Bonniin tuli aikanaan lähdettyä ihan huvin vuoksi kun hyvää matkaseuraa oli tiedossa ja Air Berlin oli alkanut lentää edullisesti Suomesta Saksaan. Tuolloin olin jättäytynyt rex-kissojen kasvatuksesta pois ja kotimaiset FIFE-tyyliset kissanäyttelyt joissa täytyy viettää aikaansa yleensä 08 - 19.00 koko päivän ajan ja tuloksena voi hyvällä tsägällä olla yksi "serti" ellei kissa ole joku poikkeuksellinen kategorianvoittajapakkaus. Kyllähän noita oli tullut siinä vaiheessa kierrettyä melkein 10 vuotta. CFA Finland oli aloittamassa toimintaansa ja kehänäyttelyistä joissa kissa käy yleensä noin kolmella tuomarilla päivän mittaa ja on siis moninkertainen määrä mahdollisuuksia "menestyä", alkoi olla näköpiirissä. Noh, ei minusta sitten tullut CFA-aktiivia kun turnausväsymystä oli kerättynä jo niin kovasti mutta parissa mukavassa CFA-näyttelyssä olen kotimaassakin ollut osallisena ja myös assistentin eli clerkin oppilaana kertaalleen. CFA-näyttelyssä clerkillä on suurempi rooli kuin FIFE-näyttelyn assarilla, homma ei todellakaan ole mitään pelkkää pöytien pyyhkimistä. Ihan mielenkiintoista kyllä. Kun meille seuraava rotukissa joskus tulee, saatan hyvinkin katsoa sen joltain CFA-kasvattajalta tai ainakin sellaisen tyyppisen kissan että sen kanssa voisi kerran-pari vuodessa kehänäyttelyssä piipahtaa. Hyvällä kissalla on mahdollisuus valmistua ainakin championiksi nopeasti kehänäyttelyiden (CFA, TICA) maailmassa mikä on mielestäni toisaalta hyvä. Kissoilla tartuntataudit kuten flunssat ovat paljon hankalampia kuin koirilla ja jos kissojensa kanssa kiertää kerran kuussa jossain näyttelyssä missä on 500-1000 kissaa on ihan tasan varma ettei niiltä pysty täysin suojautumaan. Kehänäyttelyihin ei keskinkertaista kissaa ihan "huvikseen" kannata jatkuvasti raijata ja toisaalta niitä myös järjestetään sen verran harvemmin Suomessa ja lähimaissa että kissan immuniteettiä tulee rasitettua ihan vahingossa vähemmän mitä norminäyttelyissä joita Suomessa järjestetään mukavan runsaasti. Toisaalta kehänäyttelyissä kissat saavat esiintyä niin että tuomari koittaa leikittään niitä kiipeilytolppaan ja jonkun mielestä moinen kiipeilypuu vasta onkin tautipesä.
Vaan eipä ole ajankohtaista tuo näyttelyhomma ihan lähivuosina. Suurkiitos Pirkolle vaivannäöstä vaikka me olemmekin nykyisin lähinnä "soffachampioneja" ja keksitään kyllä jotain kivaa sitten kun Terran "herkkusienen" titteli varmistuu! Pirkon erästä kasvattajatuttua tuli nähtyä tuolla saksanreissulla. Kissanäyttelyistä vielä sen verran että vaikka itse olen aika "kukkahattu" monessa asiassa enkä pidä noita eläinten ulkoisia ominaisuuksia niin tärkeinä niin mielestäni kissa on tällä hetkellä Suomessa niin pienessä arvossa lemmikkinä että kissanäyttelyillä on edelleen tärkeä valistuksellinen rooli. Miksi koirat ovat niin arvostettuja? Sitä sopii miettiä. Niin kauan kuin kuka vaan saa kissan milloin vaan ilmaiseksi ja sen paremmin harkitsematta niin heikkoa on arvostuksen kanssa. Silloin kissan voi laskea vapaaksi pihalle itse itseään viihdyttämään ja ruokkimaan itsensä ja kun se jää auton alle, uutta vaan tilalle eikä tätä edes paheksuta. Kyllä jos kerrot että peräkkäin kolmas koirasi "no se jäi auton alle tai siis ei vaan tullut kotiin kun oli keskenään liesussa" niin moinen aiheuttaa kulmien kohauttelua. Ei kissojen kanssa niinkään.
Näyttelyt kertovat mielestäni että kissat ovat ihan yhtä arvokkaita "harrastuseläimiä" ja ulkonäöltään vaihtelevia ja kauniita mutta eivät onneksi niin sairaalloisissa määrin kuin koirat. Näyttelyissä tarjoutuu kerta toisensa jälkeen mahdollisuus keskustella näyttelyyn kissojen takia yleisöksi tulevien ihmisten kanssa ja oikoa väärinkäsityksiä ja kertoa omasta mielestään asiallisesta kissanhoidosta. Tästä syystä myös maatiaiskissoja olisi hyvä näkyä näyttelyissä, että ne ovat yhtä arvokkaita, sekä samalla lailla hyvinruokittuja ja rokotettuja.
Sitten Toivion retkeen. Eilen oli sadekeli joten eipä huvittanut isonpia lenkkejä tehdä. Tänään otin sitten koirien kanssa vahingon takaisin ja kävelimme melkein 3 tuntia josta 1,5 koirat saivat olla vapaana metsässä. Keli oli tosi haastava kun metsässä on vielä upottavaa hankea mutta ei onneksi mitään vahinkoja käynyt. Hyvin on ollut rauhallisia koiria ja Samballe annoin varmuuden vuoksi annoksen särkylääkettä kun päästiin kotiin. On tuo upottava hanki niin raskas alusta ja välillä koirat olivat kyynärpäitä myöten hangessa. Mutta mieluummin hankikin kuin koirapuistoissa tällä hetkellä jään päällä lilluva vesi ja loska!
Rauhallista menoa ollut muutoin, mitä nyt fillaria olen vähän saanut huollettua ajokuntoon (Sepolle kiitos renkaiden täytöstä, ei meinannut sujua..) ja hiukseni hennattua. Kasan harrastuslehtiä ehdin eilen lukea ja vähän muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti