torstai 20. lokakuuta 2011

Arin ottamia syyskuvia ja potilaskoira

Ari Salmela otti Hertasta viikonloppuna hienoja kuvia kun omistajat rilluttelivat Tallinnassa ;)




Viikonloppuna Hertta oli ollut vähän huonosyöntinen minkä laitoimme valeraskauden ja hoitajan hoivissa olon piikkiin. Tiistaina koira oksensi illalla kerran ja keskiviikkoaamuna koko keittiö oli täynnä oksuja. Soittelin siis aamusta eläinlääkäriin jossa hoitaja luonnollisesti varoitteli kohtutulehduksen mahdollisuudesta. Joten Hertta kiikutettiin puolilta päivin ultraan. Kohtu oli normaali mutta lääkäri päätyi Sepon kanssa juteltuaan ottamaan röntgenkuvan ettei koiralta löytyisi vierasta esinettä tai tukosta vatsasta. Hertta sai pahoinvointilääkepistoksen sekä varjoainepistoksen, siltä varalta ettei kunto olisi torstaina normaali niin varjoainekuvauksella saataisiin selville mitä suolistossa tapahtuu. Lisäksi koira sai parafiinilla terästettyä kissanmallasta että mahdollinen tukos lähtisi liikkeelle. Hertta oli tosi surkea ja tutisevan palelevan oloinen jo toista iltaa. Lisäksi se erittää maitoa valeraskauden takia. 

Illalla vatsa toimikin vauhdikkaasti eikä koira oksennellut. Toipilaspurkkiruokakin maistui ja illalla vielä vähän lisää parafiinimallasta. Sohvalla pötkötellessäni huomasin että Hertalla oli kuonontyvessä pieni patti, hyönteisen piston tyyppinen. Epäilin että koira oli saanut kissan kynnestä kun kumpikin ovat kovasti nuhjanneet samaan aikaan sylissä. En ajatellut asiaa sen enempää. Terra puolestaan hauskuutti illalla itseään lakanoita viikatessa, sen mielestä on ylihauskaa että pompotamme Sepon kanssa sitä lakanan päällä "trampoliinissa". Terra rakastaa muutenkin puhtaissa lakanoissa kiehnäämistä. 

Aamulla Hertta ei ollut oksennellut mutta omat nappulat liotettuina ja maitohappobakteerilla varustettuina eivät maistuneet, ainostaan nutriplusgeeli päältä ja syötävä pureskelutikku meni myös iloisesti. Arvelin että parempi että maha pysyy liikkeessä ja pureskeluinnosta näkee myös vähän koiran kuntoa vaikkei se varsinaista vatsanhoitoruokaa olekaan. En huomannut koiran naamassa mitään kummenpaa, muutenkin oli vähän kiire kun olin menossa hammaslääkäriin. Kotiin tullessani totesin että koira ei todellakaan ole kunnossa. Sillä oli turvotusta molemmin puolin kuonoa, vähän sellainen bullterrierimalli, ja silmät olivat vähän rähmineet. Vatsasta ei tullut mitään ulos mutta keittiössä oli tyhjän vatsan oksennusta eli ilmeiseti 1 vrk vaikuttavan pahoinvointilääkkeen vaikutuksen jälkeen taas oksetti. Eli ei muuta kuin varjoainekuviin.

Varjoainekuvissa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa eikä lääkäri halunnut antaa Hertalle kortisonia tai muita lääkkeitä turvotukseen koska epäilys oli että kyseessä on allerginen reaktio jostain sen saamasta lääkkeestä tai kissanmaltaasta. Hoito-ohjeeksi saimme että annetaan vähän vatsatoipilasruokaa ja koiraa kävelytetään ja kävelytetään niin että suoli liikkuisi kunnolla ja tyhjentyisi. Karsean hajuista paukkua otus oli jo päästänytkin automatkan aikana ja kävelyn mittaa koiruus kyykki moneen kertaan. Mutta näin, maksettiin sitten siitäkin ilosta että hoidoksi käsketään lenkille XD pitihän tämäkin päivä sitten nähdä. Hertta on syönyt toipilasruokaa maitohappobakteeriterästyksellä eikä ole oksentanut. Myös nenän turvotus on laskenut. Eli varmaankin loppu hyvin kaikki hyvin kun vatsa saadaan rauhoittumaan. Tuo tosin on vähän huolettavaa että koiralla on mahdollisesti lääkeaineyliherkkyys aineelle jota emme tiedä ja joka turvottaa kuonoa = mahdollisesti hengitysteitä. Ritukin sai tuliaisiksi uutta kipulääkettä, robenacoxib-nimeltään jonka pitäisi olla hyvää "luukipuun" kissalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti