Tässä kolme Piiparisen Evan Terrasta ottamaa kaunista kuvaa viime vuodelta kun Terra itse on ollut noin 5-vuotias sterkattu rouvakissa.
Hieno juttu, lämmin kiitos Terran kasvattajalle hienosta kissasta josta on ollut moneen menoon ja kissa senkun paranee vuosien mittaa :).
Sitten niitä vähän murheellisempia kissauutisia. Kasvattini Nerikomin Pale Blue Eyes eli Sonja/Uska riippuen kodista on lopetettu. Uska oli viimeisestä cornish rex-pentueestani joka on surullisenkuuluista sekä huonosta hammasterveydestään että pentueen isällä niitten ollessa 4 kk ikäisiä, todetuista sydänvioista aortan ahtaumasta (stenoosi) sekä HCM. Pentueesta kaikilta on poistettu osa tai kaikki hampaat ja Noppa-pojalla todettiin parivuotiaana mitraaliläpän vuoto sydänultrassa. Koko pentueeen sydämet on tarkistettu kertaalleen 7 kk iässä Vettorissa sydänultralla piikkiini koska joku minulle silloin arveli että HCM ja ainakin stenoosit ynnä muut rakenteelliset viat näkyisivät jo silloin. Tällöin pennut olivat normaaleja ja terveitä mutta ne jätettiin kaikki kasvatuksen ulkopuolelle koska HCM on voimakkaasti perinnöllistä vaikka näitten kissojen isän tapauksessa olikin mahdollista että sydänlihaksen paksuuntuma olisi syntynyt rasituksen takia koska se havaittiin vasta kissan ollessa 7-vuotias. Tässä vaiheessa Hottikselle aloitettiin nesteenpoistolääkitys mutta kissa ei elänyt enää pitkään.
Uskan olin jättänyt itselleni näyttely ja pikkupentuvaiheessa kasvatustakin ajatellen. Pentue oli veriryhmäyteensopimattomuuden takia käsin ensimmäiset tunnit ruokittu ja hyvin ihmisläheinen. Valitettavasti pentueen emo Frida ei voinut sietää tytärtään enää sen täytettyä puoli vuotta. Siinä sitten kitkuteltiin vuoden verran niin että sain hoidettua Fridan suun kuntoon, sillä alkoi parodontiitti eli hampaiden tukikudosten sairaus todella riehaantua ja hampaita poisteltiin muistaakseni yhteensä 3 leikkauksessa niin ettei kissalla ole tänä päivänä yhtään hammasta, eikä vaivojakaan suustaan. Arvokastahan tuo on ja vaatii erikoislääkärin taitoja mutta hyvä siitä tuli. Koska kissat eivät tulleet juttuun ja olivat hyvin ihmisläheisiä ei auttanut muu kuin etsiä uusi koti joko äidille tai tyttärelle. Olisin halunnut pitää uskan koska olin sitä mieltä että se on syytä sydänultrata uudestaan aikuisempana ja mahdollinen hammashoitokin olisi sujunut minun laskuuni. Mutta toisin kävi, kun Fridasta kiinnostunut perhe oli ollut kanssani jutuissa rouvakissa karkasi ulkotarhasta ja oli 13 päivää karkuteillä palaten kotiin pahasti haavoittuneena ja aliravittuna. Sellaisesta kunnosta kuntoutuvaa kissaa en todellakaan voinut ajatella laittavani uuteen kotiin joten reipas Uska-Sonja lähti salukiharrastajille erityissopimuksella eli kissa sydänultrattiin aluksi ja oli yhteysomistuksessa vuoden ja uudet omistajat sitoutuivat tuomaan sen vuoden kuluttua hammasleikkaukseen minun piikkiini ja huolehtimaan sen suun terveydenhoidosta sen jälkeen.
Uskalla olikin hauskaa toimeliaassa lapsiperheessä ja sen hammassairaus tuntui pysähtyvän huolellisen hoidon ja ruokavalion myötä. En kuullut juurikaan omistajista pariin vuoteen, mitä nyt blogia välillä seurailin. Mutta elämä ei mene aina kuten suunnittelee ja heille tuli avioero ja samassa hötäkässä Uskalla havaittiin sydämessä selkeä sivuääni. Se myös vaihtoi kotia niin että minulle lähinnä ilmoitusluonteisesti kerrottiin uusi omistaja. Mikä nyt on ihan ok kerran kyseessä oli heidän kaverinsa ja ajatuksena oli että autollinen omistaja olisi sukkelampi eläinlääkärissäkäyttäjä kuin 3 lapsen yh-äiti. Uusi omistaja olikin kiikuttanut Uskan hammashuoltoon koska suu haisi aika tavalla. Lääkäri ei kuitenkaan ilmeisesti suositellut rauhoittamista koska sydän kuulosti sen verran falskilta. Suuta hoidettiin konservatiivisesti antibiooteilla ja se tuntui rauhoittuvan. Uusia omistajia kuitenkin ihmetytti rex-kissalle tyypillinen äänekäs ja ripustautuva käytös ja noin vuoden kuluttua he olisivat halunneet luopua Uskata. Suu haisi taas ihan aistinvaraisesti pahalta ja kissan levoton käytös kieli että olo ei ollut aivan kunnossa. Tässä kohtaa alkuvuodesta tiedustelin tuttavapiiriltäni olisiko KENELLEKÄÄN mahtunut erityistarpeinen, kahta perussairautta sairastava keski-ikäinen kaunis ja ystävällinen cornish rex-neito joko lopuksi ikäänsä tai hoitoon mutta yksikään lähes paristasadasta joille asiasta tiedotin, ei ollut kiinnostunut. Meille perussairasta kissaa ei voi tuoda koska omilla kissoillani on se herpesflunssa. Stressi vieraasta kissasta kodissaan aktivoi sen taatusti niillä ja suustaan tulehtunut, sydänvieasta kärsivät kissa olisi saanut sen vielä kaiken muun päälle. Ei kerta kaikkiaan eläinsuojelullisesti hyvä vaihtoehto.
Tässä kohtaa sekä minä että Uskan minulta alun perin hankkinut nainen olimme samaa mieltä että tälläistä kissaa joka tarvitsisi ensihätään sydänultran sydämen tilanteen selvittämiseksi ja siitä kontrollit 6-12 kk välein sekä todennäköisesti kirurgista hammashoitoa, ei voi kertakaikkiaan lykätä jonkun uuden ihmisen vastuulle. Ei ole reilua kissalle eikä mahdollisesti nopeaankin saattohoitoon johtava kissanomistaminen ole mitään ilahduttavaa saati lastenleikkiä. Olen lähes varma että Uskan sydänvika oli HCM joka on etenevä sairaus koska kissa oli ultrattu 2 kertaa sydämestään terveeksi ja pelkällä kuuntelulla kuuluva vika ilmaantui noin 5 vuoden iässä kissalle joka oli käynyt säännöllisesti lääkärissä kuunneltavana ja hammashuollossa. Jos uskaa tai sen pentuesisaruksia olisi käytetty jalostukseen olisin vielä haalinut kissan itselleni ja ultrauttanut sen jotta faktatietoa olisi saatu lähisukulaisten avuksi. Mutta tässä tapauksessa kun koko pentue oli leikattu nuorena eikä lähisukua tietääkseni ollu kasvatuskäytössä, ei lemmikkikissasta mielestäni tarvinnut tehdä mitään "koe-eläintä" ja kiikuttaa sitä paikasta toiseen stressaamaan enää tuossa vaiheessa. Minulle kerrottiin että Uska huutaa hysteerisesti, sitä minun on vaikea tästä kissasta kuvitella joten ehkä sen elämässä ja terveydessä oli ollut sen verran vastoinkäymisiä että kissan käytöskin siitä jo kärsi. Lopettamisesta kissa ei kärsi ja olen kiitollinen että Uskan ex-omistaja teki vastuullisen eläinihmisen teon ja saatteli kissaystävänsä unille. Eipä tarvitse hänen eikä minunkaan nyt sitten miettiä ja surra, missä sairas kissa on ja hoidetaanko sitä riittävän hyvin. Lepää rauhassa pieni pumpulikissa-Uska.
