneksi kuin kilometri ja koko eksymisseikkailuun meni vain 10 minuuttia. 


Tässä vähän esitellään saalista, osan olimme jo pussittaneet pois tauon aikana. Että tälläiset citykoirat ja kaupunkilaisrouvat liikenteessä ;). 


Maanantai puolestaan alkoi vauhdikkaasti pentutreffejen merkeissä, viiden jälkeen kylään tuli Hertan sisko Dina omistajineen ja naapurin Maikki.



Lopuksi pitää vielä esitellä hienoja pantoja joitten tekijän bongasin Kääpiöpinseri foorumilta. Ovat ihan "mittatilaustyötä" Hertalle :) kuvat Ida Boström:


Tämä punainen on melkein korumaisen kaunis.


Ja robotit nyt vaan on Hienoja!

Kummassakin on heijastinhihnaa tuo nylonosa, tarpeellista tavaraa talveksi eikö totta?

Seuraava päivitys taitaa mennä ensi viikolle, olemme Ruotsissa musiikkitouhuissa viikonlopun ja siskoni tulee hoitamaan katrasta siksi aikaa.


sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Näyttelykuvia

Tässä Eva Piiparisen eilen match showssa ottamia kuvia Hertasta. Muutakin on puuhailtu, niistä päivitystä kun saan ensin sienet perattua..




Ihania kuvia, kiitos Eva kun saan jakaa nämä muillekin :)

lauantai 2. lokakuuta 2010

Mätsärissä

Pirkanmaan pelastuskoiraharrastajayhdistys järjesti tänään mätsärin Tampereella. Työkaverini Minna on ko yhdistyksen yhdistysaktiivi ja vinkkasi tapahtumasta.

http://www.pirkanmaanpelastuskoirat.fi/

Tärkeää työtä harrastamisen merkeissä tekevät joten tälläisen yhdistyksen tapahtumaan lähtee mielellään jo ihan kannatuksen vuoksi :). Joten no rest for the wicked ja kello soittamaan myös lauantaiaamuna. No olin kyllä jo samoihin aikoihin hereillä ja hyvin Herttakin kahdeksaan nukkui. Ystäväni Pirkko (Terra-kissan kasvattaja) innostui mukaan ja pääsimme Evan kanssa hänen kyydillään. Mikäs sen mukavampaa kun retkituoleja sun muita tuli kiikutettua. Ensimmäiseksi näyttelypaikalta tuli shopattua näyttelytalutin, oikein asiallista ei lähikaupoista eikä keskustan "pikkukoiraliikkeestä" löytynyt. Hertta oli reipas kuten aina eikä uusi talutintaan aiheuttanut mitään mielenkiintoa.


Tälläinen hupinäyttely on meille juuri sopivaa harjoitusta kun niin omistaja kuin koirakaan eivät ole erityisen hyvin aiheeseen orientoituneita ja Hertan hampaat vaihtuvat sitä tahtia että toinen korvakin on lurpahtanut takaisin alas.


Kehässä "paremman" nauhan sai vanhempi pentu. Kun taas nämä kahteen porukkaan jaetut pennut laitettiin lopuksi kilpailemaan keskenään, Hertta oli "valkoisen nauhan" ryhmässä kolmanneksi paras. Palkinnot olivat kyllä  kerrassaan mahtavat! Saimme 3 kg eukanuban pienten pentujen ruokaa mikä on tämänkokoiselle kaverille jo huomattava ruokamäärä, koirankeksejä, pehmeän nylonpannan, pieniä purutikkuja sekä Koira&Kissa-läinlääkäriaseman lahjoittaman aikas hauskan hoivapakkauksen. Siihen kuuluu liian pitkälle leikatun kynnen hoito-ohje, pitkä vanupuikko, kaliumpergamaattijauhe vuodon tukkimiseen (sitäköhän se oli?) ja kierrekorkillinen näyteputki jauheen säilytystä varten. Aika hauska idea vaikka toivottavasti tuolle ei tule käyttöä kun ei ole tähänkään asti haveria käynyt. 

Eli hirmuisen tavaramäärän kanssa pääsimme parissa tunnissa yhtä kokemusta rikkaanpana kotiin. "Seiso"-käskyä täytyy Hertalle selvästi vielä opettaa, se on päässyt vähän unohtumaan kun pentukurssin tiimellyksessä istuminen on ollut ajankohtaisempaa. Poikkesimme paluumatkalla Evalla teellä ja sain kaksi ihanaa valokuvaa mukaani Terran parin vuoden takaisen pentueen suosikkipennuistani Romasta ja Aidasta. Pitäisi itsekin saada aikaan kehittää valokuvia!

Tämä mielessäni purin puhelimestani pari räpsyä joita ottaessani olisin toivonut oikean kameran käteeni.


^Imatran valtionhotelli, kuva parin viikon takaa työreissulta.


Sitten pari kuvaa Peltolammilta jossa kävin Ilarin kera lenkillä torstaina.



Mutta tälläisiä hajatelmia tällä kertaa, Eva otti kuvia mätsäristä ja toivon että saan sieltä teillekin näytettäväksi hieman edustavampia otoksia Hertan ekasta kerrasta koiratapahtumassa.