Kissakasvateistani

Kasvattini Nerikomin Aragorn, Arppa, jonka joku ehkä muistaa ensimmäisen cornish rex-pentueeni harvinaisen värisenä suklaana, siirtyi ajasta ikuisuuteen 10.9. sairastettuaan vuoden verran lymfoomaa. Lämmin kiitos Kaisalle perheineen Arpan hyvästä hoidosta! Kissa sai asua koko elämänsä Kaisan kissana vaikka toki vuosien varrella asuinpaikkakunta muuttui ja ihmisperhe kasvoi. On todella mieltä lämmittävää kuulla miten hienosti nämä cornish rexit ovat ottaneet vastaan perheen pikkuihmiset vaikkeivät olisi heihin nuoresta asti tottuneetkaan.

Arpan jälkeen A-pentueesta on enää joukoissa Archie eli CH Nerikomin Arathorn, kahden pentueen isä ja iloinen herrasmies. Pitkää ikää "Archie Bunkerille"! Miri ja Nelli eivät myöskään ole unohtuneet vaikka vuodet vierivät eteenpäin ilman näitä kerran niin rakastettuja kissaystäviä.

Sitten sellainen lähinnä hieman mielenkiintoinen kissojen vanhenemiseen ja rakenteeseen liittyvä juttu. Kasvattini Tiiti, Nerikomin Live For Today, 11 vuotta, oli käynyt tutkimuksissa jotenkin vaivalloisen liikkumisen takia. Tiitin omistaa nykyisin eläinlääkäri jonka lapsiperheeseen se on sopeutunut valtavan hyvin koska seuraa ja huomiota saa nyt kerrankin sopivasti (lue = PALJON). Tiiti kuvattiin monesta suunnasta koska epäilys oli nivelrikosta jota ikääntyvillä kissoillakin esiintyy. Kaikki oli muuten tervettä ja normaalia mutta lantion ja selkärangan liitoskohdassa oleva si-nikama oli "hyvin omituisen näköinen". Luultavasti kyseessä on synnynnäinen epämuodostuma mutta lääkärit pyörittelivät myös tapaturman tai synnytyksessä vaurioitumisen mahdollisuutta mielessään. Tiitillä on ollut vain yksi pentu ja uskoisin että jos synnytys olisi niin vaikea että luutkin murtuvat, ei pentukaan jäisi henkiin. Eli lähtisin siitä että kyseessä on synnynnäinen ominaisuus. Kuulemma ikääntyneitä kissoja syystä tai toisesta kuvattaessa selkärangasta ja luustosta löytyy kaikenlaista häikkää mitä ei ole osattu epäilläkään. Kissan selkäranka on niin joustava että monenlaista varmasti jää omistajilta ja lääkäreiltä huomaamatta ennen kuin vanhus alkaa ehkä oireilla.

Tiiti on ollut ikänsä siinä mielessä vähän kömpelö että sillä on joitakin kertoja jäänyt kynsi kiinni esimerkiksi kiipeilypuuhun tai huonekaluun ja murtunut ja murtunutta kynttä tai kynsivallia on sitten hoidettu. Lienee mahdollista että poikkeama lantion rakenteessa on voinut vaikeuttaa hyppyjä. Tai sitten sillä vaan on hauraampi kynnen rakenne kuin monella muulla kissalla kuten tähän asti olemme ajatelleet. Tiiti kävi samalla verikokeissa ja kaikki tulokset ovat normaalit joten siltä osin voimme olla hyvin tyytyväisiä, kyllähän monella kissalla jo tuossa iässä on jotain ikääntymiseen liittyvää havaittavissa veriarvoissa. Tiiti on tämän edellä mainitun Archien pentu kuten myös meidän itse omistamalle Frida.

Mutta sellaista, lopullista luopumista ja toisaalla tarkkaa ikääntyvän kissan hoitoa tällä kertaa. Kiitos kun kasvatinomistajat edelleen kerrotte minulle mitä näille kasvateilleni kuluu! Voikaa itsekin hyvin, kaunista syksyä!