2017 kesä meni

Ohhoh, kesä jo mennä vierähti. Pakko myöntää että olin hieman pettynyt keleihin. Onneksi kesäkuussa tuli lomailtua viikko Leipzigissä jossa oli kulttuurin lisäksi mukavat kelit. Loppu kesäloma meni ihan huilatessa. Taas oli sellainen alkuvuosi että mihinkään isompiin vapaa-ajan projekteihin ei ole riittänyt virtaa, tämän voinee havaita myös bloggailutahdista.

Kissojen kasvattelustani on jo vierähtänyt aikaa mutta raportoidaan silti vähän kuulumisia. Maaliskuussa 2017 kävi niin surullisesti että siskollani asunut CH Piupaws Allison Ashford, Alli, jouduttiin lopettamaan hyvin lyhyen sairastamisen jälkeen munuaisten väsähdettyä. Alli oli 17-vuotias ja sitä kasvattajineen on kiittäminen siitä että innostuin silloin mukaan rotukissaharrastukseen noin kymmeneksi vuodeksi. Alli oli arvonsa tunteva ensimmäisen pentueeni emo ja olen todella kiitollinen että se eli näin hyvän ja pitkän elämän. Harrastukset vaihtuvat mutta lemmikit itsessään antavat niin paljon iloa että niiden joskus aiheuttamat huolet ja kulut ovat mielestäni sen arvoisia. Minulla ei kuitenkaan ollut tarpeeksi rahkeita huolehtia toistenkin ihmisten puolesta kasvattieni terveydestä ja elämän kulusta joten se ei ollut ihan kaikista sopivin harrastus tällaiselle stressierkille ;). 

Ohessa Allin lapsenlapsen Fridan eli Ritun makea haukotus. Kissat kävivät elokuussa vuosittaisessa terveystarkastuksessaan ja kummaltakin tarkastettiin vähän veriarvoja, kaikki oli normaalia eli hienosti terveen rajoissa. Ritulla 2 vuotta sitten havaittu hyvin lievä sydämen sivuääni on nyt kahdessa vuodessa muuttunut selkeämmäksi, aluksi se oli nippa nappa havaittava 1/6, nyt se on selkeä 2 tai 3/6. Ei onneksi kuitenkaan mitään hälyyttävää toistaiseksi tällä 13-vuotiaalla kissarouvalla.

 

Terra täytti tänä vuonna 10 ja sen hampaat haluttiin tutkia kunnolla. Hammaskiveä on hieman mutta ei vielä hammaskiven poiston aiheuttavaa määrää. Terralta on kerran sen elinaikana poistettu hammaskiveä, toisin kuin Ritulta jolta jouduttiin poistamaan kaikki hampaat parodontiitin takia kuten yllä olevasta valokuvastakin näkee. Toivottavasti Terran suu pysyy kunnossa jatkossakin.

Koirista; Kuura pääsi kesäkuun lopulla eroon piilokiveksestään kastraation myötä. Se toipui todella nopeasti tästä leikkauksesta enkä ole huomannut vielä mitään eroa turkin laadussa, ruokahalussa tai aktiivisuudessa. Koirat ovat pysyneet terveinä lukuunottamatta Vampin keväistä haavaa kyljessä mikä tuli luultavasti terävästä puun oksasta, näillä kun ei pahemmin tuo turkki juostessa suojaa.

Ei siis ehkä kaikkein lämpimin mutta muutoin leppoisa kesä takana. Kesää kannattaa vielä jatkaa hyvistä vihanneksista tehdyillä ruoilla, ohessa vietnamilaishenkisiä kesäkääryleitä joita tehtailin kesällä useamminkin. Nyt alkaa toki jo villasukat ja chai-tee pikkuhiljaa houkutella. Mukavaa syksyä kaikille!

Hyvästien aika

Teimme tällä viikolla raskaan päätöksen, Samba lopetettiin perjantaina 4.11.2016. Sen alkoi olla niin vaikea päästä ylös ettei se halunnut nousta eikä se halunnut pihalle kipulääkityksestä huolimatta. Pelkäsimme että talvesta liukkaine kelineen tulisi liian tuskallinen. Samba kaatui kotipihassa 2 viikkoa sitten otettuaan pari hölkkäaskelta kuivalla kelillä, sille tuli kuhmu päähän ja ilmeisesti lievä aivotärähdys. Lisäksi tuollaiset kaatuilut tekevät nivelrikkoniveliin pieniä vammoja jotka nopeuttavat sairauden etenemistä.

Kuvassa Samba viimeisenä aamunaan. Emme odottaneet sitä aamua kun koira ei enää pääsisi ylös ollenkaan joten Samba käveli omin jaloin lääkäriin ja söi vielä pussillisen makupaloja kun odottelimme rauhoitusaineen vaikutusta ja silittelimme viimeisiä hyvästejä. Partolan Evidensiassa kaikki sujui rauhallisesti ja nätisti. Lääkäriksi osui vielä henkilö joka muisti Samban isojen vammojen hoitamisen edellisessä työpaikassaan. Samba oli iloinen ja rohkea koira joka ei muuttunut äkäiseksi vaikka tämä vuosi rampattiin lääkärissä pisteltävänä joka kuukausi ja aiemmin siellä tehtiin epämukavia toimenpiteitä ja pitkät toipilasajat rajoittivat liikuntaa nuorena.

Tässä kuva keväältä 2014 kun rallikuntoa vielä riitti ja Samba sai harrastaa rakastamiaan noutoleikkejä. Vinttikoirat ovat niin liikunnallisia että köpöttelyyn pakottaminen eläimelle joka innostuu ja haluaa tehdä enemmän, ei sovi omaan ajatusmaailmaani. Samba oli hyvin opettavainen koira johon tutustuin 7 vuotta sitten ja joka asui omistajansa Pilpan kuoltua meillä reilun 4 vuotta. Näistä kolme oli täyttä reipasta koiranelämää ja vasta viimeisenä vuonna tahti hidastui vanhojen vammojen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Kiitos Pilpalle ja Sökövinteille luottamuksesta että Samba sai eläkevuotensa meitä hauskuuttaa.

Muulla laumalla on ollut aika vaisu viikonloppu. Säät kylmenivät eikä setäkoiraa näy. Terra on ottanut aktiivisen lohduttajan roolin ja käy kovasti kehräämässä ja puskemassa niin minua kuin Vamppiakin.

Surullista mutta lemmikilliseen elämään niin vahvasti kuuluvaa tämä luopumisen opettelu.

Samba 10 vuotta!

Viime sunnuntaina juhlimme iloista hetkeä, Samba täytti 10 vuotta.

Nakkikakkua sekä ihmis- että eläinystäviä kävi kylässä, kyllä kelpasi kahdeksan tuntia ulkoilla. Samba on tällä hetkellä kortisoonikuurilla koska kilpirauhaslääke tyroksiini ei ole yksistään annettuna tehonnut, kilpirauhasarvot ovat edelleen hyvin matalat. Kortisooni on vähän heikentänyt sisäsiisteyttä mutta muita sivuvaikutuksia ei tällä toivottavasti kuukauden mittaiseksi jäävällä kuurilla ole toistaiseksi ollut. Samba on aika iloinen kaveri ja jaksaa leikkiä nuorempiensa kanssa vaikka juoksurallit onkin kielletty. Hienosti näin monenlaisiin tapaturmiin joutuneelta koiralta että elämänlaatua riittää. Onnea Samba ja mukavaa pappa-aikaa!

Noppa on saanut oman kodin

Kisun sijaiskodille tutut ihmiset ottivat Nopan joten olen hyvin toiveikas että se sai nyt lopulta pysyvän kodin 10-vuoden iässä. Tässä kuvatervehdys ja onnittelu emoltaan Fridalta ja meiltä!

Meillä ei Samballa ole ollut kovin terve kesä. Kilpirauhasarvot pysyvät edelleen lääkityksellä hyvin matalina. Näitä on tarkisteltu kerran kuussa koko vuoden, lääkitystä korotetiin taas ja kontrolli on kuun vaihteessa. Samba myös satutti jalkansa kaatumalla ihan kävelyvauhdissa metsässä. Jalka kuvattiin kun kipuilu ei heti helpottanut tulehduskipulääkkeellä. Samalla kuvattiin selkä koska siinä oli kipuja ja selkä on arastellut kesällä muutenkin.

Samban selkä on röntgenkuvissa ihan normaali. Onnettomuudessa vahingoittuneessa kyynärässä on paha nivelrikko mutta tällä hetkellä eniten kiusaa tekee väärin kahdessa onnettomuudessa (maastokisat eli kovassa vauhdissa kaatuminen ja vapaana päälle tullut isompi koira syynä) luutunut ranne. Asento on virheellinen ja rasittaa nivelsiteitä joten ei ihmekään että tasapaino ei ole entisellään. Eli Samballe jatkossa rauhallista liikuntaa ja kipulääkkeitä. Itse en pidä aiheellisena täyteen kipulääkkeettömyyteen pääsemistä, pääasia ettei koira kärsi rajoituksistaan.

Sienessä on käyty ja pentu-Kuurankin takia lähinnä kotosalla oleillaan tämä syksy. Nautitaan kesäisistä keleistä jos niitä vielä ilmenee ja jos ei, ihanaa syksyä! Koitetaan nauttia seniorilemmikkien kanssa hyvistä päivistä ja olla murehtimatta yhteisen retken päättymistä, surra saa mutta vasta kun on sen aika. Ei kissa tai koira odota sitä, milloin askel koskee vaan seuraavaa ateriaa ja mitä mukavaa omistaja arkipäivänä jaksaa ja ehtii tällä kertaa yhdessä puuhailla. Lemmikkien pitäminen on opettavaista alusta loppuun. Eletään hetkessä parhaamme mukaan :). Itsellelläni on taas puuhakas syksy luvassa koska vaihdan työtehtäviä, siirryn koulutuspalveluihin.

Kuura ja kissajuttuja

Tässä hän on, Kuura eli Encautom's Sgarrista. Erinomaisen tasapainoinen ja oppivainen whippetin alku!

Teimme viime hetken muutoksen pentuvalinnassa kun meitä miellyttävät vilkkaanpuoleiset koirat. Tämä kivesvikainen pikkukaveri on juuri sopivan vilkas ja mikäli pompula ei ilmaannu jälkitoimituksena niin meillä kotikoirana tämä ei haittaa, kastraatioon vaan aikuistuttuaan.

Meillä on nyt aika huiske kun pentu kasvaa silmissä ja Samba puolestaan alkaa olla hauras vanha herra vaikkei se sitä henkisellä puolella olekaan.

Noppa-kissan uuden kodin löytämiseen sain sen verran vinkattua että Surex ottaa myös yhdistyksen ulkopuolisilta ilmoituksia joten Kisu Ry laittaa sinnekin ilmoituksen. Noppa on nyt Kisun omaisuutta ja minulla on täysi luotto tähän fiksuun yhdistykseen. Kun en muutakaan keksinyt, laitoin heille kissan kahden kuukauden ylläpitoon riittävän lahjoituksen ja pitää laittaa lisää jos kodin etsintä pitkittyy. Toivottavasti kissan sinne toimittaneetkin ymmärtävät tukea eläinsuojelutyötä, oman kodin omaavat lemmikit eivät sinne mielestäni kuulu vaikka allergiaa pukkaisi. Pienten lasten kanssa toki mennään lapset edellä mutta silti harmittelen että nykyisin jopa rotuotuksia on eläinsuojissa viemässä tilaa hädänalaisilta maatiaisilta. Harmillista että meidän kiukkuiset rouvakissat eivät huoli uutta kissaseuraa. Eristyksiin muusta sakista en halua kissaa ottaa koska koirat vievät niin paljon huomiota. Ei ole reilua kissaa kohtaan säilöä sitä jos sille ei ole aikaa.

Noppa on viimeiseksi jääneestä rex-pentueestani, meillä asuvan Ritun pentu. Kyseinen kovan onnen pentue on ajalta kun cornish rexien sydänultraus ei ollut vielä itsestäänselvä toimenpide jalostuskissoilla. Nopan isä oli jo vähän varttuneempi ulkomaantuontikolli jolla havaittiin sydänvika (aortan ahtauma ja mahdollisesti siitä johtunut sydämen paksuuntuma/hcm) vasta pentujen synnyttyä. Tästä syystä kustansin koko pentueelle sydämen ultraäänitutkimukset jotta synnynnäiset aortan epämuodostumat oltaisiin saatu tietoon. Pennuilla oli normaalit sydämet ultran aikaan mutta kuulin myöhemmin että kahdella kolmesta, Nopalla myös, havaittiin aikuisena sydämessä sivuääni.

Ohessa linkki Nopan pentukuviin

Mm Noppa ja sisarukset

Vaikka perheen kissamäärää ei voisikaan kasvattaa, eläinsuojelua kannattaa tukea. Olen yleensä ostanut eläinkaupasta jonkun isomman ruokapussin kun Kisulle on ollut ruokakeräys lähi Citymarketissa. Ottavat toki vastaan pienempiä paketteja tai rahalahjoituksia.

http://www.kissojensuojelu.fi/toimintaan-mukaan/

Aikuinen CRX-kissa vailla kotia

Värin perusteella tämä saattaa olla kasvattini Nerikomin What Goes on s. 12.1.2006, Ritun pentu. Soitin yhteyshenkilölle ja heillä on tällä hetkellä tilaa ja resurssia pitää Noppa odottamassa uutta kotia. Sain myös vahvistuksen että rekisterikirja on matkassa ja kyseessä todella on kasvattini.

Noppa

Noppa vaihtoi avioeron takia parivuotiaana ja en ole kuullut siitä noin seitsemään vuoteen. Toivon että reippaan oloinen herrasmies löytää arvoisensa kodin!

Omaan huusholliimme kuuluu sen verran kummia että meillä hyörii nyt 10-viikkoinen whippetpentu Kuura. Samballa puolestaan on tuki-ja liikuntaelinvaivat edenneet. Se kompuroi viikonloppuna ihan kävelyvauhdissa metsässä ja olemme käyneet pariin otteeseen lääkärissä. Röngenkuvien mukaan ranteen  liikaluu on tällä hetkellä pahin kiusa, lisäksi kyynärässä on paha nivelrikko. Päivä kerrallaan ja hyvin kipulääkittynä mennään.

Mutta nyt hox kiltit kissaihmiset, Nopalle oma koti!

Kohti kesää 2016

Tervehdys tutut&tuntemattomammat! Kesähän on jo täällä vaikka lämpömittarista sitä ei aina huomaa. Meillä mennä porskuttaa edellen sama jengi ja varsin hyvällä voinnilla.

Vamppi on löytänyt sisäisen saukkonsa ja innostunut uimisesta valtavasti. Koska olemme usein kaupungissa koiraa uittamassa niin 8 m flexi, nylonvaljaat ja pallo ovat toimiva turvavarustelu tähän noutoharrastukseen.

Samba on käynyt kevättalvesta alkaen kolmasti verikokeissa puhkeamassa olevan kilpirauhasen vajaatoiminna takia. Viimeksi arvot olivat selvästi vajaalla joten se sai lopun iän lääkityksen, thyroxinia kahdesti päivässä. Juhannuksen jälkeisellä viikolla testataan ovatko arvot nykyisellä annoksella kunnossa. Lisäksi Samba saa kerran kuukaudessa carthophen-pistoksen nivelrikon oireita helpottamaan. Mutta näillä pienillä lisätoimilla se elää hyvää syyskuussa 10 täyttävän koiran elämää. Tasapaino ei ole häävi mutta mieli on virkeä ja leikkisä eikä ontumista ole. Liikkellelähtökipua makuulta noustessa näyttäisi vähän esiintyvän.

Terran aika menee koirien ja ihmisten hallinnoiintiin ja tarhaulkoiluun. Tällä 9-vuotiaalla kissallamme ei ole onneksi vielä mitään ikääntymisen vaivoja. Ensi kesänä 10-vuotistarkistuksen yhteydessä olisi tarkoitus rauhoittaa Terra, putsata ja tutkia hampaat kunnolla mahdollisesta hammaskivestä ja ottaa samalla "geriatria" verikoe että onhan sisuskalut kunnossa. 

Ritu voi myös hyvin. Se täytti 12 vuotta ja verikokeet olivat täysin normaalit. Näyttää siltä että munuaisia tukeva ruokavalio on toistaiseksi pysäyttänyt alkavan munuaisten vajaatoiminnan. Kyseinen lääkäri joka sen tutki ja kokeen otti oli sitä mieltä että jos kissa on oireeton, munuaisarvoja ei tarvitsisi rutiininomaisesti tsekata joka vuosi mutta saapa nähdä uskaltaudunko moiseen. Kissoilla tuo on kuitenkin etenevä vaiva joka tietyssä vaiheessa vaatii verenpainelääkkeet. Nyt verenpaineet olivat normaalit ja sydämessä kuuluva pienin kuultavissa oleva sivuääni ei ole vahvistunut.

Fridan emolla Hathor Fire In Cairolla ei valitettavasti asiat ole yhtä hyvin. Tarkka omistaja vei kissan kuivan yskän takia lääkäriin ja röntgenkuvissa keuhkoista löytyi iso massa, luultavasti kasvain. Kissan yleisvointi on hyvä, käydessäni kylässä se vähän leikkikin. Veriarvot ovat normaalit ja ultraääni ei paljastanut mitään lisää. Keuhkokasvain ei ole kissalla hoidettavissa oleva sairaus ja jos omistaja haluaa olla varma diagnoosista, kissasta pitäisi ottaa ct-kuva joka maksaa 1000€ ja jossa mahdollisina sivuvaikutuksina on munuaisongelmat ja kuolema. Kissa laitetaan tuossa niin syvään uneen että keuhkojen liike pysäytetään. Nimen omaan keuhkovaivasta kärsivälle vaarallista touhua. Vaikeita päätöksiä omistajalle :( mutta niin kauan kun vointi on hyvä, mummokissa saa nauttia kesäauringosta. Ja ei kuvaukseen nukahtaminen toki minkäänlaista kärsimystä aiheuta. -päivitys, ct-kuvausta ei tulla tekemään vaan hoidetaan pehmeämmin ja turvallisemmin menetelmin voinnin arviointi koska parantavaa hoitoa ei ole tarjolla vaikka miten kuvannettaisiin.

Sitten iloisempi terveinen. Kuvassa oleva punertava kissa on Nerikomin Boys Don't Cry eli Danny, Ritun veli. Raitapaita on puolestaan Nerikomin Boris Karloff, Boris. Vanhoilla pojilla on kavereinaan nuorempi Donna-rex ja uusimpana musta itämaispoika. Hienoa että ikääntyneet kissat ovat tottuneet myös eri rotuiseen seuralaiseen hyvin, itiksethän ovat aika kovaäänistä sakkia.

Mitäpä muuta? Kesälomaa odotellessa! Töissäni on todentotta pitänyt kiirettä. Minähän vaihdoin hr:n puolelle 2015 alusta ja viime vuosi meni uusiin töihin perehtyessä. Tänä vuonna puolestaan koko hr pistettiin uusiksi ja sinne perustettiin help desk jonka tekijöistä vain 2 ovat entuudestaan hr-puoleen perehtyneitä. On siis ollut melkoista perehdytyshaipakkaa helpdeskin perustamisessa ja uusien toimintatapojen opettelua itse kullakin. Muutimme kevättalvella uuteen konttoriin Tampereen yliopiston viereen. Lisäksi yrityskaupat ja fuusiot huolehtivat siitä että hr on hyvin työllistetty osa konsernia.

Näin se aika rientää! Kesäkuun alussa tuli täyteen 10 vuotta tuolla samassa konsernissa ja kiitokseksi oli oikein kakkukaffet (kakkuni päällä oli porkkanaraastetta, kasvissyöjää oikein ajateltu?) ja sain ruusun ja rannekellon. Halusin tietysti "miesten" kellon kun en ole mikään pikkuruinen ihminen, sen kerran kun kelloa käytän ja kullanväristä niin bling bling saa näkyä ;).

Mitäs muuta? Keväällä kävimme vaihteeksi Wave-Gotik-Treffenissä Leipzigissä. Hauskaa oli! Erityisesti Peter Murphyn loistava "Mr Moonlight Show" eli Bauhausin klassikoiden esittäminen jäi järisyttävän hyvänä konserttina mieleeni. Taidemuseoita tuli kierrettyä ja hyvää ruokaa syötyä, erityisesti vietnamilaista. Vegaani-innostus oli Saksassa hyvin näkyvillä, hotellimme lähellä oli Veganz-kauppa kahviloineen. Onneksi selkäni on nykyisin niin hyvässä kunnossa että tällaiset reissut ovat mahdollisia! Toki joudun miettimään että istumapaikkoja pitää välillä olla ja pitkään jalkojen päällä oltuani tuli kyllä otettua taksi täysissä ratikoissa seisoskelun sijaan. Vaan sama taitaa olla monella muullakin kolmenkympin puolen välin ylittäneellä, aamusta iltaan festivaaleilla seisoskelu ei ihan sellaisenaan innosta.

Oikeasti liikuntarajoitteiset oli otettu hienosti huomioon mm. Kohlrabizirkuksessa jossa pyörätuolijengille oli varattu oma koroke miksauspöydän kohdalle. Mainiota ettei väki joudu katselemaan toisten selkiä ja saa kyynärpäistä otsikkoon vahingossa.

Lomailemme heinäkuussa. Näin kiireisen alkuvuoden jälkeen en lupaa että ajelemme pitkin Suomea. Pino kirjoja ja riippumatto puutarhassa ovat ohjelmassa. Ja pikkukoiran perehdytys meidän laumaamme! Odottelin alun perin, tuleeko Vampin siskolle pentuetta mutta kun tämä suunnitelma ei toteutunut, kyselin whippettutuilta, missä olisi varteenotettavia kasvattajia kun etsimme ihan lemmikkikoiraa Vamppia juoksuttamaan. Myös silkenit kävivät mielessäni ja huhuilin yleisellä tasolla, onko Suomeen tulossa pentueita tänä vuonna. Koen harvinaisten rotujen kanssa kuitenkin haasteelliseksi sen että olen aika tarkka millaisesta huushollista koira tulee ja sen pitäisi olla reipas urospentu jotta sen voi odottaa pärjäävän dominoivan nartun ja vanhan setäkoiran kanssa. Joten tällä kertaa pitäydymme whippeteissä kun on näitä reunaehtoja, myös se että Samban pitäisi olla kohtuullisessa kunnossa että se jaksaa pentua. Joten minusta pentu on parempi ottaa nyt, kukaan ei voi tietää miten paljon koira jolla on perussairauksia, vanhenee esimerkiksi vuoden päästä kesään mennessä. Samban ortopedi oli sitä mieltä että se ehtii vielä opettaa kujeita pennulle joten näinpä edessä on kesäinen Pentuloma! Ja Samba saa pikkuveljen 10-vuotislahjaksi. Tällä kertaa kyseessä on "näyttelylinjainen" whippet joten vähän erilainen koira vaikka samaa rotua kuitenkin. Mielenkiintoista! Ja olen lupautunut jopa viemään sen joskus tuohon "naapuriin" Pirkkahallille näyttelyyn kunhan joku muu esittelee koiran. 

Sepon uusin levy Oldschool Union -Perjantai löytyy muuten myös Spotify:stä.

Keittelen kaffet jos joku innostuu kesän mittaa poikkeamaan tai pistetään oikein rilli tulille. Oikein ihanaa,  hauskaa, rentouttavaa ja miksei jännittävääkin kesää kaikille!