Vaikka aurinko on tänään osittain paistellut nätistikin, henkisesti tänään on ollut aika harmaa ilta. Sain Mirin avaustulokset Evirasta eivätkä ne selventäneet mikä sen oksentelun aiheutti, mitään "valuvikaa" eli epänormaalisti kehittynyttä siitä ei löytynyt eikä myöskään selkeää sairautta jolla olisi nimi. Selvän diagnoosin toivossa lähetin kissani jäännökset tuonne enkä saanut sitä nyttenkään :`( Eihän Miri terve ollut koska kärsi päivittäisestä oksentelusta herpesviruksen aiheuttaman kissaflunssan teettämän tuhinan lisäksi mutta tuon lääke- ja ruokavaliorumban päälle olisi jokin "järkevä" selitys tullut tarpeeseen minulle omistajana. Ihan kiusallammeko me sitä kissaa lääkitsimme ja pidimme eri ruokavalioilla jos siinä ei kerran ollut mitään vikaa? Muuta kuin että ruoka ei pysy sisällä tuntemattomasta syystä. Mihin se kortisoni vaikutti kun kuitenkin vaimensi oireita, vuosi sitten hyvinkin kun siirryimme pistettävään depo-medroliin? Sitä myös vähän ihmettelin että Mirin ihon ja turkin kunnosta ei raportissa mainittu mitään koska aikaisemmissa raporteissa on myös ihomuutokset ja turkkipuutokset lueteltu tai tutkittu. Ei se kai sitten ollut relevanttia kun on vähäturkkisesta rodusta kyse.
Ex-kissankasvattajana kyseisenlainen tulos on kuitenkin mieltä rauhoittava, mikään ei viittaa perinnölliseen sairauteen tai kehityshäiriöön. Eli kasvattieni omistajien ei tarvitse vaivata päätään tällä.
Idiopaattiset sairaudet saavat tiedeuskovaisen tuntemaan itsensä idiootiksi. Tämä ei todellakaan lohduttanut meitä ainutlaatuisen kissan poistumista surevia ex-omistajia. Koko asia jäi meidän subjektiivisen kokemuksemme ja lemmikkituntemuksemme piikkiin, meistä kissa EI voinut hyvin oksennellessaan päivittäin, meistä sen yleistila huononi ja meidän mielestämme sitä ei saanut päästää enää tuota huonompaan kuntoon koska kunnon syytä ei tiedetty vaikka IBD:tä epäiltiin eikä lääkärilläkään ollut enää tarjota muuta kun kortisonin vaikutusaika oli niin lyhyt. Lopetettu lemmikki ei kärsi mutta minä lopetuspäätöksen tekijänä tästä lopullisesta epätietoisuudesta kylläkin.
Toivottavasti viikonlopun fyysinen talkootyö saa ajatukset muualle ja oppisin ottamaan nämä lemmikkien kanssa tapahtuvat onnistumiset, epäonnistumiset, ilot ja surut osana elämän kirjoa, kaikkea ei voi saavuttaa vaikka parhaansa tekee. Pyhäjärvenrannassa tuli tänään koirien kanssa kulkiessa kyllä poru että enkö minä osaa kissoja vaan kerta kaikkiaan hoitaa kun tälläisiä omituisia juttuja tulee vastaan?
Mutta näin, asia loppunkäsitelty. Tiedän että lähipiirissä on tällä hetkellä ihmisillä PALJON raskaampia suruja kannattavanaan, ihmisen ja eläimen kuolemaa ei voi rinnastaa joten ei nyt dramatisoida tämän enempää. Huomenna iloisempaa menoa toivottavasti, tänään en jaksa kyllä enää piristyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti