Kohti kesää 2016

Tervehdys tutut&tuntemattomammat! Kesähän on jo täällä vaikka lämpömittarista sitä ei aina huomaa. Meillä mennä porskuttaa edellen sama jengi ja varsin hyvällä voinnilla.

Vamppi on löytänyt sisäisen saukkonsa ja innostunut uimisesta valtavasti. Koska olemme usein kaupungissa koiraa uittamassa niin 8 m flexi, nylonvaljaat ja pallo ovat toimiva turvavarustelu tähän noutoharrastukseen.

Samba on käynyt kevättalvesta alkaen kolmasti verikokeissa puhkeamassa olevan kilpirauhasen vajaatoiminna takia. Viimeksi arvot olivat selvästi vajaalla joten se sai lopun iän lääkityksen, thyroxinia kahdesti päivässä. Juhannuksen jälkeisellä viikolla testataan ovatko arvot nykyisellä annoksella kunnossa. Lisäksi Samba saa kerran kuukaudessa carthophen-pistoksen nivelrikon oireita helpottamaan. Mutta näillä pienillä lisätoimilla se elää hyvää syyskuussa 10 täyttävän koiran elämää. Tasapaino ei ole häävi mutta mieli on virkeä ja leikkisä eikä ontumista ole. Liikkellelähtökipua makuulta noustessa näyttäisi vähän esiintyvän.

Terran aika menee koirien ja ihmisten hallinnoiintiin ja tarhaulkoiluun. Tällä 9-vuotiaalla kissallamme ei ole onneksi vielä mitään ikääntymisen vaivoja. Ensi kesänä 10-vuotistarkistuksen yhteydessä olisi tarkoitus rauhoittaa Terra, putsata ja tutkia hampaat kunnolla mahdollisesta hammaskivestä ja ottaa samalla "geriatria" verikoe että onhan sisuskalut kunnossa. 

Ritu voi myös hyvin. Se täytti 12 vuotta ja verikokeet olivat täysin normaalit. Näyttää siltä että munuaisia tukeva ruokavalio on toistaiseksi pysäyttänyt alkavan munuaisten vajaatoiminnan. Kyseinen lääkäri joka sen tutki ja kokeen otti oli sitä mieltä että jos kissa on oireeton, munuaisarvoja ei tarvitsisi rutiininomaisesti tsekata joka vuosi mutta saapa nähdä uskaltaudunko moiseen. Kissoilla tuo on kuitenkin etenevä vaiva joka tietyssä vaiheessa vaatii verenpainelääkkeet. Nyt verenpaineet olivat normaalit ja sydämessä kuuluva pienin kuultavissa oleva sivuääni ei ole vahvistunut.

Fridan emolla Hathor Fire In Cairolla ei valitettavasti asiat ole yhtä hyvin. Tarkka omistaja vei kissan kuivan yskän takia lääkäriin ja röntgenkuvissa keuhkoista löytyi iso massa, luultavasti kasvain. Kissan yleisvointi on hyvä, käydessäni kylässä se vähän leikkikin. Veriarvot ovat normaalit ja ultraääni ei paljastanut mitään lisää. Keuhkokasvain ei ole kissalla hoidettavissa oleva sairaus ja jos omistaja haluaa olla varma diagnoosista, kissasta pitäisi ottaa ct-kuva joka maksaa 1000€ ja jossa mahdollisina sivuvaikutuksina on munuaisongelmat ja kuolema. Kissa laitetaan tuossa niin syvään uneen että keuhkojen liike pysäytetään. Nimen omaan keuhkovaivasta kärsivälle vaarallista touhua. Vaikeita päätöksiä omistajalle :( mutta niin kauan kun vointi on hyvä, mummokissa saa nauttia kesäauringosta. Ja ei kuvaukseen nukahtaminen toki minkäänlaista kärsimystä aiheuta. -päivitys, ct-kuvausta ei tulla tekemään vaan hoidetaan pehmeämmin ja turvallisemmin menetelmin voinnin arviointi koska parantavaa hoitoa ei ole tarjolla vaikka miten kuvannettaisiin.

Sitten iloisempi terveinen. Kuvassa oleva punertava kissa on Nerikomin Boys Don't Cry eli Danny, Ritun veli. Raitapaita on puolestaan Nerikomin Boris Karloff, Boris. Vanhoilla pojilla on kavereinaan nuorempi Donna-rex ja uusimpana musta itämaispoika. Hienoa että ikääntyneet kissat ovat tottuneet myös eri rotuiseen seuralaiseen hyvin, itiksethän ovat aika kovaäänistä sakkia.

Mitäpä muuta? Kesälomaa odotellessa! Töissäni on todentotta pitänyt kiirettä. Minähän vaihdoin hr:n puolelle 2015 alusta ja viime vuosi meni uusiin töihin perehtyessä. Tänä vuonna puolestaan koko hr pistettiin uusiksi ja sinne perustettiin help desk jonka tekijöistä vain 2 ovat entuudestaan hr-puoleen perehtyneitä. On siis ollut melkoista perehdytyshaipakkaa helpdeskin perustamisessa ja uusien toimintatapojen opettelua itse kullakin. Muutimme kevättalvella uuteen konttoriin Tampereen yliopiston viereen. Lisäksi yrityskaupat ja fuusiot huolehtivat siitä että hr on hyvin työllistetty osa konsernia.

Näin se aika rientää! Kesäkuun alussa tuli täyteen 10 vuotta tuolla samassa konsernissa ja kiitokseksi oli oikein kakkukaffet (kakkuni päällä oli porkkanaraastetta, kasvissyöjää oikein ajateltu?) ja sain ruusun ja rannekellon. Halusin tietysti "miesten" kellon kun en ole mikään pikkuruinen ihminen, sen kerran kun kelloa käytän ja kullanväristä niin bling bling saa näkyä ;).

Mitäs muuta? Keväällä kävimme vaihteeksi Wave-Gotik-Treffenissä Leipzigissä. Hauskaa oli! Erityisesti Peter Murphyn loistava "Mr Moonlight Show" eli Bauhausin klassikoiden esittäminen jäi järisyttävän hyvänä konserttina mieleeni. Taidemuseoita tuli kierrettyä ja hyvää ruokaa syötyä, erityisesti vietnamilaista. Vegaani-innostus oli Saksassa hyvin näkyvillä, hotellimme lähellä oli Veganz-kauppa kahviloineen. Onneksi selkäni on nykyisin niin hyvässä kunnossa että tällaiset reissut ovat mahdollisia! Toki joudun miettimään että istumapaikkoja pitää välillä olla ja pitkään jalkojen päällä oltuani tuli kyllä otettua taksi täysissä ratikoissa seisoskelun sijaan. Vaan sama taitaa olla monella muullakin kolmenkympin puolen välin ylittäneellä, aamusta iltaan festivaaleilla seisoskelu ei ihan sellaisenaan innosta.

Oikeasti liikuntarajoitteiset oli otettu hienosti huomioon mm. Kohlrabizirkuksessa jossa pyörätuolijengille oli varattu oma koroke miksauspöydän kohdalle. Mainiota ettei väki joudu katselemaan toisten selkiä ja saa kyynärpäistä otsikkoon vahingossa.

Lomailemme heinäkuussa. Näin kiireisen alkuvuoden jälkeen en lupaa että ajelemme pitkin Suomea. Pino kirjoja ja riippumatto puutarhassa ovat ohjelmassa. Ja pikkukoiran perehdytys meidän laumaamme! Odottelin alun perin, tuleeko Vampin siskolle pentuetta mutta kun tämä suunnitelma ei toteutunut, kyselin whippettutuilta, missä olisi varteenotettavia kasvattajia kun etsimme ihan lemmikkikoiraa Vamppia juoksuttamaan. Myös silkenit kävivät mielessäni ja huhuilin yleisellä tasolla, onko Suomeen tulossa pentueita tänä vuonna. Koen harvinaisten rotujen kanssa kuitenkin haasteelliseksi sen että olen aika tarkka millaisesta huushollista koira tulee ja sen pitäisi olla reipas urospentu jotta sen voi odottaa pärjäävän dominoivan nartun ja vanhan setäkoiran kanssa. Joten tällä kertaa pitäydymme whippeteissä kun on näitä reunaehtoja, myös se että Samban pitäisi olla kohtuullisessa kunnossa että se jaksaa pentua. Joten minusta pentu on parempi ottaa nyt, kukaan ei voi tietää miten paljon koira jolla on perussairauksia, vanhenee esimerkiksi vuoden päästä kesään mennessä. Samban ortopedi oli sitä mieltä että se ehtii vielä opettaa kujeita pennulle joten näinpä edessä on kesäinen Pentuloma! Ja Samba saa pikkuveljen 10-vuotislahjaksi. Tällä kertaa kyseessä on "näyttelylinjainen" whippet joten vähän erilainen koira vaikka samaa rotua kuitenkin. Mielenkiintoista! Ja olen lupautunut jopa viemään sen joskus tuohon "naapuriin" Pirkkahallille näyttelyyn kunhan joku muu esittelee koiran. 

Sepon uusin levy Oldschool Union -Perjantai löytyy muuten myös Spotify:stä.

Keittelen kaffet jos joku innostuu kesän mittaa poikkeamaan tai pistetään oikein rilli tulille. Oikein ihanaa,  hauskaa, rentouttavaa ja miksei jännittävääkin kesää kaikille!

Primacat-viksun vaihdon arvio

Meillä on nyt kissat syoneet vajaan kuukauden primacatia ainoana tarjolla olevana kuivaruokana ja märkäruokien osalta muutoin primacattia mutta Frida on saanut joka päivä yhden aterian munuaisvaivaisten erikoisruokaa.

Kaikki primacatin tuotteet ovat olleet hyvin maistuvia. Yllättävää kyllä mikää kuivaruoista ei ole aiheuttanut oksentelua. Ainoa ruoka joka ei rakenteensa puolesta käy hampaattomalle Ritulle ovat nuo annospussit joissa kana ja kala ovat isososyistä hienontamatonta lihaa. Oikein onnistunut kokeilu jota jatkamme.

Mikäli myöhemmin kontrolleissa käy ilmi että Fridan munuaisten vajaatoiminta etenee, täytyy ruokavaliota sen osalta säätää vähäproteiinisempaan suuntaan. Mutta uskokaa tai älkää, pelkällä ruokalaatujen vaihtelulla on ollut yllättävän suotuisia vaikutuksia tähän iäkkäämpään kissaamme. Frida on ollut selvästi aktiivisempi ruokakokeilun aloittamisen jälkeen. Ilmeisesti tuollaiselle ikääntyvälle sisäkissalle joka ei turkkinsa puolesta tarkene ulkoilla kuin kesäisimpinä päivinä on pienilläkin virikkeillä suuri merkitys. Ei pidä aliarvioida ruoan merkitystä vanhenevan kissan elämänlaadulle, jo pelkästään se että pari kertaa päivässä on odotettevissa keskenään erilaisia aterioita, tuntuu piristävän. Ei kissankaan suu ole tuohesta ja pienten nautintojen merkitys kasvaa kun vauhti muuten hidastuu. Ja edellenkin olen sitä mieltä että sellainen ruoka mikä oksennuttaa kissaa ei voi olla hyödyksi. Joten nämä hyvin sulavat ruoat varmasti auttavat pitämään hampaattoman kissan hyvinvoivana.

