Miri on nyt poissa

GIP/Ch Nerikomin Aldamir, Miri nukkui tänään pois tutuksi tulleella eläinlääkärin vastaanotolla.
Kaipaamaan jäivät Hanna, Seppo, Terra ja Hippu sekä monta muuta ko kissan ihmisihailijaa.

Kuva: Jan Nyström

Miri syntyi ensimmäisessä kasvattamassani cornish rex-pentueessa 2.3.2002. Kiitos Tellervo Haapasalo-Koukulle ja Tepposen Helille että tuollainen nuori kasvattajanalku pääsi aloittamaan avullanne!
Pojalle olisi löytynyt lemmikkikoti Helsingin suunnalta mutta pienen perheneuvottelun jälkeen päätimme Sepon kanssa että kasvattajalle sen hetkisten suunnitelmieni suhteen järjenvastaisesti lupaava kollipoika jätettiin kotii.
Miri pentuna
Siinähän se näyttelyharratus sitten pääsi valloilleen. Vuonna 2003 Miri oli Surex Ry:n vuoden paras kastraatti ja Pirok ry:n toiseksi paras kastraatti. Eli ehdottomasti parhaiten näyttelyssä menestynyt kasvattini. Miri jaksoi olla kainalossa persialaisen tapaan nipuksi koottuna vaikka kuinka pitkään eikä välittänyt hälinästä. Näiltä reissuilta kertyi hauskoja muistoja, Tallinnassa Mirillä oli oikein loistokas viikonloppu tuona kyseisenä vuonna jolloin se voitti kaksi upeaa CRX kastraattipoikaa paneelissa ollen kategorian paras kastraatti kahdesti samana viikonloppuna. Nuori paikallinen assistentti esitteli kissan juuri niin upeasti kuin pitikin, Laululavan kauneimpana leikattuna lyhytkarvana niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Myös hotellireissuissa on hauskoja muistoja. Mirin ollessa vasta 6 kk ikäinen majoituin kerran Luoman Tanjan kanssa samaan huoneeseen ja kun rexien pitäisi olla niin kovin nuorena kehittyviä, varoittelin Tanjaa että "Eristetään sitten kissat jos tuo yrittää astua sun tyttöjä." No joo, oikeasti Miri pelkäsi niitä isoja kauhean pitkäkarvaisia valkoisia naisia ja ansaitsi liikanimen Mirkku.

Tanjan ottama kaunis muotokuva Miristä
Hiukan Mirkkumaiseksi jäi myös Mirin siitosura kun kaunis musta EC Farukin Baltic Fantazia kävi kylässä. Ei tullut pentuja Miriltä kun montaa kertaa ei päästetty harjoittelmaan. Velipoika Archie sitten saikin kaksi omaa pentuetta ja hyvä niin. Archie on Miriä suorempi luonne ja ollut paljon veljeään terveempi. Vaivoja oli alkaen parivuotiaasta. Vuonna 2004 Miri sairastui pirokin näyttelystä saamaansa vatsapöpöön jonka johdosta oli heikossa kunnossa viikon verran. Samoihin aikoihin kalayliherkkyys laittoi raapimaan korvantakuset ruvelle. Mirille tulikin pitkiä taukoja näyttelyihin koska välillä vatsanympärys venyi, turkki ei ollut top-kunnossa, talossa oli  muilla kissoilla pentuja tai kissa oli sairastellut. Oksentelukierteet alkoivat parivuotiaana ja jatkuivat aina pahentuvina läpi kissan elämän. monenlaisia kokeita tehtiin mutta kunnollista selvyyttä ei saatu, sairautta hoidettiin IBD:nä kortisonilla. Pahenevista oksentelukausista huolimatta Mirin hammaskalusto pysyi lähes priimana, sitä hoidettiin ainoastaan hammaskiven poistoin ja 2 pieni etuhammas ja 1 premolaris piti poistattaa syöpymän takia.

Miri oli suuri auringonpalvoja ja metsästäjä. 2002 kesällä muutimme vuokralle asuntoon jossa aidoissa pysyvät kissat saivat ulkoilla parimetriselä aidalla kehystetyllä pihalla, kiipeilijät saivat parin vuoden sisällä katollisen tarhan. Miri pyydysteli kaikkia jyrsiöitä ja myös yksi lumikko piti pelastaa sen suusta. Ko otus oli ensin eksynyt katolliseen tarhaan ja hampaattoman Ritu-kissan suuhun josta aidan toisella puolella ollut Miri sen kätevästi nappasi. Tämän mustasilmäisen ja kiukkuisen saaliin sain sentään elävänä pois kissan kidasta. Mutta myyrillä ei ollut ollenkaan niin hyvää tuuria. Miri arvioi ja arvosti myös kovasti meillä kyläilleitä ystäviämme joitten päälle ja kainaloon oli mukava asettautua. Ja pääsipä se viime kesänä isänikin syliin syömään ryynimakkaraa kun valittelin ettei kissalla tahdo pysyä mikään sisällä. Viime kesänä alkoi raskaampi kortisonihoito ja se tiputti lopulta Mirin jalat kaljuiksi ja vaaleanpunaisiksi tehden, samoin niskasta ja päästä lähti osittain karvat. Mirin mahanalus oli ollut jo vuosia karvaton kovan nuolemisen takia, vatsaa nipisteli ja kissa valitteli sitä ääneen. Lopulta lääkärit eivät enää suostunut laittamaan kortisonia useammin eikä pahoinvointilääkkeistäkään ollut pysyvää apua joten kissa oli koko ajan hieman kuivunut. Tämä alkoi näkyä munuais- ja sokeriarvojen nousulla alkuvuodesta 2010.

Tänään sitten se loppui, enää ei ole aina paha olo ja nälkä. Enää ei nipistä. Enää meille ei ole kissaa joka osaa tulla esille ja siliteltäväksi kun Seppo napsuttaa sormiaan. Nyt minun rex-kasvatusharrastukseni on niin lopussa kuin se lopussa voi olla, siltä tuntuu. Miri oli kaunis ja temperamentikas kissa joka oli erilainen kuin muut. Emme unohda sitä ja toivon että kaikki Mirin sukulaisten omistajat saavat pitää kissojaan hyvänä vielä paljon, paljon kauemmin. Evirasta saamme aikanaan vähän lisätietoja mitä isokorvaisen Nipsun sisuskaluista osaa patologi sanoa, oliko kyseessä "valuvika" vai jokin krooninen immunivälitteinen tulehdustila. 

Kaivaten, Hanna