Makkarajuoksut

Eva vihjaisi että Kaupissa olisi tänään"makkarajuoksut" eli paikallisen vinttikoirayhdistyksen  kauden päätös, leikkimieliset kisat jonne myös "vintittömät koirat" ovat tervetulleita. Niinpä hyppäsin Hertan kanssa bussiin ja Ilarille ja sieltä käpsyttelimme Kaupin vinttikoiraradalle. Ilmoitin Hertan 280m juoksuun. Aikatauluista ei ollut mitään hajua joten käppäilimme puoli tuntia UKK insituutin takana ja Hertta pääsi lämmittelemään metikössä vapaana juoksemalla. Ensimmäisen porukan oli määrä alkaa juosta klo 13.00 joten yhdeksi takaisin. Hauska yllätys oli että kisojen kanttiinissa oli kaikki ilmaista, kahvit, pullat ja tietysti grillimakkarat. Hyvä idea laittaa kaikki talvea vasten jakoon, hyvä mieli niin yleisölle kuin aktiiviharrastajille. Herttaa kiinnosti ensimmäisen tunnin ajan viehe ja toisten koirien juoksu kauheasti. Seppokin ehti liittymään seuroihin kahden maissa ja otti kuvia.

Hertta on mielestäni vähän lihonut kesästä, onkohan tämän hetkinen lampaasta tehty ruoka liian makoisaa vai ollaanko me vähän laiskoteltu lenkkeilyn suhteen sateella? No ei tuo pahassa mallissa ole mutta ei syöttöporsasta pienestä koirasta ole toki tarkoitus tehdä.

Kahvia kahvia! Keli oli kyllä poikkeuksellisen hieno lokakuuksi.

 Hertalle kävi kuitenkin odotus pitkäksi, sen vuoronumero taisi olla 24. Kävimme vähän kiertelemässä välillä mutta into ei ollut enää aivan tapissa kun radalla oli vietetty pari tuntia. Ensimmäinen juoksuyritys ei sitten onnistunutkaan, onneksi viehemiehet olivat niin ystävällisiä että saimme kokeilla uudestaan. Ja sitten Hertta juoksikin koko 280m hienolla sitkeydellä ja mielestäni rivakampaa vauhtia kuin viimeksi. Aika oli jotain reilun 3 minuuttia. Seppo otti pokkarillaan juoksun videolle muttei huomannut hidastuksen olevan päällä joten video on vähän kumma. Ehkä siitä voisi loppusuoran editoida katsottavaksi. Mutta hienosti meni juoksu ainoalta "vääränrotuiselta" joka oli kisoihin uskaltautunut!

Juoksun jälkeen villapaita päälle ettei koira kylmety.

Emme jääneet ihan kisojen loppuun, olisiko urheasta yrityksestä ollut makkaraa tarjolla lohdutuspalkinnoksi ;).

Reippailun jälkeen Ilari leikkasi meidän hiuksemme ja laittoi minulle uuden värin. Hertta veti sillä aikaa 30-vuotiaan Tikru-pehmolelun kainalossa unia, kolmen tunnin jännittävä puuhastelu veti väsyneeksi. 

Taisi olla oikein hauska ja leppoisa ulkoilupäivä meille kaikille, kiitos vaan järjestäneelle yhdistykselle! Nyt takassa suhisee valkea ja Terrakin on saanut ulkoilla joten lauantai on hyvällä mallilla.