Entäs mitä mieltä on ollut nuorenpi ja terve kissamme Terra? Terra on pitänyt kaikesta tarjotusta. Se on muutenkin ennakkoluuloton kissa joka maistelisi ihmistenkin ruokia jos silmä välttää. Terralla on joidenkin ruokien kanssa turkki kuivunut liikaa mitä en ole havainnut primacatin suhteen. Tässä tänään otettu kuva, eikös ole turkki ihan kohdallaan?

Tasapuolisuuden nimissä vielä pari koirakuvaa, eikö whippet näytäkin jalolle ja älykkäälle?

Sitten vähän arvokkaampi kuva Sambasta joka juhlii kohta 9-vuotissyntymäpäiviään herkuin jos satun muistamaan asian oikeana päivänä ;). Samballa on ollut hyvä kesä ja olemme säästyneet kokonaan ilman ontumisia ja aristeluja aikanaan loukkaantuneen jalan kanssa.

#deluxeprimacat

Heippa, hengissä ollaan koko sakki. Minulla on ollut hieman teknologiaongelmia puhelinvaihtojen jne. takia joten bloggaaminen on jäänyt vähemmälle. Päivitän kuulumiset kun ehdin siirtää kesän kuvia kotikoneelle. Lisäksi 10-sormijärjestelmään tottuneena inhoan kirjoitella tabletilla..

Tällä viikolla kävi niin mukavasti että kissamme saivat ison salkullisen Primacatin hyviä kunnon lihaa sisältäviä ruokia testattavaksi #fiksuvaihto - kampanjassa. Meillä on ollut hieman haastavaa tuo ruokinta koska kumpikin kissa oksentelee toisinaan kuivaruokaa ja jonkinlaista altistumista on havaittavissa niin että ruoka joka käy viikon-pari ei enää kolmen viikon kuluttua vaikutakaan sopivalta. Tämä nimen omaan kuivaruokien kanssa ja usein niin että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Toinen haaste on Fridan eli Ritu-rexin hampaattomuus. Ritulta poistettiin jo aika nuorena kaikki hampaat parodontiitin takia. Tästä syystä sillä on taipumus ahmia ruokaa täysin pureskelematta ja ylöshän se helposti pulahtaa. Hienojakoista siis olla pitää ja tarvittaessa muussaan ruoan haarukalla etukäteen. Ritulla on ollut myös vuoden verran lieviä oireita alkavasta munuaisten vajaatoiminnasta, ensin 10-vuotistarkastuksessa verikokeissa oli veren urea-arvo koholla ja myöhemmin kreatiini. Vuodenvaihteessa ja helmikuussa on käyty kokeissa viimeksi. Vuodenvaihteessa oli krea koholla ja suositeltiin että alkaisimme syöttää munuaisvaivaisten tukiruokaa. Sitä sitten testailtiin ja hyvin montaa laatua mistä kaikki kuivaruoat oksettavat kissaa. Kuivuminen jo itsessään voi nostaa kyseistä arvoa joten päätin että kissa saa syödä puolet ruoastaan munuaisvaivaisten säilykkeitä ja puolet ihan mitä vaan mikä pysyy sisällä, oksennetulla ruoalla ei ole ainakaan positiivista terveysvaikutusta. Ja tällä reseptillä Ritun kaikki veriarvot olivat helmikuussa täysin viitearvojen keskitasolla, terveen arvot.

Hampaattoman kissani kanssa olen henkisesti varautunut siihen että elämän laatu saa mennä mahdollisesti pituuden edelle eli tosiaan ruoan syötävyys ja sulavuus on tärkeämpää kuin matalassa proteiinissa täysin pidättäytyminen.  Ikääntyvistä kissoista monella munuaiset alkavat kulua huomaamatta ja tästä syystä vanhoille tarkoitetut sapuskat ovat munuaisia tukevia. Kesän mittaa montaa eri erikoisruokaa testailtuani otin kissoilta jatkuvan raksubaarin pois ja ne ovat siirtyneet ruoka-aikoihin ja Ritu on lähes kokonaan ilman raksuja. Terra-aby pitää niistä ja uskoisin että ovat hyvää tekemistä hampaille joten sen ruokavaliossa pidetään raksut jatkossakin.

Mutta näillä taustapuheilla aion nyt siirtää Terran vähäksi aikaa kokonaan primacatille ja Ritun 50% primacatille ja 50% saa olla edelleen munuaisia tukevia kevennettyjä säilykkeitä. Testaajista Terra on 8-vuotias vilkas ja kesäisin ulkotarhailusta nauttiva abessinialainen jolla ei ole muita ruokaongelmia kuin joidenkin kuivaruokien aiheuttama oksentelu. Frida on 11-vuotias oma kasvattini, ihmisten huomiosta ja lämpimästä nauttiva hampaaton topakka cornish rex-täti. Mielenkiintoista nähdä miten eläinkaupoista ja eläinlääkäriltä saataviin ruokiin tottuneet kissat "pärjäävät" ihan tavallisen marketin hyllystä saatavilla sapuskoilla ;). Noh, tottapuhuen olen tähänkin asti ostellut satunnaisesti ruokia ja varsinkin säilyke/pussiruokia marketista jos ravintosisältö on näyttänyt järkevältä. Kanana mainostettava ruoka joka sisältää 4% kanaa tai pääasiassa jauhoja sisältävä kuivaruoka olivat vielä 90-luvulla tyypillistä markettimättöä ja aikanaan kissoja kasvattaessanikin olin sitä mieltä että joku whiskas on kissojen "mäkkäriä", pikaruokaa joka ei satunnaisena herkkuna tervettä kissaa riko mutta ainoana ravintolähteenä kissalla joka ei lisäksi metsästä jyrsiöitä, aivan liian köyhää.

Sitten kuvia testin alusta.

Kuten makustelusta voi havaita, maistuvuus on hyvä.

Mutta näin, kirjoittelen noin kuukauden kuluttua mitä kissoille kuuluu lihantestauskuukauden jälkeen. Koe-eläinpuisto (tässä kohtaa ko radio-ohjelman muistavien kuuluu hymähtää) kiittää ja kuittaa!

Törmäsin muuten pitkästä aikaa kasvattieni Dannyn (Fridan veli) ja Boriksen omistajaan. Olipa kertakaikkisen mukavaa kuulla että 11-vuotiaat pojat ovat pysyneet terveinä ja sopeutuneet vuosien varrella hyvin myös pikkulapsiperheen arkeen :).

Maaliskuu on kohta taputeltu

Ensimmäiseksi suuri onnentoivotus! Ch Piupawa Allison Ashford täyttää tänään 15 vuotta! Onnea Alli! On hienoa että noin vetreitä ja terveitä vanhoja cornish rexejä näkee :). Erityiskiitos Maijalle ja Janille Allin säntillisestä hoidosta.

Olen ollut kohta 3 viikkoa sairauslomalla pienen leikkauksen takia, 1.4. alkaa työt ellen sitten uskalla sairauslomalla töihin, onhan tuo ensi viikko joka tapauksessa neljäpäiväinen. Omat liikuntani ovat olleet minimissä, Seppo onneksi liikuttaa koiria. Ennen saikkua onnistuin tipauttamaan puhelimeni töissä lattialle niin että kosketusnäyttö hajosi toimimattomaksi. Samalla hävisivät kaikki puhelinnumerot kun en muista enää tunnuksia palveluun missä olivat puhelimen muistin lisäksi tallessa. Laita numerosi tekstarilla jos haluta sitä kautta yhteydenottoja ;).

Tällaista varsin rauhallista menoa. Terralla on vähän karvanlähtöä..

Mitäs muuta? Olen lukenut kasan kirjoja. Jaa niin ja sellainen mukava periaatepäätös syntyi että ensi vuonna on aika uuden koiranpennun. Samba siis saa "10-vuotislahjaksi" pikkuveikan joka toivottavasti kasvaessaan jeesaa Vampin liikuttamisessa, Samballa ei moiseen kaahotukseen aina riitä huvitusta. Kuljetaan sitten hyvässä tapauksessa muutama vuosi kolmen puikkonokan lauman kera. Minulle on tärkeätä että uusi koira tulee toivotulta kasvattajalta terveystutkitusta yhdistelmästä ja että se saisi tulla odotettuna ja toivottuna eikä niin että iiks, nyt jäi toinen vipukka yksin, nyt on Pakko jostain jotakin sille kaveriksi äkkiä tempaista.

Samban vuositarkastus

 Samba ja Vamppi kävivät vuosittaisessa terveystarkastuksessa ja rokotuksilla ortopediaan erikoistuneella lääkärillä joka on aikanaan leikannut Samban jalan ja toiminut sen "henkilääkärinä" sittemmin. Vampista ei löytynyt mitään vikaa mikä tietysti juuri 3 täyttäneen terveen nuoren koiran kanssa oli odotusarvo. Samballa on puolestaan vuodessa tapahtunut muutosta tuossa leikatussa jalassa. Jalan liikeradat ovat rajoittuneet entisestään varsinkin koukistaessa. Eli nivelrikko on edennyt. Samballe laitetaan nyt pistoshoitona catrophenkuuri ja se sai uuden putelin kipulääkettä mukaan. Täytyy antaa sitä helpommin ennakoiden (ilman että koira ontuu) nyt kun tiedämme että jalka kuormittuu tavallista helpommin.

Rajuimmat lenkit on nyt Sambalta kielletty joten useamman koiran riehunnoille ja hiekkakuoppanoutoleikeille tuli stoppi. Kyllä noita on vapaaehtoisesti tullut jo vuoden mittaa muutenkin vähennettyä, viimeksi hiekkakuoppafrisbeen jälkeen Samba ärähti Vampille autossa ja arkoi jalkaansa joten oli liian rajua kiilailla kaverin kanssa noutohommissa kovalla alustalla kerran koria kipeytyi. Metsälenkeillä saa käydä ja veikkaan että oma piha on sen verran pieni että siinä vauhti ei nouse niin kovaksi etteikö Samba voisi tuttuja koiravieraita siinä tavata. Se Sambasta on kyllä sanottava että Vampikin kanssa leikkiessään se luovuttaa nykyään nopeasti, käy juoksemassa rinksan ja leikkii hetken vetoleikkiä ja jää sitten hengailemaan. Hyvä tavallaan että jonkinlaista järkiintymistä esiintyy mutta surullista tietysti että se ilmeisesti ilmentää kipua tai kivun varomista. Samba on tosi hyväntuulinen koira ja leikkii muun muassa joka päivä yksinään sisällä joten en usko että sillä on jatkuvaa kipua. Mutta näin tällä kertaa, olihan tämä odotettavissa ja on tosi hienoa että Samba on pärjännyt pari vuotta nuoren kaverinsa kanssa riekunnoissa joten sairauden etenemistä ei nyt auta liikaa surra. Koira täyttää kuitenkin tänä vuonna 9 ja monella terveelläkin koiralla hidastuu tahti tuossa iässä. Pitää nyt sitten laittaa mietintämyssyyn, pitääkö Vampille hankkia oma juoksutuskaveri kasvamaan tässä vuoden sisään ettei tule Sambaa rasitettua liikaa. Ei kai arki kolmen koiran kanssa sen kummenpaa ole kuin kahdenkaan, pentu tietenkin vaatii aluksi lyhyitä lenkkejä ja kun se on aikuistunut, Samba on luultavasti vuorossa se joka niitä kaipaa. Harkintaan. Kiireessä hankkimalla ei kuitenkaan löydy välttämättä sitä meidän porukkaan parhaiten sopivaa lisäystä joten jos tähän päädytään niin kaikessa rauhassa ja järki kädessä.

Tässä näitä ikääntyviä nyt sitten on kaksin kappalein. Rampa-Samba ja Munuaisvaiva-Ritu. Lemmikeillä on oikeus ikääntyä ja vaatia lisähoitoa, kaikki eivät lähde "saappaat jalassa". Mutta koitetaan nyt pitää järki päässä näitten kanssa että elämänlaatu on kivaa ja hyvää niin kauan kun sitä riittää. Sekä Frida että Samba ovat kyllä edelleen varsin hyvässä vedossa ja seuraavana lääkärivuorossa on Frida jolta pitäisi taas mitata veriarvoja ja verenpaine lähiaikoina. Mutta ystävät, jos näette meillä joskus "toinen jalka haudassa"-kuntoisia lemmikkejä, ottakaa asia puheeksi. Joskus omilleen sokeutuu vaikka kuinka haluaisi vain hyvin hoitaa. On ihan eri asia jos 15 vuotias kissa tai koira on hidasaskeleinen köpöttelijä kuin että keski-ikäinen tai nuori lemmikki menee sellaiseksi pysyvän parantumattoman sairauden takia.

 Hippu-ocicattiakin on käyty taas morjestelemassa, tässä Hipun ilme koiravieraiden ilahduttavuudesta. Ja meikäläisen "tukka uusiksi" kokeiluja. Melkoisen harmaata kasvaa ohimoille kun nyt ihmiskokeena olen antanut sen kasvaa värjäämättä..

Tällä hetkellä vaiheessa oleva kirja, mielenkiintoinen ja kiehtova aihe.

Vuoden eka

Hääpäivää tuli taas vietettyä joulukuun puolella hyvällä illallisella ja konsertilla (Punk X-mas) ryyditettynä. Ja ulkoiltukin on.

Eläinlääkäri soitti 31.12. Fridan veriarvoista. kilpirauhanen on kunnossa joten noussutta kreatiiniarvoa alettiin hoitaa siirtymällä kokonaan munuaisten toimintaa tukevaan ruokavalioon. Noin kuukauden kuluttua tarkistellaan taas veriarvoja ja verenpaine, korkea verenpaine kuulemma rasittaa kissan munuaisia ja voisi selittää nyt vanhalla iällä sydämeen kuuluviin tulleen sivuäänen. Sivuääni ei sinänsä ole vielä huolestuttava, koirien asteikkoa lainaten kuulemma 1/6 tasolla eli lievin kuuluva. Jos sydämen suhteen tulee isompaa muutosta niin sitten pitänee käydä ultrauttamassa sydän. Munuaiset ovat kuitenkin nyt se 1. hoidettava asia. Sinänsä on vähän outoa että keväällä verikokeissa koholla oli veren urea-arvo eikä kreatiini. Voi olla että näin alkuvaiheen vajaatoiminnassa kissan syömisellä, juomisella ja mahdollisella oksentelulla on suurempi vaikutus arvoihin kuin pidemmälle edenneessä vaivassa. Ritu on tosi hyväntuulinen ja pirteä joten millään verikokeilla siitä ei "sairasta" saada kuitenkaan. Vain tavallinen vanheneva kissa.

Sitten vähän "taidekuvia", 1.1. oli mielenkiintoisen sumuinen ilma Pyhäjärvellä.

Sitten ruokajuttuja. Minun teki kovasti mieli ottaa vastaan tammikuun vegaanihaaste eli olla kuukausi kokonaan ilman eläinperäisiä ruoka-aineita. Meillä on kuitenkin töissä vuoden kiireisin aika joten en valitettavasti kaipaa mitään uusia "ismejä" tähän kohtaan vuotta, jos jonain päivänä en jaksa tehdä itse eväitä niin työpaikkaruokalan kasvisruoka saa kelvata. Mutta jos vaikka 5/7 päivää viikosta menisi maidotta ja kananmunatta niin tulee kokeiltua vähän uusia ruokareseptejä. Eilen tein ensimmäistä kertaa seitania alusta alkaen eli vehnäproteiini (gluteiini) jauhoista ja kickhernejauhoista, juuri muuta kuin niitä ja vähän mausteita tähän itämaiseen proteiinilisukkeeseen ei tule. Perusohjeen voi katsoa täältä josta löytyy muutenkin tosi kivoja reseptejä ja ideoita:
 Chocochili-vegaaniblogi Noh nyt on seitania pakkasessa ja jääkaapissa. Tuollaisia epäilyttävästi lihan näköisiä pihvejä sitten tuli valmiista lopputuloksesta. Olen ollut noin 18 vuotta kasvissyöjä enkä sen takia kaipaa lihan "suutuntumaa" ruokiini mutta proteiinia ei varsinkaan vegaanipäivinä tule ihan liikaa ja seitan maistuu ainakin kebapina Sepollekin hyvin.

Joululoma meni lähinnä kirja kädessä koska olin taas "vaihteeksi" kipeänä. Pidin samalla parin viikon tauon hermokipulääkkeen käytöstä mutta jouduin ottamaan sen perjantaina takaisin ohjelmaan fysiatrin suosituksesta. Nyt kahden hyvin nukutun yön jälkeen päätös vaikuttaa oikealta, nukun selkäkivun takia aivan tolkuttoman huonosti ja pätkittäisesti muuten.

Kirjoina meni Amanda Palmerin The Art of Asking, mielenkiintoinen omaelämänkerrallinen kirja kyseisestä muusikosta, Kickstarterista, Neil Gaimanista ja Amandan syövän kanssa taistelevasta ystävästä. Kammottavalta kuulosti se että ystävänsä kävi 33 kertaa kemoterapiassa jonka kertahinta oli pelkän lääkkeen osalta 10 000 dollaria. Ei ole mikään ihme että vakava sairaus aiheuttaa USA:ssa paljon henkilökohtaisia konkursseja tai sitä että jos vakuutukset ehdot eivät kata niin sitten sairauskin jää hoitamatta.

Kickstarterista puheen ollen, olin itsekin mukana rahoittamassa kirjaa sen kautta toukokuussa ja sain kirjan Truth about the Revolution, Brother jossa allekirjoittaneenkin nimi mainitaan takasivulla tukijoissa. Kirja on mielenkiintoinen haastattelukirja punkin hengessä aktiivisista ihmisistä, muiden muassa Reykjavikin entinen pormestari Jón Gnarr.  Joka on muuten hirvittävän inspiroiva esimerkki siitä että ankea alku ei aina määrää elämän suuntaa, Gnarr sai 5-vuotiaana diagnoosin "sopeutumattomuudesta" tai henkisestä jälkeenjääneisyydestä ja joutui laitokseen.. noh eipä ole haitannut elämän haltuunottoa ja yhteisten asioiden hoitamista! Tässä linkki kirjaan jos alkoi kiinnostaa thetruthofrevolution

Luettuani monta kirjaa peräkkäin muusiikista ja muusikoiden omaelämänkertoja (mm Morrissey) tuli sellainen olo että nyt on aika lukaista vähän proosaa tai muuta fiktiota. Joten lukaisin Laura Gustaffsonin Huorasadun ja nyt on menossa Pasi Ilmari Jääskeäläisen Sielut kulkevat sateessa. Maagista realismia ja hyvin kiinnostava ja ajankohtainen, perjantaina aloitin ja 255 sivua on jo mennyt. Ai niin, luinhan minä scifiäkin joulukuussa, Under the Skin oli yllättävän puhutteleva, luulin että olisi saattanut olla ihan roskaviihdettä. Luen ehdottomasti saman kirjailijan muitakin kirjoja jatkossa. Kirjan inspiroima saman  niminen brittielokuva on jotain aivan muuta mutta ihan mielenkiintoinen Skotlannin maisemista pitävälle, kirjan kanssa sillä ei kuitenkaan ole paljoa tekemistä.