Suuri abessinialainen on poissa

Ystäväni ihastuttava kissapersoona Aatos nukkui eilen vanhuuden vaivojen ulottumattomiin. Aatos olisi täyttänyt viikon kuluttua 19 vuotta ja on eräs lähtemättömästi mieleeni jäävistä kissapersoonista. Välillä en ole nähnyt Pirkkoa kissoineen kuukausiin kun kaikilla on omat kiireensä mutta sattumalta nyt tammikuussa käväisin juuri kahvilla ja parina päivänä hoitamassa kisuja Terralta terveisiä emolleen tuoden. Aatos oli edelleen hurmaavan seurallinen herrasmies. Tässä pokkarisankarin räpsy viime kesältä kun Aatos esittelee uutta wc:n peiliä kyläilijälle.

Silkkihienon Ad Astra, unohtumaton abessinilaiskissa, kasvattaja ja omistaja Pirkko Vanhamäki.

Pirkko toivottavasti kirjoittaa johonkin kissalehteen jaksaessaan Aatoksen pitkästä ja antoisasta elämästä. Haluan tuoda sen kaikille tutuille ja mahdollisille tuntemattomillekin lukiojoille tiedoksi koska minusta jokainen kissa ansaitsisi niin hyvän elämän kuin Aatos. Koko ikänsä samassa omassa kodissaan arvostettuna lemmikkinä vaikka näyttelyissä ja kasvatuskuvioiden takia jopa ulkomailla "naisissa" myös tuli poikettua. Nuo kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois, järkevä lemmikkieläinjalostus ja toisaalta eläimen yksiöllinen hoito aitona lemmikkinä. Tänään mielessäni on erityisesti pyörinyt ajatus Aatoksen ja Pirkon pyöräretkistä, vanha kissa kun pääsi vielä kokemaan vauhdin hurmaa kesäisin polkupyörän etukorissa istuen. En muista mitään muuta kissaa joka olisi moisessa kyydissä istunut arvokkaasti paikallaan suoden ohikulkijoille ihmettelemisen aihetta.

Aatos eli niin pitkän elämän että kissojen tyypillisin vanhuusiän vaiva, munuaisten vajaatoiminta ehti olla kutsumaton vieras pitkään. Aatokselta se huomattiin iäkkään lemmikin perusterveystarkastukseen kuuluvien verikokeiden perusteella ajoissa ja se sai vaivaan sopivaa ruokaa ja lääkityksiä kun tuli niitten aika, herkupaloja kuitenkaan unohtamatta. Olen varma että Aatos sai muutaman lisävuoden huolellisen hoitonsa ansiosta. Tärkeä muistutus meille kaikille keski-ikäisten tai -ikääntyvien lemmikkieläinten omistajille, otatetaan se perus verenkuva tai "geriatria"-verikokeet viimeistään siinä vaiheessa kun kissa tai koira täyttää 10. Sen ikäiselle on jo paljon tärkäempää että ennaltaehkäistään isojen elinten vanhenemiseen liittyviä vaivoja ja putsaillaan tarvittaessa hammaskiveä tms. kuin että ihan joka vuosi käytäisiin rokotuksilla.

Lemmikit opettavat paljon sitoutumisesta ja rakkaudesta, elämänsä lopulla myös luopuminen on pakollinen oppimäärä. Surra saa ja täytyy. Muistot säilyvät. Jokainen voi miettiä mitä kaikkea viidessä, kymmenessä tai melkein kahdessakymmenessä vuodessa ehtii ihmiselämässä tapahtua jonka lemmikit kanssamme jakavat. Pidetään niitä jotka meillä kotona ovat, hyvänä :). Sama pätee tietysti myös ihmisiin!