Pirokin näyttely 15.5.

Lähdin pirokin näyttelyyn ristiriitaisin tuntein ja sen kummemmin valmistautumatta, kokonaan unohtaen että kyseessä oli yhdistyksen 35-vuotisjuhlanäyttely. Seppo piti minulle preppauspuheen menomatkalla ja tuumi että minä EN sitten saa ottaa mitään uutta kissaa vaikka kuinka olisi tarjolla vain minulle, kotia vailla tai ilmaiseksi saatavilla ;). Olemme harkinneet koiran hankintaa pitkin tätä alkuvuotta joten Seppo  tuumasi että uusia kissoja ei tule ennen kuin koira on opetettu perustavoille. Erittäin järkevä ja perusteltu ohjeistus aamun avajaisiksi.. näyttelyssä kun tuli vastaan mm kaunis beige abynaaras jolle etsittiin hieman näyttelyistäkin kiinnostunutta sijoituskotia.

Puitteet "Pirkkahallissa" olivat hyvät kuten aina. Mukanani oli melkein parivuotisen arvostelunäyttelytauon jälkeen Terra avoimessa kastraattiluokassa ja Hippu avoimessa luokassa, kummatkin ensimmäistä ko luokan sertiään metsästämässä. Aamulla ensimmäiseksi kävi selväksi että Terraa jännitti sen verran että Hippua ei Todellakaan tarvinnut työntää naamalle joten nostin strudihäkin väliseinän pystyyn ensimmäisistä Hippuun kohdistuneista sähinöistä.

"Tänään ei olla kavereita"

Muutoin Terra oli huomattavan sosiaalinen ja reipas patsastellen paljon sylissäni puskemassa. Hippu oli hieman vaisumpi mutta ihan ok mielestäni. Vieraitten kissojen kanssa katsekontaktit tosin pistivät pihahtelemaan. Meidät oli sijoitettu abyjen kanssa samaan kehään eurotyylisesti ja mikäs sen mukavampaa kun näyttelyssä paikalla olivat myös Terran pennut riistanvärinen Roma ja punainen Aida omistajineen.  Roma on päässyt jo kertaalleen isäkissaksi, pennut syntyvät pian ja tämä reissu oli pakollisen excellent-arvostelun takia koska kuulemma toistakin neitikissaa kiinnostaisi tämän luonteeltaan erinomaisen nuoren herran seura.. Aida oli mukana treenailumielessä vaikka omistajalla Annalle ei suurensuuria näyttelytysaikeita olekaan niin sukuloitireissu ohessa kävi näyttelytyskin. Kumpikin näistä jälkeläisistä on perinyt isänsä luksus-turkinlaadun. Pentujen kasvattaja Pirkko oli kanssamme aamupäivän ja ehti assaroida Aidan. 

 

Tässä kuva Aidasta, ihana tyttö!

Abyjen arvostelut olivat ohi klo 11 jälkeen joten siitä jännityksestä päästiin. Terra sai CAP sertinsä mutta jatkoon ei ollut asiaa koska rouva vaihtaa turkkiaan. Käytös oli ystävällistä mutta mallia tuhatjalka, koko ajan piti kauheasti olla menossa jonnekin päin. Tämän oloinen Terra on mielestäni ollut aina näyttelyissä, ystävällinen mutta käsissä se ei malttaisi olla vertailuitten aikana vaan alkaa kiemurrella. 

Muitakin täpliä kuin oceja näkyi, tässä Kahilan Päivin kaunis nuori mustasavu tuontimau joka pääsi loppupaneeliin ja sai 2 ääntä kun kategoriavoitto ansaittiin kolmella, onnea!

 

Hipun arvostellut Karl Preiss oli hiiidas. Mutta kyllähän hän kovasti tykkäsi oceista ja tuntui omaavan niihin vankat ja perustellut näkemyksetkin. Hipun värin kontrastista ja päästä hän tykkäsi kovasti ja olin aika yllättynyt kun tämä nuori vasta juuri vuoden täyttänyt tytteli sai CAC-sertin vaikka kilpakumppanina oli neljävuotias tms aikuinen täysin kehittynyt naaras. Myös värin paras-valinnassa saimme roikuskella kolmenneksi asti., VP meni luonnollisesti komeaakin komeammalle kollille. TP eli NOM se sijaan tipahti Hipulle joka maltoi keskittyä uuteen leluunsa vaikka valinnassa olikin nokikkain 4 devon rex-neidin kanssa. Devoneita oli mukavan paljon paikalla. Kireyttä Hipussa oli kuitenkin selvästi aistittavissa joten loppupaneeli jännitti kyllä minuakin kovasti. 

Tässä välissä kävimme Annan ja Iiriksen kanssa nopsasti meillä kahvilla. Paneelit saatiin käytyä läpi ihan inhimilliseen tahtiin vaikka kyseessä oli iso näyttely. Odottelu paneelihäkissä ja 8 tuomarin läpikäynti oli kuitenkin Hipulle liikaa ja se sihahteli jossain vaiheessa joka assarin kosketuksesta joten pelkäsin räjähtämistä ja evaa/evj:tä ihan tosissani vaikkei sen suuntaista käytöstä olekaan ennen ollut havaittavissa.  Taisin jännätä kun kuvistakin tuli ihan heilahtaneita:

Hippu paneelissa sen nominoineen Karlin käsittelyssä.

Itselleni näyttely oli tunteikas, ensimmäinen näyttely Mirin kuoleman jälkeen. Joten kun moni tuttu kyseli viattomasti mitä kuuluu oli vastaukseni aika vaivalloinen ja pari kertaa päivän mittaa sain kyllä nieleskellä kyyneliä aika tavalla, rex-häkkejä en käynyt vilkaisemassa kuin kerran nopsasti. Toivottavasti kukaan ei pahastunut kummallisesta käytöksestäni ja kiitos empatiasta jota sain asiasta kertoessani! 

Sellainen mukava rex-uutinen tuli päivän mittaa että kasvattini Noppa jolla on kiusanaan mitraaliläpän falskaamisesta johtuva sydänvika, voi hyvin. Lohdullista kuulla ettei synnynnäinen vika toistaiseksi aiheuta vaivaa kissalle. 

Sen verran voimille otti kokoilla itseään päivän mittaa ja kun kissojakin iso näyttely vaikutti hieman stressaavan, päätin suosiolla jättää menemättä sunnuntaina vaikka aivan lähinäyttelystä onkin kyse. Tarvitsin todella tämän vapaapäivän, on tullut pestya pyykkiä joka on kuivunut ihanan nopeasti helteessä ja kävin myös Rio ja Samba-whippettien kanssa lenkkeilemässä Arboretumissa sekä pakkasin ensi viikon saksanmatkaa varten. Huomenna on luvassa erittäin pitkä työpäivä kotimaanmatkan merkeissä joten tälläinen löysäilypäivä tuli tarpeeseen. Nyt pidämme kissojen kanssa lomaa näytelmistä kesä- ja heinäkuun. 

Keli Tampereella on ollut oikein helteinen ja kesäinen, tässä vielä helatorstain hyväntekeväisyyskeikalta kesätunnelmaräpsy. Toivottavasti Haitiin saatiin kerättyä varoja.

<3 Daven kitarointia