Muitakin murheita on ilmennut. Nerikomin Aragornillae, 11 vuotta, on tullut nopeasti kaulaan isohko patti. Arpan patista otettiin 4 ohutneulanäytettä mistä ei löytynyt mitään tulehdukseen tai kasvaimeen viittaavaa. Imusolmuke kaulalla on kuitenkin ensimmäinen ajatus ja mahdollisesti tulehdusta jossain pitkäjuurisessa hampaassa se mitä ehkä kannattaa alkaa selvittää jos patti alkaa Arpan elämää haitata. Siltä on leikattu pari vuotta sitten hyvälaatuinen ihokasvain selästä joten ymmärrän että omistajia jännittää. Onneksi Lappeenrannassakin on nykyään varmasti tarjolla laadukasta eläinlääkintää, kaikkea hyvää Arpan perheelle ja nopsaa toipumista!
Sitten vielä pieni pätkä koirien terveydestä. Käytin viime viikon torstaina Vampin Seppo Lambergilla Sökövinttien järjestämässä joukkoultraustilaisuudessa josta Whippet-ry palautti 150€ per nuppi hinnasta 50€ takaisin kun ultran tulokset annetaan julkiseen käyttöön. Eli kaikkien kiinnostuneiden nähtäväksi. Iloksemme Vamppi ja sen sisko Piri jonka omistajien kyydissä olimme (Kiitos Jenni ja Esa!) saivat täysin terveen paperit. Niitten sisaruksista yhdellä havaittiin 2/6 sivuääni, mitraaliläppävika. Todella harmillinen uutinen kasvatusmielessä koska nyt on sitten tarkkaan seurattava, kuinka ko vika käyttäytyy eli paraneeko vai pahentuuko, nuoria koiriahan nämä vielä ovat. Pentueesta kuusi seitsemästä on nyt ultrattu ja loput viisi ovat olleet terveitä eikä tämän sivuäänellisen koirankaan tarvitse elää toistaiseksi mitenkään eri lailla kuin muiden, siinä mielessä sekin on terve. Whippettien osalta sydäntietojen keruu on vasta alkutekijöissään koska niillä on sellainen spirintterin sydän että koirat joilla joku pieni vika on, voivat silti elää pitkän ja aktiivisen elämän kokonaan tai lähes oireitta. Mutta on ihan hirveän viisasta että tietoja on alettu kerätä koska mukana on Hannes Lohen työryhmä jotka voivat päästä mahdollisten löydösten avulla kiinni vaivan geneettiseen laatuun ja toisaalta, vain tutkimalla voidaan selvittää edes normaalin raja-arvot mitä whippeteille ei oikein ole vielä määriteltynä. Kustannuksiahan tälläisestä tulee mutta jos koira jolla on pieni poikkeama, jaksetaan käyttää säännöllisesti tutkimuksissa, sen oma elämänlaatu pysyy hyvänä ja samalla saadaan dataa kuinka juuri kyseisen lainen vika käyttäytyy tämän rotuisella ja mitä siinä voi olla odotettavissa jos muilta joskus vastaavaa löytyy.
- Tässä on nyt vilisemällä kirjoitusvirheitä mutta minun niskani ovat sen verran jumissa että saa olla. Kesätyöntekijän perehdyttäminen käy omien hartioiden päälle kun ei 2 ihmistä oikein mahdu ergonomisesti 1 tietokoneen viereen. -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti