maanantai 24. helmikuuta 2014

Urheilua vai kuntoilua?


Tällä viikolla oli torstaina aihetta tavallistakin Tasa-Arvoisemmalle lenkille joten laitoimme vähän väriä päälle. Eli tasa-arvoista avioliittolakia kannatan ja samoin nämä kaikista tasa-arvoisesti tykkäävät koirat.


Lauantaina heittäydyin leipomaan pullaa. Näihin tuli puolet speltti- ja puolet tavallisia jauhoja. Ihan peruspullaa laskiaispullaksi. Kyllähän näitä leipoisi mutta kun lämpimäisiä tulee napsittua päivän mittaa ehkä viisi.. niin vatsahan käy kuin kiljuämpäri illalla. Mutta eipä ollut illan ohjelma muutenkaan häävi kovan niskapäänsäryn kourissa. 


Sunnuntaina suuntasimme Urjalaan isäni laavulle kotiväkeä morjestelemaan. Parit nokipannukahvit tuli keiteltyä, makkaraa paistettua ja liikuttua luonnossa kolme ja puoli tuntia. Koirat olivat melkoisia kerjäläisiä ja saivat niin herkkuja kuin ulkoiluakin. Valitettavasti herkkulistalla taisi olla myös peuran- hirven ja supikoiran jätöksiä joista ei peuranpoluilla ollut puutetta. 


Isäni tekemiä linnunpönttöjä. Näitä onkin viriteltynä aika tavalla. En sitten tiedä mitä paikalliset, kovaan ääneen huutelevat korpit noista piittaavat jos ollenkaan, varpuspöllön pönttökin on lentoaukoltaan niin pieni ettei varkailla pitäisi olla asiaa.  



Varpuspöllön pöntön asennus. Kyllä metsässä on mukavaa!


Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni valitettavan vähällä unella vaihteeksi selkäsäryn takia kun en ottanut lääkettä illalla. Täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen kun pääsin maaliskuussa alkavaan kelan kuntoutukseen. Eli tänä vuonna on luvassa kuntoutuksen lähiviikko maalis- elo ja marraskuussa ja ensi vuonna yksi kontrolliviikko keväällä että onko ohjeet menneet perille. Joten tästä eteenpäin en täällä lemmikkiblogissani valittele särkyjä vaan koiten tehdä niitten ehkäisemiseksi jotain. Liikun arkisin noin 2,5 tuntia ja viikonloppuisin 1-3 tuntia joten hirveän paljon ajallisesti lisää en haluaisi ohjelmaan mutta helposti puoli tuntia- kolme varttia menee pienempäänkin jumppaan. Toivon että punttisalille ei pakoteta vaan saisin kotona tehtäviä harjotteita koska matkoihin sun muuhun menee aikaa jos uusia liikuntalajeja tavallisen työmatkojen sauvakävelyn ja koirien liikuttamisen lisäksi täytyy ottaa ohjelmistoon. Ensi kesänä on ohjelmassa muutenkin puuhaa aika lailla, meidän pitäisi maalata talomme jollaista hommaa emme ole kumpikaan tehneet joten en osaa yhtään arvioida, meneekö siinä työn sivussa askarrellessa kuukausi vai neljä kuukautta. Veikkaan että minulla ei selkävaivaisena ole liiemmälti asiaa telineillä kurkotteluun mutta eiköhän jotain puuhaa kuitenkin riitä. Ja tälläiselle vahvasti vuodenaikojen mukaan elävälle ihmiselle kesä on muutenkin sitä aikaa jolloin ystäviä ja läheisiä pitää ehtiä nähdä koska talvella sitä sosiaalisuutta ei vaan riitä jaettavaksi asti useinkaan.

Eli kuntoutusvuosi. Mitenköhän tämä sitten tulee istumaan Vampin ensimmäiseen kilpailuvuoteen? Mehän pääsimme viime kesänä juoksutauon takia radalle vasta heinäkuussa jolloin ratakirjat saatiin hyvin suoritettua mutta Vampin vauhti oli täysin hukassa, näyttelylinjaisetkin koirat tempoivat harjoituksissa kovempaa. Kuvittelin että tänä vuonna koiralle tehdään rauhassa talvesta alkaen kuntoa ja kisailuihin tutustutaan siten kesän mittaa. Mutta nyt epäilen vahvasti että koirien kanssa touhuaminen tulee olemaan sitä normaalia arkiliikuntaa ja pari kertaa viikossa pidempää juoksutusta sekä omalla pihalla puuhastelua. Minähän en ole ottanut whippettejä kilpailut silmissä kiiltäen vaan sen takia että ne ovat mielestäni koirina mukavan vaivattomia luonteeltaan ja kerta kaikkiaan kauniita juostessaan. Vamppi pääsee varmasti ratatreeneihin arkisin koska se niistä nauttii mutta kilpailuita katson Todella tarkalla seulalla sen mukaan, onko koira siinä kunnossa että kisailuihin kannattaa todella uhrata viikonloppuaan ja millä mallilla muut hommat ovat. Tällä hetkellä on tärkeämpää keskittyä omaan kuntouttamiseeni kuin koiraurheiluun. Whippeteillä on onneksi mukavan monta vuotta mitä ne voivat kisoissakin näyttäytyä. Joten jos tämä kaksivuotiskesä menee muissa puuhissa ja yhdestä-kahdesta ratakisasta (vaikka eri yhdistysten..) jää sellainen olo että enempikin innostaisi eli omistajalla SEKÄ koiralla on hauskaa niin otetaan kolmevuotiskesää kohti hieman vakavampi suhtautuminen 
treenaamiseen. 

Maastokisoja en ole uskaltanut vielä edes ajatella koska jossain retkituolissa tai autossa istuskelu ja koko päivän maastossa seisoskelu ei kuulosta siltä mihin pystyisin tässä kunnossa. Tai totta kai sitä pystyy kun syö lääkkeitä kaksin käsin ja varautuu pariin tosi kipeään päivään jälkeenpäin. Muistissa on vielä noin viiden vuoden takaa kissanäyttelyreissu Porvooseen kera Pirkon ja Tommi Markuksen sekä abessinialaisten. Matka Porvooseen oli sen verran pitkä autossa pehmeällä penkillä istumiseen että loppupäivä meni niin kovan selkäkivun kourissa etten pystynyt edes käymään moikkaamassa Porvoossa asuvia kavereitani. Huhuh, ei ihan harrastamista parhaimmillaan jumipaikkaiselle nuo kissanäyttelyt muutenkaan koska niissä retkituolien päällä ja paikallaan seisten voi mennä hyvinkin 12 tuntia ja ajomatkat päälle. Ja kieltämättä jalkansa maastokisoissa pahasti teloneen Samban takiakin suhtautumiseni on vähän ristiriitainen - onhan maastossa saalistaminen koiralle toki luonnollista toimintaa mutta ovatko nämä whippetit jo niin turbonopeita että vahingon sattuessa on lapiohommia edessä? Samballa toki oli maastokisoihin eksyessään pohjalla jo muutakin skrebaa joten se ei ole paras vertailukohde. Haaveri ei tule kello kaulassa joten isommassa koiraporukassa juoksuttamiset olen jättänyt Samban osalta ihan vapaana ulkoilustakin nykyään pois. Riittää että se pystyy juoksemaan 1-3 tutun koiran kanssa ja voi pitää hauskaa. Pumpuliin ei toki kääritä.

Tällä hetkellä haluan vain rentoutua koirien kanssa liikkuen, en sen enempää. Mutta tämä tästä aiheesta, jatkossa taas enemmän lemmikkijuttuja ja voin kyllä reilun vuoden kuluttua kertoa, onko mitään mainittavaa hyötyä kelan kuntoutuksesta havaittavissa kieroonkasvaneelle ;). Ehkä minut eheytetään..



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Jarboeta

Rauhallinen viikonloppu kotosalla, lauantaina koiria metsässä juoksuttaen ja lukien.

Laitetaan jakoon vastaan tullut video Jarboen ja P. Emerson Williamsin kiertueelta mitä tuli joulukuussa käytyä itsekin katsomassa.

the child's right

tiistai 11. helmikuuta 2014

Hyvää ystävänpäivää & kirjajuttuja

Eläinlääkäriasema Reviiri Tampereen Pispalassa tarjoaa mukavan ystävänpäivälahjan niille joilla on rahat syystä tai toisesta vähän tiukalla: Kissan ja koiran rokotukset tarjotaan lääkkeen hinnalla ystävänpäivänä eli "nelosrokote" 10€ ja sama rokote kera rabieksen 16€. Nyt ei ole rokottaminen aikanaan hinnasta kiinni! Rokottamisia tehdään 14.2. koko päivä 08 - 20.00 ilman ajanvarausta. Täältä löytyy osoite jos alkoi kiinnostaa: Reviiri En ole omia lemmikkejäni käyttänyt siellä mutta erinomainen idea kerran vuoteen.



Viime viikolla meillä kävi tälläinen reipas pikku vieras. Samban oli tietysti pakko päästä viereen ja lipaista naamaa aina ohimennessään. Kiitos Helka tosi kivasta teepussinsulkijasta sekä teestä! Käsityötä hauskimmillaan.



Tälläinen harmaa tiistai ei todellakaan ole suosikkipäiväni, loskan seassa lampsiminen nyt ei varmaan ketään innosta. Jumppahjeitakin tuli taas eilen fysioterapeutilta, monennetkohan meikäläiselle katsotut taas kerran. Eihän noita skoliooseja, spondylooseja ja muita luustokremppoja miksikään saa joten lihaksia tarttis vähän hoitaa. Kai se pakko on kerran 5 tuntia sauvakävelyä viikossa ei riitä edes peruskunnon pitämiseen selkä-hartiaseudulla. 

Minulla oli eilen vartti ylimääräistä aikaa keskustassa ja kummasti Suomalaisen alennusmyynti houkutteli -Akateemiseen en edes uskalla mennä, niin monta kiinnostavaa kirjaa tuli jouluostoksilla vastaan. Pokkareita tarttui sitten mukaan. Tuota Fry:n fiktiivistä romaania en ole lukenut. Elämänkertakirjansa olen hankkinut ja lukenut englanniksi. Sen verran korkealentoista "oxbridge"-englantia hän kirjoittaa että suomeksi lukeminen on varmasti myös mukava kokemus. Stephen Fry:n taistelu bibolaarisen sairautensa kanssa on minusta mielenkiintoinen mutta myös hyvin traaginen aihe, ihminen joka voi hauskuuttaa muita niin suunnattomasti, on kuitenkin itse voinut niin huonosti että on päätynyt tekemään itsemurhayrityksiä. Hyvin tuottelias henkilö jonka saavutukset niin tv-viihteen kuin tiedeohjelmienkin puolella etsivät vertaistaan, ainakin jos minulta kysytään. Nuo elämänkertamaiset teokset ovat täynnä aika terävää huumoria ja itseironiaa joten ei niitten lukeminen ole raskasta, eikä noita sairauden pahoja vaiheita käsitellä ainakaan näissä jo valmistuneissa teoksissa. Nostan Fry:lle kovasti hattua että hän uskaltaa puhua biposta julkisesti, "maanis-depressiivisyys" on kuitenkin vielä varsin vaiettu sairaus.


Ja mitäs tänään tuli postista? Smithin Timppa oli ehtinyt postittaa kirjat jotka jäivät keikalta ostamatta koska jäivät rikkoutuneeseen autoon Loimaalle. Kyllä nyt on hyvä mieli! Erityisesti tuo How to feel human on elähdyttävä otsikko, kukapa ei sitä asiaa Suomen talvessa välillä miettisi, ja muutenkin. 


Eikä tuo Tales of the emergency sandwich:kään jätä kylmäksi pian 20 vuotta kasvissyöjänä elellyttä. Kyllä se on eräänkin kerran nähty että ainoa ruokavaliorajoittuneelle kelpaava ruoka on juuri se juustovoileipä, vielä varmemmin ulkomailla. Mutta nyt on siis odottamassa 4 muistelmateosta, 1 melkein-muistelma (Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär), 1 tietokirja ja 1 romaani. Ja onhan se Terry Prachetin& Neil Gaimanin Good Omens:kin vielä lukemattomana hyllyssä. Eli olen siinä onnellisessa tilanteessa että luettavaa riittää ainakin kahdeksi kuukaudeksi ja saan katkaistua scifi-fantasia-putken vähäksi aikaa. Kyllähän fiktio on lähimpänä sydäntäni mutta hyvänen aika, kiinnostavien ihmisten itse omasta elämästään kirjoittamat kirjat ovat myös ilahduttavia. Mutta nyt on kirjahiirulainen tyytyväinen. Minua kannattaa häiritä seuraavan kerran keväällä.. jos nyt jumpaltani ja koiralenkeiltä mitään lukemaan ehdinkään ;). 

Mukavaa ystävänpäivää, vaikka se ihan amerikkalaista höpötystä onkin ei ystävien muistamisessa tietenkään ole mitään pahaa. Kortteja ei kuitenkaan tälläkään kertaa ole odotettavissa. 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Leffaa, loskaa ja Kissoja


Torstaina kotiutunutta uutta pyykkikonetta on ihmetelty virallisen pyykkäysapulaisen Terran kanssa. Terra rakastaa lakanoitten vetämistä, sitä pitää heijata vähän lakanassa kun niihin hommiin ryhtyy. Myös pesupuoli näyttää kiinnostavammalta sivusta täytettävän koneen takia.



Nämä kaksi matamia ovat harvoin näin lähekkäin. Takkaa lämmittäessä voi tälläisiäkin ihmeitä tavata.



Lauantaina koirat pääsivät vaihteeksi ulkoilemaan Jaakon whippettien kanssa joten saimme tehtyä ihan kivan lenkin vaikka keli oli suorastaan vesisateinen.



Sain tälläisiä kukkia Sepolta tällä viikolla. Ruukkuruususta on iloa pidemmäksi toviksi.


Kun luonnonvalo lisääntyy saa kännykkäkamerallakin välillä säälillisiä kuvia. Nämä ovat mielestäni kivoja onnenkantamoisia.



Tänään koirapuistossa. Saimme olla loskassa ihan keskenämme. Jos sää pysyy tälläisenä on tuo pian sellainen kaljama ettei nopeitten koirien kanssa ole asiaa.

Ai niin, se leffa. Kävin eilen ystäväni kanssa syömässä vähän nepalilaista ruokaa ja katsomassa hyvän elokuvan nimeltaan Dallas Buyers Club. Kyllä nauratti ja itketti joten kannatti käydä välillä katsomassa draamaakin elokuvateatterissa tietoja leffasta . Elokuvan jälkeen kävimme vielä Valossa teellä ja kaffella ja olin yhdeksän jälkeen kotona. Kyllä sitä vaan välillä nautin kun saa nukkua parit hyvät yönet  putkeen. Selkäkipukin on hellittänyt sen verran että sain todella nukuttua.

Tänään on myös syntynyt taas yksi versio makaroonilaatikosta. Tämän vuoden puolella olen ollut niin laiska ruoanlaittaja että juuri uunijuureksia, linssikeittoa ja erilaisia makaronilaatikoita kummallisempiin ei ole mielikuvitus taipunut. Mutta kotiruoka ei ole koskaan pahasta, jouluinen painonnousu on nyt tipahtanut pois niskasta ja hitunen lisääkin mitenkään yrittämättä joten ei muuta kuin kotiruokaeväitä jatkossakin. Tämänkertaisesta laatikosta tuli hyvää ja siinä on paria pirkka-tuotetta joten nimetään se vaikka Pirkka-bolognesevuoaksi.

Pirkka-bolognesevuoka (1 iso tai 2 pienempää uunivuoallista)

1 pss pirkka tummaa makaronia
1 tetra pirkka yrttimaustettua tomaattimurskaa 
1 tetra go green välimeren salsaa 
1 mukillinen soijarouhetta
1 luomu kasvisliemikuutio
2 sipulia (esim puna- ja kelta, valkosipulia jos maistuu)
2 isoa porkkanaa
oreganoa, basilikaa, mustapippuria, chiliä, savustettua paprikajauhetta tai mikä nyt maistuukin
hyvää oliviiöljyä

Pinnalle juustoraastetta ja vähän oliiviöljyä (minulla sattui olemaan pala porlammin mustaleimaa kaapissa) tai korppujauhoa, ruususuolaa ja oliiviöljyä jos haluat vegaanista ruokaa.

Makaronit kiehumaan kasvisliemeen. Sipulit kuullottumaan paistokasariin, soijarouheen joukkoon vettä ja saa liota sen aikaa. Perään mausteet, tomaattimurska ja & salsa, tetrojen huuhtomisvesi lisänesteeksi samalla kun lisäät soijarouheen. Nestettä voi lisätä myös makaronien keittoliemestä, tomaattikastike saa olla varsin kosteata. Makaroneista kaadetaan isoimmat liemet pois ja öljyttyihin vuokiin sekoitetaan makaronit ja kastike. Pinnalle päällysteet ja 150 - 180 asteeseen 30-45 minuutiksi. Teen vastaavaa bolognesekastiketta välillä heti syötäväksi vaikka spagetin kanssa, siihen voi lisätä sulatejuustoa tai vaikka parmesania ja lopuksi tuoretta basilikaa jos haluaa italialaisemman elämyksen. Kyseinen kastike maistuu yleensä hyvin myös ei-kasvissyöjille ja lapsillekin. Go greenin valmiin salsan voi ihan hyvin jättää pois jos ei satu löytymään lähikaupasta tai joku papujen totaali-inhoaja on ruokittavana, sitten voi vaikka vähän lisätä soijaa jos siltä tuntuu. Tälläisessä ruoassa mikä on kunnolla kosteata ja missä on erilaisia tekstuureja, muutama papu hukkuu kyllä joukkoon joten niistä vähän vähemmänkin diggaileva tykkää (kuten Seppo).



sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Lumisia hommia ja TV Smith

Reippaasta lumisateesta huolimatta järvenjää kutsui eilen ja koirat saatiinkin hyvin väsyksiin kun lumi toimi vielä hidasteena.



Samba pidettiin hihnassa kun nuorisolle heiteltiin lelua mutta muuten se sai temuta mukana. Onneksi Seppo ja Outi olivat mukana heittelemässä koirille. Selkäni oli perjantaina niin kipeä etten meinannut illalla päästä ylös sohvalta vaikka olin samana päivänä käynyt hieronnassa ja akupunktiossa. Edellisen viikon käsittely rentoutti selän tosi hyvin pariksi päivää, nyt kävi päin vastoin. Luulen että suunnittelemani lääkkeettömän viikon kokeileminen ei tule nyt onnistumaan.





Illalla olikin vuoden ensimmäiset keikat vuorossa ja näitä on paha pistää paremmaksi: Punk Lurex OK, T.V. Smith ja U.K. Subs. Brittibändeille kävi vähän köpsästi, olivat eilen keikalla Turussa ja autonsa hajosi tänään Loimaalle. Kaikki myytävät levyt yms sekä Subsien soittokamat jäivät sinne autoon tienposkeen mutta yhtyeet saatiin nippa nappa ajoissa Tampereelle. Täytyy kyllä duunistaan näitten muusikoitten tykätä, Subsien Charlie Harper taitaa olla 69 -vuotias ja TV lähestyy kuuttakymmentä, nostan hattua ahkerasta kiertämisestä ja julkaisemisesta. Itse odotin erityisesti TV Smithiä koska pidän kovasti tälläisistä mies ja kitara-kokoonpanoista jos lauluissa on sanoituspuoli kiinnostavaa ja tällä artistillahan on erityisen kantaaottavat sanoitukset ja hurjasti energiaa. 70-luvulla TV vaikutti Advertseissa joista varmaan jokainen punkkiin perehtynyt on kuullut. Kaikki keikat olivat hyviä mutta kieltämättä TV minulle illan pääesiintyjä. Harmillista etten nyt päässyt ostamaan lisää hänen kirjojaan, niissä on hiljaista huumoria joka lämmittää mieltä. Kaipa täytyy tukea nyt kuitenkin Royal Mailia ja tilata suoraan..

TV oli hyvin miellyttävä brittiherrasmies jolla ei ollut mitään sitä vastaan että Seppo otti meistä kuvan Klubin nurkassa keikan jälkeen. Enpä olisi 14-vuotiaana Advertseja kuunnellessani kuvitellut että tälläsetkin kuvat tullaan näkemään ;).