Samban vuositarkastus

 Samba ja Vamppi kävivät vuosittaisessa terveystarkastuksessa ja rokotuksilla ortopediaan erikoistuneella lääkärillä joka on aikanaan leikannut Samban jalan ja toiminut sen "henkilääkärinä" sittemmin. Vampista ei löytynyt mitään vikaa mikä tietysti juuri 3 täyttäneen terveen nuoren koiran kanssa oli odotusarvo. Samballa on puolestaan vuodessa tapahtunut muutosta tuossa leikatussa jalassa. Jalan liikeradat ovat rajoittuneet entisestään varsinkin koukistaessa. Eli nivelrikko on edennyt. Samballe laitetaan nyt pistoshoitona catrophenkuuri ja se sai uuden putelin kipulääkettä mukaan. Täytyy antaa sitä helpommin ennakoiden (ilman että koira ontuu) nyt kun tiedämme että jalka kuormittuu tavallista helpommin.

Rajuimmat lenkit on nyt Sambalta kielletty joten useamman koiran riehunnoille ja hiekkakuoppanoutoleikeille tuli stoppi. Kyllä noita on vapaaehtoisesti tullut jo vuoden mittaa muutenkin vähennettyä, viimeksi hiekkakuoppafrisbeen jälkeen Samba ärähti Vampille autossa ja arkoi jalkaansa joten oli liian rajua kiilailla kaverin kanssa noutohommissa kovalla alustalla kerran koria kipeytyi. Metsälenkeillä saa käydä ja veikkaan että oma piha on sen verran pieni että siinä vauhti ei nouse niin kovaksi etteikö Samba voisi tuttuja koiravieraita siinä tavata. Se Sambasta on kyllä sanottava että Vampikin kanssa leikkiessään se luovuttaa nykyään nopeasti, käy juoksemassa rinksan ja leikkii hetken vetoleikkiä ja jää sitten hengailemaan. Hyvä tavallaan että jonkinlaista järkiintymistä esiintyy mutta surullista tietysti että se ilmeisesti ilmentää kipua tai kivun varomista. Samba on tosi hyväntuulinen koira ja leikkii muun muassa joka päivä yksinään sisällä joten en usko että sillä on jatkuvaa kipua. Mutta näin tällä kertaa, olihan tämä odotettavissa ja on tosi hienoa että Samba on pärjännyt pari vuotta nuoren kaverinsa kanssa riekunnoissa joten sairauden etenemistä ei nyt auta liikaa surra. Koira täyttää kuitenkin tänä vuonna 9 ja monella terveelläkin koiralla hidastuu tahti tuossa iässä. Pitää nyt sitten laittaa mietintämyssyyn, pitääkö Vampille hankkia oma juoksutuskaveri kasvamaan tässä vuoden sisään ettei tule Sambaa rasitettua liikaa. Ei kai arki kolmen koiran kanssa sen kummenpaa ole kuin kahdenkaan, pentu tietenkin vaatii aluksi lyhyitä lenkkejä ja kun se on aikuistunut, Samba on luultavasti vuorossa se joka niitä kaipaa. Harkintaan. Kiireessä hankkimalla ei kuitenkaan löydy välttämättä sitä meidän porukkaan parhaiten sopivaa lisäystä joten jos tähän päädytään niin kaikessa rauhassa ja järki kädessä.

Tässä näitä ikääntyviä nyt sitten on kaksin kappalein. Rampa-Samba ja Munuaisvaiva-Ritu. Lemmikeillä on oikeus ikääntyä ja vaatia lisähoitoa, kaikki eivät lähde "saappaat jalassa". Mutta koitetaan nyt pitää järki päässä näitten kanssa että elämänlaatu on kivaa ja hyvää niin kauan kun sitä riittää. Sekä Frida että Samba ovat kyllä edelleen varsin hyvässä vedossa ja seuraavana lääkärivuorossa on Frida jolta pitäisi taas mitata veriarvoja ja verenpaine lähiaikoina. Mutta ystävät, jos näette meillä joskus "toinen jalka haudassa"-kuntoisia lemmikkejä, ottakaa asia puheeksi. Joskus omilleen sokeutuu vaikka kuinka haluaisi vain hyvin hoitaa. On ihan eri asia jos 15 vuotias kissa tai koira on hidasaskeleinen köpöttelijä kuin että keski-ikäinen tai nuori lemmikki menee sellaiseksi pysyvän parantumattoman sairauden takia.

 Hippu-ocicattiakin on käyty taas morjestelemassa, tässä Hipun ilme koiravieraiden ilahduttavuudesta. Ja meikäläisen "tukka uusiksi" kokeiluja. Melkoisen harmaata kasvaa ohimoille kun nyt ihmiskokeena olen antanut sen kasvaa värjäämättä..

Tällä hetkellä vaiheessa oleva kirja, mielenkiintoinen ja kiehtova aihe.

Vuoden eka

Hääpäivää tuli taas vietettyä joulukuun puolella hyvällä illallisella ja konsertilla (Punk X-mas) ryyditettynä. Ja ulkoiltukin on.

Eläinlääkäri soitti 31.12. Fridan veriarvoista. kilpirauhanen on kunnossa joten noussutta kreatiiniarvoa alettiin hoitaa siirtymällä kokonaan munuaisten toimintaa tukevaan ruokavalioon. Noin kuukauden kuluttua tarkistellaan taas veriarvoja ja verenpaine, korkea verenpaine kuulemma rasittaa kissan munuaisia ja voisi selittää nyt vanhalla iällä sydämeen kuuluviin tulleen sivuäänen. Sivuääni ei sinänsä ole vielä huolestuttava, koirien asteikkoa lainaten kuulemma 1/6 tasolla eli lievin kuuluva. Jos sydämen suhteen tulee isompaa muutosta niin sitten pitänee käydä ultrauttamassa sydän. Munuaiset ovat kuitenkin nyt se 1. hoidettava asia. Sinänsä on vähän outoa että keväällä verikokeissa koholla oli veren urea-arvo eikä kreatiini. Voi olla että näin alkuvaiheen vajaatoiminnassa kissan syömisellä, juomisella ja mahdollisella oksentelulla on suurempi vaikutus arvoihin kuin pidemmälle edenneessä vaivassa. Ritu on tosi hyväntuulinen ja pirteä joten millään verikokeilla siitä ei "sairasta" saada kuitenkaan. Vain tavallinen vanheneva kissa.

Sitten vähän "taidekuvia", 1.1. oli mielenkiintoisen sumuinen ilma Pyhäjärvellä.

Sitten ruokajuttuja. Minun teki kovasti mieli ottaa vastaan tammikuun vegaanihaaste eli olla kuukausi kokonaan ilman eläinperäisiä ruoka-aineita. Meillä on kuitenkin töissä vuoden kiireisin aika joten en valitettavasti kaipaa mitään uusia "ismejä" tähän kohtaan vuotta, jos jonain päivänä en jaksa tehdä itse eväitä niin työpaikkaruokalan kasvisruoka saa kelvata. Mutta jos vaikka 5/7 päivää viikosta menisi maidotta ja kananmunatta niin tulee kokeiltua vähän uusia ruokareseptejä. Eilen tein ensimmäistä kertaa seitania alusta alkaen eli vehnäproteiini (gluteiini) jauhoista ja kickhernejauhoista, juuri muuta kuin niitä ja vähän mausteita tähän itämaiseen proteiinilisukkeeseen ei tule. Perusohjeen voi katsoa täältä josta löytyy muutenkin tosi kivoja reseptejä ja ideoita:
 Chocochili-vegaaniblogi Noh nyt on seitania pakkasessa ja jääkaapissa. Tuollaisia epäilyttävästi lihan näköisiä pihvejä sitten tuli valmiista lopputuloksesta. Olen ollut noin 18 vuotta kasvissyöjä enkä sen takia kaipaa lihan "suutuntumaa" ruokiini mutta proteiinia ei varsinkaan vegaanipäivinä tule ihan liikaa ja seitan maistuu ainakin kebapina Sepollekin hyvin.

Joululoma meni lähinnä kirja kädessä koska olin taas "vaihteeksi" kipeänä. Pidin samalla parin viikon tauon hermokipulääkkeen käytöstä mutta jouduin ottamaan sen perjantaina takaisin ohjelmaan fysiatrin suosituksesta. Nyt kahden hyvin nukutun yön jälkeen päätös vaikuttaa oikealta, nukun selkäkivun takia aivan tolkuttoman huonosti ja pätkittäisesti muuten.

Kirjoina meni Amanda Palmerin The Art of Asking, mielenkiintoinen omaelämänkerrallinen kirja kyseisestä muusikosta, Kickstarterista, Neil Gaimanista ja Amandan syövän kanssa taistelevasta ystävästä. Kammottavalta kuulosti se että ystävänsä kävi 33 kertaa kemoterapiassa jonka kertahinta oli pelkän lääkkeen osalta 10 000 dollaria. Ei ole mikään ihme että vakava sairaus aiheuttaa USA:ssa paljon henkilökohtaisia konkursseja tai sitä että jos vakuutukset ehdot eivät kata niin sitten sairauskin jää hoitamatta.

Kickstarterista puheen ollen, olin itsekin mukana rahoittamassa kirjaa sen kautta toukokuussa ja sain kirjan Truth about the Revolution, Brother jossa allekirjoittaneenkin nimi mainitaan takasivulla tukijoissa. Kirja on mielenkiintoinen haastattelukirja punkin hengessä aktiivisista ihmisistä, muiden muassa Reykjavikin entinen pormestari Jón Gnarr.  Joka on muuten hirvittävän inspiroiva esimerkki siitä että ankea alku ei aina määrää elämän suuntaa, Gnarr sai 5-vuotiaana diagnoosin "sopeutumattomuudesta" tai henkisestä jälkeenjääneisyydestä ja joutui laitokseen.. noh eipä ole haitannut elämän haltuunottoa ja yhteisten asioiden hoitamista! Tässä linkki kirjaan jos alkoi kiinnostaa thetruthofrevolution

Luettuani monta kirjaa peräkkäin muusiikista ja muusikoiden omaelämänkertoja (mm Morrissey) tuli sellainen olo että nyt on aika lukaista vähän proosaa tai muuta fiktiota. Joten lukaisin Laura Gustaffsonin Huorasadun ja nyt on menossa Pasi Ilmari Jääskeäläisen Sielut kulkevat sateessa. Maagista realismia ja hyvin kiinnostava ja ajankohtainen, perjantaina aloitin ja 255 sivua on jo mennyt. Ai niin, luinhan minä scifiäkin joulukuussa, Under the Skin oli yllättävän puhutteleva, luulin että olisi saattanut olla ihan roskaviihdettä. Luen ehdottomasti saman kirjailijan muitakin kirjoja jatkossa. Kirjan inspiroima saman  niminen brittielokuva on jotain aivan muuta mutta ihan mielenkiintoinen Skotlannin maisemista pitävälle, kirjan kanssa sillä ei kuitenkaan ole paljoa tekemistä.

Joulutervehdys ja Partola Animagi testattu

 Frida-rexkissa kävi tänään kontrolliverikokeessa koska toukokuussa veren urea-arvo oli yläkanttiin viitearvoista. Partolan Animagin lääkäri otti verikokeen hyvin ja Ritu oli oikein hyväkäytöksinen potilas kuten aina. Sen sydän kuunneltiin käynnin aikana pariin kertaan koska sieltä kuului lievä sivuääni ja syke oli nopea. Koska Ritu on vilkkaanpuoleinen ja oksentelua on ollut jonkun verran päädyttiin ottamaan kilpirauhasarvot samalla. Kilpirauhasen liikatoiminta on vanhoilla kissoilla yleinen vaiva joka vaikuttaa kroppaan kokonaisvaltaisesti ja voi aiheuttaa ongelmia maksan, munuaisten, verenpaineen ja sydämen kanssa. Kilpirauhaskokeen tulokset tulevat joskus ensi viikolla. Munuaisarvot saatiin heti mukaan, aiemmin heittänyt arvo oli kunnossa mutta creatiini hieman yli viitearvojen, tämäkin voi viitata alkavaan munuaisten vajaatoimintaan.

Mutta tällaista, luultavasti kontrolliverikoe tehdään joskus alkuvuodesta ja riippuu kilpparikokeen tuloksesta, onko jotain lääkitystä vaativaa vai hoidetaanko munuaisten toimintaa tukevalla ruokavaliolla. En ole varsinaisen yllättynyt että keväällä 11 täyttävälle kissalle tulee vanhenemiseen liittyviä vaivoja mutta eihän se tietenkään mukavaa ole. Pääasia että kissa on hyväntuulinen ja elämä on laadukasta.

Sitten parit tällaiset joulunpunaiset kuvat. Ja oikein levollista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikilla tutuille ja ystäville niin lähellä kuin kaukanakin!

Joulu lähestyy

Eipä ole tullut päivitettyä kuulumisia, jotka ovat lyhykäisyydessään se että olen ollut marraskuun alusta 3/5 viikoista flunssassa, poskiontelot tulehtuneena ja kuumeessa. Eli yleiskunto on ottanut aika lailla takapakkia, Sepolla puolestaan noussut kun koirien lenkkeilytys on jäänyt hänen harteillensa. Noh, joskus pitää vissiin sairastaa että saa vastustuskykyä, yleensähän pääsen flunssista kuin koira veräjästä, vähin äänin. On kuitenkin jäänyt niin moni asia retuperälle että jätän tänä vuonna esimerkiksi joulukorttien lähettämisen suosiolla väliin, tosin yksi mummukortti täytyy saada vielä postiin.

Hyviäkin kuulumisia on toki tullut. Uudella työnantajallani on ollut kova uudelleenjärjestely työtehtävien suhteen koska HR-toiminnot siirretään ensi vuoden alussa Helsingistä Tampereelle. Uudelleenjärjestelyiden tuoksinassa minusta leivottiin uunituore HR-Service Specialist. Eli melkein yhdeksän vuoden palkanlaskentaan liittyvät tehtävät vaihtuvat hr-puolen hommiin helmikuussa. Tammikuu tulee olemaan tosi kiireinen kun se sitä tahtoo aina olla palkanlaskennassa vuosi-ilmoitusten takia ja samalla on tulossa uusiin tehtäviin perehdytystä. Tehtävät kuitenkin vaihtuvat vasta helmikuussa näillä näkymin. Mukavaa opetella uutta pitkästä aikaa!

Kulttuuria on tullut sen verran harrastettua että kävimme Helsingissä Teatteri Toivossa katsomassa Ender's Game-näytelmän. Varsin hyvä vaikka itse pidin Legioonateatterin versiosta enemmän (tamperelaisena). Kolme tuntia oli hieman pitkä näytelmä äkkiseltään.

Myös pari hyvää keikkaa on tullut nähtyä. TV Smith soitti yhtenä keskiviikkoiltana noin 50 henkilölle ihan loistavan kahden tunnin setin Telakalla, kappaleita koko melkein 40 vuoden uran ajalta ja käytännössä kaikki toivotut kappaleet tuosta vaan. Mikä muisti, tuossa on jokunen sanoitus yms muistettavana! Kävin pikapikaa kiittämässä ennen nukkumaanlähtöä keikan jälkeen ja Tim yllätti kysymällä olenko minä Hanna? Sain tosi lämpimän tervehdyksen aivan yllättäen, näin siinä taisi käydä kun tilaa levyjä ja kirjoja suoraan artistilta itseltään että muutaman paketin fillarilla postiin Tamperelaiselle Hannalle kuskattuaan, nimi jäi mieleen. Mutta ihan käsittämätön nimimuisti, en mielestäni ole kovin montaa kertaa käynyt TV:n fb-sivuillakaan kommentoimassa että sieltäkään olisi nimi voinut mieleen jäädä. Mutta vau ja superjee tällaiselle vanhalle Adverts-fanille, oikein ihana yllätys.

Hiusten malli vaihtui piiiitkästä aikaa, leikattiin kerroksia ja toinen puoli ihan lyhyksi, kivaa vaihtelua..

Tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi ja luntakin on maassa joten ei mitään valittamista.
Rauhallista ja ihanaa joulua tätä kautta jos minusta ei muutoin kuulu!

Marras maassa

Marraskuun alkajaisiksi kävimme kääntymässä Tukholmassa, viikonlopun kohokohta oli tietysti Bodyfest-musiikkitapahtuma Nalenissa. Seura oli mukavaa ja mm. myös hyvää libanonilaista ruokaa löytyi.

Tällaisia yhtyeitä oli esiintymässä (järjestäjien näkemys), alla kuva 30-vuotisjuhlakeikkansa soittaneesta Cassandra Complexista. Reissu oli kiva ja irrotti mukavasti arjesta.Valitettavasti en taaskaan päässyt kiertämään taidemuseioita vaikka olisi ollut siihen seuraakin koska selkäni nyt ei vaan kestä sellaista hiljaksiin hissuttelua, joko pitää liikkua kunnolla tai sitten päästä istumaan. Ehtiväisemmät kävivät kyllä Modernassa ja Photografiskassa.

Olen laittanut loka-marraskuussa "kivasti" rahaa yksityiselle erikoislääkärille ja magneettikuviin koska hermostuin lopulta pitkään jatkuneeseen, äkillisesti 1,5 vuotta sitten alkaneeseen selkäkipuun jota työterveys on hoitanut lihasjumina. Tuloksena löytyi alaselästä välilevynpullistuma joka painaa hermoa. Lisää rahanmenoa on siis taas luvassa fysioterapiaan, yksityisellä pitää sekin hoitaa kun en ole julkisen kautta tätä asiaa tutkituttanut. Ainoa hyvä puoli tähän mennessä uudesta diagnoosista on ollut se että olen saanut oikeasti hermokipuun auttavan kipulääkkeen. Kai se tästä. Pitää tuolla kuntoutuksessa vielä pyytää toinen mielipide hoitosuunnitelmista kuntoutuslääkäriltä. Turhanpäiten en viitsisi laittaa n. 70€ viittätoista kertaa jumppaohjailuun kun kuluja on jo ollut ilmankin.    

Seppo joutui pariksi viikkoa koiranulkoilutusvastuuseen kun kohdalleni osui syysflunssa ja jälkitautina nappasin perään poskiontelontulehduksen. Nyt alkaisi olla kiintiö täynnä "lastentauteja". ensi viikko on kokolailla normaali työviikko, sitten edessä on kuntoutusviikko ja joulukuun ensimmäisellä viikolla pitäisi alkaa töissäkin jo selvitä, mitä muutokset käytännössä tulevat olemaan. Sepon töissä on 2 viikon tauko yt-neuvottelujen välissä ja sitten alkaa uudet. Palkitsevaa ja motivoivaa?

Lemmikit ovat onneksi olleet terveinä ja myös kissakasvateistani on kuulunut kivoja kuulumisia, mm 10-vuotta täyttäneestä Otto-kollista joka vaihtoi vähän aikuisemmalla iällä kotia. Otto on terve kissa ja siitä on kovasti iloa omistajilleen. Tämä on erittäin mukavaa kuultavaa koska Otolla oli toimeentulemisongelmia entisen kissakaverinsa kanssa ja "sotatila" johti sen osalta huonoon sisäsiisteyteen. Ainoana kissana se on sisäsiisti mikä on suuri helpotus. Oton poika Nabi ei ole koskaan ollut täysin sisäsiisti, ainoastaan kun hiekkalaatikko on juuri puhdistettu joka kolmen kissan taloudessa aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa. Ystäväni Tuija on ihmeen sitkeä Nabin suhteen, voi olla että vuosikausien kusirallissa itse olisin jo väsynyt. "Kissoista on niin paljon iloa!" onhan niistä ;)

Lokakuun alun kuvia

 

Jooh, talvikaudella ei kannata ihmetellä että meiltä ei laiteta jakoon paljoa kissakuvia. Nämä salamakuvat ovat mielestäni niin huonon näköisiä että hämärään aikaan sisäkuvaaminen ei huvita. Mutta tässä pari kuitenkin.

 Viikko sitten kävimme Kaupin vinttikoiraradalla tervehtimässä Sökövintin kasvattajia joille me kasvattien omistajat keksimme vähän pientä muistamista koska heidän kasvattajanimellään on nyt kasvatettu 40 vuotta ansiokkaasti whippettejä kahdessa kasvattajasukupolvessa. Lämmin onnittelu juhlavuoden saavuttamisesta tätäkin kautta! Kuvassa vasemmalla keltaisissa lämpöpaidoissa juoksemaan menossa olevat Vampin sisko Sylvi ja emo Geena.