Koiria vaihteeksi

"Naapurimme" Pilpa koirineen on muuttamassa tuonne lähikuntaan joten yhteiset lenkit whipujen kanssa käyvät pikkuhiljaa vähiin, niinpä saksanreissun jälkeen tuli otettua vahinkoa takaisin ja käytyä niitten kanssa lenkillä to, pe, la ja su. Kelit olivat vaihtelevia mutta koirat ilmeisen tyytyväisiä.

sunnuntain lenkiltä ennen sadekuuroa

Vasemmalla Rio, oikealla Samba.

Niinhän tässä on käynyt että 13 koirattoman vuoden jälkeen puoli vuotta koirien kanssa lenkkelyä viimeisteli sen että kyllähän koira pitää olla kerran omassa omakotitalossa asutaan, asumismuoto on ollut itselleni eräs syy miksen halunnut aiemmin koiraa. Toinen oli hektinen poukkoilu työ&opiskelu-yhdistelmässä, nyt siitä on saanut "huilata" työelämässä jo melkein neljä vuotta joten virtaa alkaa olla muihinkin enemmän ja vähemmän tavoitteellisiin harrastuksiin. Eikä kolmekymppiselle tuo liikunta ole ollut ollenkaan pahasta, on ollut ihanaa löytää taas sisäinen ulkoilmaihmisensä.

Rodun valinta on ollut vaikeaa. Haluan koiran jota voin tarvittaessa kuljettaa helposti vaikka paikallisbussilla joten pienempään rotuun kallistuimme, vakavassa harkinnassa olivat kääpiöpinseri, klainspitz ja heeleri. Kääkkä temperamentikkaana ja sileäkarvaisena varsin perusterveenä seurakoirana vei tarkan puntaroinnin jälkeen voiton. Olen ollut läheisissä tekemisissä vain keskikokoisten ja suurempien rotujen kanssa joten erilaisia koiria piti tavata IRL, myös eräs erittäin viehättävän ja tarmokkaan oloinen wesh corgi pembroke tuli tavattua mutta corgia pidän jo keskikokoisena koirana - tämä taitaa olla isäni suosikkirotu ;). Lämmin kiitos harrastajille ja kasvattajille jotka ovat jaksaneet vastailla loputtomaan kysymystulvaani. Kääkän kanssa saa koulutuspuoleen varmaan tutustua ihan kunnolla joten täytyy lähteä kursseille vähän itsekin opiskelemaan että kaverista tulee kaupunkikelpoinen.

Ja tässä hän on, työnimeltään Hertta (myös Ilsaa ja Helgaa on ehdoteltu saksalaisperäisen rodun nimeksi..), keskiviikkona 5 viikkoa täyttävä tyttö vaaleanpunaisessa pentupannassaan. Saimme valita ja pentueen rauhallisin on ehdottomasti meitä varten. Kaikki ihanan reippaita ja pontevia pentuja!

  

Pentujen emo suhtautuu tavattoman avoimesti vieraisiin pennuista huolimatta, tässä Sepon vieressä.

Nyt alkaa tuntua siltä että meille on lopulta OIKEASTI tulossa oma koira <3 <3 <3

voi hitsiläinen että olen onnellinen. Nyt kun vielä kaikki sujuisi pienellä hienosti kolmisen viikkoa niin asia konkretisoituu! Kiirettä pitää, täytyy mennä tällä viikolla ostamaan Viialan Rakennustarvikkeesta aitaverkkoa joka on siellä muuten tosi paljon edullisempaa kuin trelaisissa liikkeissä, sinne ajamalla säästämme 100€. Lauantaina on pihan turvalliseksilaittotalkoot ja jossain vaiheessa pitäisi remmiä ja pari "lapsiporttia" ehtiä hakea myös. Ei ole kolme viikkoa kovin pitkä odotusaika enää näitten puuhien kanssa!

Ettei mene ihan koirailuksi, Piiparisen Eva otti tänään kuvia Hipusta ulkona, saa nähdä mitä niistä tulee vastahakoisen mallin takia, neiti oli nimittäin elämänsä ensimmäistä kertaa valjaissa pihalla. Vähän oli hurjaa ja kaameaa, sen verran piti huudella että naapurin iso tabbykissa tuli kompostin päälle katselemaan että kuka siellä poraa. Mutta kyllä Hippu puolessa tunnissa rentoutui ja alkoi tutkia paikkoja. Harjoitus tekee mestarin.