sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Hyvästien aika

Teimme tällä viikolla raskaan päätöksen, Samba lopetettiin perjantaina 4.11.2016. Sen alkoi olla niin vaikea päästä ylös ettei se halunnut nousta eikä se halunnut pihalle kipulääkityksestä huolimatta. Pelkäsimme että talvesta liukkaine kelineen tulisi liian tuskallinen. Samba kaatui kotipihassa 2 viikkoa sitten otettuaan pari hölkkäaskelta kuivalla kelillä, sille tuli kuhmu päähän ja ilmeisesti lievä aivotärähdys. Lisäksi tuollaiset kaatuilut tekevät nivelrikkoniveliin pieniä vammoja jotka nopeuttavat sairauden etenemistä.


Kuvassa Samba viimeisenä aamunaan. Emme odottaneet sitä aamua kun koira ei enää pääsisi ylös ollenkaan joten Samba käveli omin jaloin lääkäriin ja söi vielä pussillisen makupaloja kun odottelimme rauhoitusaineen vaikutusta ja silittelimme viimeisiä hyvästejä. Partolan Evidensiassa kaikki sujui rauhallisesti ja nätisti. Lääkäriksi osui vielä henkilö joka muisti Samban isojen vammojen hoitamisen edellisessä työpaikassaan. Samba oli iloinen ja rohkea koira joka ei muuttunut äkäiseksi vaikka tämä vuosi rampattiin lääkärissä pisteltävänä joka kuukausi ja aiemmin siellä tehtiin epämukavia toimenpiteitä ja pitkät toipilasajat rajoittivat liikuntaa nuorena.


Tässä kuva keväältä 2014 kun rallikuntoa vielä riitti ja Samba sai harrastaa rakastamiaan noutoleikkejä. Vinttikoirat ovat niin liikunnallisia että köpöttelyyn pakottaminen eläimelle joka innostuu ja haluaa tehdä enemmän, ei sovi omaan ajatusmaailmaani. Samba oli hyvin opettavainen koira johon tutustuin 7 vuotta sitten ja joka asui omistajansa Pilpan kuoltua meillä reilun 4 vuotta. Näistä kolme oli täyttä reipasta koiranelämää ja vasta viimeisenä vuonna tahti hidastui vanhojen vammojen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Kiitos Pilpalle ja Sökövinteille luottamuksesta että Samba sai eläkevuotensa meitä hauskuuttaa.


Muulla laumalla on ollut aika vaisu viikonloppu. Säät kylmenivät eikä setäkoiraa näy. Terra on ottanut aktiivisen lohduttajan roolin ja käy kovasti kehräämässä ja puskemassa niin minua kuin Vamppiakin.


Surullista mutta lemmikilliseen elämään niin vahvasti kuuluvaa tämä luopumisen opettelu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti