Sydämentykytyksiä

Samba järjesti minulle taas tänään vähän ylimääräistä hermoilua. Tihkusateisen päivän kunniaksi päätin viedä koirat juoksentelemaan leirintäalueelle kun niitä ei oikein nappaa remmilenkit tälläisinä päivinä. Puistoilemassa oli myös 2 kettuterrieriä joista toinen on tuttu jo Hertan kanssa juoksenteluista. Näistä ei varsinaisiksi juoksukavereiksi ole mutta tulivat perässä ja vähän kepinvetohommiin innostuivat. Samballa oli jo aika meno päällä, kuraa lensi selkää myöten ja se kävi uimassa melkein uppeluksissa asti viileästä ilmasta huolimatta. Aallot ilmeisesti villiinnyttivät koirat taas lutaamaan ja mitään mieletöntä viiletystä ei nähty, iloista menoa kuitenkin. Voi että me pelästyimme kettisten omistajan kanssa kun siinä ihan silmiemme alla hietikolla Samba juoksee Vampin kanssa ja vähän kaartavassa kohdassa kaatuu, ei mistään täysiä-vauhdista vaan enemmänkin hölköttelystä. Mutta kaatuu eteenpäin ja tietysti vahingoittuneen jalan puolelle. Jonka jälkeen koira huutaa kipua ja on jalka ihan suorana, ei varaa sille painoa ollenkaan ja jalka näytti olevan jotenkin tavallista enemmän ulospäin taipuneena edessä ilmassa.

Ei muuta kuin soittamaan Sepolta kyytiä ja kantamaan koiraa pois rannalta sekä soittamaan lääkärille. Muutaman minuutin jälkeen Saba liikkuin 3 jalalla ja kipeä jalkakin taipui kohti maata, ottaen välillä maasta tuntumaa. Pääsin lopulta läpi eläinystäväsi asemalle missä ei ollut enää aikoja vapaana ennen kuutta soitellessani, klinikka menee kiinni kuudelta. Toivoin kuitenkin että koiraa katsottaisiin siellä koska sen vanhat röntgenkuvat löytyvät ko paikasta joten hoitaja kyseli lääkäreiltä, ottaako joku vastaan. Samban henkilääkäri Juha sattui olemaan vuorossa ja kyllähän hän lupasi ottaa vastaan muitten potilaiden jälkeen. Saapuessamme sulkemisaikaan odotushuoneessa oli vielä 3 koiraa. Kun näistä yksi oli hoidettu ja toiselle laitettu rauhoitteet vaikuttamaan tuli lääkäri katsomaan meitä. Juha tutki Samban jalan tarkkaan silmämääräisesti ja kertoi että leikattu ranne ei arista yhtään eikä luissa vaikuta olevan vikaa eikä nivelsiteet vioittuneet. Kyynärnivel kuitenkin aristi sekä ojentaessa että koukistaessa. Kipulääkkeillä ja levolla pitäisi kuitenkin mennä, jos jotain omituista näkyy eli nivel kovasti turpoaa tai koiran vointi huononee/ei parane kipulääkkeestä huolimatta, sitten mennään kuvauttamaan viimeistään perjantaina. Lääkäri sanoi että hyvä kun tulitte joten hän ei ollut pahoillaan että tuppasimme ei-niin-kamalan-huonokuntoisen koiramme kanssa paikalle. Sambahan oli tosi reipas ja utelias jo tuolla klinikalla vaikka lepuuttelikin jalkaansa touhuamisen lomassa.

Että sellaista tällä kertaa. Nyt sitten on Samballa luvassa muutama päivä lepoa ja sitten remmilenkkeilyä lähiviikot. Huh, en kyllä kaipaisi tälläisiä tapahtumia kovin usein kun Samban tapauksessa tietysti ensimmäinen ajatus on aina se että nytkö se viimeinen tälli tuli ja jotain hajosi isommin. Mutta kyllä se pitää alkaa luottaa että kyllä ne luut kestävät ja jos jotain pahempaa sattuu niin sille ei sitten vaan voi mitään. Pääseepä koiranhoitajamme nyt sitten vähän vähemmällä viikonloppuna, Ilari-darling tulee hoitaman isompia ja pienempiä petojamme kun me matkaamme Tukholmaan Sepon bändin keikalle.

Lopuksi pari rauhoittavaa kuvaa viime viikolta kun ei ihan joka pv satanut mutta melkein. Ensin lähilenkin maisemia ja sitten pari sienestysreissukuvaa.