puuma&pantteri

Onnea kymppikerholaisille!

2012-03-01T22:59:00.002-08:00

Ensimmäiset kasvattini CH Nerikomin Arathorn, Archie ja Nerikomin Aragorn, Arppa täyttivät tänään 10 vuotta! Kahden pentueeni isänä toiminut Archie on edelleen terve kuin pukki. Arpalla on parin viime vuoden aikana alkanut tulla iän mukanaan tuomia vaivoja, sen ihosta on leikattu hyvälaatuinen basaalisolukasvain ja ilmeisesti joku uusikin patti on ilmaanut. Myös munuaisarvoissa on ollut viime vuonna hieman huomautettavaa joten ruokavaliota on katsottu sen mukaan. Poitsujen isän suku on pitkäikäistä ja emo Alli täyttää tässä kuussa 12 ja on edelleen terve topakka täti joten toivon pojille hurjasti lisää hyviä kissanpäiviä. Kummatkin nauttivat nykyisin lapsiperheen arjesta. Arpalla on ollut jonkin verran hammaskiven poistelun tarvetta mutta Archien suuta on tarvinnut hoitaa hyvin vähän. Hampaistoissa tämän pentueen kissoilla ei ole ollut erityisiä vikoja.

A-pentueen Nelli (Nerikomin Arwen) ja Miri (CH/GIP Nerikomin Aldamir) ovat edelleen vahvasti muistoissa. Nelli lopetettiin vain 5-vuotiaana äkkiseltään takapään halvaannuttaneen veritulpan, luultavasti sydänperäisen, takia. Oma rakas Mirini siirtyi ilmavoimiin vajaa kaksi vuotta sitten toukokuussa 2010 pitkällisten vatsavaivojen ja kortisonihoidon väsyttämänä. Olisin suonut näille kummallekin hyväluonteiselle kissalle ainakin tuplasti pidemmät elämät joten kaikilta osin A-pentue ei ole täyttänyt kasvattajan kainoja toiveita. Onneksi jäljellä olevat A-luokan kissat ja Archien pennut jatkavat näillä näkymin omistajiensa ihastuttamista ja joskus ihan pikkuriikkisen vihastuttamistakin vielä vuosia!

Kännykkäkuvia&talvimuotia

2012-02-29T07:21:00.002-08:00

Vamppi on nyt käpsytellyt omin tassuin Härmälän leirintäalueelle, tänään ja toissapäivänä. Olen ajatellut että joka toinen päivä tehdään pieni remmilenkin tapainen jolloin päästään ihmettelemään maailman menoa ja joka toinen päivä vaan riekutaan koti- tai naapurin nurkissa vapaana. Vastaa vähän aikuisella koiralle tuohon lähi koirapuistoon menoa ja pikkulenkkiä. Liikenteen ääniin totuttelu on jo hyvä aloittaa. Siitä syystä siirrymme pidemmissä ulkoiluhommissa valjaisiin. Minua hirvittää tuollaisen kapeakaulaisen kaverin kanssa että josko se kuitenkin pujahtaa irti pannasta jos jonku äkkipaniikki iskee. Josta ei ole vielä toistaiseksi näkynyt merkkejä, tänään ibizaa ja salukia taluttanut nainen ihmetteli miten reippaasti Vamppi tuli isoja vinttejä tervehtimään ja olisi heti halunnut leikkiä.

Lauantain retki

2012-02-26T03:31:00.003-08:00

Eva oli mukana kuvaamassa mukavaa talviretkeä.

Härmälän hurjat saavat Hämeenpuistosta vieraita

Kivaa että tuo Hertalle rakkaudella neulomani pomppuneule on löytänyt vielä käytöä. Olen jemmannut kolme hyvää pantaa jonnekin enkä saa millään päähäni, minne. Toivottavasti löytyvät sinä aikana kun olisivat Vampille sopivia.

Tässä vielä pari räpsyä.

Ritun kanssa tullaan jo näin hyvin juttuun.

Joku voisi väittää että minulla on Suuria Suunnitelmia pikkupennun varalle kun ruokakippoteline on tätä kaliiberia.

Arin potretit siskoksista

2012-02-25T07:40:00.001-08:00

Tämänpäiväiset kuvat banbivauvoista, kiitos Ari!

Piri

Vamppi

Pentutreffit 1.

2012-02-25T06:01:00.000-08:00

Kävimme leirintäalueella juoksuttamassa Vamppia siskoplikka Pirin kanssa. Mukana menossa oli myös italianvinttikoirat Uni ja Piippo ja sekalainen sakki meitä ihmisiä. Mukavaa oli ja pennuista olisi hyvin puhti saatu pois sielläkin. Mutta ajattelimme että tytöt pääsevät kunnolla vääntämään vasta ilman vaatetusta ja Pirpana poikkesi omistajineen meille. Tässä pokkarisankarin räpsyt kaksosista.

Terttu-Pirinen.

Vamppi. Seppo ja Ritu.

Seppo tykkää olla kuvattavana..

Jenni demonstroi Vampilla miten helppo whippetin korvia on manipuloida.

Piri löysi possunkorvan jämän.

Vamppi haluaisi omansa pois.

Ei saa.

Vauhtia!

Kerberos!

Piri uskaltaa olla alakynnessä kun on "iskän" kyljessä.

Hauskat ja tasaväkiset painit pidettiin. Pennut sammahtivat aika nopeasti joten tätä lisää toisella kertaa!

Kuva-arvoituksia

2012-02-25T01:02:00.001-08:00

Arvaatko mitä tapahtui kuvien ottamisen välissä?

Kevättä odotellessa on saatava väriä taloon!

Meillä asuu pari intohimoista floristia..

Vamppi on myös oppinut että kissoilla on pistävän terävä "etusormenkynsi" jolla sanotaan soo soo jos meno menee liian railakkaaksi.

Kahdelta menemme leirintäalueelle ja koirat pääsevät irrottelemaan porukalla, paikalla on ainakin Vampin sisko Piri, aikuinen Numa-whippet ja luultavimmin italiaanopojat. Leppoisaa lauantaita siis. Eilen kävin ensimmäistä kertaa koiran kanssa kyläilemässä, naapurissa Maikin ja Paulan luona. Paula on myymässä kyseistä tosi mukavaa ja kuntotarkastettua omakotitaloaan joten jos mielesi palaa Härmälän mukaviin lenkkeilymaisemiin, vink vink ;).

Floristimme päätti että liesituulettimen päälle on syytä laittaa pieni maljakko ja katkaisi yhden tulppaanin. Toivottavasti kotimaiset pirkka-tulppaanit eivät ole kovin myrkytettyjä..

Pian on perjantai!

2012-02-23T07:56:00.003-08:00

"Torstait on tylsiä, perjantait parempia!"

^Kännykkäräpsy tänään lenkiltä, Vamppi on vähän kauhistuneen näköinen kun vedin tuota ennen lipat persauksilleni oikein komeasti hankeen, onneksi koira sylissä kun menimme ojan kautta metsään. Ja pissainen lumi pehmensi kivasti :P eli Vähäjärven peruspissityslenkki käytiin kiertämässä ekaa kertaa, metsikön kautta. Vastaan tuli yhteensä 4 whippettiä ja yksi afgaani joita kaikkia päästiin morjestamaan. Olisi ollut koirapuistossa oikein kunnon "vinttikoira-ajot" mutta sinne ei ole vielä vajailla rokotuksilla asiaa. Kynsienleikkuuta sun muuta pientä arkista puuhastelua takanlämmittämisen kyljessä. Vamppi saa jo pestä Terran korvia.

Itse olen saanut sen verran aikaan että maksoin Kennelliiton jäsenmaksun kun totesin että se nippa nappa kannattaa kun hakee koiralle vakuutuksen. Olen pyytänyt parista yhtiöstä tarjouksen ja vakuutus saadaan toivottavasti ensi viikolla voimaan. Kävin myös omakoira-palvelussa muttamassa Vampin nimiini ja ilmoittamassa Hertan kuolleeksi koiranet-tietokantaan.

Nätin näköinen 3-vuotias Pipsa-kääpiöpinseri etsii muuten kotia, kasvattajan yhteystiedot saa halutessaan minulta. Meillä ei taida olla vielä uuden kääkän aika, niin paljon kuin Herttaa olemmekin ikävöineet.

Ensimmäinen työpäivä

2012-02-21T07:13:00.000-08:00

Vamppi meni eilen reippaana tyttönä itse nukkumaan petilleen klo 21 herätäkseen 01 vinkumaan mitä jatkui 2.30 asti. Kelloni soi 5.45 ja ulkopisun ja aamiaisen jälkeen pentu meni oikein mielellään takaisin nukkumaan uuden puruluun viereen. Ilmeisesti Sepolle paria tuntia myöhemmin ei oltu tehty mitään sikalasiivoa siivottavaksi koska perään ei soiteltu ;). Tai sitten Seppo on jo paatunut pentukoiranomistaja.

Kotiutuessani varttia yli kolme oli yhdet pisut siisitisti paperilla ja koira iloisena vastassa, ei siis mitään hätää yksinolossa! Lämpimän ilman ja koiran reippaan mielialan takia teimme ensimmäisen "remmilenkin" eli kortteli ympäri. Sen jälkeen vielä rallaamista pihatarhassa ja kaikki tarpeet sinne. Veikkaan että tuosta tulee sisäsiisti aika nopsaan kunhan vaan tajuaa alkaa itse pyytää ulos. Mulla on hyvä ja paha tapa kiikuttaa pentua tunnin-kahden välein ulos kotona ollessani josta syystä Hertta ei koskaan oppinut erikseen "pyytämään" ulos kun kyllähän se akka ulkoiluttaa muutenkin..

Kissat ja koira on kiehnänneet sylissä, kuvat on tosi läheltä otettuja räpsyjä mutta aikas hauskoja minusta. huomenna on viikko kulunut noiden otusten ensitapaamisesta.

Sisävieraita!

2012-02-20T10:22:00.000-08:00

Olen yrittänyt kehittää Vampille tänään iltapainotteisesti puuhaa että se saisi paremmin nukuttua yönsä ja huomenna päivällä. Kuudeltä kävimme ensin ulkona naapurin pihalla leikkimässä Maikin kanssa ja sitten Maikki tuli sisälle järjestämään kunnon pentupeuhut Vampille.

Sohvanvaltaaja! Tämä punainen sohva on Vampille niin meiluisa paikka että luulen että kun sisäsiisteys on hallussa saattaa koiran nukkumapaikaksi vaihtua ko sohva..

Huomisen jälkeen päivitystahtini keskittyy varmaan blogin osalta viikonlopuille. Mutta sitten kuvista ja puuhista on helpompi huomata miten pentu kasvaa!

Arin kuvia

2012-02-20T06:30:00.002-08:00

Alla olevassa linkissä lumiriehakuvia ja pari kuvaa Terrasta täällä esittelemieni lisäksi.

Ari Salmelan kuvia

Ilarin visiitti

2012-02-20T06:16:00.002-08:00

Huomista arkea ajatellen olen koittanut tehdä pieniä yksinoloharjoituksia pennun kanssa. Tänään kävin keskustassa ja kävelimme Ilarin kanssa takaisin Arboretumin kautta rantareittiä, tosi kaunis ilma! Vamppi oli siis keskenään 2,5 tuntia ja vaikutti ihan rauhalliselta tullessamme. Ihmisten ollessa sisällä on yksin keittiössä odottelu hereillä vielä vinkumista aiheuttavaa koirankiusaamista. Huomenna vaan puruluita ja leluja esille ja toivotaan että aika kuluisi!

Ilari on kissoille vanha tuttu hoitaja. Päätimme että otetaan Vampinkin kanssa ohjelmaan kerran viikossa "keskustalenkki" eli bussilla keskustaan, sieltä kävely Kalevaan ja siellä joko teenlipittelyä tai reippailua Kaupissa koiran kanssa. Tekee hyvää koiralle ja omistajan sosiaaliselle elämälle tulla välillä Härmälästä pois. Hertan kanssa kävimme myös Pyynikin kulttuurimaisemissa vaihtelun vuoksi.

Sohvallaoloa pitää vielä vahtia, koiran koordinaatiokyky ei ole vielä sillä tasolla että omin päin laskeutuminen olisi turvallista.

Terran kanssa tutuksi

2012-02-19T03:27:00.001-08:00

Terra tavalliseen tasapainoiseen tapaansa on ystävällinen ja ymmärtäväinen pentua kohtaan. Ritu hoitaa fyysisen palautteen antamisen.

Ulkoilusta paras anti on tällä hetkellä se että pisun jälkeen pääsee HETI sisälle.

Vamppi&Italiaanot

2012-02-18T10:30:00.001-08:00

Tänään käytiin päästelemässä Härmälän leirintäalueella, menossa mukana Juhan ja Kirsikan italianvinttikoirat Uni, Reino ja Piippo sekä Seppo, Ari ja Eva (kameran takana).

Lumileikkejä

Nerds

2012-02-17T23:19:00.002-08:00

Nörtit dataa heti aamusta.

Evil kitty.

Harjoitukset jatkuvat

2012-02-17T04:51:00.000-08:00

Melkoista lumipyryä, aika kurja keli opettaa talvipentua pihalle. Villapaitaan ja mantteliin puettuna tuo nippa nappa pärjää, naapurin terrierin kanssa on ihmetelty maailmanmenoa ja peräti yhdet pissat on suoritettu pihalle. Pienestä sitä voi ihminen olla tyytyväinen ;). Koirasta puhumattakaan, tuliaisena saatu henkitorven sisään kuivattu peuran luu on "parasta ikinä".

Leppoisaa lomailla fiksun ja kiltin pennun kanssa, juuri tälläistä"no brainer"-hommaa ja mukavaa rentoutusta kun ei tarvitse miettiämällä miettiä että mikä tuota koiraa nyt liikuttaa tai riivaa. Elekieli on sen verran selvää että sen suhteen ei ole ongelmia :).

Evan video eiliseltä

2012-02-16T23:45:00.002-08:00

Kuin kissat ja koira

Arin ottamia pentukuvia

2012-02-16T10:18:00.000-08:00

Ulkoilu ei ole vielä ihan toppen-hommaa..

Evan ottamia kuvia

2012-02-16T10:16:00.000-08:00

Terra 16.2.2012 nauttii auringosta.

Vamppi söpöilee.

2. whipullinen päivä ja ihanat tuliaiset

2012-02-16T04:45:00.000-08:00

Vampin ensimmäinen yö meni hyvin, yhden kerran kuului pientä vinkumista ja klo 5.40 tuli sellainen itkukuuro että siirryin keittiön lattialle nukkumaan koiran kanssa. Yhdeksästä asti ollaan puuhailtu, mm käyty ulkona morjestamassa naapurin Maikkia ja whippettejä. Ja ennen kaikkea kahviteltu Evan ja Arin kanssa joilta tuli ihanat tuliaiset. Evan kennelistä talvitamineisiin puettu Tulisielun Nerikomin Viettelijätär-niminen neulewhippet ja Arin Riosta ottama kuva korttina on riemukas tilannekuva.

Sitten pari pokkariräpyä Vampista. Luulen että aurinkoisen päivän valossa on tulossa aikas kivoja kuvia myös kyläilijöiden kuvaussessiosta..

1. whipullinen päivä

2012-02-15T07:37:00.000-08:00

Tänään on taas "perhe" koossa kun talossa on oma koira!

Ajelin Hannun kanssa hakemaan pentua kasvattajien luota koska Sepolla oli normaali työpäivä. Lämmin kiitos kyydistä, ajokeli ei ollut kaikista kiitollisin. Paluumatka pennun kanssa sujui kuitenkin tosi hyvin. Nyt on käyty pari kertaa nopsasti ulkona, ihmetelty kissoja ja otettu tilaa haltuun, Seppo tulee pian töistä. Jännittäviä päiviä. Pentu on ihanan reipas ja tasapainoinen.

Meidän tyttö!

Vamppi "Helluntai-Heila" siskonsa Pirin "Herran-Terttu" kanssa.

Hanna&piraijat!

Ensikosketus lumeen on aika inha ja kylmä.

Ritu hyödyntää kissaystävällisen kyytiavun rapsutustaitoja.

Suurkiitos kasvattajille, saatiin ihan juuri meidän oloinen koira. Vampista kasvaa oikea kaunotar ja ilonlähde.

Ystävänpäivätervehdys

2012-02-14T08:15:00.000-08:00

Kaverukset kävivät tänään lenkillä.

Ja minä olen NIIN lomafiiliksellä seuraavat 6 pv, huomenna haetaan pentu taloon :)

Mukavaa maanantaita

2012-02-13T09:22:00.000-08:00

9 h työpäivän päälle on tullut ehdittyä

-käydä Evan kanssa lenkillä

-hoitaa Taisto-kummisedän muistoadressi postiin (tämä ei kuulunut maanantain mukavaan osuuteen)

-sytyttää takkaan tulet

-leipastua eilisistä perunamuuseista perunarieskoja

-ihasteltua Terran ja Samban lämmenneitä välejä

"Kaksoisleukako muka? Ei ainakaan Samballa!"

Sambasta on tullut kyllä innokas leipurin apuri. Omaa koiraahan me ei opeteta tietenkään kerjäämään..

Koiravieras

2012-02-11T03:42:00.000-08:00

Samba on meilä kylässä 9 päivän ajan. Visiitti on mennyt leppoisasti ja koira on vaikuttanut paljon iloisemmalta kuin joulukuussa. Ehkäpä me seuralaisetkin olemme vähän hilpeämpiä. Tänään ollaan jo käyty rantalenkillä ja pääsimme samalla morjestamaan naapurin kolmea whippettiä mistä Samba tykkäsi. Nyt on spelttipullia paistumassa ensimmäinen pellillinen ja nätisti ainakin nousevat! Pullansyönnin jälkeen taitaa olla syytä lähteä toiselle lenkille..

Terveisiä TaNpereelta, aina on Näsinneula ja joku tehtaanpiippu taustalla.

Pyhäjärven rannalla. Onneksi pakkanen on laskenut.

Pentukuvapaljous!

2012-02-04T10:56:00.000-08:00

Kävimme tänään toistamiseen Sökövinteillä. Vastassa oli 7 erinomaisen reipasta ja avointa whippetin alkua, olen todella tyytyväinen joka ikisen luonteeseen. Ja meille varattu pentu tietysti näytti kolmen tunnin ajan parhaita puoliaan ja oli IHANA! Mukana kuvissa vilahtaa "Ransunen" joka bongasi meidät Tuulen Koirista ja tuli katsomaan pentuja myös.

Pennut olivat erittäin toimeliaita ja aurinko paistoi joten kuvien laatu on vähän niin ja näin. Mutta paljon Seppo niitä silti otti ja kiitos siitä, jokunen tilannekuva mukana :)

Tämä EI ole whippet vaan meitä vastassa ollut pittbull Sedu. En suosittele murtovarkautta ko talouteen..

Yliannos söpöyttä!

Hissuttelua

2012-01-28T07:17:00.000-08:00

"Ai, odotetaanko meillä jo koiranpentua kovasti? Mistä niin voisi päätellä?"

Kissat ottavat rennosti. Edes huippusuosittu Evan tekemä angry birds-minttulelu ei nyt aiheuta riekkumista.

Kiireisen tammikuun lopuksi päätin että nyt on nukuttava univelkoja pois ja vedin 12 tunnin yöunet näin ensialkuun. Sen verran pakkasessa liikkumista päätin kuitenkin harrastaa että käppäilin Honkongiin, Bauhausiin, CM:n, läheiseen eläinkauppaan ja Vapaa Valintaan tarkoituksenani ostaa koiralle ruoka&juomakuppiteline jos sopivan hintainen tulisi vastaan. Kyseinen tuote oli näköjään muille liikkeille tuntematon paitsi eläinkaupalle jossa hinnat vaihtelivat 49€ ja reilun 50€ välillä. Myös Vapaa Valinnassa oli reiluilla kupeilla varustettu teline hintaan 19,90 johon sitten päädyin. Ostetaan nätimpi tai käytännöllisempi sitten kun näen, millaiseksi whippet-neitimme tulee venähtämään jos tarve vaatii. Tuohon sopivia kulhoja varmaan löytyy aika helposti. Honkkarista löytyi sopuhintaan täyttämätön vinguttimella varustettu "roadkill"jollaisen Hertta sai aikanaan Tuijalta Stocka-tuliaiseksi ja joka oli valtaisan suosittu. Stockmann oli nimennyt vetolelun nätisti "mankelieläimeksi". Saa nähdä miten kauan moinen kestää whipukalla, meidän neiti on kuulemma pentueen kahden villeimmän kärjessä. Eli juuri sellainen reipas pentu jollaista olemme halunneetkin!

Remmien osalta mennään vanhoilla ja petiosastoa lähdemme huomenna katsastamaan kierrätyshengessä ettei ihan villiksi mene shoppailu. Eiköhän meillä pian ala olla kaikki valmiina keskikokoisen koiran pentua ajatellen.

2.

2012-01-26T10:54:00.000-08:00

Tiedoksi talviväsymyksestä kärsiville, Pekka Haavisto ehkäisee kaamosmasennusta :).

Lisää Sepon ottamia kuvia

2012-01-25T10:55:00.000-08:00

Aaaaw <3 !!!

Tässä loput pentuvisiitin 3,5 viikkoiskuvista. Muutoin on ollut hiljaiseloa, kissat nahistelevat parhaasta paikasta takan päällä/vieressä ja minä virun pitkää päivää töissä. Onneksi tammikuukiire helpottaa ihan kohta ja päästään odottamaan koirapienokaista toden teolla. Lisäksi Sambamies saattaa tulla visiitille, mikäs sen mukavaa, treenata vähän wiipottimen kanssa oleilua taas käytännössä.

Sepon ottamia pentukuvia

2012-01-17T11:33:00.000-08:00

Näitä on niin paljon että osa 1. esillä.

Sökövintin CG-pentue s. 21.12.2011 joka muuten sattuu olemaan meikäläisen ja Sepon hääpäivä :).

Sökövinttiläisistä erityisesti pentueen emo Geena ja Rio-koiran musta sisko ihastuttivat minua erityisesti.

Evan whippet-kuvia - uusi koiravaava!

2012-01-15T01:51:00.000-08:00

Minulla on Sepolla on ollut koira aktviivisesti hakusessa. Päädyimme vinttikoiraryhmään koska whippetit ovat tuttu rotu ja silkenitkin miellyttävät. Silkenien osalta suunnitelmat siirtyivät hamaan tulevasuuteen koska ko rodun pentuja syntyy Suomessa vähän ja meillä koiraton koti on akuutisti käsissämme koko ajan. Alkuvuodesta Suomessa on tulossa paljon hyviä whippet-pentueita ja mukava sattuma johdatti minut kyselemään pentujen perään entisten lenkkikavaretteni Rion ja Samban kasvattajilta. Heillä löytyy whipukkakokemusta 70-luvulta asti, ovat kasvattaneet hyviä kisakoiria ja terveyden tutkituttaminen jalostuskoirilta on niin korkealla heidän kirjoissaan että meille koiramme äkillisesti menettäneille tulee hyvä mieli siitä. "Kaikki mahdollinen" on otettu huomioon, geeniarpajaisest arpovat tietysti välillä mukanaan yllätyksiä mutta nyt pitäisi riskit olla vähissä. Ja mainio detaili on se että kun aikanaan aloin ylipäätään koiran ottamisesta kiinnostumaan niin musta whippet oli yksi vaihtoehto tai haave joka erityisesti kiinnosti.

Noh, miten ollakaan, meille on nyt varattuna musta 3,5 viikkoinen whippet narttu pienen pienillä valkoisilla merkeillä :). En voisi olla tyytyväisempi, eihän meillä "väriä tunnusteta" mutta musta on aina musta! Eva oli mukana valokuvaajana ja henkisenä tukena ettei minulta ja Sepolta aivan mennyt pasmat sekaisin 7 pienen pötkylän seassa. Joten tässä Eva Piiparisen kuvia, nauttikaa!

Kyseinen pentue on Sökövintin CG-pentue, tässä linkkin pentueen sivulle

http://pldn.pp.fi/sokovintin/fi/CG-Pentue.html

Pentujen emo Geena vakuutti avoimella ja hyvällä luonteellaan. Lisäksi se on nopea koira jos vaikka juoksuttamisharrastuksesta innostumme.

Varpaiden välissä on vähän valkoista.

Ja takavarpaissa puolet varpaista valkosta, rinnassa pieni valkoinen kauneuspilkku.

Pentue on minun silmiini tasainen ja hyvin kehittynyt. Eipähän noitten osalta kuitenkaan vielä luonteista sun muista osaa mitään sanoa. Toistaiseksi olemme isomman mustan tytön kannalla joka on ehkä aavistuksen villinpi.

Mukava reissu ja myös iäkkäitä whippettejä oli hienoa nähdä, iloisia ja hyväkuntoisia koiria. Rion sisko mustana kaunottarena jäi erityisesti mieleeni.

Uuden vuoden iloinen tervehdys

2012-01-01T08:23:00.000-08:00

Sain oikein mieltäni lämmittäviä kuulumisia Otto-kissaa koskien. Sen uusi omistaja on sitä mieltä että Otto on oikea hurmurikolli ja yhteiselo on alkanut mukavissa merkeissä.

Mikäs sen mukavampi vuoden aloitus kuin kuulla että kissa on todella löytänyt kodin jossa se saa elellä stressittömänä ja tuottaa huoltajalleen iloa joka päivä.

Oikein onnellista uutta vuotta 2012 kaikille!

Siedätystä

2011-12-29T06:45:00.000-08:00

Eva oli tuonut päivällä ihanan paketin, pienen käsinneulotun whippetin. Kissat ovat olleet uteliaita kuten aina joten joko tämä kävisi siedätyksestä ;)? Vai pitäisiköhän meidän pyytää taas joskus Samba lainaan..

"Pidä kuule hiiresi, minä näin jotain kiinnostavanpaa!"

"Yllättävän samantuntuinen häntä kuin rex-kissoilla.."

"Mikä se on mikä se on?"

Voi kun tietäisitte vain mitä on tulossa, kissat. Uusi vuosi ja uudet kujeet.

- Jahas, villawhippet-tyttö sai nimenkin, Tulisielun Etiäinen :)

Eviran raportti

2011-12-28T08:07:00.000-08:00

Eviran raportti Hertan avauksesta tuli tänään. Hoitanut lääkäri kommentoinee sen ensi viikolla tms kun palaa lomiltaan. Valitettavasti kyseessä oli tulos joka ei sinänsä kerro mitään syytä, miksi näin kävi. "Tutkimustulos: Äkilliselle sydämen toiminnanvajaukselle tyyppilliset löydökset." Ketä asia kiinnostaa, saa halutessaan minulta kokonaisuudessaan raportin skannattuna.

Ettei herkempiä huimaa niin kerrotaan vain että raportti toteaa koiran olevan lihaksistoltaan hyvin kehittynyt, rasvavarastot kohtalaiset. Sydämen rakenteissa ei erityistä, kammiot, eteiset ja läpät normaalit. Muutenkaan mitään epänormaalia ei löytynyt.

Eli Hertassa ei ollut piileviä vikoja tai epämuodostumia, sydämen äkillisen vajaatoiminnan aiheuttaja jäi selviämättä. Pyydän vielä parilta ammatti-ihmiseltä kommenttia raportista mutta en usko että he saavat siitä sen enempää tietoa mitä yllä kirjoitin. Tästä ei ollut meille nyt siis muuta apua kuin se tieto ettei Hertalla ollut taustalla esimerkiksi jotain tulehduksellista sairautta tai muuta sellaista johon olisimme itse voineet vaikuttaa. Joskus terveellekin voi käydä näin. Mikä on oikeasti aika sietämätön tieto jos sitä oikein alkaa ajatella. Lupaan yrittää olla vellomatta asiassa sen enempää kuin on pakko että pääsen eteenpäin. Oikeasti olen jo varannut meille tulokkaan helmikuussa luovutusikäisestä vinttikoirapentueesta joka on hyvin lupaava pentue ja riittävän erilaista rotua jotta tulokasta voidaan ajatella ihan omana yksilönään, ei minään Hertan korvikkeena. Sellaisesta pentueesta haluaisin ottaa koiran missä vain tilanteessa. Elämä jatkuu mutta tuo tullessaan välillä sellaisia kokemuksia joiden merkityksen ymmärtää vasta riittävän kaukaa. Nyt haluaisin ajan rullaavan vauhdilla sinne asti että Herttaa voisi muistella sellaisena ilon lähteenä mikä se oli eikä vain tätä suurta suruaan mikä jäi nyt selvittämättömäksi jääneen kuolinsyyn myötä edelleen niskaani painolastiksi.

Minä jatkan suklaan syömistä ja itkemistä. Tänään vielä. Ja ehkä huomennakin. Mutta ensi vuonna lupaan päivittää jo vähän positiivisempiakin asioita. Olen edelleen "tiedeuskovainen" ja uskon eläinlääketieteeseen, ennaltaehkäisyyn ja kaikkeen mihin tähänkin asti. Joskus on sitä tuuriakin tultava matkaan, ehkä seuraava koiramme elää kurillaankin 18-vuotiaaksi päivääkään sairastamatta. Sitä ei voi koskaan tietää. Elämästä on nautittava sen mittaisena kun se tarjoillaan. Niin kuin Hertta tässä olevassa kuvassa nauttii helmikuisesta auringonpaisteesta sohvan selkänojalla missä ei oikeasti olisi saanut maata, kissanlelulla mitä ei oikeastaan olisi saanut jyrsiä.. nautitaan kaikki elämästä.

Hertan uurna

2011-12-20T10:02:00.000-08:00

Hertan uurna tuli tänään postissa. Paketti jota en olisi halunnut hakea jouluruuhkassa, tai muutenkaan. Jos Härmälässä mutistaan että kaiken maailman hulluja, sellainen zombien näköinen nainen itkeä tihrusti keskellä hyvää jouluryysistä pieni pahvilaatikko sylissään niin tiedätte kenestä taisi olla kyse.

Taidamme käydä ripottelemassa tuhkan Urjalaan isäni metsän laitaan jouluaattona. Siellä Hertta piti hauskaa sieniretkillä ja siellä nukkuu perheemme muutkin koirat. Minusta uurnan säilyttäminen on hieman erikoista, mieluummin ekologisesti pahvia ja palamaan. Toivottavasti Eviran raportti tulee pian, minä haluaisin ihan oikeasti olla välillä iloinenkin.

Rauhallista joulua kuitenkin kaikille, kyllä se tästä, suunta on vain ylöspäin.

-Meillä oli hiljainen joulupäivä, sukulointireissun paluumatkalla kävimme Urjalassa metsäkävelyllä tyhjentämässä tuhkat siirtolohkareelle. Metsä oli aivan oudon vihreä joulukuuksi, varmaan olisi suppilovahvaroitakin vielä löytynyt.

Ritun kuvia

2011-12-19T09:18:00.000-08:00

Frida nauttii täysin siemauksin Sepon ostamasta uudesta pesästä.

Koiralle ehkä alun perin ostettu mutta kelpuutettu kiipeilypuuhun ilmiselvästi.

Kissakasvatuksen murheet

2011-12-14T01:11:00.000-08:00

Luovuin aikanaan kissankasvatusharrastuksesta koska se stressasi itseäni liikaa. Valitettavasti en osaa edelleenkään ohittaa olankohautuksella jos kasvateillani on terveyshuolia vaan haluaisin auttaa murheitten "kantamisessa" ja järkevien hoitopäätösten tekemisessä ja mahdollisimman terveistä lemmikeistä on sitten myös vastaavasti iloa. Viimeinen cornish rex-pentueeni on ollut todellinen murheenkryyni. Siinä on kaikilla kissoilla ollut hammaspoistoja vaativia suutulehduksia ja Noppa-pojalla havaittiin nuorena aikuisena sydämessä mitraaliläpän vuoto jota kissalta ei löydetty vielä 7-kuisena kun maksoin tämän pentueen sydänultrat kertaalleen Vettorissa. Noppa kesti kuitenkin hyvin suun hoidon vaatimat nukutukset.

Viimeisin kuuluminen on että Uska-tytöllä joka täyttää tammikuussa 6 vuotta, on todettu selkeä sivuääni sydämessä. Uskalla (cat formerly known as Sonja) olisi suussaan yksi hoitoa vaativa hammas ja ientulehdusta joten voi olla että omistaja on vaikeitten päätösten edessä.

Sydän täytyy luonnollisesti ultrata, tämä on tehty ko kissalle isältä 7-vuotiaana löytyneen aortta stenoosin (aortan ahtauma) ja HCM:n (sydänlihaksen paksuuntuma josta on myös olemassa perinnöllinen muoto) takia jo kahdesti kissan ollessa minun omistuksessani. Aiemmin Uska on todettu kahden eri sydänspesialistin toimesta synnynnäisesti terveeksi 7 kk ikäisenä ja parivuotinaana edelleen terveeksi. Joten jos sydämessä on nyt havaittavissa muutoksia on kyseessä aikuiselle kissalle kehittynyt sairaus. HCM on valitettavasti ennusteeltaan sen verran huono sairaus että itse jättäisin sitä sairastavalta kissalta yleisanestesiaa vaativat leikkaukset tekemättä jos asia yhtään epäilyttää lääkäriä ja keskittyisin hoitamaan vain vaivat jotka voidaan hoitaa kevyessä narkoosissa ja hampaita lähtisin hoitamaan konservatiivisesti. Eli antibiootti ientulehdukseen, sellaista ruokaa joka kyseisillä hampailla on helppoa syödä ja tarvittaessa kipulääkettä.

Mutta minä en ole sydän- enkä hammasspesialisti joten toivotaan että eläinlääkäreitä konsultoiden omistaja pääsee sellaiseen hoitosuunnitelmaan josta on kissalle suhteessa sydänvian antamaan ennusteeseen paras apu. Minusta sairasta eläintä ei ole sopivaa hoitaa "viimeiseen asti" vaan sen verran että sen elämänlaatu on hyvää. Sydänsairaan kuolema veritulppaan tai sydänkohtaukseen saattaa aiheuttaa äkkikuoleman sijaan takapään halvaantumisen ja sellaiseen kuntoon joutuminen aiheuttaa kissalle pelkoa ja kipua sekä omistajille valtavasti ahdistusta kuten ystävillemme kävi Nellin kanssa. Joten koitan omalta taholtani vaikuttaa siihen että jos Uskan sairaus on jotain etenevää sorttia, sen hoito olisi sen verran varovaista että neiti pääsee lopullisille unille ennen moista kohtaloa.

Kovasti voimia omistajille, tuntuu vähän tyhjiltä sanoilta mutta oikein muutakaan ei ole nyt mielessä.

Samba ja kissat

2011-12-04T07:49:00.000-08:00

Kissat ovat tänään ottaneet jo hyvin rennosti Sambamiehen seurassa. Fridan osalta olen ollut tosi yllättynyt että se on noin aktiivinen ja puuhakas vieraan koiran aikana.

Terraa tässä vähän harmittaa että Samba on päässyt kyläluudan kainaloon vaikka kyseessä on Terran vanha tuttu halikaveri Hannu.

Kukat ovat pysyneet hyvänä vedenvaihdoilla.

Sohvanvaltaaja. Samballe löytyi varastoistani kokolailla sopiva kaulapanta kun olen halunnut pitää koiralla "kahvaa" vielä kun ovat kissojen kanssa vieraita keskenään, jos tarvitsee nopeasti saada jostain kiinni. Sorry Samba että on noin hempeää muotia..

Alinpana olevassa kuvassa näkyy Ritun karkureissussa aikanaan vahingoittunut kylki, arpi näkyy nippa nappa kyljen "keskiviivan" yläpuolella vaaleana. Noh, likka on ollut kuitenkin hyvin hyvävointinen taas viikon-pari eli selkä ei taida vihoitella liikaa. Tumma pystyjuova on nokea, uuninpankokissa.

Täytyy sanoa että itselleni lenkkeily on tehnyt hyvää vaikka haikeaa tutuilla reiteillä tuppaa olemaan.

:) Otosta

2011-12-03T07:33:00.000-08:00

Otto-kissa on päässyt kokeilemaan uudessa kodissa oloa. Kaikkea hyvää Oton uudelle ja entisille omistajille, kissa on vasta koeajalla uudessa paikassa koska se ei ole entuudestaan tottunut koiraseuralaiseen mutta ilmeisesti alku on ollut lupaava :).

Samba-whippet on meillä hoidossa joten pysytään lenkkipoluilla.

Kiitos kaikille

2011-11-28T10:29:00.000-08:00

Kauniita muistamisia on sadellut, vilpitön kiitos sitä.

Sydämellisistä kukista saan varmaan pareman kuvan päivävalossa. Ellei Tepa puutarhuroi.

Tässä vielä Evan ottama kuva, taisi olla viime joulun aikaa. Hertan ainoaksi jäänyt.

Pilpalta ja Sambalta tuli tänään tiistaina ihan minun värisiäni kukkia, kiitos.

Herttaa ei enää ole - ja kyyneleet eivät lopu

2011-11-26T01:12:00.000-08:00

Tässä Hertta alkukuusta, tuoreimmat kuvat ovat torstailta kun sovittelin sille haavan suojapukua lasten bodystä, sattuneesta syystä en halua nähdä niitä juuri nyt.

Maailman iloisin, rohkein ja kiltein kääpiöpinseri kuoli eilen rutiinitoimenpiteeseen tutulla eläinlääkäriasemalla. Hertan sydän pysähtyi juuri ennen sulkemistikkien laittoa kesken normaalisti sujuneen sterilointileikkauksen. Sitä yritettiin elvyttää puoli tuntia. Melkein saman verran minulla meni kuollutta pientä koiraani silitellessä joka oli vielä ihan lämmin. Asia johon ei MITENKÄÄN voinut valmistautua vaikka tietenkin jokainen rauhoitus on riski. "Mutta onhan noita meidän kissojakin leikelty vaikka miten paljon ja tämän saman hyvän lääkärin toimesta. Päästään ärsyttävistä juoksuista ja valeraskauksista eroon." Jokainen meillä asunut tyttökissa on steriloitu vailla komplikaatioita.

Päivä oli ihan tavallinen, jätin työkaverit pikkujoulunviettoon ja lähdin itse Hertan kanssa bussilla lääkäriin. Sattui joku kiertotie ja jouduin jututtamaa kanssamatkustajaa että päästiin oikealla pysäkillä perille. Hertta lipaisi häntä ja se kovasti nauratutti matkustajaa ja kehuin ettei meillä ole ollut pajoa syytä käydä lääkärissä joten ollaan ihan turisteja. Klinikalla Hertta hömpötteli vartin verran vapaana ja kävi moikkaamassa aidan takaa henkilökunnan koiria jotka olivat sen kavereita. Hoitajat ihastelivat 4,7 kiloa sillä hetkellä painaneen Hertan komeita lihaksia. Lääkäri tuumaili ääneen että "Hertta ei taida tietää olevansa pieni koira." Kaikki oli kunnossa ja Hertta nukahti alkurauhoitteeseen sylissäni. Leikkasin muistaessani sen jälkeen nopeammin kasvavat etutassujen kynnet kun ajattelin etten viitsi haavallista koiraa moisella kiusata. Lueskelin kirjaa siihen asti että lääkäri tuli kertomaan "huonoimmat mahdolliset uutiset".

Voin suoraan myöntää että olen aina vähän huono menetysten edessä koska sellainen on aikanaan tapahtunut hyvin herkässä iässä äitini kuoltua. Eläimet ovat eläimiä ja elävät sen oman aikansa. Kuitenkin sairaan tai vanhan eläimen menetykseen osaa valmistautua. Hertta vei minut ulos ja lenkille ja tutustumaan uusiin koiraihmisiin joka päivä ja erityisesti se halusi olla lähellä ja sylissä ja nuolla Sepon naamaa. Työkaverini sanoin se oli "hyvänkokoisen vauvan kokoinen" - vaikka en erityisesti ole juuri pikkukoiriin ihastunut niin kai tuollainen sylissäpito temppunsa naisihmiselle tekee. Seppo suree varmasti omalla tavallaan yhtä paljon. Hertta rakasti kaikkia ihmisiä ja välillä minusta tuntui että sillä oli enemmän kavereita kuin minulla itselläni. Hertan kanssa oli helppo lähteä minne vaan koska se oli nuoresta iästään huolimatta luotettava ja rohkea koira. Olisin niin kovasti vielä halunnut tehdä jotain Hertasta Tosi Kivaa sen kanssa ja hemmotella sitä, nuoren vilkkaan koiran kanssa kun on joutunut olemaan enemmän se tavallinen ja topakka "kasvattava" omistaja kuin hemmmöttelijalällyttelijä jonka osuuden Seppo on hyvin hoitanut. Mutta nyt meillä on hiljainen talo ja Terra joka huutelee kaverinsa perään ja ottaa spurtteja varmana että painikaveri pian pölähtää jostain esiin. Kyyneleille ei tule loppua. Edellisen koirani Ronin kuoltua minulla meni 13 vuotta ilman koiraa. Toivottavasti suru antaa nyt myöden hieman lyhyemmässä ajassa kun olen koirallisen säännölliseen elämäntapaan ja luonnossa liikkumiseen taas päässyt sisälle.

Toivottavasti evira osaa kertoa, mikä tämän aiheutti 1,5 vuotiaalle koiralle. Kenenkään syy se ei ole (korkeintaan omistajan joka halusi sen sterkatuksi) ja myös henkilökunnasta osa itki lääkäriasemalla perjantaina. Kuulemma toinen kerta kyseisen eläinlääkäriaseman historiassa että täysin terve nuori koira kuolee kesken toimenpiteen. Minä en tiedä miten näin kaamospimeydessä saisin itseni ajattelemaan mitään muuta kuin Hertan iloa, onnea ja energiaa jota ei enää ole.

Tuntuu toimivan

2011-11-23T10:33:00.001-08:00

Fridan uudet kipulääkkeet vaikuttaisivat 3 päivän kokeilulla oikein toimivilta, kissa on ollut tosi hyväntuulinen ja leikkisä riekkuja aamuisin.

Pääkaupungissa

2011-11-21T11:18:00.000-08:00

Seppo reippaana miehenä hoiti Herttaa viikonlopun ja minä kävin retkeilemässä ystäväni kanssa kulttuuririentojen merkeissä. Ja pari aasinsiltaa lemmikkeihinkin on luvassa..

Kasvattiani Tiitiä ja kaveriaan Piipiä (ja huoltojoukkojakin vähän) tuli morjesteltua Töölössä lauantaina. Oli mukavaa nähdä ystäviä ja kulttuuripuolikin oli Saision uusimman näytelmän merkeissä kohdallaan. Lisäksi Musiikkitalossa poikettiin kahvikupillisen verran niin tuli arkkitehtuuriakin tutkittua ohimennen.

Sunnuntaina matka vei Nurmijärven suuntaan tutustumaan kuuteen silkkivinttikoiraan yhdellä kertaa. Aiemmin olen näitä tosi viehättäviä pieniä pitkäkarvaisia vinttikoiria nähnyt vain kaksi joten isompi otos oli tarpeen koska rotu todella kiinnostaa. Ja nämähän olivat mahdottoman mukavia ja kauniita kasvattajan sivut

Eli nyt voin outata itseni näistä tulevista koirasuunnitelmista ja kertoa että meille odotetaan Hertalle "pikkusiskoksi" aitoa silkeniä! Ei muuta kuin pidetään peukkuja että ensi vuoden pentueeseen syntyy meillekin sopiva tyttö, odotus näin harvinaisen rodun ollessa kyseessä voi olla pitkäkin.

Hertalla puolestaan on se sterilointi luvassa ensi perjantaina eli rauhallista toipilaskoirailua tiedossa. Kissojeni osalta olen vähän huolissani Ritusta, olen nähnyt nyt viikon sisään sen arvioivan väärin liikuntakykynsä ja tipahtavan kolmesti kun se on yrittänyt hypätä pöydälle. Ja vain yksi näistä kerroista on tapahtunut vauhdikkaasti. Toivottavasti sen selkä ei ole kipeytymässä. Eläimet ovat myös tehneet nyt kahdesti kakkakepposia, keskiviikkona reissusta kotiutuessamme ja samoin eilen sunnuntaina. Kissoja epäilen mutta papanoitten osalta syyllinen voisi olla myös Hertta. Että saapa nähdä mitä tästäkin sotkusakista tulee. Toivottavasti ei ole mitään sellaista että muut härkkivät kipeää Ritua eivätkä päästä sitä laatikolle kun jätökset ovat olleet samassa huoneessa kuin hiekkalaatikko.

Kissakuuluminen

2011-11-16T09:24:00.000-08:00

Kasvattini Arpan hyvälaatuiset ihokasvannaiset ovat uusineet. Samalla kissalla havaittiin pielessä oleva munuaisarvo joten jotain alkavaa munuaisten vajaatoimintaa voi olla tekeillä. Arppa täyttää maaliskuussa 10 vuotta kuten Archiekin. Joten ikääntyvien lemmikkien rutiininomainen veriarvojen testaus on kyllä tarpeen jotta mahdolliset vaivat saadaan hoidon piiriin ennen kuin alkavat oireilla.

Lemmikit olivat kolme päivää erään luottohoitajamme hoivissa kun kävimme Sepon kanssa juhlistamassa mukavaa yhteistä vuosipäivää Lontoossa erittäin hienon konsertin merkeissä. the Curen Reflections-konsertti Royal Albert Hallissa. Ei nyt ihan lemmikkiasiaa mutta niin hieno kokemus, paikka ja konsertti että pari pokkariräpsyä haluan jakaa.

Ruusutarha marraskuussa

2011-11-05T07:43:00.000-07:00

Oletteko miettineet miltä Arboretumin ruusutarhassa näyttää yleensä 5.11.? Kävimme tänään tarkistamassa tilanteen Katrin ja Hertan kanssa ja kännykkäkamera piti kaivaa esiin..

Missäs maassa me asumme?

Saattoi prinssi saada naarmuja jos ruususen akkunan alla tälläisiä kasvaa.

Sorsilla oli hurjat hulinat.

Todella tyyni ja lämmin +10 astetta keli.

Otto-kissa kaipaa omaan kotiin!

2011-10-31T23:12:00.000-07:00

Otto-rex on oikea kovanonnenpoika. Siitä kiinnostuneella ihmisellä kävi kuulemma asunnossaan vesivahinko ja hän on joutunut muuttamaan x-ajaksi asuntoon jossa ei saa pitää lemmikkieläimiä. Eli Otto olisi edelleen vailla yhden kissan mentävää koloa jonkun kodissa ja sydämessä.

Syksyisiä kännykkäräpsyjä

2011-10-31T11:39:00.000-07:00

Tässä muutama otos marraskuulle käännyttäessä lokakuulta ennen kuin unohtuvat kännykän uumeniin.

Ilarilla kylässä.

Laiskat lavvantaina

2011-10-29T02:02:00.000-07:00

Aurinko paistaa ja mitä me laiskat teemme? Kuuntelemme uusia levyjä, juomme kahvia mokkapalojen kanssa, minulla muhii hiusvärit päässä. Blondeilu loppu ny. Jospa ennen kahta ehtisin tallustelemaan Hertan kanssa Nekalan mustiin&mirriin valjasostoksille. Nykyisiin ei mahdu vaatetusta alle ja kelit alkavat pian vaatimaan koiran pukemista.

Frida ei pientä nokea ja pölyä pelkää, talon paras paikka on takanpäällinen koko lämmityskauden.

Hertta on mielestään muusikon koira.

Ja minusta on tullut tyyris rouva joka ostaa vähintään 2 viikon välein tuoreita kukkia. Osa reilun kaupan ruusuista kestää sen 2 viikkoa hyvänä kun vettä vaihtelee. Ja nyt on se rintasyöpään liittyvä roosa nauha-kampanjakin lokakuun menossa. Mieluummin kukkia kuin suklaata :).

Pyynikkiä ja Pispalaa koluamassa

2011-10-23T08:57:00.000-07:00

Harmaat maisemat Pyynikillä.

Värikylläisiä pensaita Varalan urheiluopiston lähellä.

Syksyisen harmaata Tahmelanrantaa. "Täältähän melkein uisi Härmälään!" tuumii kai Hertta.

Mainiota uusiokäyttöä soutuveneenraadolle!

Kohti hämärtyvää iltaa ja Arboretumia.

Tänään on vietetty päivää oikein leppoisasti sunnuntaikävelyn merkeissä. Kävimme Sepon, Hertan ja Hannun kera Pyynikin näkötornilla kaffella ja (vegaanisella) munkilla. Seppo jatkoi matkaa omiin puuhiinsa ja me ulkoiluhenkiset teimme kunnon kierroksen Pyynikiltä Tahmelan rantaan ja Pispalaan takaisin ja Hatanpään kautta kohti Härmälää. Kolmisen tuntia tuli ulkoiltua ja Vastavirran terassilla käytyä reilunkaupan kahvikupposten verran.

Otto-poika

2011-10-21T06:04:00.000-07:00

-muoks- Otto-poika lähtee kokeilemaan josko yhteiselo koiraseuralaisen kanssa onnistuisi. Pidetään valtavasti peukkuja!

Arin ottamia syyskuvia ja potilaskoira

2011-10-20T10:21:00.000-07:00

Ari Salmela otti Hertasta viikonloppuna hienoja kuvia kun omistajat rilluttelivat Tallinnassa ;)

Viikonloppuna Hertta oli ollut vähän huonosyöntinen minkä laitoimme valeraskauden ja hoitajan hoivissa olon piikkiin. Tiistaina koira oksensi illalla kerran ja keskiviikkoaamuna koko keittiö oli täynnä oksuja. Soittelin siis aamusta eläinlääkäriin jossa hoitaja luonnollisesti varoitteli kohtutulehduksen mahdollisuudesta. Joten Hertta kiikutettiin puolilta päivin ultraan. Kohtu oli normaali mutta lääkäri päätyi Sepon kanssa juteltuaan ottamaan röntgenkuvan ettei koiralta löytyisi vierasta esinettä tai tukosta vatsasta. Hertta sai pahoinvointilääkepistoksen sekä varjoainepistoksen, siltä varalta ettei kunto olisi torstaina normaali niin varjoainekuvauksella saataisiin selville mitä suolistossa tapahtuu. Lisäksi koira sai parafiinilla terästettyä kissanmallasta että mahdollinen tukos lähtisi liikkeelle. Hertta oli tosi surkea ja tutisevan palelevan oloinen jo toista iltaa. Lisäksi se erittää maitoa valeraskauden takia.

Illalla vatsa toimikin vauhdikkaasti eikä koira oksennellut. Toipilaspurkkiruokakin maistui ja illalla vielä vähän lisää parafiinimallasta. Sohvalla pötkötellessäni huomasin että Hertalla oli kuonontyvessä pieni patti, hyönteisen piston tyyppinen. Epäilin että koira oli saanut kissan kynnestä kun kumpikin ovat kovasti nuhjanneet samaan aikaan sylissä. En ajatellut asiaa sen enempää. Terra puolestaan hauskuutti illalla itseään lakanoita viikatessa, sen mielestä on ylihauskaa että pompotamme Sepon kanssa sitä lakanan päällä "trampoliinissa". Terra rakastaa muutenkin puhtaissa lakanoissa kiehnäämistä.

Aamulla Hertta ei ollut oksennellut mutta omat nappulat liotettuina ja maitohappobakteerilla varustettuina eivät maistuneet, ainostaan nutriplusgeeli päältä ja syötävä pureskelutikku meni myös iloisesti. Arvelin että parempi että maha pysyy liikkeessä ja pureskeluinnosta näkee myös vähän koiran kuntoa vaikkei se varsinaista vatsanhoitoruokaa olekaan. En huomannut koiran naamassa mitään kummenpaa, muutenkin oli vähän kiire kun olin menossa hammaslääkäriin. Kotiin tullessani totesin että koira ei todellakaan ole kunnossa. Sillä oli turvotusta molemmin puolin kuonoa, vähän sellainen bullterrierimalli, ja silmät olivat vähän rähmineet. Vatsasta ei tullut mitään ulos mutta keittiössä oli tyhjän vatsan oksennusta eli ilmeiseti 1 vrk vaikuttavan pahoinvointilääkkeen vaikutuksen jälkeen taas oksetti. Eli ei muuta kuin varjoainekuviin.

Varjoainekuvissa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa eikä lääkäri halunnut antaa Hertalle kortisonia tai muita lääkkeitä turvotukseen koska epäilys oli että kyseessä on allerginen reaktio jostain sen saamasta lääkkeestä tai kissanmaltaasta. Hoito-ohjeeksi saimme että annetaan vähän vatsatoipilasruokaa ja koiraa kävelytetään ja kävelytetään niin että suoli liikkuisi kunnolla ja tyhjentyisi. Karsean hajuista paukkua otus oli jo päästänytkin automatkan aikana ja kävelyn mittaa koiruus kyykki moneen kertaan. Mutta näin, maksettiin sitten siitäkin ilosta että hoidoksi käsketään lenkille XD pitihän tämäkin päivä sitten nähdä. Hertta on syönyt toipilasruokaa maitohappobakteeriterästyksellä eikä ole oksentanut. Myös nenän turvotus on laskenut. Eli varmaankin loppu hyvin kaikki hyvin kun vatsa saadaan rauhoittumaan. Tuo tosin on vähän huolettavaa että koiralla on mahdollisesti lääkeaineyliherkkyys aineelle jota emme tiedä ja joka turvottaa kuonoa = mahdollisesti hengitysteitä. Ritukin sai tuliaisiksi uutta kipulääkettä, robenacoxib-nimeltään jonka pitäisi olla hyvää "luukipuun" kissalla.

Hauskaakin sentään on pidetty

2011-10-18T11:18:00.001-07:00

Hertta pitää hauskaa hyvässä seurassa

naistenvaivoja

2011-10-18T09:24:00.000-07:00

Hertalla on vaihteeksi niin kova valeraskaus että se on kehittänyt maidon. Eikä sillä ole edes pehmoleluja tällä hetkellä hoidettavanaan, koittaa raukka pölliä sukkia siihen tarkoitukseen. On tuolla pikkukoiralla ankara hormonaalinen elämä.. rassukka.

Otto taas kodittomana

2011-10-17T06:19:00.000-07:00

Otto-kissa palautui takaisin edellisille omistajilleen. Kissa oli täysin sisäsiististi mutta sile kotia tarjonnut henkilö ei vain saanut nukuttua kiehnäävän ja puskevan kissakaverin kanssa. Myös leikkispurtit keskellä yötä haittasivat pienessä yksiössä.

Nyt uskaltaisin mainostaa Ottoa ihan siistinä rex-kissakaverina, ottakaa yhteyttä nopsaan jos tiedät kiinnostuneen kodin! Wagner-kissan kanssa joutuvat olemaan eristettyinä toisistaan mikä ei ole lapsiperheeseen käypä pysyvä ratkaisu. Otto haluaisi ainoaksi lemmikiksi aikuiskotiin.

Makkarajuoksut

2011-10-08T08:52:00.000-07:00

Eva vihjaisi että Kaupissa olisi tänään"makkarajuoksut" eli paikallisen vinttikoirayhdistyksen kauden päätös, leikkimieliset kisat jonne myös "vintittömät koirat" ovat tervetulleita. Niinpä hyppäsin Hertan kanssa bussiin ja Ilarille ja sieltä käpsyttelimme Kaupin vinttikoiraradalle. Ilmoitin Hertan 280m juoksuun. Aikatauluista ei ollut mitään hajua joten käppäilimme puoli tuntia UKK insituutin takana ja Hertta pääsi lämmittelemään metikössä vapaana juoksemalla. Ensimmäisen porukan oli määrä alkaa juosta klo 13.00 joten yhdeksi takaisin. Hauska yllätys oli että kisojen kanttiinissa oli kaikki ilmaista, kahvit, pullat ja tietysti grillimakkarat. Hyvä idea laittaa kaikki talvea vasten jakoon, hyvä mieli niin yleisölle kuin aktiiviharrastajille. Herttaa kiinnosti ensimmäisen tunnin ajan viehe ja toisten koirien juoksu kauheasti. Seppokin ehti liittymään seuroihin kahden maissa ja otti kuvia.

Hertta on mielestäni vähän lihonut kesästä, onkohan tämän hetkinen lampaasta tehty ruoka liian makoisaa vai ollaanko me vähän laiskoteltu lenkkeilyn suhteen sateella? No ei tuo pahassa mallissa ole mutta ei syöttöporsasta pienestä koirasta ole toki tarkoitus tehdä.

Kahvia kahvia! Keli oli kyllä poikkeuksellisen hieno lokakuuksi.

Hertalle kävi kuitenkin odotus pitkäksi, sen vuoronumero taisi olla 24. Kävimme vähän kiertelemässä välillä mutta into ei ollut enää aivan tapissa kun radalla oli vietetty pari tuntia. Ensimmäinen juoksuyritys ei sitten onnistunutkaan, onneksi viehemiehet olivat niin ystävällisiä että saimme kokeilla uudestaan. Ja sitten Hertta juoksikin koko 280m hienolla sitkeydellä ja mielestäni rivakampaa vauhtia kuin viimeksi. Aika oli jotain reilun 3 minuuttia. Seppo otti pokkarillaan juoksun videolle muttei huomannut hidastuksen olevan päällä joten video on vähän kumma. Ehkä siitä voisi loppusuoran editoida katsottavaksi. Mutta hienosti meni juoksu ainoalta "vääränrotuiselta" joka oli kisoihin uskaltautunut!

Juoksun jälkeen villapaita päälle ettei koira kylmety.

Emme jääneet ihan kisojen loppuun, olisiko urheasta yrityksestä ollut makkaraa tarjolla lohdutuspalkinnoksi ;).

Reippailun jälkeen Ilari leikkasi meidän hiuksemme ja laittoi minulle uuden värin. Hertta veti sillä aikaa 30-vuotiaan Tikru-pehmolelun kainalossa unia, kolmen tunnin jännittävä puuhastelu veti väsyneeksi.

Taisi olla oikein hauska ja leppoisa ulkoilupäivä meille kaikille, kiitos vaan järjestäneelle yhdistykselle! Nyt takassa suhisee valkea ja Terrakin on saanut ulkoilla joten lauantai on hyvällä mallilla.

Mainioita kissakuulumisia

2011-10-05T10:30:00.000-07:00

Kävin tänään hoitamassa ja seurustelemassa Flora-Maukan kanssa kuten kuvasta näkyy. Se kävi hyvin Hertan citylenkistä koska Ilari tarjoutui käymään Pyynikillä Hertan kanssa kissanhoitoaikana kävelyllä. Täydessä bussissa tuli kehuja vieressä istujalta kun koira on "Niin rauhallinen!" onhan se joo ;) sopivissa tilanteissa. Hertan kanssa matkustaminen on kyllä mukavan vaivatonta.

Hyviä kissauutisiakin tuli eilen. Kasvattini Otto on ollut kokonaan sisäsiisti uudessa kodissaan Vantaalla. Ja entinen seuralaisensa Wagner on oma leikkisä itsensä kun tappelukaveria ei ole nurkissa. Eli kaikille osapuolille taisi käydä parhain päin.

Taidetta koteihin!

2011-10-05T07:01:00.000-07:00

Kävin eilen Horses-näyttelyn avajaisissa Galleria Foggassa Helsingissä Tintin ja Jannen kera kiitos Jannen ystävällisen kyyditsemisen. Siellä on esillä neljän suomalaisen ja yhden ruotsalaisen taiteilijan hevosaiheisia teoksia lokakuun ajan http://fogga.fi/ . Yksi taiteilijoista on ystäväni ja artesaanin opintojen ajalta, luokkatoverini Katri Aaltonen. Sattuneesta syystä kamerani tallensi aika paljon hänen töitään. En valitettavasti ottanut näyttelyluetteloa mukaan joten töiden nimiä ei ole tiedossani.

Suosikkini ruotsalaisen Titti Hammarlingin töistä.

Mustasavustetuissa keramiikkaveistoksissa on upea liikkeen tuntu jouhissa.

Eli jos hevosaiheinen taide kiinnostaa, tuolta sitä löytyy ostettavaksi asti :).

Lopuksi Hertan terveiset - uusi korkkilattia on melkein valmis ja Upea vissiinkin ;).

Upeita kelejä

2011-10-03T10:42:00.000-07:00

Kännykkäräpsyjä. Hertta pääsi tänään "parempaan koirapuistoon" eli Härmälän leirintäalueelle. Kun turistit lähtevät niin paikalliset ottavat aidatun mukavan laajan alueen haltuunsa ;) en ollut ainoa koiran juoksuttaja tälläkään kertaa.

Tuulisenpi kuva viime viikolta.

Sitten heilahtanut kuva Fridan emosta jota hoidan tällä viikolla parina päivänä. Keskiviikkona pitää ehtiä seurustelemaan likan kanssa paremmalla aikaa, tänään oli vähän hoppu.

Siuron silkeneitä&mukava lokakuun aloitus

2011-10-01T11:25:00.000-07:00

Minua on "vaivannut" ajatus silkkivinttikoirista siitä asti kun luin jotain rotuun liittyvää pari vuotta sitten. Kun oman koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi, etsiskelin tietoja netistä ja totesin että Suomesta näitä ei niin vain löydykään kenen vaan ostettavaksi joten asia jäi silloin sikseen. Nyt kävi kuitenkin niin hienosti että sain rodun kasvattajalta vinkkiä että näitä olisi Pirkanmaallakin joten Nokian Siuroon vei retkemme ja Seppo otti kuvia muistoksi. Kahta silkeniä pääsimme palluttamaan, todella hienoja koiria.

Muitakin lemmikkejä oli, 12 vuotiasta pukkia vuohineen ja 8 vuotiasta venäjänvinttikoiraa Hertta tarkkaili vain kunnioittavasti aidan takaa.

Ikäisensä silkenpoitsun kanssa oli ilmiselvästi Tosi Kiva juosta!

Valloittava koirarotu kyllä eikä turkkikaan vaikuttanut kamalan vaativalta hoidettavalta. Kotimatka puolestaan meinasi tyssätä alkuunsa kun autostamme tipahti pakoputki. Seppo sai sen onneksi puolessa tunnissa askarreltua kokonaan irti ja pääsimme turvallisesti lopun kotimatkan. Autokorjaamo kutsuu.

Sitten päiväkaffeteltiin Fridan kanssa, Terra halusi auringon kannustamana pihalle.

Seppo huokaisi hetken ennen kuin jatkoi Old School Unionin tulevan levyn miksaamista.

Blondit rivissä.

Olin sopinut lenkkitreffit Hannun kanssa kolmeksi ja tuumasimme että lähdetäänkin Birgitan polulle kun on keliä joten keittelin termariin kahvit ja teimme reippaan 4 tunnin retken Kaitajärven laavulle. Veikkaan että tänään 5 tunnin ulkoilujen jälkeen ensi yönä nukuttaa hyvin sekä koiraa että omistajaa.

Juoksukuvia

2011-10-01T10:35:00.000-07:00

Ari Salmelan ottamia kuvia Hertasta radalla, ISO kiitos mainioista tilannekuvista!

Juoksuvideo

2011-09-30T06:19:00.001-07:00

http://eva.pictures.fi/kuvat/KOIRAT/VIDEOT/Hertta.wmv

Hertta hidastaa tuttujen kuvaajien kohdalla mutta vetää koko kiekan.

Ratastartti!

2011-09-27T10:44:00.000-07:00

Lähdin tänään huvikseni Hertan kanssa Evan seuraksi Kauppiin katsomaan vinttikoirien juoksutreenejä. Arvelin että ehdin käydä Kaupin metsikössä juoksuttamassa Herttaa vapaana ja katsellaan juoksijoita sen aikaa kun kiinnostaa. Noh, kuinkas sitten kävikään? Pikkuspurttaaja joutuikin radalla pärisevän moottorijänisen perään! Eli pienen yllytyksen jälkeen laitoin Hertan kokeilemaan juoksua myös. Ilmoitusten vastaanottaja oli aavistuksen skeptinen ja suositteli käsiviehettä ja omistajan juoksemista koiran kanssa. Mutta Eva oli sitä mieltä että Hertta seuraa niin kärppänä rättiä aina muiden koirien juostessa joten tuumasin että sinne vaan, ei mua hävetä tippaakaan jos minun seurakoirani ei osaa juosta oikeaoppisesti, 4€ sinne tai tänne.

Herttapa juoksi hienosti koko kierroksen vieheen perässä! Minä päästin sen irti ehkä hieman liian aikaisin ja se olisi voinut saada paremmankin startin mutta tosi hienosti meni. Eiväthän kaikki vinttikoiratkaan osaa keskittyä heti saaliin perässä juoksemiseen.

Muutenkin tuli vanhoja tuttuja kissapuolelta vastaan ja kuinkas ollakaan, kolmen afgaanin kanssa. Hertalla oli hyvät leikit juoksulinjaisen afgaanipennun kanssa, kännykkäkamerani ei kyllä pysynyt niitten perässä iltahämärässä. Lisäksi Hertalla oli kolmen pikkutytön ihailijakerho silittelemässä. Hertta ei suinkaan ollut ainoa juokseva kääpiöpinseri, paikalla oli oikein sutjakka ja innokas kääkkäuros jonka omistajamies kehui että taisi olla 15 kerta ko koiralla juoksemassa. Se vetikin todella keskittyneesti oman kierroksensa.

Kuka arvaa mitä tässä tapahtuu? Hertta katsoo aidan takana kun toinen kääpiöpinseri pinkoo radalla :)

Mutta tälläinen vähän erilainen ilta urheilijakoirien kanssa. Joudutaankohan tässä vielä osallistumaan syksyn makkarakisoihin?

Sienisaalis

2011-09-25T07:07:00.000-07:00

Meni meillä metsässä taukoineen sellainen vajaa viisi tuntia mutta saatiin jotain kotiinvietävääkin :)

Kävimme Urjalassa isäni metsässä naapurin Paulan ja Maikin kanssa.

Isääkin käytiin morjestamassa halkopinon päässä, taisi tykätä että Hertta on vähän fiininä metsäreissulla. Mutta pitäähän koiran näkyä, hirvestys alkoi tänä viikonloppuna. Pari kertaa valpas vahti pitikin sellaiset varoitushaukut että joku elukka mitä me ihmiset emme nähneet, oli näkyvissä. Jäniksiä se ei hauku ainakaan kaupungissa joten peuroja varmaan. Tosin epäilyttävä iso haiseva läjä tuli myös vastaan, tiedä vaikka olisi nalle ollut yöllä liikkeellä.

Syyspuuhia..

2011-09-24T10:47:00.000-07:00

Olen koittanut olla hiljaksiin tämän päivän kun eilen oli kovin flunssainen olo, tänään onneksi parempi. Joten Hertan lenkitys typistyi lähikoirapuistoon jossa onneksi oli juoksenteluseurana 3 italianvinttikoiraa ja 2 whippettiä.

Pientä sisäpuuhastelua kuitenkin, tein omenapiirakan ja noin 8 litraa omenahilloa. Ei olisi oikein innostanut mutta kyllä tuota talvella mielellään syö. Huomenna toivottavasti pääsemme metsään suppilovahverojahtiin!

Syksyn lehdistä saa vielä komeita kimppuja!

Tässä toinen sisäpuuhastelija.

"Vain idiootti huhkii takkatulen lämmössä!" tuumii Frida.

Sellainen mukava uutinen tuli tällä viikolla että vakuutusyhtiö korvaa meillä noin kuukaisi sattuneen pienen vesivahingon korjauksen. Eli saadaan ammattimiehet hommiin ja vielä vakuutusyhtiön kustannuksella!

Päivitys

2011-09-19T10:57:00.000-07:00

Ottopäivitys, kissa on nyt omistajan veljellä eli ilmeisesti kaikki hyvin :).

Koditon kissa

2011-09-12T06:10:00.000-07:00

Kuvissa oleva Otto-poika on vailla uutta kotia pikaisesti. Kissa on Tampereella tälllä hetkellä.

Lisätietoja allekirjoittaneelta nerikomin (at) gmail.com. Kissa ei sovellu toisten lemmikkien seuraksi vaan haluaisi olla ainoa lemmikki ja silmäterä lapsettomassa kodissa. Tappelee perheen toisen kissa kanssa jatkuvasti ja hutipissoja tulee nykyisin päivittäin muualle kuin hiekkalaatikkoon. Satunnainen ohipissailu alkoi kun perheeseen syntyi vauva pari vuotta sitten.

Oton virtsa on viljelty ja rakolle tehty ultraäänitutkimus viiimeksi alkuvuodesta 2010 eikä mitään poikkeavaa ole löytynyt. Kissalla on ollut kerran vuoden ikäisenä virtsatietulehdus jolloin pissan ph-arvo oli raja-arvolla korkean suuntaan. Silloin kissa sai C-vitamiinilisää ruokaansa ja kontrollissa arvot olivat normaalit. Oton nykyisistä omistajista toinen on lääkäri joten kissan terveydestä on huolehdittu tarkasti. Valitettavasti eläinten psyykkiset ongelmat ovat vaikeasti ratkottavissa ja sen puolen juttuja tämä pissailu nyt tuntuu olevan.

Jos haluaisit kokeilla, osaako Otto olla siististi luonasi, ota nopeasti yhteyttä allekirjoittaneeseen. Omassa huushollissani on kissoilla piilevänä herpesflunssa (rinotrakeiitti) jota ne voivat tartuttaa ja jota Otolla ei ole, se on syntynyt sijoituspentueessa ystäväni kotona muutamaa vuotta aiemmin kuin saimme tämän pöpön talouteen. Kyseinen virus jää sairastuneen kissan elimistöön ja oireet voivat laueta stressin yhteydessä toistuvasti joten koska Otolla on jo stressissä reagoiva vaiva/tapa pissailun suhteen, en haluaisi sille muita murheita. Myöskään selkäkivusta kärsivä käreä Ritu ei kaipaa uusia kissoja meille. Eli Oton meille muuttaminen ei valitettavasti ole vaihtoehto vaikka ehdottomasti haluaisin meille juuri tuollaisen komean ison lötkpötkö kastraattikollipojan. Ne ovat kerrassaan mukavia kissoja yleensä.

Ruusutarhassa

2011-09-06T11:16:00.000-07:00

Olen vaihtanut työtehtäviä ja päivät tahtovat venyä ennen kuin homma on hallussa. Lenkkeily hyvässä seurassa on kyllä rentouttavaa!

Palvelualtis kääpiöpinseri on kyllä kännykkäkameraa nopeanpi ilmesetys!

Sitten sellainen vähemmän rentouttava kuuluminen: Kasvattamani rex-kissa Otto etsii uutta kotia. Otto täyttää lokakuussa 7 vuotta ja on väriltään ruskeanaamio/valkoinen eli sinisilmäinen kissa jolla on pääväri siamilaistyyliin tumma ruskea ja tassut ja vatsanalus valkoiset. Otto on aika kookas kastroitu kollipoika jolla on alkanut pari vuotta sitten tulla hutipissailuongelmia kun perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Suurin ongelma on perheen toinen kissa jonka kanssa tappelevat. Toivottavasti joku uskaltautuisi kokeilemaan ottamalla Oton vaikka hoitoon, näistä pissailijasankareista kun ei koskaan tiedä, joillakin käytös loppuu kuin seinään kun stressitekijät poistetaan ympäristöstä kuten simskujen kiusaaman Nellin kanssa aikanaan kävi. Ymmärrän kuitenkin että kissanpissa ei ole kiva toistuvasti väärästä paikasta siivottuna joten voi olla haastavaa löytää Otolle uutta kotia. Jos olet kiinnostunut Otosta, minulta saa omistajien yhteystiedot.

Jahas, ja Fridakin oksentelee. Toivottavasti särkylääke ei ole alkanut ärsyttää mahaa.

Päivän kuva

2011-09-03T00:41:00.000-07:00

Nörtti-Ritu tänä aamuna. Still alive and kicking!

Kissanäyttelynäytelmät on selkävaivaisen osalta näytelty mutta kotona pärjätään mainiosti :).

Hippu hammashuollossa

2011-08-30T11:59:00.000-07:00

Hippu-ocicat kävi tänään puolen vuoden päähän edellisestä kerrasta sovitussa hammaskontrollissa. Tuppauduin Hannun mukaan kun tiedossa oli että Hertta saisi aikaan "pentupainit" lääkärin puudelien kanssa kissan hoidon aikana. Hyvät painit olikin!

Kuvat ovat kännykkäkameralaatuisia, tämä uuden puhelimeni kamera taitaa minun blogiani värittämään riittää aivan kohtuullisesti :).

Hipulle oli varattuna päivän viimeinen aika joten henkilökunta venyi tekemään tarvittavat huoltotoimenpiteet suun puhdistuksen ja röntgenin jälkeen. Eli alaleuasta piti poistaa kaksi isoa poskihammasta ja yläpuolelta yksi välihammas. Näitten jälkeen Hipulla ei enää poskihampaita suussa olekaan joten hammashuoltojen väliä voidaan venyttää vuoteen, etuhampaat ja kulmurit kun ovat ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ei jatkuvat rauhoituksetkaan ole kissalle hyväksi kuten kuvasta näkee..

Hippu käy parin viikon kuluttua suukontrollissa ja sitten ei olekaan hetkeen asiaa lääkäriin, toivon!

Ritu puolestaa on saanut kipulääkitystä ja voi mielestäni aivan kohtuullisen hyvin.

Meillä on taas kroonisesti kipeä lemmikki

2011-08-24T10:42:00.000-07:00

Kuluneen viikon aikana on sattunut melkoisen ikäviä asioita ja näköjään ei kahta ilman kolmatta, vaikkakin diagnoosin saaminen on parempaa kuin hoitamattomana olo.

Käytin tänään kaikki lemmikit eläinlääkärissä. Hertta ja Terra saivat rokotukset ja lisäksi lääkäri innostui nappaamaan Hertalta pois paikalleen jääneen premolar-maitohampaan joka tökötti täysikokoisen pysyvän hampaan edessä niin että en ole edes tajunnut sen olevan maitohammas. Hertalta on poistettu maitokulmurit eri lääkärin toimesta ja tältä on näköjään jäänyt tuo huomaamatta myös. Hampaassa ei ollut käytännössä ollenkaan juuria ja se lähti kevyessä rauhoituksessa ihan helposti. Sitten koira sai herätepiikin että rokotus voitiin myös antaa ja Seppo vahti heräilijää eteisessä että kissat saivat olla rauhassa käsiteltävänä. Tässä välissä rokotettiin Terra-abessinialainen joka sai kovasti kehuja hyvästä kunnostaan ja siisteistä hampaistaan.

Frida-rexini oli mukana vähän ex tempore. Minulla on ollut jo jonkun aikaa sellainen olo että olisiko Ritulle tulossa keski-iän myötä nivelrikkoa tai vastaavaa koska mielestäni se kävelee rappusia hyvin varovaisesti, ikään kuin peitsaten, aina oikea tassu edellä. Ja toisinaan kun Ritua nostaa, sen selästä kuuluu napsahdus. Vähän kuin ihmisen jumissa olevista hartioista mutta hiljaisempi. Ritu kuitenkin spurttailee aamuisin ja käyttäytyy mielestäni normaalisti, iltaisin se lähinnä nukkuu jossain lämpimässä. Mielestäni aika normaalia keski-ikäisen kissan toimintaa. Tosin koiran se ei anna hössöttää pätkääkään siinä missä Terra haluaa oikein painia koiran kanssa. Terran kanssa Ritulla on ollut myös viime aikoina tavallista enemmän "sanomista" niin että Terra paremminkin on se sähisijä.

Lääkäri oli sitä mieltä että Frida arasti selkäänsä ja halusi ottaa siitä röntgenkuvat. Kuvissa oli jotain outoa toiseksi viimeisen nikamavälin kohdalla ja kun digiaikana röntgenkuvat ovat hienosti suurenneltavia ja tutkittavia, "harmaa pilvi" alueella sai tulkinnan kalkkeuma ja kaventunut nikamaväli todettiin olevan luksaatio. Tuo lantioranka juurikin vaikuttaa takajalkoihin joten sieltä se selitys sitten löytyi. Sitä ei lääkäri osannut sanoa, onko kyseessä Fridan parin vuoden takaisen karkureissun aikainen trauma vai joku tuoreempi, kissahan palasi silloin kotiin kylki auki ja hyvin huonossa kunnossa. Kissat ovat niin kovin notkeita ja joustavia että kompensoivat jäykkää kohtaa.

Mutta näin, välilevyn luksaatio ja kalkkeuma sitten yhdellä kertaa. Hoitona on kipulääkekuureja ja hoitosuunnitelmana ottaa kuvat uudestaan vuoden kuluttua. Nykyään kissoillekin on onneksi saatavilla kuulemma lääke nimen omaan luukipua varten. Jos jotain äkillistä huonontumista tulee niin sitten tietysti nopeammin lääkäriin. Meillä on näköjään taloudessa aina yksi kroonikko. Nikamaväliä suurentava leikkaus olisi luultavasti mahdollinen Helsingissä aisti-klinikalla magneettikuvien jälkeen mutta Ritu on joutunut jo kokemaan kaikkien hampaitten kirurgisen poistamisen kolmessa leikkauksessa ja toipumisen isosta tapaturmasta joten tulokseltaan epävarmaan selkäleikkaukseen ei lähdetä.

Hertta sai rokotuksen herätteen jälkeen ja tämä paljonkehuttu kiltisti käyttäytyvä pikkupotilas sai kyllä nyt "esilääkityksistä" johtuen melkoiset heparit kun uusi kuulemma entistä ehonpi rabies-rokotus kirveli niskanahan alla. Koira pelästyi ja uikutti surkeana eikä suostunut ottamaan makupaloja vastaanottohuoneessa. Toivottavasti sille ei jää mitään eläinlääkärikammoa. Muutaman minuutin jälkeen kissannaksut kyllä kelpasivat eläinlääkärin pöydän vieressäkin ja nostin koiran hetkeksi pöydälle. Tähän astihan Hertta ei ole tajunnut yhtikäs mitään rokotuksista tai muusta kun on vaan nannaa tarjottu.

Frida on oma kasvattini ja ensimmäinen kissa jonka selän muistan kuulleen kärsineen tälläisestä vaivasta. Emme nyt siis valitettavasti tule moikkaamaan tuttuja veteraaniluokassa viikon päästä Pirkka-hallin kissanäyttelyssä mutta itse jaksan varmaan poiketa paikalle. Lääkäri ei suositellut Ritulle mitään ekstraohjelmaa vaan rauhallista mukavaa kotioleilua.

OKT-asujalla ei tekeminen lopu

2011-08-20T09:36:00.000-07:00

Kissat ovat ulkoilleet antaumuksella ja tänään pääsivät haistelemaan ensimmäistä kertaa kasvattamaani aitokissanminttua. Kuten arvelinkin, kasvi ei herätä intohimoja tuoreena. Katsotaan saisinko noista vähän kuivattua ja kissanleluihin syksymmällä.

Tänään aamukahvien jälkeen ensi töikseni keräsin 3 kaupan paperikassillista omenapudokkaita. Mahdammekohan saada ollenkaan syönti- ja hillo-omenia kun niitä tätä tahtia putoilee ja muumiotautiakin näkyy? Pari edellistä vuotta ovatkin olleet omenarikkaita.

Sitten olikin vuorossa klapisavotta. Seppo pätki ensi talven polttopuut moottorisahalla sopivan mittaisiksi viikolla ja nyt ne pitää saada lavojen päälle mahdollisimman kuivana pysyväksi pinoksi. Kovin pienet pilkkeet sytykkeiksi kannetaan sisävarastoon mihin menee noin kuutio, se on nyt puolillaan. Noin puolet puista saatiin kasattua tänään. Hertalla päivä meni leppoisasti auringonlaikussa tarhassaan makoillen ja työnjohtajana toimien. Ruoan jälkeen haimme ruusun Inkan huomisia rippijuhlia varten juuri ennen kukkakaupan sulkeutumista ja sitten Hertta pääsi kävelylle Härmälän saareen. Vapaana seuraaminen sujuu jo hienosti, sitä on tullut reenattua välillä Härmälänsaari-Harmälänsaarenkatu.

Luumuja tulee yllättävän paljon kuten parina edellisenäkin vuotena, isompi puu tosin tuntuu hieman huilaavan viime vuoteen verrattuna. Toivottavasti ehdin säilöä tänä vuonna oikea-aikaisesti, nuo kun kypsyvät ja tipahtavat ihan parin päivänä sisällä.

Pihallamme ei kuki juuri nyt oikein muita kuin rikkakasveja. Keltapiiskut tosin alkavat kukkia ihan kohta.

Nyt vaatteita silittämään, huomenna meneekin sitten varmaan ainakin 8 tuntia rippijuhlareissussa. Toivottavasti jaksan liikuttaa koiraa sen jälkeen ja aloittaa maanantaina työt reippaasti uudessa toimenkuvassani. Pikainen 4 päivän perehdytys luvassa poisjäävän työntekijän osalta joten ensi viikolla saatan olla hieman poikki iltaisin, luulen mä..

-muoksis, onneksi tuli vääntäydyttyä illalla pariksi tuntia metsään. Löytyi tosi siistejä ja nättejä pieniä punikkitatteja paistinpannullinen :) -

Evan elokuukuvia

2011-08-19T05:42:00.000-07:00

Tässä viime viikonlopun grillausillan kuvia meidän poppoosta, kuvat otti Eva Piiparinen.

Frida ulkoilee.

Terran keltaiset silmät ovat tässä saaneet karviaisen sävyä.

Hertalle tuli illalla paikallaanolosta vähän vilpoinen, joten yhdeksän korvilla vedettiin villapaita päälle.

Ruoka oli makoisaa ja meno lepposaa :)

Sienietsintöjä yms.

2011-08-14T07:45:00.000-07:00

Tänään tuli rämmittyä oikein huolella Toiviossa ja silti löysin vain 4 pientä herkkutattia. Herkullisen kastikkeen niistäkin sai. Hertta puolestaan totesi että sammalet olivat niin mukavan kuivia että vähän siellä sun täällä piti kieriskellä.

Kuva-arvoitus.

Maikkiakin kävimme häiriköimässä naapurissa.

Sadepäivän puuhaa

2011-08-06T03:57:00.000-07:00

Hertallapa alkoi taas juoksu (jo kolmas noin nuorella plikalla) joten jouduimme perumaan leikkitreffit italianvinttikoirapoikien kanssa. Ja oma kantapään luupiikkini vaivaa myös joten pakkohissuttelua. Honkkarissa tuli vastaan 6 eurolla lupavan näköinen koiranlelu jota Hertta on tänään testaillut. Seuraavaksi sitä testaavat kissat :)

Taidetaan joutua perumaan osallistuminen koiran aktivointikurssille jonne oli tarkoitus mennä vähän pilke silmässä kouluttamaan ja kouluttautumaan koska neljästä kokoontumiskerrasta menisi tällä menolla kolme juoksuisen hajuisen koiran kanssa eli haittaisimme toisten keskittymistä suotta. Noh, eipä jää kesken ainakaan omistajan jalkavaivaisuuden takia. Vanhaksi ei ole tulemista.

Kyläluurat

2011-08-03T11:58:00.000-07:00

Hippua on käyty morjestamassa.

Yhteisleikitystä, kuvat by Hannu.

Sitten jatkoimme Hertan kanssa visiittikierrosta ja saimme pitkänmatkalaisen saatille :).

Manse Special Finaalit

2011-07-31T06:30:00.000-07:00

Kävimme tänään Maikin ja Paulan kera ensin Kaupissa koiria ulkoiluttamassa ja sen jälkeen Greyhound Racing Liiton järjestämissä vinttikoirakisoissa. Pokkarisankarin kamera ei todellakana pysynyt koirien vauhdissa mutta muutama räpsy tuli kuitenkin otettua. Uljaan näköistä ja varsinkin 30 kiloista greyhoundien viilettäessä ohi oikein tanner tömisee tassujen alla. Tuttuja oli paikalla mm Pirkko, Eva ja Ari :).

Whipukoita palkintopalleilla.

Makean näköinen whippetnarttu!

Whippettejä esitellään ennen kisaa.

Hertta ihmettelee greyjä katsomosta.

Uskalsimme lähteä parvohuolesta huolimatta kisoihin koska tälläiset pienet koirat on vinttariradalla muutenkin viisainta pitää kunnioittavan matkan päässä kisaavista koirista. Palkisen bordereita morjestimme nenäkkäin, muuten pysyimme erossa vieraista koirista.

Vieherätti ja ohiviilettävät koirat kyllä kiinnostivat, Hertta onneksi osaa olla hiljaa ja sen verran nätisti että sitä otan mielelläni mukaan näin "julkisille paikoille".

Kaupissa oli kaatunut jonkun verran puita, tässä on iso kuusi kyljellään.

Mustikanpoimintaa. Nyt on rauhallisia ja väsyneitä pikkukoiria!

Tampere Pride

2011-07-24T03:59:00.000-07:00

Minun (kuten varmaan melkein kaikkien?) kaveripiiriin kuuluu myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvaa väkeä joten lähdin oikein mielelläni Tampereen Pride-kulkueeseen mukaan. Tapahtumassa oli hyvä ilmapiiri ja tasa-arvo näissä rakkausasioissa on ihmisoikeuskysymys jota ei voi ohittaa. Mediassa negatiivisia mielipiteitään laukovat saavat niin paljon tilaa että positiivisessa hengessä tavallisia ihmisiä lähelle menevät tapahtumat ovat edelleen tärkeitä.

Parin kaverini lisäksi mukaan kulkueeseeni lähti aktivistikoira Hertta. Hertan lisäksi bongasin kulkueesta ainakin ranskanbulldogin, italianvinttikoiran, whippetin ja 2 venäjänvinttikoiraa joten Hertta ei suinkaan ollut ainoa karvakorva joka oli huolittu mukaan :).

Poliisisaattueessa kuljettiin koska kulkue vaikutti liikenteeseen. Ihan turvalliselta tuntui :)

Ylpeät tamperelaiset!

Hertta oli varustautunut tapahtumaan asianmukaisesti.

Kavereita oli joka puolella ja hauskaa oli!

Lämpimän ilman takia kävin Hannun kanssa uittamassa Hertan Eteläpuistossa jonka jälkeen poikkesimme yhdelle siiderille Palomarin terassille koska Seppo soitti siellä levyjä ja paikka oli niin koiraystävällinen että tiskin takaa löytyi heti koiralle vesikuppi talon puolesta, oma kippokin meillä toki oli mukana. Iltapäivällä aktivistikoira jäi kotiin huilaamaan.

Me puolestamme suuntasimme kipinkapin Yo-talolle Tampereen Setan järjestämään kirjakahvila-tilaisuuteen jossa haastateltiin "Saako olla totta?" kirjan yhtä toimittajaa Olli Stålströmiä joka on pitkän linjan queer-aktivisti.

Tälläistä kirjaa on varmasti kaivattu

http://www.gaudeamus.fi/ajankohtaista/tuovinen-saanko-olla-totta/

-Aamulehden mukaan poliisit arvioivat kulkueen osallistujamääräksi noin 500 henkilöä :) hienoa, Tampere, olen entistä ylpeämpi!-

Välillä hyödyllisiä

2011-07-16T13:03:00.000-07:00

Tänään taidettiin saada jopa aikaan jotain ihan konkreettisen hyödyllistä, ainakin muutaman tunnin remontin seassa heilumisella on sellainen psykologinen vaikutus että ihan kuin muka jotain olisi tehnytkin ;). Poikkesimme ensin samaan suuntaan mennessämme moikkaamaan vanhaa lenkkikaveriani Samba-whippettiä omistajineen. Oli mukavaa ja koirat viihtyivät hyvin keskenään niin sisällä, pihalla kuin lenkilläkin. Kuvat otti omalla pokkarillaan Seppo.

Sambakin taisi vähän väsähtää.

Sitten parit pihakeinukuvat illemmalta. Kävimme tosiaan hieman avustamassa kaveripariskuntaa remonttihommissa, keittiön purkaminen kyseessä. Sitten vähän grillausta ja maaseudun rauhassa lekottelua, mukavaa!

Metsitymme

2011-07-13T06:31:00.000-07:00

Mustikkaa on, juolukka on melkein kypsää, lakat ihan raakoja.

Hertta Gothnickillä

2011-07-11T03:54:00.000-07:00

Tampereella järjestettiin tänä vuonna 11. kerran mukavan pieni ja lämminhenkinen goottimusiikin Lumous-festivaali. Sunnuntain leppoisaan picknickiin pääsivät myös koirat mukaan ja Hertan lisäksi paikalla oli 2 whippettiä, normipinseri, chihu sekä pari muuta joten ihan "koirapuistoiluksi" meinasi välillä mennä. Hertta oli taas kaikkia kohtaan 100% ystävällinen ja puuhakas ja keräsi sillä paljon huomiota. Lisää harjoitusta ihmisjoukoissa oleilusta kuitenkin tarvitaan, sen verran vähän neiti malttoi rauhoittua pötköttämään. Meidän täytyy taas aktivoitua tulemaa ihmisten ilmoille Härmälästä ;) kesähelteillä ei ole kaupunki oikein houkutellut.

Hertan loma alkoi

2011-07-08T03:54:00.000-07:00

Lomailemme nyt vajaan pari viikkoa ja Hertta aloitti eilen lomailun tietysti käymällä Maikin luona leikkikylässä :)

Sepon ottamia kuvia

2011-07-02T14:10:00.000-07:00

Aktivistikoiralla on asiaa!

2011-07-01T08:16:00.000-07:00

"Hei kaverit! Olisi asiaa!"

"Avataan turhat portit sieltä korvien välistä ja ollaan kaikki tasa-arvoisia ja onnellisia!

Tampere Pride-kulttuuritapahtuma on 21. - 24.7. ja minäkin taidan lähteä mukaan tsemppaamaan mukavia ystäviä lauantain marssille. Lähtekää tekin!"

kohti viilentyvää iltaa

2011-06-30T10:26:00.000-07:00

Uimassa on käyty, nyt kuvia "sisäjoukoista".

Ritu tykkää apiloista!

Tähän väliin vähän kuulumisia sukulaiskissoilta. Veera (Ritun sisko) ja Skidi (Jaanan kasvatti, Oton lapsen lapsi eli takana siis Otto, Tiiti ja Archie kasvateistani) kävivät hammashoidossa. Skidi nuoremmakseen pääsi pelkällä hammaskiven poistolla mutta Veeralta 7 vee pitäisi nyt ensimmäistä kertaa poistaa hampaita. Jos ymmärsin oikein niin syöpymien (FORL) takia poistetaan 3 poskihammasta ja yksi premolaris eli "välihammas". Mutta aika hyvin kuitenkin siihen nähden että lähisukulaisilla on ollut enemmänkin hammashäikkää, että on näinkin pitkään ollut täysin vaivaton purukalusto :). Ritu näyttää tässä mallia että kissanpäiviä voi viettää kyllä ilmankin hampaita!

Joku kyylää..

Mankelieläin saa kyytiä.

Huh hellettä!

2011-06-30T07:14:00.000-07:00

Hertta on harrastanut uimista ja ihmisten kanssa se ui erityisen mielellään. Onni on epävirallinen uimaranta. Mitenhän tuolle käy kun Härmälän uudet kerrostalot täyttyvät n. 1000 uudesta asukkaasta.. Kamera ei kuitenkaan pysy mukana märissä hommissa joten kotipihaa sen sijaan:

Uusi kissatarha by Seppo

2011-06-22T12:16:00.000-07:00

Elokuussa olemme asuneet 2 vuotta omakotitalossa ja siitä huolimatta kunnollinen kissatarha on antanut odottaa itseään. Seppo lupasi tehdä sellaisen juhannuksen tienoilla ja parin päivän rakentaminen on tuottanut tulosta!

Ritu testaili tarhaa yllättävän reippaasti siihen nähden ettei se ole ulkoillut pariin vuoteen karkureissunsa jälkeen.

Testaus jäi tänään lyhyeen kun puoli kymmeneltä emme enää tarjenneet/jaksaneet istua ulkona vahtimassa.

Verkko on rappausverkkoa. Sen kiipeily- ja katossaroikkumiskestävyyttä testattiin heti.

"taivaalta sataa kissoja.."

Omenapuiden linnut kiinnostavat.

Jatkossa tarhaan tulee lautoja seinähyllyiksi, näillä kalusteilla nyt ensihätään.

Tuon vihreän kittywak-hässäkän voin onneksi purkaa huomenna.

Tarha grillin suunnalta katsottuna. Pantteripuutuoli on kertaalleen purkamani&liimaamani ja silti liitoksistaan ratkennut, ei meillä muuten tuollaista raaskittaisi ulos laittaa.

Viimehetken tarkisteluita!

Hertta tuumasi että kunnon koirapuistojuoksut ja 5 tuntia omalla pihalla on ihan tarpeeksi puuhaa pikkukoiralle.

Tassunalla!

Perennoja päivällä kuvattuna.

Hertan mökkikin kukkii!

Seppo laittoi tarhan edellisestä kierrätettyyn oveenkin tuota samaa verkkoa, vihreä on siis purettu pois.

Tältä tarha näyttää ikkunasta, sinne on tarkoituksella hyvä näkyvyys. Katollinen kissatarha on ehdoton ykkösjuttu kaupunkikissan (tai minkä tahansa kissan!) turvalliseen ulkoiluun. Tälläinen 2,7m suuntaansa pitkä antaa jo sisäkissoille valtavasti virikkeitä. Suurkiitos Sepolle joka teki kaiken omin kätösin!

Terra vaatii kuviin eli Titaanien Taistelu

2011-06-21T04:12:00.000-07:00

Terra jäi eilen pois kuvista joten otin tänään talteen muutaman räpsyn meidän otustemme päivittäisestä ystävällismielisestä painista:

Ja nyt sitten ennen kuin joku tulee poraamaan että voi voi, kissan koko pää on koiran suussa tai koiraparan silmäthän tuossa menee ;) niin tiedoksi: Meillä leikataan sekä kissan että koiran kynsiä säännöllisesti ja kissa menee aina itse vapaaehtoisesti lattialle pitkäkseen odottamaan painiottelua. Pentuna Hertalla taisi olla pari naarmua nenässään mutta sittemmin eläimet ovat oppineet toistensa rajat. Vahinko toki voi aina tapahtua mutta sen takia en ala toisten hauskaa kieltämään. Fridaa tuo touhu Ei Todella Nappaa ja siltä kynttä kyllä tarvittaessa tulee, jälkiä ei senkään jäljiltä koirasta kuitenkaan löydy.

Koirallista elämää 1 vuosi takana!

2011-06-20T09:47:00.000-07:00

Hoksasin tänään että Hertta tuli meille vuosi sitten 19.6. niin se aika vilistää! Tässä tuore kuva tältä päivältä :)

Hertta on kyllä osoittautunut mainioksi pakkaukseksi. Koira on käytökseltään tasapainoinen pikkuotus ja ollut terve kuin pukki ja luonne on erinomainen minun makuuni! Vuoden aikana lekurissa on käydyt vaivat ovat olleet vain tarttuvien pöpöjen eli flunssan ja nenäpunkin takia sekä otattamassa maitokulmurit pois kun eivät itsekseen meinanneet tippua kohtuullisessa ajassa. Lämmin kiitos Hertan kasvattajalle Elisalle erinomaisesta kääkkäneidistä!

Terra intoilee ulkona aina kun ei sada joten ei päässyt kuviin, tässä Ritusta päivän otos.

Täysihoidossa osa 2.

2011-06-16T10:00:00.000-07:00

Täysihoitolapalveluun on kuulunut näköjään myös pesu :) kuvat otti ja sadepäivämärän koiran puhtaaksi pesi Eva.

Hipullakin on mukavan kesäiset oltavat, kävin tänään morjestamassa ja neidille on tehty esimerkillisen turvallisest kunnon verkolla verkotetut ikkunat että asuntoon saadaan läpiveto. Ensimmäisessä kerroksessa asuvalla Hipulla riittää ihmeteltävää ikkunoistaan ja valjasulkoiluakin ovat jo kokeilleet.

Hertta hoidossa

2011-06-15T11:09:00.000-07:00

Hertta iltapäivähoidossa, kuva Paula Nieminen, Maikki vahtii kuvan oikeassa reunassa. Hertalla on kesä alkanut hoitopaikkoja tavallista enemmän katsellen. Saksan reissumme ajan siskoni oli hoitamassa lemmikkejä lukuunottamatta viimeistä matkapäivää jolloin niitä hoitivat Eva ja Ari. Tiistai Hertta kävi kokeilemassa miten hoidettavana oleminen parhaan kaverin Maikin kodissa sujuu ja oli ilmeisesti käyttäytynyt sen verran nätisti että kutsu hoitoon jatkossakin saatiin :). Kiitos kaikille avusta, koiranomistajana joutuu menot aina miettimään myös koiran kannalta.

Tässä vielä muutama reissukuva Leipzigistä, suurin osa ajasta meni Wave Gotik Treffenillä tietysti eri klubeilla ja Agra-hallilla bändien katseluun mutta ehdimme sentään kaupungillakin pyöriä ja yhden taidenäyttelyn katsastaa.

Pantheon, ent Volkpalats.

Keskiaikamarkkinoille menevää väkeä.

Moritzbastein seinää.

Spiritual Front Falsenkellerissä.

Vanhaa ja uutta kaupunkia rinnakkain.

Maiharit jalassa jaksaa 12 tunnin tamppauspäiviä.

Parkbühnessä kukkivat jo jasmiinit.

Parkbühnen yleisöä.

Pouppée Fabrikk naapurimaastamme.

Zombina&Skelentons

Kesän ensimmäinen uimareissu

2011-06-07T07:36:00.000-07:00

Hertta kävi Evan kannustuksella ja minun avustuksellani kesän ensimmäistä kertaa uimassa kun on niin helteistä. Otin kuvat uinnin jälkeen puhelimeni antikameralla.

Kaitajäven kodalla

2011-06-02T08:24:00.000-07:00

Laiska aamu sai liikunnallista jatkoa luontoretken merkeissä. Kävimme Hannun kanssa Kaitajärven kodalla. Reitti tuli testattu Helkan kanssa viime syksynä joten harha-askeleita ei juuri tehty, matkaa suuntaansa Sääksjärveltä lähdettynä oli 4,2km eli ihan sopiva iltapäivän kävelyretki.

Kaffen ja eväiden kanssa tuli istuskeltua tunnin verran. Hertta oli sen verran ruokarasisti että edeltävältä grillaajalta lahjoituksena saatu puolikas grillimakkara peittosi meidän soijanakkimme, tosin koira oli sitä ennen jo pummannut kummaltakin ruisleipää joten taisi olla aika täynnäkin. NIIN tyytyväinen koira kun sai kerjäämällä ihmisten ruokaa mitä kotioloissa ei kyllä tapahdu ;).

Kaitajärven kota sisältä.

Onneksi sauna lämpiää pian, jospa hyttysenpistojen kutina siitä vähän rauhoittuisi. Luonto tuli taas vähän liian lähelle kaupunkilaista.

laiska alkukesän aamu

2011-06-02T01:43:00.000-07:00

Tänään on tarkoitus olla reipas ja menen koirani ja ystäväni kanssa vähän kokeilemaan metsäpolkujen kuraisuutta. Sitä ennen olen viettänyt ihanan laiskaa arkipyhäaamua :) kissojen kanssa Sepon nukkuessa univelkojaan.