Ystäviemme kissa, kasvattini Veera eli Nerikomin Fear of Ghosts -ei Fear of Goths ;) - kävi tänään lääkärissä. Kissan olemus on ollut syrjäänvetäytyväinen ja se on arkonut selkäänsä viime päivinä. Lääkäri totesi että selkä oli aivan jumissa ja kissa kivuliaan oloinen. Sydäntä kuunnellessa kuului sivuääni mistä lääkäri kuitenkin sanoi että voi olla että kipuilu ja hermostuminen tutkimuksista ja verikokeesta voimisti äänen kuulumista. Veera on viimeksi tutkittu rauhoitusta varten noin vuosi sitten kun hampaita operoitiin eikä mitään sivuääniä ole ennen kuulunut. Tämän lääkärin valinta oli että hän ei halunnut tuossa tilanteessa rauhoittaa kissaa selän kuvaamista varten vaan määräsi 2 viikon kipulääkekuurin. Sydänultra on viikko kuurin päätyttyä ja omistajien täytyy tarkkailla, muuttuuko käytös lääkkeettömän viikon aikana. Samalla käynnillä kissa voitaneen rauhoittaa ja selkä kuvata jos se on vielä kovin kipeä. Voi olla että sille on käynyt joku pieni tapaturma joka on vetänyt selän jumiin. Hyvä uutinen oli että veriarvot olivat priimaa, mitään varttuneemman kissan muutoksia ei vielä tältä 8-vuotiaalta flikalta siis näkynyt. Minua harmittaa ihan kamalasti ystäviemme puolesta koska heiltä on kuollut yksi kissa, Nerikomin Arwen äkillisesti ja sydänperäisesti, mitään jatkuvaa seurantaa vaativaa pumppuvikaa en heidän kissoilleen soisi! Mutta onneksi nuo aikuisemmalla iällä ilmenevät sydänviat eivät kissoilla etene useinkaan niin nopeasti kuin nuorena oirelevat.
Ohessa tsempitysräpsy Veeran siskosta Ritusta tänään!
Ja päivän koirapuistoilut, kuumuuden takia ei oltu kauaa. Rantaan pulaamaan pitäisi mennä kohta.
Isomman "bull-jotakin"-rotuisen koiran tullessa puistoon teimme suosiolla tilaa. Tuo nuori ja innokas ajokkipoika sai Sambalta kurinpitoa osakseen mutta juoksivat ihan nätisti vähän aikaa. Vamppi sen kanssa tykkää pötkötellä ja leikkiä. Näyttääpä se isolta tuossa ekassa kuvassa kääpiövillakoiran vieressä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti