Ystävät hämärän jälkeen

Jouduin to-pe sairauslomalle kun tulehtunut jalkani ei vaan ota rauhoittuakseen. Pitää malttaa olla tossuttelematta ympäriinsä joten vadelman värinen mohairneulos toimii viihdykkeenä, täytyy sormet saada taas pelaamaan kutomishommissa kesäloman jälkeen. No, toivottavasti fysioterapeutti huomenna saa jalan kuntoutumisen alulle, josko siihenkin touhuun taas joku kolmisen sataa euroa tuhlaantuu ensi hätään niin syytä olisi. Viimeksi sain tosi hyvän kokemuksen ko fyssarista kun sai hoidettua minulta kivut nivelestä pois ja annettua ohjeet kotihoitoon niin että 5 käyntikertaa riitti. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin jo yli 10 kk pitkittynyt vaiva joen ei auta liikoja odottaa.

Päätin aikani kuluksi purkaa pari valokuvauksellisesti ei-niin onnistunutta otosta jotka ovat mielestäni kuitenkin aika liikuttavia. Sisällä noita eläimiä tulee harvemmin kuvattua kun pikkupokkarini tehot eivät meinaa piisata näissä valoissa. Mutta tässä näitä olisi, ystäviä hämärän jälkeen.

"Mitä tehtäis? Mitä? Mitä?"

"Tarviiko sitä nyt aina hössöttää?"

"Pusuja? Naamapesuja?"

"Jos nyt koira olet nätisti.."

"Niin voit pestä päälakeni.

Tuolla takana muuten kyylää joku!"

Pitkät päällä.

"Painittasko?"

Mukavaa muuten huomata että Hertta on tosi rauhallisesti päivällä kun on siihen arkena tottunut. Nukkuu lähinnä kopassaan keittiössä ja jyrsii puruluitaan. Joku soitti aamupäivällä ovikelloa enkä ehtinyt konkata avaamaan yläkerrasta ajoissa johon rimputteluun koira tuumasi pari kertaa vaan puf, wuf hiljaisella äänellä. Ei mitään räksytyksiä. 

Mutta nyt puikot kilisemään ja kuuntelemaan Joe Strummeria.