Kissajuttuja ja pari kuvaa Sambasta

Siskoni kissa CH Piupaws Allison Ashford kävi huhtikuussa 14-vuotis lääkärintarkastuksessa. Samalla kissalta poistettiin hammaskivi ja otettiin perus verenkuva "geriatriakokeina". Allin veriarvot ovat priimaa, ei merkkiäkään munuaisten vajaatoiminnasta tai maksaongelmista jotka ovat iäkkäitten kissojen tyypillisiä vaivoja. Suuta putsannut lääkäri huomasi kuitenkin että yksi poskihammas näytti huonolta FORL-syöpymän takia. Kyseisellä klinikalla ei ollut riittävän hyviä välineitä kirurgiseen hammaspoistoon ja tämä tehtiin pari viikkoa myöhemmin toisella asemalla. Tätä ennen olimme varmistaneet että sieltä löytyi kaasuanestesia koska kyse on kuitenkin iäkkäästä vaikka terveestä kissasta. Alli oli ollut aika tokkurainen tämän ensimmäisen nukutuksen jälkeen ja huonovointisen oloinen pari päivää.

Hampaita tarkemmin hoitanut lääkäri totesi röntgenin jälkeen että 3 poskihammasta vaati poiston ja tämä hoitui hyvin. Kissa tokeni myös rauhoituksesta huomattavasti nopeammin ja oli kivuton toimenpiteen jälkeen hyvien kipulääkkeitten takia. Onneksi olin laittanut siskolleni muistaessani mukaan meiltä Terralta syksyllä jääneen kissan kipulääkkeen kun forssalaisesta apteekista ei tokikaan ennen pääsiäistä saanut kissalle sopivaa kipulääkettä leikkauksen jälkihoitoon. Ja unohtivat tilata sen muutenkin, lääkettä ei saanut viittä päivää myöhemminkään. Suun haavat onneksi paranevat nopeasti eikä Allilla sitten enää ollut kipulääkkeen tarvettakaan. Mutta kaikki on siis oikein hyvin, se että kissalta poistetaan pari hammasta 14-vuotiaana on hyvinkin tavallista. Toki tälläisestä terveydenhoidosta tulee muutama satanen kuluja kissan omistajalle mutta sellaista se nyt ruukaa lemmikkien kanssa olemaan. Ikää kun tulee niin jotain hoidettavaa aina tulee "aivan terveellekin" että myös pysyy terveenä.

Kävin ennen pääsiäistä hoitamassa myös toista tuttua kissaa, Hathor Fire In Cairoa. Flora-Maukka (en ikinä opi sanomaan sitä Maukaksi) on varsin hyväkuntoinen ollakseen 11-vuotias vuosia allergialääkityksiä tarvinnut kissa. Vatsanympärystä oli hieman kertynyt sitten viime näkemän puolisen vuotta sitten mutta reipas kissa. Ja eikös ole melko saman näköinen kuin pentunsa, meillä asuva Ritu?

Frida

Flora

Noh, pistetään nyt kevätkuva isommastakin "kissasta", ostin elämäni ensimmäiset aurinkolasit vahvuuksilla Nisseniltä, 50€. Ei enää tuntunut paljoa siinä konkurssissa kun uusin silmälasit (350€). Kolme optikkoliikettä tuli kierrettyä ja tämä oli edullisin kun kyseessä on nikkeliallergisen vahvat miinuslasit. Ihan kivat titaanikehykset löytyi kun jaksoin kiertää. Pääsiäisestä on edelleen hyvä fiilis vaikka selkä tuli melkein taas rikottua puutariehunnalla niin sosiaalinen elämä on aina hyvästä. Varsinkin kun saa nauraakäkättää niin että on posket kipeänä :).

Iloisia asioita tarvitaan aina. Tällä hetkellä kissankasvatusharrastukseni on edennut vaiheeseen että yhteydenotot kasvattien omistajilta koskevat lähinnä ikääntymiseen liittyviä vaivoja ja oikeasti niitä elämän loppuvaiheen asioita koska uusia pentueita ei ole syntynyt aikoihin. Olen tosi onnellinen jos pystyn noissa iäkkäitten lemmikkien mukanaan tuomissa kysymyksissä mitenkään auttamaan. On hienoa että kun lemmikki on ilahduttanut omistajaansa vuosia tai kodinvaihdon takia hieman lyhyemmän ajan ja sitä arvostetaan hyvin hoivattavana ja rakastettuna eläimenä niin kauan kuin elämässä on iloa, pilkettä silmässä ja arki sujuu. Sen kun pitää mielessä niin näitten vanhojen ja keski-ikäisten otusten kanssa on mitä hienointa nauttia kevätauringosta, tuulenvireesta ikkunan raosta ja linnunlaulusta. Elukoitten kanssa on hyvä pysähtyä nauttimaan perusasioista. 

Jopa meidän ei-niin-ulkoiluorientoitunut kissamme Ritu aka Frida kävi tänään ulkona tarhassa. Se ei ollut siellä kuin puolisen tuntia ja sai melkoisen venkoiluhepulin sisäänkantaessani sitä. Ulkoilma on selvästi ollut Fridalle stressaava elementti sen jälkeen kun se viitisen vuotta sitten karkasi ja oli hukassa kaksi viikkoa. Kyseisellä kissalla ei ole hampaita ja se oli sekä fyysisesti vahingoittunut että nälkiintynyt kun se omin jaloin palasi kotiin suuresta haavasta huolimatta. Joten Fridan ulkoilut ovat nykyään yleensä vähintään +20 asteen auringonpaisteessa korkeintaan tunti kerrallaan. Mutta tulipahan taas yritettyä virikkeistää sitäkin. Yksi asia Ritulle on ehkä jäänyt mieleen ulkoilusta, se että sen jälkeen on pahuksen kova nälkä. Nimittäin nytkin se marssi suoraan ruokakupille pienen ulkoiluhetken jälkeen. 

Mutta tälläisiä lemmikkijuttuja vaihteeksi. Minusta on hyvä raportoida miten näillä sujuu jos vaikka muita kiinnostaa miten cornish rex-kissat pärjäävät vuosien karttuessa. 

Sitten vielä pari iloista noutokuvaa Sambasta, Sepon tänään ottamia.