Synttäreitä ja aurinkoa

Tälle viikolle osui oikein suma ystävien ja kavereiden syntymäpäiviä, Tampereella olisi perjantaina juhlittu Vastavirralla Lindan kolmekymppisiä ja Helsingissä oli 35 ja 30-vuotissynttärisankareita liikkeellä. Päätimme Sepon kanssa skipata Vastiksen perjantaina jotta Helsingin reissulla olisi reippaanpi meno. Joten kiikutimme koirat hoitoon Pirkkalaan (kiitos Jaska!) ja lähdimme Varustelekan kautta Viikinmäkeen. Katja kokkasi ihanaa ruokaa, sienirisottoa ja kuhaa.

Elävä liha pöydällä on Veera, Fridan sisko elikkäs kasvattini Nerikomin Fear Of Ghosts.

Illan teema oli elokuvat ja sarjat mihin servetitkin sopivat hienosti. Hirmuisen hauskat naamiaiset ja väki oli todella panostanut pukeutumiseen ja järjestäjät ohjelmaan, mm tunnusbiisien tunnistuskilpailu pidettiin. Kivaa kun ystävät jaksavat olla yhtä kakaroita mitä me itsekin olemme ;). Josta puheenollen, minä ja R2D2 loppuillasta seuraavassa kuvassa. Ollaan oltu hyviä ystävyksiä yläasteelta asti ja meno jatkuu aina yhtä teininä kun satutaan yhdessä liikenteeseen. Nukkavierut kampaukset johtuvat peruukeista mitä tuli pidettyä päällä hiostamassa suurin osa illasta. Mutta mitäpä kabareehattu ei kaunistaisi!

Sunnuntai alkoi mukavasti Villen paistamilla letuilla ja saunomisella. Sitten lähdettiin reippailemaan, viitisen kilometria tuli yhteensä käveltyä kun käppäilimme Viikinmäestä Arabialla syömään brunssia ja takaisin.  Tuo on kyllä ihan parasta Helsinkiä, oikein nättiä vaikka lumen takia toki Vantaanjoki ja meri eivät ihan erityisesti erotukaan.

Skidi on Raitakatin Jaanan kasvatteja jonka isoisä on kasvattini Otto, Nerikomin Tragedy For You. Musta kolli sai minut kyllä vähän ikävöimään Miriä, toukokuussa tulee kolme vuotta hienon herrakissamme kuolemasta.  

Valoilmiö!

Seppo ja Ville reippaina. 

Pajunkissojakin löytyi kukkien somisteeksi. Kyllä se kevät alkaa jo lupailla tulollaan. Kotona odotti yllätys kun koirat eivät olleetkaan odottamassa. Oltiin puhuttu että koiravahti saa palauttaa ne kotiin miten vain haluaa kahdentoista jälkeen kerran tähtäsimme kuudeksi kotiin. No, kuinkas ollakaan, koiravahdilla omine whippetteineen oli niin hauskaa näiden kanssa ettei ollut malttanut nut niitä vielä palauttaa.