Tullessamme koirapuistoon siellä oli ainoastaan keskikokoinen paimenkoira mutta meidän perässämme käveli Tarmonkadun kerrostaloilta viisikymppinen pariskunta ilmeisesti 6 kk tiibetinspanielin pennun kanssa. Laitoin Samballe taas varmuuden vuoksi kuonokopan kun vieraiden koirien kanssa touhutaan vaikka Samba ei ole koskaan keneenkään verinaarmua nähteni tehnyt. Olin koirapuiston toisessa päässä kun pariskunta tuli pentuineen sisään ja pidin Sambaa kiinni sen aikaa että Vamppi kävi sitä vilkaisemassa ja sitten nämä isommat koirat jatkoivat leikkejä keskenään. Jossain kohtaa tipsu kuitenkin irrottautui omistajistaan ja juoksi iloisesti ja se pieni vaalea juokseva sitten kiinnostikin Vamppia. Vamppihan on kova haukkumaan jos toinen koira ei leiki sen kanssa ja tätä komentamista pienemmät voivat pelästyä, varsinkin kun Sambakin siihen helposti juoksee koheltamaan mukaan. No näinhän tässä tietysti kävi ja pentu vinkaisee ja minä juoksen perästä hitaammin ottamaan omiani pois.
Pariskunta otti koiransa huutaen ja nostaen sen suunnilleen naamansa korkeudelle ja mies vielä huusi minulle että ei tänne saa tuoda koiria jotka eivät ole hallinnassa. Jaa. Montakohan kertaa melkein joka koirapuistokäynnillä on tilanne että joku koirista on vähän alakynnessä ja muut haukkuvat tai muuten linttaavat sitä eivätkä lopeta ennen kuin ihmiset menevät vähän väliin? Toisilleen vieraita ja erirotuisia koiria niin onhan se kumma jos eivät toisistaan välillä "ota mittaa", joskus valitettavasti tietysti niinkin että tilanne eskaloituu oikeaksi puraiksuksi tai tappeluksi. Omalla vastuullaan tuolla jokainen on ja itsekin mietin tarkkaan, miten isojen ja rajujen koirien sekaan Sambaa laitan rikkojalkoineen.
Päätin kuitenkin että tämä ei jää tähän kerran ihmiset asuvat noin lähellä ja varmasti näkevät meitä lenkillä jatkossa. Joten jatkoin miehelle jutustelua, selitin että Vamppi on leikeissään raju 13 kuukauden ikäinen melkein pentu joka ei pure vaikka voi pitää kovaa meteliä. Ja että se on itse luonteeltaan sellainen prinsessa että vinkuu kovasti jos isommat koirat sitä vähänkin tökkäisevät että "Nyt sattuuu!" ja on siinä kohtaa kovin herkkä. Selitin että Samba on asunut meillä vasta viime kesästä ja että sillä on omakohtaista kokemusta siitä että vieras saksanpaimenkoira tulee päälle pahoin seurauksin vaikka Samba oli itse kytkettynä. Kerroin että haluan että vapaanaolo on varmasti turvallista muille koirille ja siksi kuonokoppa ja että Samba on elänyt kävelytuella liikkuvan parkinsonpotilaan seurakoirana eikä ole ollenkaan pahansisuinen. Ensiksi sieltä tuli tuhahtelua että "No jopas on muka uteliaisuutta!"mutta jatkoi jutustelua kun pyysin anteeksi ja toivoin ettei heidän koiralleen jää mitään traumaa rajusti leikkivistä koirista. No pentuhan oli tässä vaiheessa ihan terhakkaana jo aidalla meitä haistelemassa. Juteltiin siinä hetki vielä siitä että harmi kun ei ole isojen ja pienten puolta Pirkkahallin puistossa erikseen ja mielestäni ihan hyvillä mielin herra siitä sitten koirineen lähti. Voihan se olla että on heidän ensimmäinen koiransa tai ovat jostain syrjemmästä missä koirapuistojen osittain kaoottinen ja yllättäviä tilanteita sisältävä ulkoiluympäristä ei ole tullut tutuksi. Toivottavasti ystävällisyydelläni nyt oli ainakin se merkitys etteivät ole aina kauhuissaan kun meitä näkevät. Itse voin kyllä ihan suosiosta jättää menemättä koirapuistoon jos ovat jo siellä ennen meitä. En muutenkaan tuppaa nopeine ja railakkaine koirineni mukaan jos paikalla on jotain cockerspanielian pienempiä tai useampi isompi koira, esim 3 saksanpaimenkoiraa tai jotain molosseja. Mutta kyllähän varsinkin kaikkien kanssa loistavasti toimeentulleen rohkean Hertan (5 kg) kanssa sai ihan oikeasti välillä miettiä, mihin seuroihin koiraansa tuppasi. Kyllä se on omistajan vastuulla arvioida ettei tahallaan aiheuta kääpiökokoiselle vaaratilanteita.
Paimenkoiran kanssa paikalla ollut kundi tuli tämän jälkeen sanomaan että ihan hyvin hanskassahan noi sun koirat on ja että kyllä tätä hänen omaansakin täällä aina isommat pyörittelee. Tuli huutaminen vissiin vähän puun takaa hänellekin. Minä ainakin sain siitä päänsäryn mutta eipä siinä mitään, sitten vasta päästiin ulkoilu aloittamaan. Vamppi ja Samba leikkivät nätisti tämän vieraan koiran kanssa ja parikymmentä minuuttia painettiin täysillä Jaakon koirien kanssa kun he paikalle suoriutuivat. Sambakin pääsi kopastaan kun ei muita ollut puistossa.
Lentävä koira!
Yhteensä koirilla tuli siis 40 min vauhdikasta liikuntaa josta 20 minuutin aikana mukana oli revittävä lelu jota Jaakko sitkeästi tuo puistoon heiteltäväksi (tässä oikeasti rikotaan puiston sääntöjä, omat lelut ja kepit ovat kiellettyjä). Tätähän sitten revitään niin kiihkeästi muristen että onneksi ne pikkukoiranomistajat eivät olleet enää lähimailla, äänet on sen veran terrierimäiset että oksat pois ;). Varmaan olisivat luulleet että nyt ne häiriköt on ottaneet jonkun pienemmän hengiltä ja palastelevat sitä kuin hyeenat ikään :P. Samba oli selvästi uuvuksissa kun teimme lähtöä ja kotimatkalla huomasin hangesta että taas pissataan punaista. Näköjään jätkä veti itsensä maitohapoille jo noin lyhyessä ajassa. Eli Samba jää huomenna kotiin kun olen menossa Pyynikille Jennin koiria morjestamaan. Pari remmilenkkipäivää ja nutrisalilla terästettyä vettä niin saadaan nesteytyspuoli kuntoon.
Huoh, koirilla oli hauskaa mutta joskus on kyllä sellainen fiilis että kaupunkiasuminen ei vaan sovi kaikille ihmisille, koirista puhumattakaan. Ja nyt en puhu omistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti