Tällä viikolla oli torstaina aihetta tavallistakin Tasa-Arvoisemmalle lenkille joten laitoimme vähän väriä päälle. Eli tasa-arvoista avioliittolakia kannatan ja samoin nämä kaikista tasa-arvoisesti tykkäävät koirat.
Lauantaina heittäydyin leipomaan pullaa. Näihin tuli puolet speltti- ja puolet tavallisia jauhoja. Ihan peruspullaa laskiaispullaksi. Kyllähän näitä leipoisi mutta kun lämpimäisiä tulee napsittua päivän mittaa ehkä viisi.. niin vatsahan käy kuin kiljuämpäri illalla. Mutta eipä ollut illan ohjelma muutenkaan häävi kovan niskapäänsäryn kourissa.
Sunnuntaina suuntasimme Urjalaan isäni laavulle kotiväkeä morjestelemaan. Parit nokipannukahvit tuli keiteltyä, makkaraa paistettua ja liikuttua luonnossa kolme ja puoli tuntia. Koirat olivat melkoisia kerjäläisiä ja saivat niin herkkuja kuin ulkoiluakin. Valitettavasti herkkulistalla taisi olla myös peuran- hirven ja supikoiran jätöksiä joista ei peuranpoluilla ollut puutetta.
Isäni tekemiä linnunpönttöjä. Näitä onkin viriteltynä aika tavalla. En sitten tiedä mitä paikalliset, kovaan ääneen huutelevat korpit noista piittaavat jos ollenkaan, varpuspöllön pönttökin on lentoaukoltaan niin pieni ettei varkailla pitäisi olla asiaa.
Varpuspöllön pöntön asennus. Kyllä metsässä on mukavaa!
Sunnuntain ja maanantain välinen yö meni valitettavan vähällä unella vaihteeksi selkäsäryn takia kun en ottanut lääkettä illalla. Täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen kun pääsin maaliskuussa alkavaan kelan kuntoutukseen. Eli tänä vuonna on luvassa kuntoutuksen lähiviikko maalis- elo ja marraskuussa ja ensi vuonna yksi kontrolliviikko keväällä että onko ohjeet menneet perille. Joten tästä eteenpäin en täällä lemmikkiblogissani valittele särkyjä vaan koiten tehdä niitten ehkäisemiseksi jotain. Liikun arkisin noin 2,5 tuntia ja viikonloppuisin 1-3 tuntia joten hirveän paljon ajallisesti lisää en haluaisi ohjelmaan mutta helposti puoli tuntia- kolme varttia menee pienempäänkin jumppaan. Toivon että punttisalille ei pakoteta vaan saisin kotona tehtäviä harjotteita koska matkoihin sun muuhun menee aikaa jos uusia liikuntalajeja tavallisen työmatkojen sauvakävelyn ja koirien liikuttamisen lisäksi täytyy ottaa ohjelmistoon. Ensi kesänä on ohjelmassa muutenkin puuhaa aika lailla, meidän pitäisi maalata talomme jollaista hommaa emme ole kumpikaan tehneet joten en osaa yhtään arvioida, meneekö siinä työn sivussa askarrellessa kuukausi vai neljä kuukautta. Veikkaan että minulla ei selkävaivaisena ole liiemmälti asiaa telineillä kurkotteluun mutta eiköhän jotain puuhaa kuitenkin riitä. Ja tälläiselle vahvasti vuodenaikojen mukaan elävälle ihmiselle kesä on muutenkin sitä aikaa jolloin ystäviä ja läheisiä pitää ehtiä nähdä koska talvella sitä sosiaalisuutta ei vaan riitä jaettavaksi asti useinkaan.
Eli kuntoutusvuosi. Mitenköhän tämä sitten tulee istumaan Vampin ensimmäiseen kilpailuvuoteen? Mehän pääsimme viime kesänä juoksutauon takia radalle vasta heinäkuussa jolloin ratakirjat saatiin hyvin suoritettua mutta Vampin vauhti oli täysin hukassa, näyttelylinjaisetkin koirat tempoivat harjoituksissa kovempaa. Kuvittelin että tänä vuonna koiralle tehdään rauhassa talvesta alkaen kuntoa ja kisailuihin tutustutaan siten kesän mittaa. Mutta nyt epäilen vahvasti että koirien kanssa touhuaminen tulee olemaan sitä normaalia arkiliikuntaa ja pari kertaa viikossa pidempää juoksutusta sekä omalla pihalla puuhastelua. Minähän en ole ottanut whippettejä kilpailut silmissä kiiltäen vaan sen takia että ne ovat mielestäni koirina mukavan vaivattomia luonteeltaan ja kerta kaikkiaan kauniita juostessaan. Vamppi pääsee varmasti ratatreeneihin arkisin koska se niistä nauttii mutta kilpailuita katson Todella tarkalla seulalla sen mukaan, onko koira siinä kunnossa että kisailuihin kannattaa todella uhrata viikonloppuaan ja millä mallilla muut hommat ovat. Tällä hetkellä on tärkeämpää keskittyä omaan kuntouttamiseeni kuin koiraurheiluun. Whippeteillä on onneksi mukavan monta vuotta mitä ne voivat kisoissakin näyttäytyä. Joten jos tämä kaksivuotiskesä menee muissa puuhissa ja yhdestä-kahdesta ratakisasta (vaikka eri yhdistysten..) jää sellainen olo että enempikin innostaisi eli omistajalla SEKÄ koiralla on hauskaa niin otetaan kolmevuotiskesää kohti hieman vakavampi suhtautuminen
treenaamiseen.
Maastokisoja en ole uskaltanut vielä edes ajatella koska jossain retkituolissa tai autossa istuskelu ja koko päivän maastossa seisoskelu ei kuulosta siltä mihin pystyisin tässä kunnossa. Tai totta kai sitä pystyy kun syö lääkkeitä kaksin käsin ja varautuu pariin tosi kipeään päivään jälkeenpäin. Muistissa on vielä noin viiden vuoden takaa kissanäyttelyreissu Porvooseen kera Pirkon ja Tommi Markuksen sekä abessinialaisten. Matka Porvooseen oli sen verran pitkä autossa pehmeällä penkillä istumiseen että loppupäivä meni niin kovan selkäkivun kourissa etten pystynyt edes käymään moikkaamassa Porvoossa asuvia kavereitani. Huhuh, ei ihan harrastamista parhaimmillaan jumipaikkaiselle nuo kissanäyttelyt muutenkaan koska niissä retkituolien päällä ja paikallaan seisten voi mennä hyvinkin 12 tuntia ja ajomatkat päälle. Ja kieltämättä jalkansa maastokisoissa pahasti teloneen Samban takiakin suhtautumiseni on vähän ristiriitainen - onhan maastossa saalistaminen koiralle toki luonnollista toimintaa mutta ovatko nämä whippetit jo niin turbonopeita että vahingon sattuessa on lapiohommia edessä? Samballa toki oli maastokisoihin eksyessään pohjalla jo muutakin skrebaa joten se ei ole paras vertailukohde. Haaveri ei tule kello kaulassa joten isommassa koiraporukassa juoksuttamiset olen jättänyt Samban osalta ihan vapaana ulkoilustakin nykyään pois. Riittää että se pystyy juoksemaan 1-3 tutun koiran kanssa ja voi pitää hauskaa. Pumpuliin ei toki kääritä.
Tällä hetkellä haluan vain rentoutua koirien kanssa liikkuen, en sen enempää. Mutta tämä tästä aiheesta, jatkossa taas enemmän lemmikkijuttuja ja voin kyllä reilun vuoden kuluttua kertoa, onko mitään mainittavaa hyötyä kelan kuntoutuksesta havaittavissa kieroonkasvaneelle ;). Ehkä minut eheytetään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti