Terran Aida-tyttären seurana on 8-vuotias cornish rex neti Latte.
Uusi luomuhenkinen onkilelu kelpasi mammakissalle :)
Koska Annan asunto on ihanan valoisa, koitin ottaa kuvia ilman salamaa mutta ne eivät kyllä pokkarisankarin varusteilla onnistuneet.
Punainen Tuli-pentu on vielä silmätippakuurilla.
Pennut sairastuivat pieninä flunssaan joten ovat vielä sippoisia ja kevyitä neljäviikkoisina mutta touhukkuus, ruokahalu ja hiekkalaatikolla käymisen opettelu sujuvat ihan normaalissa tahdissa :)
Tumma Palo-poika on touhukkaampi ja hoikempi siinä missä Tuli köllii isomman masunsa kanssa sylissä.
Poikkesimme Annan ja Pirkon kanssa nopsasti Tuulenpesä www.tuulenpesa.fi
nimisessä käsityömyymälässä jota pyörittää käsityöläisosuuskunta. Heillä oli todella makeita keraamisia kissaveistoksia myytävänä. Olen ollut harvinaisen kypsänä Fiskarsin ulkoistamispäätöksiin mitä tulee Iittalan ja Arabian tuotantoon. Minua EI kiinnosta ostaa "suomalaisena" thaimaalaista posliinia tai saksalaista lasia ja kaverien sekä tuttujen työpaikat surettavat. Päätin näitä käsityöläisen omalla nimellä varustettuja 16€ hintaisia reilun kokoisia teemukeja ihaillessani että ostan jatkossa aina kotimaisen keramiikkamukin kun mieleinen tulee vastaaan. Mitä siitä etteivät kaikki astiaston osat ole yhtenäisiä, kauneus ja ainutkertaisuus ovat tärkeämpiä arvoja kuin se, saako jotain osaa helposti lisää rikkoutuneen tilalle! Tästä kyllä rooibostee ja kahvi tulee maistumaan :)
Lauantaina loppuilta meni vaisuissa merkeissä kun mietin taas kerran että näin se yhteiseloni rex-kissojen kanssa vaan taas päättyy, ilman Miriä on oltu pian jo vuosi ja nyt on Frida muuttamassa onnellisempaan osoitteeseen Valkeakoskelle jos vaan kaikki tulee sujumaan.
Sunnuntaiaamupäivänä huomasin että Frida oli oksentanut ja soitin lähtiessämme Lealle että varautuu ja voi sanoa heti kättelyssä jos haluaisi odottaa että näemme, onko kyseessä yksittäinen pukli vai jotain vatsavaivaa. Ritu oli ainakin lauantai-iltana ihan normaali hömpsöttävä itsensä ja kävi kehräämässä ja polkemassa niin minun kuin Seponkin sylissä elokuvaa katsoessamme. Olimme Valkeakoskella kahdentoista maissa. Fridan ja Nemon ensitapaaminen meni upeasti, Nemoa kiinnosti heti mutta se oli fiksu ja filmaattinen ja kissat kulkivat toistensa ohi kuin ei mitään. Frida tutki innokkaasti paikkoja ja parin tunnin vierailumme aikana ei kuulunut kuin pari pihahdusta Nemon mentyä liian lähelle.
Nemolta on leikattu selästä hyvälaatuinen patti joten sen turkki on melko erikoisessa mallissa tällä hetkellä.
Mutta jotta tämäkään ei olisi mennyt kuten Disney-elokuvissa mitä sähinätön ja luonteva aikuisten kissojen ensitapaaminen vähän lupailee, Frida oksesi tyhjän mahan oksennuksen tuona aikana. Mietimme vielä Lean pihassa autossa, pitäisikö meidän ottaa Frida mukaamme Tampereella ja tarkkailla sitä pari päivää. Kuitenkin meillä kotonakin kissoilla on keskenään stressiä ja Lea on kokenut kissanomistaja ja on eläkeläisenä koko ajan kotosalla joten tulimme siihen tulokseen että kokeillaan nyt. Kissathan oksentelevat usein ilman että kyseessä on mikään vakava tai dramaattinen asia mutta eihän tämä nyt mikään ihanteellinen tilanne ole. Todellinen kovanonnen lapsi tuo Ritu, kun löytyy kiva koti ja mukava kissakaveri niin sitten on heti jotain mutkia matkassa! Soittelimme kuulumisia viiden korvilla ja sovimme että Lea laittaa kuulumisia vielä yhdeksän maissa ja soittelemma huomenna aamuyhdeksältä, pitääkö alkaa varailla eläinlääkäriaikaa vai alkaako ruoka ja vesi pysyä kissansisällä kuten pitää. Mikäli Frida ei ole kunnossa, haemme sen huomenna takaisin ja se täytyy hoitaa täysin kuntoon täällä meillä. On tämä kissatouhu melkoista, aina tuntuu jotain yllätyksiä tulevan. Mutta olen kyllä ehdottomasti onnellinen että kissat ovat olleet noin rauhallisia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan tuolla Lean luona. Toivottavasti niistä tulee oikein onnellinen eläkeläispari :). Nyt pitää alkaa siivoamaan ja pitää peukkuja että Fridan vatsapuru lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin.
- päivitys- Lea soitteli yhdeksän korvilla kuten sovimme ja kaikki on hyvin :) Frida ei ole oksentanut enää ja on oikein puuhakas ja hyväntuulinen. Tutkii nurkkia ja käy kehräämässä Lean sylissä. Mikä mukavinta, reviirin alkuperäinen valtias Nemo ei ole kertaakaan sähissyt Ritulle. Kissaseuralainen on selvästi ollut kovasti kaivattu kun antaa noin kauniisti vieraan kissan olla kodissaan alusta asti. Frida-rouva on kyllä sihauttanut pari kertaa kun poika on tullut liian lähelle tutkimaan. Lea on hoitanut tulokasta/potilasta huolella, kertoi juottaneensa kolmesti lääkeruiskulla keitettyä hunajavettä ja lisäksi antanut nutriplus-geeliä. Nutriplussasta saa paljon energiaa ja elektrolyyttejä sun muita tärkeitä aineita joten tyhjäksi oksennetun mahan aiheuttama huono olo on selvästi sillä lähtenyt.
Näyttäisi siis siltä että vatsanpuru oli jotain pientä ja ohimenevää mutta palaamme huomenaamulla asiaan. Mainiota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti