Kevään ensi kukkanen

Kevänaurinko on NIIN ihanaa, tänään kyllä lähti nuo tummat peitot pois sohvalta kun sitä ei tarvitse enää juoksuisen koiran takia suojata. 

Kävin puolen päivän aikaan Hertan kanssa koirapuistossa jossa oli kuraista mutta seuraa kuitenkin. Yksi dalmatialaiskoira juoksi paikalle hienosti omistajan fillarin rinnalla josta ajatus lähti.. Hertan kasvattaja Elisa on suositellut 20-30 min reippaita pyöräilylenkkejä näille pienillekin lenkkikavereille. Olen aikanaan pyöräillyt kotiväen englanninsetterin kanssa pitkiäkin matkoja joten homma on sinänsä tuttua. Mutta tuollaisen 4,5 kg pikkukoiran kanssa tuntuu jotenkin riskit suuremmilta koiran osalta (itse saan kyllä kaaduttua ja kolaroitua pyörällä ilman koiraakin jos huono tuuri on) jos jotain sattuu. 

Kaivoin tänään pyörän esiin talvisäilöstä ja päätin kuitenkin kokeilla, mitä Hertta sen rinnalla menosta tykkää. Ensin talutin hetken pyörää ja sitten lähdettiin varovasti ajamaan, niin että koira koko ajan ravasi ja pienempiä pätkiä laukkasi. Hertta sai juonen päästä kiinni tosi nopeasti ja tuntui nauttivan vauhdikkaasta menosta. Kuitenkin heti ensimmäisen kilometrin aikana tuli jo yksi vaaratilanne kun Hertta koitti päästä tervehtimään vastaantulijaa ja oikaisi renkaan eteen. Kyllähän se vähän tönäisyä sai mutta onneksi vauhti oli hyvin hiljainen. Jatkettiin vaan reippaasti kun ei mitään sattunut ja luulen että Hertta tuon jälkeen kyllä muistaa että pyöränkumi voi tulla päälle. 20 min juoksua 2 pissa ja 2 nuuskimistauolle mentiin nyt ensihätään. Täytyy nyt tosissaan miettiä, onko tuo riskien väärtiä hommaa ja jos siltä tuntuu, ostaa Hertalle paremmat valjaat. Nyt se meni kissanvaljaitten kanssa jotka eivät ole koiralle kaikkein ergonomisimmat juostessa. Ainakin sen totesin että pyöräilyä on syytä harrastaa vähän hijlaisempana vuorokaudenaikana. 

Sitten niihin kukkiin! Tässä pari huonoa räpsyä pihastamme jossa Hertan aitaukseen jo puskee sinivuokkoja kukkaan <3

^ Kerrankin muistin ostaa nameja virpojille, jos niitä tulee enemmän kuin 6, huutelen vaan oven takaa että "Tää koira puree, ei kannata tulla!" kun hiljaiselo Hertta + ovikello-yhdistelmällä ei onnistu.

Huomennakin on mukavaa puuhaa tiedossa ja samalla kunnon lenkkiä Hertalle. Kävelemme Nekalaan Hannun luona käymään ja teemme samalla Hippu-ocicatista paperillakin Hannun oman kissan. Kuukauden "koeaika" on jo takana ja kissa on kotiutunut ja Hannu siihen tykästynyt, mikäs sen parempaa! Meillä on kotona ollut ihanan rauhaisaa kissojen kanssa, Terra ja Ritu pärjäävät hienosti yhdessä ja kuten kuvista käy ilmi, koirankin kanssa ollaan ihan kohtuullisissa väleissä ;).