Siuron silkeneitä&mukava lokakuun aloitus

Minua on "vaivannut" ajatus silkkivinttikoirista siitä asti kun luin jotain rotuun liittyvää pari vuotta sitten. Kun oman koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi, etsiskelin tietoja netistä ja totesin että Suomesta näitä ei niin vain löydykään kenen vaan ostettavaksi joten asia jäi silloin sikseen. Nyt kävi kuitenkin niin hienosti että sain rodun kasvattajalta vinkkiä että näitä olisi Pirkanmaallakin joten Nokian Siuroon vei retkemme ja Seppo otti kuvia muistoksi. Kahta silkeniä pääsimme palluttamaan, todella hienoja koiria.

Muitakin lemmikkejä oli, 12 vuotiasta pukkia vuohineen ja 8 vuotiasta venäjänvinttikoiraa Hertta tarkkaili vain kunnioittavasti aidan takaa.

Ikäisensä silkenpoitsun kanssa oli ilmiselvästi Tosi Kiva juosta!

Valloittava koirarotu kyllä eikä turkkikaan vaikuttanut kamalan vaativalta hoidettavalta. Kotimatka puolestaan meinasi tyssätä alkuunsa kun autostamme tipahti pakoputki. Seppo sai sen onneksi puolessa tunnissa askarreltua kokonaan irti ja pääsimme turvallisesti lopun kotimatkan. Autokorjaamo kutsuu.

Sitten päiväkaffeteltiin Fridan kanssa, Terra halusi auringon kannustamana pihalle.

Seppo huokaisi hetken ennen kuin jatkoi Old School Unionin tulevan levyn miksaamista.

Blondit rivissä.

Olin sopinut lenkkitreffit Hannun kanssa kolmeksi ja tuumasimme että lähdetäänkin Birgitan polulle kun on keliä joten keittelin termariin kahvit ja teimme reippaan 4 tunnin retken Kaitajärven laavulle. Veikkaan että tänään 5 tunnin ulkoilujen jälkeen ensi yönä nukuttaa hyvin sekä koiraa että omistajaa.