sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Maalari maalaa - kunhan ei sada

Toukokuu kääntyi tänään kesäksi. Melko kiireistä on ollut mutta kerran olen ehtinyt Vampin kanssa ratatreeneihin Kauppiin. Jospa taas hissuksiin sitäkin puolta. Tällä viikolla helatorstai meni tasaisessa sateessa mutta isäni ja Seppo pystyttivät siitä huolimatta maalaustelineet ja putsasivat seinän yläpuolen mihin emme ole ylttäneet. Alalaidat olemme siis pesseet juuriharjan kanssa jo aiemmin ja kraappineet irtoavan maalin pois. Perjantaille luvattiin sadetta joten homma jäi siihen. Lauantaina sitä vettä tuli myös urakalla. Tänään on onneksi ollut ihanteellisen puolipilvinen sää ja puolet ensimmäisestä päädystä on saatu maalattua ja parhaillaan telineitä siirretään kyseisen päädyn toiselle puoliskolle.

Hidasta hommaa mutta itse maalaaminen on kyllä mukavaa. Isäni onneksi auttaa päätyjen suhteen telinteitten ja ylälaidan laitossa, pitkät sivut ovat sen verran matalammat että saamme ne toivottavasti lomalla laitettua omin nokkinemme pyörät telineen alla. Talkoovakuutus on todellakin hankittuna! Lisäksi tuntuu että joka toinen päivä saa käydä rautakaupassa ja sinne jää aina satanen vaikka pellavaöljymaalit on jo toki valmiiksi hankittuna. Mutta jos seinät tällä pakerruksella pysyvät kunnossa taas 10 - 20 vuotta niin eiköhän se ole vaivan väärti asia. Edellisen kerran tämä talo on maalattu 17 vuotta sitten samalla pellavaöljymaalilla jota nytkin ostimme ja maalit ovat hyväkuntoiset joten toivoa on että olisi kestävää tököttiä. Tämä kesä menee näköjään säätiedotuksia seuraillen, maalin kun pitäisi saada kuivua kuutisen tuntia ennen kuin se saa altistua vesisateelle. On muuten ensimmäinen vuosi vissiin 8 vuoteen etten ole menossa ulkomaille musiikkifestivaaleille. Aikuista menoa! Ja Sepolla vielä aikuisempaa kun on itse menossa esiintymään Saksaan Familientreffeniin heinäkuun alussa ;). Noh, reissuja ja retkiä joutaa miettimään sitten kun maalaus valmistuu. Pari paikallista tapahtumaa kyllä tulee heinäkuussa koluttua ettei ihan epäsosiaalistuta.

 Koirakavereita otetaan oikein mielellään kyläilemään nyt on meillä ihmisillä on pikkuisen välillä energiat kulutettuna muuhun kuin metsien koirien kanssa koluamiseen. Freki kävi tiistaina.


Helatorstain sateisia hommia. Onneksi koulutettu rakennusalan ihminen katsoo meidän peräämme näin aluksi, suurkiitos isälleni jo etukäteen! Eikä minusta ole kyllä apua mihinkään mihin liittyy yli parin metrin korkeuteen kurkottelu tai raskaitten esineitten nostelu joten arvon puolisoni niskaanhan tässä suurin työmäärä kaatuu. Mutta ruokahuolto pelaa, se kyllä onnistuu.



                 Perjantaina tuli otettua tälläisiä "tyyntä myrskyn edellä"-kuvia lenkillä.




Terra vetää taas ilmeellä. Tällä kertaa paheksunnan kohde on pummattu koirien makupala joka on ihan hankalan iso ja omituinen (lihaa kuivatun kiivin ympärillä, näitä oli uudessa Muppetissa todella hyvällä tarjouksella ja koirat tykkäävät).


Tässä on puolestaan Sambasta  tuore kuva kun olimme tänään vähän lutaamassa sillä aikaa kun miehet siirtävät telineitä. Samba on nyt asunut meillä tasan kaksi vuotta. Herrasmiesmäisesti on harmaannuttu mutta muuten askel on kevyt. Se ei syö mitään lääkitystä tällä hetkellä leikatun jalkansa takia jossa on nivelrikon alku ja ontumisia ei ole ollut viime vuoden elokuun jälkeen jolloin sillä revähti pieni lihas lavasta. Samba on uutena harrastuksena alkanut käymään meidän ihmisten kanssa noin 5 km hölkkälenkillä kahdesti-kolmasti viikossa joka tuntuu olevan sopivan tasaista ravaamista koirille. Toivottavasti hölkkääminen ei vallan unohdu kun kelit lämpenevät. Eilenkin mentiin ihan vesisateessa, tosin vaan reilu kaksi kilometriä kun Vamppia niin inhotti märkä.


     Silkkikuikut tekivät pesää.



 Pirkkalan Peressä on hienoa lenkkeillä kunhan vesiskootterit eivät vaan pitäisi niin peijakkaanmoista meteliä. Varsinaista äänisaastetta.



Pihatontut. Sellaista. Jos minulla sattuvat jäämään päivitykset vähiin niin siihen ei ole sen kummenpaa syytä kuin että vapaa-aika on nyt sen verran ohjelmoitua että kamera kädessä ei tule ehkä heiluttua..