Eviran raportti

Eviran raportti Hertan avauksesta tuli tänään. Hoitanut lääkäri kommentoinee sen ensi viikolla tms kun palaa lomiltaan. Valitettavasti kyseessä oli tulos joka ei sinänsä kerro mitään syytä, miksi näin kävi. "Tutkimustulos: Äkilliselle sydämen toiminnanvajaukselle tyyppilliset löydökset." Ketä asia kiinnostaa, saa halutessaan minulta kokonaisuudessaan raportin skannattuna.

Ettei herkempiä huimaa niin kerrotaan vain että raportti toteaa koiran olevan lihaksistoltaan hyvin kehittynyt, rasvavarastot kohtalaiset. Sydämen rakenteissa ei erityistä, kammiot, eteiset ja läpät normaalit. Muutenkaan mitään epänormaalia ei löytynyt.

Eli Hertassa ei ollut piileviä vikoja tai epämuodostumia, sydämen äkillisen vajaatoiminnan aiheuttaja jäi selviämättä. Pyydän vielä parilta ammatti-ihmiseltä kommenttia raportista mutta en usko että he saavat siitä sen enempää tietoa mitä yllä kirjoitin. Tästä ei ollut meille nyt siis muuta apua kuin se tieto ettei Hertalla ollut taustalla esimerkiksi jotain tulehduksellista sairautta tai muuta sellaista johon olisimme itse voineet vaikuttaa. Joskus terveellekin voi käydä näin. Mikä on oikeasti aika sietämätön tieto jos sitä oikein alkaa ajatella. Lupaan yrittää olla vellomatta asiassa sen enempää kuin on pakko että pääsen eteenpäin. Oikeasti olen jo varannut meille tulokkaan helmikuussa luovutusikäisestä vinttikoirapentueesta joka on hyvin lupaava pentue ja riittävän erilaista rotua jotta tulokasta voidaan ajatella ihan omana yksilönään, ei minään Hertan korvikkeena. Sellaisesta pentueesta haluaisin ottaa koiran missä vain tilanteessa. Elämä jatkuu mutta tuo tullessaan välillä sellaisia kokemuksia joiden merkityksen ymmärtää vasta riittävän kaukaa. Nyt haluaisin ajan rullaavan vauhdilla sinne asti että Herttaa voisi muistella sellaisena ilon lähteenä mikä se oli eikä vain tätä suurta suruaan mikä jäi nyt selvittämättömäksi jääneen kuolinsyyn myötä edelleen niskaani painolastiksi.

Minä jatkan suklaan syömistä ja itkemistä. Tänään vielä. Ja ehkä huomennakin. Mutta ensi vuonna lupaan päivittää jo vähän positiivisempiakin asioita. Olen edelleen "tiedeuskovainen" ja uskon eläinlääketieteeseen, ennaltaehkäisyyn ja kaikkeen mihin tähänkin asti. Joskus on sitä tuuriakin tultava matkaan, ehkä seuraava koiramme elää kurillaankin 18-vuotiaaksi päivääkään sairastamatta. Sitä ei voi koskaan tietää. Elämästä on nautittava sen mittaisena kun se tarjoillaan. Niin kuin Hertta tässä olevassa kuvassa nauttii helmikuisesta auringonpaisteesta sohvan selkänojalla missä ei oikeasti olisi saanut maata, kissanlelulla mitä ei oikeastaan olisi saanut jyrsiä.. nautitaan kaikki elämästä.