torstai 29. joulukuuta 2011

Siedätystä

Eva oli tuonut päivällä ihanan paketin, pienen käsinneulotun whippetin. Kissat ovat olleet uteliaita kuten aina joten joko tämä kävisi siedätyksestä ;)? Vai pitäisiköhän meidän pyytää taas joskus Samba lainaan..



"Pidä kuule hiiresi, minä näin jotain kiinnostavanpaa!"


"Yllättävän samantuntuinen häntä kuin rex-kissoilla.."


"Mikä se on mikä se on?"



Voi kun tietäisitte vain mitä on tulossa, kissat. Uusi vuosi ja uudet kujeet. 

- Jahas, villawhippet-tyttö sai nimenkin, Tulisielun Etiäinen :)

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Eviran raportti

Eviran raportti Hertan avauksesta tuli tänään. Hoitanut lääkäri kommentoinee sen ensi viikolla tms kun palaa lomiltaan. Valitettavasti kyseessä oli tulos joka ei sinänsä kerro mitään syytä, miksi näin kävi. "Tutkimustulos: Äkilliselle sydämen toiminnanvajaukselle tyyppilliset löydökset." Ketä asia kiinnostaa, saa halutessaan minulta kokonaisuudessaan raportin skannattuna.

Ettei herkempiä huimaa niin kerrotaan vain että raportti toteaa koiran olevan lihaksistoltaan hyvin kehittynyt, rasvavarastot kohtalaiset. Sydämen rakenteissa ei erityistä, kammiot, eteiset ja läpät normaalit. Muutenkaan mitään epänormaalia ei löytynyt.

Eli Hertassa ei ollut piileviä vikoja tai epämuodostumia, sydämen äkillisen vajaatoiminnan aiheuttaja jäi selviämättä. Pyydän vielä parilta ammatti-ihmiseltä kommenttia raportista mutta en usko että he saavat siitä sen enempää tietoa mitä yllä kirjoitin. Tästä ei ollut meille nyt siis muuta apua kuin se tieto ettei Hertalla ollut taustalla esimerkiksi jotain tulehduksellista sairautta tai muuta sellaista johon olisimme itse voineet vaikuttaa. Joskus terveellekin voi käydä näin. Mikä on oikeasti aika sietämätön tieto jos sitä oikein alkaa ajatella. Lupaan yrittää olla vellomatta asiassa sen enempää kuin on pakko että pääsen eteenpäin. Oikeasti olen jo varannut meille tulokkaan helmikuussa luovutusikäisestä vinttikoirapentueesta joka on hyvin lupaava pentue ja riittävän erilaista rotua jotta tulokasta voidaan ajatella ihan omana yksilönään, ei minään Hertan korvikkeena. Sellaisesta pentueesta haluaisin ottaa koiran missä vain tilanteessa. Elämä jatkuu mutta tuo tullessaan välillä sellaisia kokemuksia joiden merkityksen ymmärtää vasta riittävän kaukaa. Nyt haluaisin ajan rullaavan vauhdilla sinne asti että Herttaa voisi muistella sellaisena ilon lähteenä mikä se oli eikä vain tätä suurta suruaan mikä jäi nyt selvittämättömäksi jääneen kuolinsyyn myötä edelleen niskaani painolastiksi.



Minä jatkan suklaan syömistä ja itkemistä. Tänään vielä. Ja ehkä huomennakin. Mutta ensi vuonna lupaan päivittää jo vähän positiivisempiakin asioita. Olen edelleen "tiedeuskovainen" ja uskon eläinlääketieteeseen, ennaltaehkäisyyn ja kaikkeen mihin tähänkin asti. Joskus on sitä tuuriakin tultava matkaan, ehkä seuraava koiramme elää kurillaankin 18-vuotiaaksi päivääkään sairastamatta. Sitä ei voi koskaan tietää. Elämästä on nautittava sen mittaisena kun se tarjoillaan. Niin kuin Hertta tässä olevassa kuvassa nauttii helmikuisesta auringonpaisteesta sohvan selkänojalla missä ei oikeasti olisi saanut maata, kissanlelulla mitä ei oikeastaan olisi saanut jyrsiä.. nautitaan kaikki elämästä.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Hertan uurna


Hertan uurna tuli tänään postissa. Paketti jota en olisi halunnut hakea jouluruuhkassa, tai muutenkaan. Jos Härmälässä mutistaan että kaiken maailman hulluja, sellainen zombien näköinen nainen itkeä tihrusti keskellä hyvää jouluryysistä pieni pahvilaatikko sylissään niin tiedätte kenestä taisi olla kyse. 

Taidamme käydä ripottelemassa tuhkan Urjalaan isäni metsän laitaan jouluaattona. Siellä Hertta piti hauskaa sieniretkillä ja siellä nukkuu perheemme muutkin koirat. Minusta uurnan säilyttäminen on hieman erikoista, mieluummin ekologisesti pahvia ja palamaan. Toivottavasti Eviran raportti tulee pian, minä haluaisin ihan oikeasti olla välillä iloinenkin. 

Rauhallista joulua kuitenkin kaikille, kyllä se tästä, suunta on vain ylöspäin.


-Meillä oli hiljainen joulupäivä, sukulointireissun paluumatkalla kävimme Urjalassa metsäkävelyllä tyhjentämässä tuhkat siirtolohkareelle. Metsä oli aivan oudon vihreä joulukuuksi, varmaan olisi suppilovahvaroitakin vielä löytynyt.  

maanantai 19. joulukuuta 2011

Ritun kuvia

Frida nauttii täysin siemauksin Sepon ostamasta uudesta pesästä.



Koiralle ehkä alun perin ostettu mutta kelpuutettu kiipeilypuuhun ilmiselvästi.


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kissakasvatuksen murheet

Luovuin aikanaan kissankasvatusharrastuksesta koska se stressasi itseäni liikaa. Valitettavasti en osaa edelleenkään ohittaa olankohautuksella jos kasvateillani on terveyshuolia vaan haluaisin auttaa murheitten "kantamisessa" ja järkevien hoitopäätösten tekemisessä ja mahdollisimman terveistä lemmikeistä on sitten myös vastaavasti iloa. Viimeinen cornish rex-pentueeni on ollut todellinen murheenkryyni. Siinä on kaikilla kissoilla ollut hammaspoistoja vaativia suutulehduksia ja Noppa-pojalla havaittiin nuorena aikuisena sydämessä mitraaliläpän vuoto jota kissalta ei löydetty vielä 7-kuisena kun maksoin tämän pentueen sydänultrat kertaalleen Vettorissa. Noppa kesti kuitenkin hyvin suun hoidon vaatimat nukutukset.

Viimeisin kuuluminen on että Uska-tytöllä joka täyttää tammikuussa 6 vuotta, on todettu selkeä sivuääni sydämessä. Uskalla (cat formerly known as Sonja) olisi suussaan yksi hoitoa vaativa hammas ja ientulehdusta joten voi olla että omistaja on vaikeitten päätösten edessä.

Sydän täytyy luonnollisesti ultrata, tämä on tehty ko kissalle isältä 7-vuotiaana löytyneen aortta stenoosin (aortan ahtauma) ja HCM:n (sydänlihaksen paksuuntuma josta on myös olemassa perinnöllinen muoto) takia jo kahdesti kissan ollessa minun omistuksessani. Aiemmin Uska on todettu kahden eri sydänspesialistin toimesta synnynnäisesti terveeksi 7 kk ikäisenä ja parivuotinaana edelleen terveeksi. Joten jos sydämessä on nyt havaittavissa muutoksia on kyseessä aikuiselle kissalle kehittynyt sairaus. HCM on valitettavasti ennusteeltaan sen verran huono sairaus että itse jättäisin sitä sairastavalta kissalta yleisanestesiaa vaativat leikkaukset tekemättä jos asia yhtään epäilyttää lääkäriä ja keskittyisin hoitamaan vain vaivat jotka voidaan hoitaa kevyessä narkoosissa ja hampaita lähtisin hoitamaan konservatiivisesti. Eli antibiootti ientulehdukseen, sellaista ruokaa joka kyseisillä hampailla on helppoa syödä ja tarvittaessa kipulääkettä.

Mutta minä en ole sydän- enkä hammasspesialisti joten toivotaan että eläinlääkäreitä konsultoiden omistaja pääsee sellaiseen hoitosuunnitelmaan josta on kissalle suhteessa sydänvian antamaan ennusteeseen paras apu. Minusta sairasta eläintä ei ole sopivaa hoitaa "viimeiseen asti" vaan sen verran että sen elämänlaatu on hyvää. Sydänsairaan kuolema veritulppaan tai sydänkohtaukseen saattaa aiheuttaa äkkikuoleman sijaan takapään halvaantumisen ja sellaiseen kuntoon joutuminen aiheuttaa kissalle pelkoa ja kipua sekä omistajille valtavasti ahdistusta kuten ystävillemme kävi Nellin kanssa. Joten koitan omalta taholtani vaikuttaa siihen että jos Uskan sairaus on jotain etenevää sorttia, sen hoito olisi sen verran varovaista että neiti pääsee lopullisille unille ennen moista kohtaloa.

Kovasti voimia omistajille, tuntuu vähän tyhjiltä sanoilta mutta oikein muutakaan ei ole nyt mielessä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Samba ja kissat

Kissat ovat tänään ottaneet jo hyvin rennosti Sambamiehen seurassa. Fridan osalta olen ollut tosi yllättynyt että se on noin aktiivinen ja puuhakas vieraan koiran aikana.



 Terraa tässä vähän harmittaa että Samba on päässyt kyläluudan kainaloon vaikka kyseessä on Terran vanha tuttu halikaveri Hannu.


Kukat ovat pysyneet hyvänä vedenvaihdoilla.


Sohvanvaltaaja. Samballe löytyi varastoistani kokolailla sopiva kaulapanta kun olen halunnut pitää koiralla "kahvaa" vielä kun ovat kissojen kanssa vieraita keskenään, jos tarvitsee nopeasti saada jostain kiinni. Sorry Samba että on noin hempeää muotia..


Alinpana olevassa kuvassa näkyy Ritun karkureissussa aikanaan vahingoittunut kylki, arpi näkyy nippa nappa kyljen "keskiviivan" yläpuolella vaaleana. Noh, likka on ollut kuitenkin hyvin hyvävointinen taas viikon-pari eli selkä ei taida vihoitella liikaa. Tumma pystyjuova on nokea, uuninpankokissa.


Täytyy sanoa että itselleni lenkkeily on tehnyt hyvää vaikka haikeaa tutuilla reiteillä tuppaa olemaan.

lauantai 3. joulukuuta 2011

:) Otosta

Otto-kissa on päässyt kokeilemaan uudessa kodissa oloa. Kaikkea hyvää Oton uudelle ja entisille omistajille, kissa on vasta koeajalla uudessa paikassa koska se ei ole entuudestaan tottunut koiraseuralaiseen mutta ilmeisesti alku on ollut lupaava :).

Samba-whippet on meillä hoidossa joten pysytään lenkkipoluilla.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kiitos kaikille

Kauniita muistamisia on sadellut, vilpitön kiitos sitä.


 Sydämellisistä kukista saan varmaan pareman kuvan päivävalossa. Ellei Tepa puutarhuroi.





Tässä vielä Evan ottama kuva, taisi olla viime joulun aikaa. Hertan ainoaksi jäänyt.


                      Pilpalta ja Sambalta tuli tänään tiistaina ihan minun värisiäni kukkia, kiitos.


lauantai 26. marraskuuta 2011

Herttaa ei enää ole - ja kyyneleet eivät lopu

Tässä Hertta alkukuusta, tuoreimmat kuvat ovat torstailta kun sovittelin sille haavan suojapukua lasten bodystä, sattuneesta syystä en halua nähdä niitä juuri nyt.


Maailman iloisin, rohkein ja kiltein kääpiöpinseri kuoli eilen rutiinitoimenpiteeseen tutulla eläinlääkäriasemalla. Hertan sydän pysähtyi juuri ennen sulkemistikkien laittoa kesken normaalisti sujuneen sterilointileikkauksen. Sitä yritettiin elvyttää puoli tuntia. Melkein saman verran minulla meni kuollutta pientä koiraani silitellessä joka oli vielä ihan lämmin. Asia johon ei MITENKÄÄN voinut valmistautua vaikka tietenkin jokainen rauhoitus on riski. "Mutta onhan noita meidän kissojakin leikelty vaikka miten paljon ja tämän saman hyvän lääkärin toimesta. Päästään ärsyttävistä juoksuista ja valeraskauksista eroon." Jokainen meillä asunut tyttökissa on steriloitu vailla komplikaatioita.

Päivä oli ihan tavallinen, jätin työkaverit pikkujoulunviettoon ja lähdin itse Hertan kanssa bussilla lääkäriin. Sattui joku kiertotie ja jouduin jututtamaa kanssamatkustajaa että päästiin oikealla pysäkillä perille. Hertta lipaisi häntä ja se kovasti nauratutti matkustajaa ja kehuin ettei meillä ole ollut pajoa syytä käydä lääkärissä joten ollaan ihan turisteja. Klinikalla Hertta hömpötteli vartin verran vapaana ja kävi moikkaamassa aidan takaa henkilökunnan koiria jotka olivat sen kavereita. Hoitajat ihastelivat 4,7 kiloa sillä hetkellä painaneen Hertan komeita lihaksia. Lääkäri tuumaili ääneen että "Hertta ei taida tietää olevansa pieni koira." Kaikki oli kunnossa ja Hertta nukahti alkurauhoitteeseen sylissäni. Leikkasin muistaessani sen jälkeen nopeammin kasvavat etutassujen kynnet kun ajattelin etten viitsi haavallista koiraa moisella kiusata. Lueskelin kirjaa siihen asti että lääkäri tuli kertomaan "huonoimmat mahdolliset uutiset".

Voin suoraan myöntää että olen aina vähän huono menetysten edessä koska sellainen on aikanaan tapahtunut hyvin herkässä iässä äitini kuoltua. Eläimet ovat eläimiä ja elävät sen oman aikansa. Kuitenkin sairaan tai vanhan eläimen menetykseen osaa valmistautua. Hertta vei minut ulos ja lenkille ja tutustumaan uusiin koiraihmisiin joka päivä ja erityisesti se halusi olla lähellä ja sylissä ja nuolla Sepon naamaa. Työkaverini sanoin se oli "hyvänkokoisen vauvan kokoinen" - vaikka en erityisesti ole juuri pikkukoiriin ihastunut niin kai tuollainen sylissäpito temppunsa naisihmiselle tekee. Seppo suree varmasti omalla tavallaan yhtä paljon. Hertta rakasti kaikkia ihmisiä ja välillä minusta tuntui että sillä oli enemmän kavereita kuin minulla itselläni. Hertan kanssa oli helppo lähteä minne vaan koska se oli nuoresta iästään huolimatta luotettava ja rohkea koira. Olisin niin kovasti vielä halunnut tehdä jotain Hertasta Tosi Kivaa sen kanssa ja hemmotella sitä, nuoren vilkkaan koiran kanssa kun on joutunut olemaan enemmän se tavallinen ja topakka "kasvattava" omistaja kuin hemmmöttelijalällyttelijä jonka osuuden Seppo on hyvin hoitanut. Mutta nyt meillä on hiljainen talo ja Terra joka huutelee kaverinsa perään ja ottaa spurtteja varmana että painikaveri pian pölähtää jostain esiin. Kyyneleille ei tule loppua. Edellisen koirani Ronin kuoltua minulla meni 13 vuotta ilman koiraa. Toivottavasti suru antaa nyt myöden hieman lyhyemmässä ajassa kun olen koirallisen säännölliseen elämäntapaan ja luonnossa liikkumiseen taas päässyt sisälle.

Toivottavasti evira osaa kertoa, mikä tämän aiheutti 1,5 vuotiaalle koiralle. Kenenkään syy se ei ole (korkeintaan omistajan joka halusi sen sterkatuksi) ja myös henkilökunnasta osa itki lääkäriasemalla perjantaina. Kuulemma toinen kerta kyseisen eläinlääkäriaseman historiassa että täysin terve nuori koira kuolee kesken toimenpiteen. Minä en tiedä miten näin kaamospimeydessä saisin itseni ajattelemaan mitään muuta kuin Hertan iloa, onnea ja energiaa jota ei enää ole.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Tuntuu toimivan

Fridan uudet kipulääkkeet vaikuttaisivat 3 päivän kokeilulla oikein toimivilta, kissa on ollut tosi hyväntuulinen ja leikkisä riekkuja aamuisin.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Pääkaupungissa

Seppo reippaana miehenä hoiti Herttaa viikonlopun ja minä kävin retkeilemässä ystäväni kanssa kulttuuririentojen merkeissä. Ja pari aasinsiltaa lemmikkeihinkin on luvassa..


Kasvattiani Tiitiä ja kaveriaan Piipiä (ja huoltojoukkojakin vähän) tuli morjesteltua Töölössä lauantaina. Oli mukavaa nähdä ystäviä ja kulttuuripuolikin oli Saision uusimman näytelmän merkeissä kohdallaan. Lisäksi Musiikkitalossa poikettiin kahvikupillisen verran niin tuli arkkitehtuuriakin tutkittua ohimennen. 

Sunnuntaina matka vei Nurmijärven suuntaan tutustumaan kuuteen silkkivinttikoiraan yhdellä kertaa. Aiemmin olen näitä tosi viehättäviä pieniä pitkäkarvaisia vinttikoiria nähnyt vain kaksi joten isompi otos oli tarpeen koska rotu todella kiinnostaa. Ja nämähän olivat mahdottoman mukavia ja kauniita kasvattajan sivut

Eli nyt voin outata itseni näistä tulevista koirasuunnitelmista ja kertoa että meille odotetaan Hertalle "pikkusiskoksi" aitoa silkeniä! Ei muuta kuin pidetään peukkuja että ensi vuoden pentueeseen syntyy meillekin sopiva tyttö, odotus näin harvinaisen rodun ollessa kyseessä voi olla pitkäkin. 

Hertalla puolestaan on se sterilointi luvassa ensi perjantaina eli rauhallista toipilaskoirailua tiedossa. Kissojeni osalta olen vähän huolissani Ritusta, olen nähnyt nyt viikon sisään sen arvioivan väärin liikuntakykynsä ja tipahtavan kolmesti kun se on yrittänyt hypätä pöydälle. Ja vain yksi näistä kerroista on tapahtunut vauhdikkaasti. Toivottavasti sen selkä ei ole kipeytymässä. Eläimet ovat myös tehneet nyt kahdesti kakkakepposia, keskiviikkona reissusta kotiutuessamme ja samoin eilen sunnuntaina. Kissoja epäilen mutta papanoitten osalta syyllinen voisi olla myös Hertta. Että saapa nähdä mitä tästäkin sotkusakista tulee. Toivottavasti ei ole mitään sellaista että muut härkkivät kipeää Ritua eivätkä päästä sitä laatikolle kun jätökset ovat olleet samassa huoneessa kuin hiekkalaatikko.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kissakuuluminen

Kasvattini Arpan hyvälaatuiset ihokasvannaiset ovat uusineet. Samalla kissalla havaittiin pielessä oleva munuaisarvo joten jotain alkavaa munuaisten vajaatoimintaa voi olla tekeillä. Arppa täyttää maaliskuussa 10 vuotta kuten Archiekin. Joten ikääntyvien lemmikkien rutiininomainen veriarvojen testaus on kyllä tarpeen jotta mahdolliset vaivat saadaan hoidon piiriin ennen kuin alkavat oireilla.

Lemmikit olivat kolme päivää erään luottohoitajamme hoivissa kun kävimme Sepon kanssa juhlistamassa mukavaa yhteistä vuosipäivää Lontoossa erittäin hienon konsertin merkeissä. the Curen Reflections-konsertti Royal Albert Hallissa. Ei nyt ihan lemmikkiasiaa mutta niin hieno kokemus, paikka ja konsertti että pari pokkariräpsyä haluan jakaa.










lauantai 5. marraskuuta 2011

Ruusutarha marraskuussa

Oletteko miettineet miltä Arboretumin ruusutarhassa näyttää yleensä 5.11.?  Kävimme tänään tarkistamassa tilanteen Katrin ja Hertan kanssa ja kännykkäkamera piti kaivaa esiin..







Missäs maassa me asumme? 


Saattoi prinssi saada naarmuja jos ruususen akkunan alla tälläisiä kasvaa.




Sorsilla oli hurjat hulinat.


Todella tyyni ja lämmin +10 astetta keli. 

maanantai 31. lokakuuta 2011

Otto-kissa kaipaa omaan kotiin!

Otto-rex on oikea kovanonnenpoika. Siitä kiinnostuneella ihmisellä kävi kuulemma asunnossaan vesivahinko ja hän on joutunut muuttamaan x-ajaksi asuntoon jossa ei saa pitää lemmikkieläimiä. Eli Otto olisi edelleen vailla yhden kissan mentävää koloa jonkun kodissa ja sydämessä.

Syksyisiä kännykkäräpsyjä

Tässä muutama otos marraskuulle käännyttäessä lokakuulta ennen kuin unohtuvat kännykän uumeniin.


Ilarilla kylässä.