Tämänvuoden Saksanreissu (no ei me siellä joka vuosi käydä, viime vuonna jäi väliin, mutta sitä ennen tuli käytyä 4 vuonna peräkkäin) ei sitten mennyt putkeen. Minä joka en koskaan sairasta vatsatauteja Suomessa, vein lähteissäni työpaikalla pyörineen vatsataudin ja lauantaini menikin sitten tosi kovassa taudissa ja kuumeessa. Kolme seuraavaa päivääkin olo oli heikohko joten pitkällä kaavalla syömiset sun muut hauskuudet jouduin unohtamaan. Mutta tulipahan kuitenkin nähtyä muutama bändi ja vähän hupailtua hyvässä seurassa, normaalisti mikäs sen mukavampaa mutta ötläkässä olossa, noh ei niin kivaa kuin tavallisesti. Mutta eipä tästä taas auta oppia muuta kuin että johonkin viikon - tai alle - reissuun ei kannata liikaa odotuksia kasata. Ei vaadi paljoa ettei kaikki suju suunnitelmien mukaan. Harmillista mutta seuraavan kerran sitten parempi tuuri. Ja voi olla että ensi vuonna jää taas Saksa väliin ja poiketaan jossain muualla Keski-Euroopassa. Matkabudjetti on kuitenkin aina rajallinen ja moneen suuntaan tekisi mieli.. Elikoilla oli onneksi sujunut mukavasti ja hoitajillekin on toivottavasti sen verran keksitty muistamista että toistekin ehkä päästään reissuun ;). Harmillista että mieheni kanssa emme ehdi tänä kesänä lomailemaan kuin 2 viikkoa (eikä nekään samassa kuussa) samaan aikaan hänen työkiireittensä takia ja tälläkin reissulla vireystaso oli "hieman" eri. Mutta Seppo näki bändejä sitten vähän minunkin edestäni.
Ystävämme olivat bonganneet pienen yksityisen hotellin jossa oli näin hulppeat huoneet. Joo, käsin maalatut kattokoristeet. Ja huoneessa viinilista missä kerrotaan tiloista joilla ne on tuotettu ja alakerran ei-hotelliravintolasta sitten sai näitä ostaa esimerkiksi pulloittain sommelieren haluttuun käyttötarkoitukseen suosittelemana ja viinilasit lainaan hyvin kohtuulliseen hintaan. Sanoisin että suomalaisessa alkoholikulttuurissa on vähän kehittämistä vielä..
Welle: Erdball. Suosikkini tälläkin kertaa livenä vaikken ko yhtyettä hirveästi muuten kuuntelekaan. Iloinen yllätys oli Koffin Kats joka veti festarin toiseksi kovimman keikan. Myös Namnambulu, Kosheen ja Pokemon Reaktor olivat maninitsemisen arvoisia. VNV-Nation ja And One olivat lievät pettymykset kappalevalintojen osalta.
Kädet pystyssä VNV:n keikalla. Onhan se aina hyvä, on.
Kännykkäräpsyjä hotellimme läheltä. Leipzigissä on kivasti vanha kaupunki säilynyt, ei ole pommitettu eikä muutenkaan spoilattu. Tähän sopisi kivasti joku Repomiesläppä.
Mää itte ja oma peukalo kun itse kuvasin.
Kyllä meillä oli taas hirmuisen hyvä seurue koossa silloin kun ehdimme samaan aikaan samaan paikkaan. Sellainen suorittamisfestivaalihan tuo Wave-Gotik-Treffen on kun parisataa artistia esiintyy eri puolilla kaupunkia ja niitä sitten ratikalla ja taksilla tavoittelee. Onneksi raitiovaunulla kulkeminen kuuluu festivaalirannekkeen hintaan. Ruotsalaisiakin kävi taas morjestelemassa, edelleen kehuivat Sepon soitantaa Tukholmassa viime lokakuussa.
Elikkä nättiä ja kivaa loppupeleissä taas oli. Leipzig on hyvin turvallinen ja helppo kaupunki ja paikalliset ottavat kaupungin 5 päivää valloittavat goottialakulttuurin harrastajat ystävällisesti vastaan, 20 - 30 000 kävijää on sen verran iso asiakaskunta. Mm museoihin ja klassisen musiikin konsertteihin pääsee festarirannekkeella. Ja hirveän kilttia ja rauhallista festarikansaahan tuo on verrattuna melkein mihin tahansa muuhun.
Sitten vielä pari sanaa saksalaisesta koirakulttuurista. Koiria näimme kaupungilla paljon ja niillä on lupa tulla mm ruokaravintoloihin ja ostoskeskukseen sisälle. Koiran jätöksiä en sen sijaan nähnyt yhtään. Siistiä oli. Myös koirien kytkeminen oli harvinaisempaa, ainakin puolet liikkui kaupungilla ilman hihnaa, osalla kuitenkin valjaat päällä. Ihan hienoa että on luottoa mutta liikenteen keskellä kyllä vähän hirvitti. Ratikassa koirilla pitää olla hihna ja kuonokoppa, eräälläkin "kuonokopan" virkaa teki sukkahousunpätkä. Festarit olivat houkutelleet paikalle myös punkkareita koirineen joista nämä kerjuulla olevat tuntuvat asustelevan puistossa kesän. Koirista saa ilmeisesti sosiaaliavustusta ja kyllähän ne turvaa tuovat kadulla pyöriessä. En silti lämpene kaljarahan kerjäämiseen koiran avulla. Ainoat vinttikoiraa muistuttaneet olivat ison whippetin näköinen arpinen koira sekä iso podengo eräällä punkkaritytöllä ostarilla. Kissoja ei tullut yhtään vastaan tällä kertaa.
Kun minulla ei Saksassa rahaa mennyt oleiluun ja elelyyn niin päädyin ostoksille. Luomukosmetiikkaa mikä on tuolla hyvin edullista, lähti mukaan tuttuun tyyliin ja jonkun verran myös vaatteita. Jotain konkreettista jäi siis käteen :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti